|
Post by lonelywolf on Oct 31, 2007 20:40:30 GMT 3
Ziró viittoi Kahla sisään avattuansa oven, ja otti kiitollisena Tomilta vastaan viinikannun, sujauttaen muutaman hopeakolikon miehen käteen. Suljettuaan oven, susimaagi kaatoi muutaman pikarin täyteen kuumaa viiniä, ja ojensi toista niistä neidolle. "Tämän pitäisi lämmittää sinua ainakin alkuun. Voi olla että sinulla tulee olemaan kylmä ensimmäiset päiväsi täällä, mutta tähän viileyteen tottuu lopulta." Ziró sanoi, ja tuli lähemmäksi katsomaan neidon haavoja.
"Nämä eivät ole syviä, mutta vaativat puhdistamista. Tai vaatisivat jos haluaisimme nauttia käden töistä ja tehdä kaiken ihmisten tavoin." mies naurahti, ja punoi tulen parantavia virtauksia, suunnaten ne Kahlan kehoon, etsien kipeitä kohtia, ja parantaen ne.
Susimaagi, otti askeleen kauemmaksi, ja istahti penkille, nostaen oman kuppinsa huulilleen, ja joi pikarin miltein tyhjilleen. "Nyt jos sinulla oli kysyttävää, niin olen käytettävissäsi. Mutta ennen sitä vielä, haluaisin mielelläni kuulla sinun tarinasi siitä, miten päädyit jäätiköllä yksinäsi?" Ziró huokaisi, ja hymyili neidolle, viitaten häntä istumaan.
|
|
vehka
Member
Hero?
Posts: 38
|
Post by vehka on Oct 31, 2007 20:56:38 GMT 3
Kahla tunsi magian hiipivän kehoonsa ja haavojensa kuroutuvat umpeen. Hän naurahti, sillä tunne oli kummallisen... kutittava. Nainen siemaisi hieman lämmintä viiniä ja nautti sen helmeilevästä mausta kielellään.
"Mmh. Se onkin pitkä tarina, mutta sanotaan vaikka, että minut tuo tänne eräs tehtävä. Minulla nimittäin on kyky, jota kovin monella ihmisellä ei ole - se ei ehkä ole verrattavissa magiaan, mutta monessa suhteessa hyödyllinen. Olen palveluksen velkaa, ja vaikka minusta onkin epämiellyttävää suorittaa sitä, annettu lupaus sitoo minua."
Kahla oli vaiti, kuunnelle tuulen huminaa talon hormistoissa. Hän olisi tahtonut luottaa Ziróon enemmän, mutta vielä ei ollut sen aika, ja liika varomattomuus saattaisi tuhota kaiken. Ja siihen hänellä ei ollut varaa, Kahla oli sentään matkustanut niin pitkän ajan ja tehnyt niin paljon tavoitteensa eteen.
|
|
|
Post by lonelywolf on Oct 31, 2007 21:38:41 GMT 3
"Itse en ole kuullut, että täällä tapahtuisi jotain uutta, mutta jos tarvitset paikkaa missä yöpyä, niin olet tervetullut yöpymään talossani, jos vain suot minulle sen kunnian." Ziró sai sanotuksi, katsellen neitoa, kuin yrittäisi lukea lisää hänen toimestaan. "Jos vain jotenkin pystyn auttamaan siinä tehtävässäsi, mikä on sinulle annettu, sillä uskoakseni tunnen kaupungin paremmin, ja voisin näyttää sinulle miten selviytyä täällä jäätävässä ilmapiirissä." mies jatkoi, ja haukotteli sen perään väsyneenä.
Susimaagi joi pikarinsa tyhjäksi, ja täytti sen jälleen viinillä, nousten itse seisomaan, kävellen huuruisen ikkunan luokse. "Elä luota keneenkään, tai mihinkään täällä.." Ziró jatkoi mystisellä, ja hiljaisella äänellä, kääntämättä katsettaan neitoon.
"Elämä täällä ei ole niin kuin se muinoin oli, eikä koskaan varmaan palaa takaisin. Minä itse olen viimeisiä susimaageja klaanistani, sillä sukuni tuhottiin aikaa sitten, mutta täällä olen saanut asustaa rauhassa.. muiden hyljättyjen kanssa." mies lausahti, ja viimein käänsi jäätävät silmänsä Kahlan puoleen.
|
|
vehka
Member
Hero?
