Henkilinnut [jäässä]

[vehka]

Ulvova tuuli tanssitti puuterilunta ja paiskoi sitä yksinään vaeltavan naisen kasvoille. Tämä kietoi lampaanvillalla vuorattua kaapuaan tiukemmin ympärilleen ja riuhtoi pientä ahkiotaan perässään. Jokainen askel oli edellistä uupuneempi, ja kasvojen suojaksi kiedottujen huivien välistä pilkistävissä, hallanharmaissa silmissä oli toivoton katse. Hupun alta esiin paenneet, kullanhohtoiset hiussuortuvat olivat huurtuneet kylmyydessä, ja naisen hengitys huurusi kirpeässä pakkasessa.

Lumi natisi nahkakenkien alla ja hämärä hiipi hitaasti seudun ylle. Nainen pysähtyi päästyään pienen mäen juurelle ja kuiskasi uupuneena suojariimun nimen. Se oli yksi niistä harvoista taioista joita hän edes osasi, ja myrskyn voiman rinnalla mitätön. Nainen kaivoi ahkiostaan palan kuivattua lihaa, joka tosin oli jäätynyt kivikovaksi köntiksi, ja puri siitä innottomasti pienen palan. Hänen täytyisi kaivaa suoja lumeen ennen yön alkamista ja tuhlata hieman kallisarvoista virannajaa, lämmöntuojajuomaansa, jos hän mielisi selvitä yöstä hengissä.

Matkaaja nosti ahkiostaan lapionsa, mahdollisimma keveän kapineen, ja ryhtyi kaivamaan itselleen suojaa. Huomenna, jos jumalat sen soisivat, hän olisi perillä kaupungissa. Ja sitten, tehtävänsä suoritettuaan, hän pääsisi viimeinkin palaamaan kotiin.

[lonelywolf]

((Eli täältä minä tulen tänne näin ^.^, eli eli Marei ei tulekkaan pitämään sinulle seuraa vaan Ziró maagini ja tiedot löytyvät tuolta alhaalta linkistä.))

Pakkanen alkoi kiristymään päivän muuttuessa yöksi, tuuli ulvoi kovempaa, viestittäen ilmassa kuolemaa kaikille jotka hänen reviirillään kulki yöaikaan. Ziró aavisti, ettei ulkona ollut ketään, sillä kaikki jotka tässä kaupungissa asuivat tiesivät sen, että yön peittäessä maan jäätiköllä, se oli hengenvaarallista olla ulkona ei vain pakkasen tähden vaan myös jäätikkösusien takia. Maagi oli muutaman noista saastaisista olennoista tavannut ollessaan suden muodossa, ja oli ihme että hän pääsi elävänä pakoon.

"Olemme valmiina salpaamaan kaupungin portit." eräs mies sanoi kävellen huoneeseen. Ziró kääntyi ympäri katsahtaen tulijaan jäänsinisillä silmillänsä, ja nyökkäsi. "Yö tekee tulojaan Tom, ja uskon että jäätikkösudet eivät ole kaukana. Salvatkaa portit." maagi lausui toiselle. Äkisti Ziró kääntyi ympäri alkaen tuijottamaan ulos ikkunasta pimeään horisonttiin. Mitä ihmettä tuo oli. Jos tämä olisi sattunut minun koulutukseni aikana kylässäni, en olisi kiinnittänyt tuohon mitään. Mutta jokin tuolla ulkona käyttää magiaa suojakseen. mies ajatteli, ja jatkoi katselemistaan ulos hädissään.

"Tom, joudun poistumaan keskuudestanne jälleen vähäksi aikaan, sillä pelkään että tuolla ulkona on joku, joka saattaa tarvita apuamme." Ziró sanoi ja lähti puolijuoksua ulos talostansa, Tom seuranaan. Päästyään pihalle, maagi lähti juoksemaan kohti pääportteja, ja niistä ulos huutaen taaksensa: "Salvatkaa portit käskyjen mukaan, minä kyllä keksin keinon päästä sisään!" Ziró puhui hiljaa, punoen magian virtauksia yllensä, niin veden kuin tulen sekä ilman virtauksia suojakseen, ja muuttui valkeaksi sudeksi lähtien nopeasti juoksemaan kohti paikkaa missä tunsi magian pistoksen.

