S
Member
Tiger wiger
Posts: 169
|
Post by S on Mar 12, 2009 21:56:25 GMT 3
Ilmekään ei värähtänyt miehen kasvoilla aluksi kun nainen syyti värikkäitä syytöksiään miehelle hallituksen toimintatavoista, mutta tämän äidin vetäminen asiaan kohotti miltei huvittuneen virneen miehen kasvoille. Naisen yritys osua henkilökohtaisesti herkkään kohtaan oli täydellistä tuhlausta koulutetulle sotilaalle, joka oli opetettu sivuttamaan kaikki tunteisiin vetoavat asiat. Kuinka muuten kukaan pysyisi selväjärkisenä tämän kaaoksen keskellä?
"Minä en sytyttäisi petturuuden vuoksi kokonaista rakennusta ilmiliekkeihin tuhoten monen viattoman ihmisen elämää." Huvittuneisuutaan peittelemättä mies piti katseensa visusti naisessa ja virne kareili yhä tuon toisessa suupielessä kun tämä vastasi naisen syytöksiin.
"Minä olen hallituksen palveluksessa, muruseni," mies sanoi antaen muruttelulla vasta-iskun naisen sähinään, sillä kuka nainen pitäisi alentuvasta puhetavasta? "Sinä asiaa tuskin ymmärrät, mutta otan työni vakavasti ja teen mitä vain isänmaani eteen." Sanat tulivat miehen suusta kuin oikeaoppisesti koulutetulta robotilta. "Mutta tämän keskustelun tarkoitus ei ole analysoida minua, vaan sinua, joten jospa minä esittäisin kysymykset jatkossa ja sinä vastailet niihin kiltisti niin saadaan tämä homma toimimaan helpommin ja päästään molemmat vielä kotiin tämän illan aikana?" Niinpä niin. Miehelle tämä oli työtä, yksi päivä monien arkisten joukossa, eikä sillä ollut väliä, että naiselle kyse oli koko tämän elämästä. Lupaukset kotiinpääsystä olivat tietenkin tyhjää sanahelinää, johon mies ei voisi vaikuttaa mikäli naisesta ilmenisi olevan jotain hyötyä heille. Tietoja, nimiä, paikkoja, mitä tahansa mikä edesauttaisi vallitsevan tilanteen hillitsemisessä ja väjäämättömässä eliminoinnissa. Sillä hallitushan ei koskaan tehnyt virheitä, se ajatteli kansan turvallisuutta ja siihen varmuuteen tuudittautuneena Lee saattoi tehdä työnsä näkemättä painajaisunia tai tuntematta omantunnon tuskia. Hän oli hyvien puolella.
"Joten kerrataanpa vielä. Mitä tapahtui ennen kuin minä ja mieheni saavuimme paikalle?" mies kysyi kärsivällisesti.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Mar 12, 2009 22:11:41 GMT 3
”Sitten sinulla ei varmastikaan ole tunteita…. mitä he teille tekevät? Lobotomian?” Nainen kysyy ivallisesti ja kallistaa hieman päätään. Se ei ollut mitenkään ihmeellistä, että ihmiset noin yleensäkään alkoivat tekemään järjettömiä asioita, kun heitä oli loukattu tarpeeksi pahasti. näiden ihmisten epäonneksi Thomas oli yksi muuntuneista, ja siksi hänen oli helpompi aiheuttaa vahinkoa ympäristölleen. Ja tässä nykyisessä maailmassa viattomia olivat vain ne joille ei ollut opetettu vihaa erilaisia kohtaan. Eli viattomia ei ollutkaan.
Pehmeä hymy leviää Suzin huulille kuullessaan muruseni-sanan. ”Kultaseni, käsittääkseni sinulla ei ole minkäänlaista omistusoikeutta minuun, joten jätähän genetiivit sanoistasi pois ja kysy typerät kysymyksesi…” Toinen kulma kohoaa aavistuksen ja Suz kääntää katseensa kattoon huokaisten hiljaa. ”Kuten sanoin. Koitin puhua Thomasille järkeä ja puhua häntä lopettamaan, mutta raivossaan hän ei kuunnellut minua. Hän uhkasi tappaa ensin Emilyn ja sitten minut, jos koittaisin tehdä mitään. Joten koitin edelleen vedota hänen järkeensä pelätessäni oman henkeni puolesta, mutta kuten huomaat, se ei oikein toiminut.” Suz huokaisee hiljaisesti hyväksyen jo pikku hiljaa sen, että oli epäonnistunut. tietysti hän oli valehdellut, että Thomas olisi hänen veljensä, ainakaan biologinen, mutta sitähän ei kukaan voinut todistaa, koska kaikki perhetiedot olivat kadonneet tornien ilmestyessä mullistusten aikaan. Maailma oli ollut hetken kaaoksessa, ja alkoi vasta nyt rauhoittua.