Posts: 38
|
Post by vehka on Oct 31, 2007 22:45:05 GMT 3
"Selviydyn varmaan kyllä, kunhan totun tähän", Kahla virkkoi hienoisesti hymyillen. Hän nosti pois kasvojaan peittävän liinan, paljastaen hennot ja kalpeat piirteet. Vasenta poskea halkoi yksi lumenvalkoinen viiva, joka siellä mistä hän oli kotoisin merkitsi henkilinnustajaa.
"Sinun sukusi? Olen pahoillani", Kahla virkkoi sitten havahtuen. Hetkeksi Zirón rauhallinen ja tumma ääni oli lumonnut hänet ja nainen oli eksynyt muistoihinsa. Hänkin oli hyljätty, tavallaan. Kuinka kukaan jaksaisi välittää henkilinnustajasta, jonka lahja oli kutsua pieni varpunen?
"Minun tehtäväni on liian surullinen kerrottavaksi. En haluaisi vaivata sinua sillä, etkä kenties hyväksyisi sitä. Väliemme turmeleminen näin aikaisessa vaiheessa olisi sääli", Kahla jatkoi.
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 1, 2007 0:02:35 GMT 3
Ziró hymyili vienosti neidolle, kulauttaen pikarin tyhjäksi kertaheitolla, ja yskähti perään viinin poltellessa miehen kurkussa. "Minun suvullani ei ole väliä, teimme ratkaisumme silloin kun aika koitti, ja kärsimme seuraukset. Maageja kuoli tuolloin liian paljon, eikä meitä ole paljoa jäljellä magian sodasta." susimaagi lausahti, ja istuutui alas haukoitellen.
"Sinä et ole maagi, mutta silti en voi olla tuntematta magiaa veressäsi. Se suorastaan kutsuu minua." mies sanoi, katsoen Kahlaa. "Sinussa olisi paljon potentiaalia maagiksi, jos vain saisit koulutuksen siihen." Ziró jatkoi naurahtaen. "Meitä muutenkin on liian vähän."
Susimaagi kaatoi neidolle pikarin täyteen viiniä lisää, päättäen kumminkaan itse jatkaa juomista, sillä hän ei ollut sillä tuulella ollenkaan, että olisi päänsä juonut täyteen. "Yö on pitkä, ja minulla hyvät korvat." Ziró viimein sanoi virnistäen Kahlalle jatkaen: "Enkä muutenkaan nuku kunnolla."
|
|
vehka
Member
Hero?
Posts: 38
|
Post by vehka on Nov 1, 2007 0:16:09 GMT 3
"Minä olen henkilinnustaja", Kahla hymähti. Hän nosti hupunkin päästään, antaen hunajanvaaleiden hiustensa valua esiin. Hallanharmaat silmät tuijottivat kaukaisuuteen eikä nainen taaskaan tuntunut kuulevan susimaagin sanoja.
"Minä tulin riistääkseni eräältä kaupunkilaiselta hänen henkilintunsa", Kahla totesi lopulta, kummallisen kylmästi. Hän kohotti siron kätensä ja teki ilmassa sieppaamista kuvaavan eleen. "Ja pelkäänpä, että kun olen sen linnun ryöstänyt, alkuperäinen omistaja menettää sielunsa. Se on pahin rikos mitä voi tehdä."
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 1, 2007 0:23:44 GMT 3
Ziró katsoi syvälle neidon silmiin omilla jäänsinisillä silmillänsä sanoen: "Onko tämä toinen.. henki mikälie, tehnyt jotain väärää teidän klaanissanne, mistä syystä on hänet tuomittu kuolemaan?"
Mies ei tehnyt elettäkään siirtääkseen katsettaan, vaan tuijotti edelleen pistävästi toista. "Tosin minun asiani ei se ole, maagit ovat aina toimineet puolueettomina, ja niin he toimivat tänäpäivänäkin. Minä en rupea rikkomaan säännöstöä." susimaagi lausahti kylmästi, ja päästi viimein toisen katseestaan.