Kylmyys puri maagiin, mutta siitä ei hän välittänyt, sillä jos jokin todella oli ulkona täällä hän olisi hengenvaarassa. Toistaiseksi ei Ziró törmännyt jäätikkösusiin, mutta hän ei luottanut siihen etteivätkö he tulisi, kun vain haistaisivat ihmisen. Maagi keskitti kaiken ajatuksensa siihen pienehköön magian virtaukseen minkä hän oli tuntenut aikaisemmin ja otti kaikestaan irti juosten yhä kovempaa ja kovempaa. Kaumpaa hän jo sen näki, naisen kaivamassa kuoppaa itsellensä. Toivottavasti ei hautaa kaivamassa. Ziró naureskeli hieman, ja pysähtyi sopivan matkan päähän toisesta. "Jos olisin sinä, en kaivaisi kuoppaa itselleni josta tulisi vain hauta. Olet vaarassa täällä ulkona, ja uskon että olet matkalla kaupunkiin ei kaukana täältä." susi murahti, hänen jäänsiniset silmänsä kohdistuneena ihmiseen.

((Anteeksi tuli hieman pitkä ^^; jotenkin aloituksesta tulee ))

[vehka]

[Eipä mitään, pitkät aloitukset saavat kunnioitukseni ]

Nainen kohotti hätkähtäen katseensa ja tuijtoti sutta ällistyneenä. Se puhui hänelle? Koko ikänsä matkaaja oli kyllä kuullut tarinoita puhuvista eläimistä, mutta susi oli silti yllättänyt hänet täysin. Hetkeksi nainen kohotti lapionsa kuin puolustautuakseen, mutta laski sen sitten alas hymähtäen omalle typeryydelleen. Eläin oli sentään puhunut hänelle ja antanut neuvon.

"Tuota... päivää, herra... herra susi. Kaupunki ei siis ole pitkän matkan päässä? Minä olen kulkenut pitkän matkan ja väsyttää, enkä usko, että selviän sinne lepäämättä. Ja osaan kyllä pitää huolen itsestäni, älä huoli. Olen ollut pahemmissakin myrskyissä."

Niin, ja milloin? Nainen naurahti ajatuksilleen ja käänsi sitten hallanharmaat silmänsä suteen. Kaunis eläin, todella, hän ajatteli.

"Pitäisikö minun tietää nimesi?" hän kysyi hiven huvittuneisuutta äänessään tilanteen kummallisuuden vuoksi.

[lonelywolf]

Ziró murahti hieman ja otti askeleen lähemmäksi, paljastaen näin itsensä miltein kokonaan neidolle. "En puhunut myrskyistä, ja uskon että selviäisit jos tässä olisi vain kyse myrskystä. Vaan ei ole. Jäätiköllä asustaa myös nimittäin lauma jäätikkösusia, joihin en itseäni laske, enkä kyllä laske itseäni edes sudeksi." hän sanoi naurahtaen omalle vitsillensä, kunnes muisti että toinen ei tiennyt hänen salaisuuttansa. "Nimeni on Ziró, mutta en usko että tämä on sopiva aika kysymyksillesi. Sillä olet hengenvaarassa jos jäät tänne pitemmäksi aikaa." Susimaagi jatkoi, tullen miltein neidon viereen.

"Lupaan vastata kysymyksiinne, kun vain ensin pääsemme kaupunkiin turvallisesti. Se ei ole kaukana, ja uskoinkin että et jaksaisi sinne. Siitä syystä tulin tänne saadakseni sinut turvaan arvon neito." susi lausahti, ja työnsi päänsä matkaajan käden alle. "Nouse selkääni, ja pidä lujasti kiinni, sillä matka saattaa olla hyvin pomppuinen, sillä meidän täytyy kiirehtiä jos aiomme selvitä hengissä." Ziró murahti ja katsahti toiseen.

[vehka]

Nainen ei kysellyt enempää, vaan nyökkäsi vakavasti. "Minun nimeni Kahla", hän totesi yksinkertaisesti. Hetken Kahla epäröi suden vieressä. Hän ei ollut koskaan ratsastanut suden selässä (varsinkaan puhuvan suden) ja ahkio ilmeisesti jäisi keskelle lumierämaata. Ei hän sitä oikeastaan tarvinnut, mutta yrttikokoelma jäisi ja sen puuttuminen vaikeuttaisi hänen tehtäväänsä. No, parempi säilyä hengissä.

Kahla katsoi Ziróa vielä hetken ja kiipesi sitten varovasti suden selkään. Hän tarttui kevyesti kiinni lumivalkoiseen turkkiin toivoen, ettei se tuntuisi olennosta epämiellyttävältä, ja sulki sitten silmänsä. Voi jumalat, miten ihmeessä minä päädyn aina tällaisiin tilanteisiin? Ja miten ihmeessä Ziró muka jaksaa kantaa minut noin pitkän matkan?