|
|
S
Member
Tiger wiger
Posts: 169
|
Post by S on Mar 12, 2009 23:24:54 GMT 3
Naisen sanat ohitettiin taas lievällä huvittuneisuudella niin kauan kun ne eivät liittyneet siihen mitä mies kysyi häneltä. Normaalitilanteessa naisen pistävyys olisi ollut miehen silmissä viehättäväkin piirre, mutta sillä ei ollut merkitystä niin kauan kun Lee oli virantoimituksessa ja huoneessa oli muita. Tohtorit työskentelivät taka-alalla laitteidensa kimpussa, tarkkailivat lukemia ja kirjasivat niitä ylös ja kirjoittivat muistihoihinsa merkintöjä naisen käytöksestä. Kaikki tallennettiin, jopa huoneeseen sijoitetut valvontakamerat nauhoittivat kaiken myöhempää arviointia ja arkistointia varten. Myöhemmin kaikki käytäisiin läpi ja jokainen sana ja ele tulkittiin jokaiselta kantilta, jos niistä saisi mitään vihiä naisesta ja tilanteesta. Nimet pistettiin ylös, niistä kaivettaisiin kaikki mahdollinen tieto, jota olisi saattanut jäädä vanhoihin arkistoihin.
"Hyvä on," mies sanoi vilkaistuaan tohtoreita, joiden kyllästyneet kuivakat kasvonilmeet kertoivat, ettei mitään epätavallista ollut ilmennyt. Lee ei halunnut hakata päätään seinään naisen kanssa turhan vuoksi, ja hänkin alkoi jo kyllästyä. Hän käveli miesten luokse sivummalle ja hetken huoneessa kuului vain laitteiden ruksutusta ja hiljaista kuiskailua, ja sivusilmällään nainen saattoi nähdä, kuinka Leen kasvoille valahti ilme, josta kuvastui suuri turhautuminen. Hän kohotti kätensä kuin vastalauseeseen, mutta sille ei annettu sijaa.
Hetken kuluttua hän palasi naisen luokse. "Hyvä on," hän sanoi uudestaan, kasvoillaan tympääntyneempi ilme kuin äsken ja sinisiin silmiin oli palannut kylmä terävyys. Lee ei pitänyt tilanteesta, saamistaan käskyistä, ei sitten mistään mikä liittyi tähän tapaukseen. Sen piti olla rutiinihomma, mennä paikalle, eliminoida tilanne ja hoitaa kuljetus, mutta nyt mies oli pistetty hoitamaan paskahommat muiden puolesta - vain koska oli ollut viimeisenä paikalla. Kaikessa oli kyse huonosta ajoituksesta.
"Tässä kaikki tällä kertaa, mutta suosittelen, että et poistu kaupungista hetkeen. Vaikka varmastihan sinä haluat olla mahdollisimman yhteistyökykyinen?" mies kysyi peittelemättä sarkasmiaan tai oikeastaan edes odottamatta vastausta naiselta. Hän alkoi avata naisen käsiä ja jalkoja paikoillaan piteleviä siteitä. "Minä annan sinulle kyydin minne oletkaan menossa," mies sanoi matalalla äänellä, josta oli poistunut tuo aiemmin kehräävä pehmeys ja tilalla oli käskyjä noudattavan sotilaan kylmyys. Se ei ollut tarjous eikä kutsu naiselle, vaan käsky.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Mar 12, 2009 23:52:05 GMT 3
Suz käänsi huomionsa vasta takaisin mieheen, kun tuo meni nurkkaan supisemaan tohtoreiden kanssa. Ilmeisesti hänestä ei ollut irronnut mitään. Onni itsessään, mutta sepä olikin ollut miehen vika. mitäs oli murutellut häntä! Hän ei peitellyt mitenkään tarkkailleensa nelikkoa. Eipä hän ollut kuitenkaan mitään kuullut, ihmetteli lähinnä sitä hetken ilmettä miehen kasvoilla. Katse seurasi Leetä tuon tullessa vapauttamaan häntä siteistään. ”Jaaha, ja mihinkähän minä tästä lähtisin? elämäni kuitenkin on tässä kaupungissa. Tai no ainakin se oli. Te kun satuitte tappamaan siitä sen yhden suuren kiintopisteen mitä minulla oli enää jäljellä…” Tuo mutisee noustessaan istumaan ja hiukan hieroen ranteitaan. Enää hän ei vilkaissutkaan Leehen. ”Miten olisi vaikka lähimmälle bussipysäkille. Saatte aivan varmasti kuitenkin jostain selville osoitteeni, jos tulee jotain muuta.” Sitten hän haroo hiukan hiuksiaan ja tarkastelee missä kunnossa hänen kärvähtänyt takkinsa mahtoi olla. Hän odottaa paikoillaan, että nuorin lääkäreistä käy poistamassa anturit hänen iholtaan. Sitten nainen laskee kokeilevasti jalkansa lattialle. Olihan hän ollut maaten varsin pitkään. Olisi varsin noloa kompuroida tämän tönkkösuolatun solttupojan edessä. Ei niin millänsäkään kävisi päinsä. Hän vain tahtoi kotiin. Nukkumaan. Ja muille pitäisi ilmoittaa, etteivät tulisi käymään vähään aikaan. Ehkä kuukauteen pariin. Kulmat ovat kurtistuneet ja nainen nousee jaloilleen tutkimuspöydän tuesta, sitten hän kohottaa kysyvästi katseensa mieheen. Noh? joko hän pääsisi kotiin?
|
|