"Mutta mitä tulee muihin kyläläisiin, he varmasti nostavat metelin, jos löytävät heille tärkeän ihmisen kuolleena, miten ajattelit sen asian hoitaa, ja päästä elävänä täältä pois?" Ziró kysäisi mystisesti, ja naurahti hieman.
|
|
vehka
Member
Hero?
Posts: 38
|
Post by vehka on Nov 1, 2007 0:43:13 GMT 3
"Hän on rikkonut sitä vastaan, johon vala minut sitoo", Kahla vastasi. Hetken hän kesti miehen tuijotusta ja käänsi sitten katseensa pois. Naisen kasvot näyttivät väsyneemmiltä kuin hetkeen.
"Ja selviän kyllä. Olen oppinut selviämään. Ja jos kuolen... No, saan ainakin rauhan", Kahla hymähti hiven katkeruutta äänessään. Hän ei ollut levännyt vuosiin kunnolla saati että olisi lakannut murehtimasta tulevaa.
"Ja nostakoot metelin. Olen minä ennenkin sellaista aiheuttanut, vaikkei sitä kenties uskoisi."
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 1, 2007 23:58:42 GMT 3
"Hän on rikkonut valan.." Ziró toisti hitaasti, kuin maistellen lausetta suussansa, katsahtaen jälleen neidon suuntaan. "Jos olet väsynyt, niin ole hyvä ja ota lepoa takanasi olevassa huoneessa, siellä pitäisi olla sänky valmiina sinua varten." mies sanoi Kahlalle, ja nousi tuolistaan, lähtien huoneen suuntaan. "Sinulla on varmasti ollut pitkä päivä, ja kaipaat lepoa. Nuku rauhassa aamuun asti, sen jälkeen voin näyttää kaupunkia hieman." susimaagi jatkoi.
Avattuaan huoneen oven, sisältä paljastui suht tyhjä tila, jonka täytti vain pienehkön näköinen sänky, muutama tuoli, sekä yöpöytä mikä kannatteli lasista vaasia, mistä höyrysi lämmin vesi. "Olen pahoillani että en voi muuta tähän hätään tarjota, mutta vakuutan sinulle, että jos joskus myöhemmin tapaan sinut, niin järjestän isommat juhlat." Ziró naurahti, ja hymyili neidolle lämpimästi.
"Ja sinuna pysyttelisin yön sisällä, sillä jäätikkö ei ole turvallinen öisin, ei edes kaupungin sisälläkään." mies huudahti naisen perään, kävellessä ulko-ovea kohti, lausuen jotain hiljaa osoittaen ovea, jonka puunkuoressa hetken leimusi jonkinsortin riimu, joka katosi samantien. "Vain turvatoimi.." susimaagi sanoi hiljaa, tarkoittaen sanat itsellensä.
|
|
vehka
Member
Hero?
Posts: 38
|
Post by vehka on Nov 2, 2007 11:00:22 GMT 3
Kahla tunsi magian häivähdyksen miehen poistuttua ja vihelsi linnulleen. Se kujersikin hetkeä myöhemmin hänelle.
"Saanko katsoa sinun silmilläsi hetken?" hän kysyi. Lintu vihelsi kerran, myöntyvästi, ja Kahla sukelsi sen mieleen. Zirón piirtämä riimu hetkeä aiemmin löytyi helposti, mutta ikävä kyllä nainen ei tunnistanut sitä.
"Hyödytöntä", hän murahti turhautuneena. Kahla pesi kasvonsa lämpimällä vedellä ja riisuutui. Huomenna hänen olisi ostettava uusia vaatteita ja vierailtava yrttikauppiaalla. Lisäksi pitäisi selvittää, saattoiko susimaagiin luottaa vai oliko tämä vihollinen, aivan kuten niin moni muukin.
Hetkeä myöhemmin Kahla oli kuitenkin sikeässä unessa. Varautuneisuus katosi hänen kasvoiltaan ja ne näyttivät rauhallisilta ja tyyniltä, aivan kuin pienen tytön kasvot.