[lonelywolf]

Susi murahti vienoisesti neidon kavutessa tämän selkään, sillä siitä oli pitempi aika kun viimeksi hän oli kantanut ketään pitempää matkaa. "Kahla siis, pidä kiinni sillä nyt se on menoa." Ziró murahti nauraen ja lähti nopeaan juoksuun, lumen pöllytessä hänen jäljessään. Tuuli uvloi yhä kovemmin ja kovemmin, piiskaten suden naamaa, tämän juostessa niin kovaa kuin vain mahdollisesti pääsi jaloistansa.

Ensin ulvonta kuului vain hetkittäin, mutta pian siitä alkoi tulla säännöllistä, ja sai susimaagin kavahtamaan hieman pelosta. "Kahla, jos sinulla on Jumala niin rukoile että hän säästäisi elämämme, sillä jäätikkösudet ovat meidän kimpussa minä hetkenä hyvänsä!" Ziró huusi tuulen ulvonnan läpi neidolle.

Sanaakaan sanomatta susimaagin silmät rävähtivät jäänsinisinä ja alkoivat hohtaa kylmää valoa, tämän punoessa tuulen sekä tulen virtauksia heidän ympärilleen, lämmittäen ilmaa, sekä luoden hetkellisen suojan jäätikkösusia vastaan. Eikä yhtään liian aikaisin, sillä silmäkulmastaan susimaagi huomasi tummempia susia horisontissa.

[vehka]

"Minun jumalani ovat liian julmia auttaakseen, pelkään ma. Mutta jotain uskoakseni voin silti tehdä", Kahla totesi. Hän ei ollut maagi, mutta henkilinnustaja kylläkin, ja vaikka naisen oma henkilintu oli pieni ja hento, se saattaisi silti olla hieman avuksi.

Kahla vislasi muutaman kevyen soinnun, jotka sekoittuivat tuulen ulvontaan, ja tunsi Wyanmarin näkymättömien höyhenten hipaisevan poskeaan. Henkilintu hieroi nokkaansa hänen ihoaan vasten ja Kahla lähetti sen ilmaan.

"Etsi joku toinen kaltaisesi ja pyydä sitä apuun. Kotka, jos vain löydät. Ja muista pyytää sen isännältä lupa", nainen kuiskasi. Hän irrotti toisen kätensä suden turkista ja sieppasi vyöltään veitsensä, jota yleensä käytti vain leivän leikkaamiseen. Ainakaan hän ei kuolisi mitään tekemättä, vaikka tuskin moisella nysällä haavaakaan saisi aikaiseksi.

"Ziró." Kahlan ääni oli vaimea. "Kiitos."

[lonelywolf]

Ziró ei tiennyt pääsisikö hän tarpeeksi lähelle kaupunkia, jotta Mat voisi auttaa häntä, mutta hänen olisi tehtävä parhaansa pitääkseen sekä itsensä, että neidon hengissä siihen asti. "Kahla, matka tulee olemaan pomppuisampaa kuin alkuun luulin, joten pidä kiinni tiukasti!" hän huusi neidolle, ja samantien ensimmäinen jäätikkösusi hyppäsi hänen kimppuunsa. Isku tuli sen verran yllätyksenä, että Ziró ei ehtinyt kääntyä sitä vastaan, vaan lennähti puolisen metriä sivulle, saaden silti tasapainonsa pidettyä ja jatkoi mahdollisimman nopeasti matkaa.

Ziró murisi vihaisesti joka kerta, kun yksikin jäätikkösusi tuli vähänkin lähemmäksi, sillä hän tiesi, että valttikortit näitä vihollisia vastaan olisi nopeus, sen sijaan että jäisi taistelemaan heitä vastaan. Pitkälle ei Ziró ollut päässyt kun toinen jäätikkösusi iskeytyi häntä vasten, tällä kertaa onnistuen siinä missä pitikin, lennähtäen susimaagin, sekä neidon hankeen. Hetken aikaa Ziró pyöri lumessa, mutta pääsi suht nopeasti takaisin pystyyn. "Kahla!" hän karjaisi, ja ponkaisi yhden jäätikkösuden kurkkuun kiinni, etsien katseellaan neitoa, toivoen samalla että tämä olisi hengissä.