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 9, 2007 14:47:56 GMT 3
Ziró ei paljoa nukkunut vaikka olisikin niin halunnut, mutta kaikesta oli hinta maksettava, sen hän oli oppinut. Susimaagi odotti hetken ennen kuin itse vajosi pois todellisesta maailmasta unimaailman porteille. Monet ihmiset kyllä kävivät täällä, mutta tietämättä sitä, että tämä paikka oli yhtä todellinen kuin se missä he olivat hereillä. Veljeni tulkaa luokseni! Zirón ääni kajahti tuolla ajattomassa paikassa, ja samassa hänet jo ympäröi monet tummat sudet.
Ihmisten varjoja ilmestyi ja katosi, ne olivat todella häilyväisiä eikä mies edes pahemmin antanut heille liikaa ajatuksia. Koulutettu maagi tosin pystyisi olemaan paikalla, ja näkemään hänet, joten unimaailmassa oli kyllä omat riskinsä jos joku muu sattuisi paikalle, ja taistelu syttyisi. Ziró jatkoi matkaa tietäen mitä hän etsi, eikä lähtisi ennen kuin löysi tuon kristallisen pallon unien meristä.
Verrattuna muihin ihmisten uniin, susimaagi päätti pelkästään näön vuoksi olla koskematta siihen, sillä Kahla näytti tuntevan suojauksen magiaa, ja olikin suojannut mielensä tunkeutujilta. Vaikka riimusuoja näytti alkeelliselta ei hän silti aikonut tunkeutua voimalla toisen mieleen, sillä siitä ei seuraisi hyvää kummallekkaan. Ennen lähtöään Ziró kumminkin liitti pienellä magialla hänen sekä Kahlan mielet yhteen lausahtaen: "Nuku nyt kun voit pikkuinen, sillä aamulla on meille molemmille töitä." ja palasi omaan ruumiiseensa.
|
|
vehka
Member
Hero?
Posts: 38
|
Post by vehka on Nov 12, 2007 21:31:26 GMT 3
Kahla heräsi aamulla ja tunsi olonsa virkeäksi. Hän vihelsi linnulleen ja rapsutti sen höyheniä hajamielisesti ennen kuin pukeutui. Sitten nainen nousi ylös ja kuulosti hetken. Kaikkialla oli hiljaista ja se sai hänet hymyilemään. Rauhaa vaeltaja juuri sillä hetkellä kipeimmin kaipasikin.
Kahla istahti kivilattialle ja risti sirosti kätensä. Hän hymisi muutaman tavun, rukouksen jumalilleen, ja kosketti sitten kevyesti pientä nahkaranneketta vasemmassa kädessään. Siinä olevat riimut alkoivat hehkua ja yhteys oli valmis.
Olen perillä, Dan. Ja pian valmis suorittamaan tehtäväni, jos sitä epäilet, Kahla totesi hiven katkeruutta äänessään. Mies ei vastannut - eihän hän koskaan vaivautunut vastaamaan kenellekään niin vähäpätöiselle kuin Kahla - ja hetkeä myöhemmin nainen katkaisikin hennon yhteyden.
"No, uusi päivä sitten taas", Kahla murahti.
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 18, 2007 16:43:35 GMT 3
Ziró avasi raskaasti silmänsä, ja korjasi asentonsa tuolissa veytellen hieman kylmiä jäseniään ennen kuin nousi ylös ja punoi magiallansa tulen takkaan sekä keittiö hellaan, jotta vesi saataisiin keitettyä. Susimaagi käveli laiskanomaisesti keittiöön, ja nosti kiehuneen vesipannun pois liedeltä, kaataen sitä kahteen posliinikuppiin puisella pöydällä, ja laski pannun alas.
Pikaisella käden liikkeellään Ziró nosti pienen pussukan taskustaan, ja nappasi sen sisältä muutaman kuivan lehden, ja hymyili vienosti ennen kuin murskasi lehdet käsissään ja laski ne toiseen kuppiin, ja teki saman myös toiselle. Muutaman hetken päästä keittiö täytti makea ja rentouttava tuoksu lehtien alkaessa antamaan makuaan vesi-astiassa. Mies kuuli pientä ääntä neidon huoneesta mutta istuuntui pöydän ääreen ja jäi odottamaan hymyillen. "Teetä on mukavampi juoda kahdestaan." hän sanoi hiljaa.
|
|