[vehka]

"Tässä", Kahla huudahti pää yhä pyörällä. Nainen pyörähti jaloilleen hieman kömpelösti, kun toinen susi jo iskeytyikin häntä vasten. Kahla sohi sitä päämäärättömästi typerällä puukollaan, mutta yhtäkkiä suden ote irtosikin hetkeksi.

Wyanmarin tuttu, hauras ääni kuului aivan Kahlan korvan juuresta kun hän ponnisteli jaloilleen. Lämmin veri valui pitkin naisen kasvoja ja hänen katseensa oli hieman hämärtynyt, mutta muutoin hän oli aivan tajuissaan.

"Ziró? Oletko kunnossa?"

Kahla kuuli näkymättömien siipien suhinan ja näki äsken hyökänneen jäätikkösuden epäröivän. Yksi henkilintu, niin kotka kuin se ilmeisesti olikin, ei kyllä pärjäisi sille kovin pitkään, mutta yllätys oli kenties ollut etu. Lyhytaikainen, tosin.

[lonelywolf]

Ziró huitaisi jäätikkösuden lumeen, jättäen sen siihen verta valuvana, lähtien seuraamaan Kahlan ääntä, yrittäen paikallistaa neidon kaiken tämän hulluuden keskeltä. "Kahla!" hän karjaisi jälleen, mutta ei ehtinyt sen enempää sanoa, tai ottaa askelia kun jo yksi susi heittäytyi hänen kimppuunsa jälleen, iskien kyntensä sekä hampaansa hänen lihaansa, saaden veren vuotamaan vuolaasti valkeaan lumeen, sotkien sen punaiseksi.

Susimaagi murisi hurjana, hänen silmänsä alkaen loistamaan kuolettavaa kylmää valoa, ja pian jäätikkösuden ote irtosi Zirón ruumiista kadoten jäänsiniseen tuleen.

Kuolettava hiljaisuus laskeutui jäätikölle, Ziró muristessa entistä lujempaa, ja hänen silmänsä alkaessa loistamaan jäänsinistä valoa. "En tiedä mitä haluatte neidosta, te demonin sikiöt, mutta te ette pääse hänen kimppuunsa niin kauan kuin minussa vielä henki pihisee." susimaagi murisi omituisella sävyllä, ja samantien hän tarttui magiastaan kiinni, punoen niin tulen, kuin ilman, että jään virtauksia, iskien jäätikkösusia magiallansa, kirkkaan valon saattelemana.

Tuuli alkoi jälleen ulvoa, sekä pakkanen vain kiristyi, mutta jäätikkösusista ei näkynyt jälkeä, eikä myöskään vaaleasta sudesta. Hänen tilallensa oli ilmestynyt mies, kuluneissa vaatteissa.

[vehka]

Kahla näki kirkkaan valon ja kuuli Wyanmarin tuoman henkikotkan kirkaisevan. Nainen heittäytyi maahan mutta siitä huolimatta jokin näkymätön iski häneenkin. Kummallinen lämpö tulvehti hänen ruumiinsa läpi ja hetken Kahla tunsi olonsa kummalliseksi.

Lopulta nainen kuitenkin ponnisteli jaloilleen ja katseli ympärilleen häkeltyneenä. Ensialkuun hänen oli vaikea hahmottaa näkemäänsä. Ziró oli kadonnut ja paikalla seisoi vain mies, joka ensikatsomalta näytti aivan kulkurilta. Kahla hieraisi jyskyttävää ohimoaan ja huomasi, että hänen hansikkaaseensa tarttui verta.

"Anteeksi, herra, mutta... näittekö te mitä äsken tapahtui?" hän kysyi ääni ihmetystä täynnä. "Ja vaikka ette olisi nähnytkään, osaatteko sanoa kuinka pitkä matka on yhä kaupunkiin? Taidan olla haavoittunut."

[lonelywolf]

Ziró vain seisoi pitemmän aikaa paikallaan, antaen energiansa palautua, jotta jaksaisi kaupunkiin asti. Mutta jokin veti hänet takaisin maanpinnalle. Kahla. Mies kääntyi virnistäen neidon puoleen, kuin ei muka olisi tajunnut mistään ja sanoi: "Näin kyllä aivan liiankin selkeästi mitä tapahtui äskettäin, olinhan tässä paikan päällä koko ajan."

Samantien susimaagi kääntyi ympäri ja lähti kävelemään hieman ontuen kaupunkia kohti. "Jos olet kaupunkiin tulossa niin seuraa minua, ohjaan sinut sinne. Tästä on vain lyhyt matka, joten ei tarvitse huolestua kunnostasi, se näyttää vain pintahaavalta." Ziró jatkoi, ja lähti viemään Kahlaa kaupunkia kohti.

Ehdittyään salvatuille porteille asti, kaksikko kuulikin jo ylempää porttien päältä huutoa, ja portit alkoivat avautua hiljalleen naristen. "Ziró-herra oletteko kunnossa?" Tom huusi puuskuttaen, samalla kun juoksi paikalle. "Olette haavoittunut.. ja kuka tämä neito on?" hän jatkoi katsoen ihmetyksen vallassa tulijaa.

"Tämä on Kahla-neito, ja hän on minun matkassani. Olisin kiitollinen jos voisit tuoda meille lämmintä viiniä huoneeseeni, mitään muuta tähän hätään en tarvi." Ziró sai viimein sanotuksi, jä kääntyi Kahlan puoleen virnistäen nauravasti ja sanoi: "Tervetuloa jäätikkökaupunkiin Kahla-neito."

[vehka]

Kahla hymyili ja onnistui jopa niiaamaan tapojensa vastaisesti nuorelle herralle, joka juoksi heitä vastaan. Ei hän yleensä liioitellut kohteliaisuuttaan, mutta vieraassa ympäristössä ja vielä ihmisille, jotka olivat luultavasti pelastaneet naisen hengen...

Kahla katkaisi ajatuksensa nopeasti. Jos hän alkaisi miettiä tilannettaan, hän romahtaisi varsin pian. Olisi parempi unohtaa se ja olla kiitollinen. Wyanmar vihelsi kärsimättömästi hänen korvansa juuressa ja Kahla viittasi sille pienesti kädellään. Oli lintu tosiaan hetken levon ansainnutkin, se oli varmasti lentänyt pitkän matkan kotkaa etsiessään.

"Ja tuota, jos saan pyytää, jokin side tämän haavan sitomiseksi", Kahla totesi arasti. Hän hieroi käsivarsiaan. Yön kylmyys alkoi jo tuntua ilmassa ja pian hän todennäköisesti jäätyisi kalikaksi. Miten ihmiset oikein saattoivat asua tällaisessa paikassa?

[lonelywolf]

Ziró antoi kädensä heilautuksella merkiksi, että Tom voisi jo poistua hakemaan heidän viiniänsä. "Tätä tietä jos saan pyytää Kahla." hän sanoi ja johdatti neidon pois väentungoksesta. "Taloni on tämän kaupungin länsipuolella, eli hieman matkaa jos vain jaksat vielä, niin pian saat levähtää rauhassa, samalla kun tarkistan miten haavasi jaksaa." susimaagi sanoi viimein hälyn vaietessa.

Hetken aikaan käveltyään suuremmalla päätiellä, kääntyi Ziró äkisti pienemmälle kujalle, seisahtuen ja kääntyi Kahlan suuntaan. "Nimeni on Ziró kuten tiedät, mutta se mitä et tiedä vielä, on se että olen susimaagi. Toisin sanoin meitä kuvailtaisiin muodonmuuttajina." mies lausahti neidolle, katsoen tätä jäänsinisillä silmillänsä.

"Se asia mitä pyydän tässä, on se että et kertoisi kenellekkään täällä siitä, mitä näit taistelukentällä, sillä kukaan heistä ei täällä tiedä minusta totuutta, ja se vain aiheuttaisi lisää hälyä, mitä en halua." Ziró jatkoi ja huokaisi hiljaa väsymyksestä. "Vielä vähän matkaa Kahla." susimaagi sanoi pikaisesti, ja jatkoi matkaa, vieden neidon erään vanhan mallisen puutalon luokse, minkä oven vieressä Tom jo seisoi höyryävän viinikannu mukananaa.

[vehka]

Muodonmuuttaja? Sekavat aatteet risteilivät Kahlan mielessä. Olihan hän ennenkin muodonmuuttajista kuullut, mutta että hän todella tapasi sellaisen elävänä... Tietämättä, mitä vastata Kahla vain nyökkäsi ja seurasi susimaagia mietteisiinsä vajonneena.

Nähdessään Tomin odottavan viinikannu kädessään hymy valaisi Kahlan matkan ja uupumuksen riuduttamat kasvot. Hän ei voinut käsittää, miten joku tuntematon ja vieläpä maagi saattoi olla niin ystävällinen.