salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 23, 2006 18:43:41 GMT 3
( Tässä Elsulle tiivistelmää siitä mihin jäätiin siis! ) ... Miehen kääntyessä ympäri hänelle paljastui kohtalaisen pelottava näky - kammion suuaukon lähellä seisoi reilusti yli kaksimetrinen, kauttaaltaan kitiinipanssarilla varustettu koukkuhirmu. Sen pitkänomainen pää päättyi terävään nokkaan, ja molemmissa käsivarsissa oli käsien tilalla yli metrin mittaiset, viikatetta muistuttavat luiset terät. Se katsoi tyhjillä, pienillä silmillään perääntyviä mustia haltioita, kunnes laski katseensa kauempana seisovaan mieheen. Hetken hiljaisuus - lukuunottamatta tietenkin taustalla olevan jättimäisen sienen hermojaraastavaa kirkumista - ja sitten tämä Uumenenalan pelottavimpiin asukkeihin kuuluva olento kohotti viikatemaiset kätensä ilmaan, kyyristyi hieman kuin olisi valmis hyökkäämään ja avasi nokkansa lisäten oman vertahyytävän kirkumisensa sienen huutoon. Nyt miehelta kaivattaisiin nopeaa reaktiokykyä - hirmu oli selvästikin valmis käymään kiinni, ja tietenkin miehen aasiparkakin meni paniikkiin. Eikä drownaistakaan näkynyt missään. ( Todella tiivistetty versio. )
|
|
|
Post by elsu on Apr 23, 2006 21:53:49 GMT 3
Pelottava tuo näky olikin, joka miestä kohtasi jähmettävään pakokauhuun verrattuna nopean käännöksen jälkeen. Kädet puristuivat tiukasti jo ehkä aikaansa eläneiden sapeleiden hilseilevien nahkakahvojen ympärille ja ihon pinnalle hitaasti nouseva kylmä hiki ei helpottanut tilannetta lainkaan. Acharon ei enää noteerannut ketään muuta ympärillään paitsi itse Koukkuhirmun, jonka toiminnalle suuntaa antavat eleet eivät jättäneet paljoa aikaa harkinnalle. Kirkujasienen huuto oli tehnyt hyvää työtä ihmisen korvien tuhoamisessa ja tämä tunsi kylmän hien seassa jotain lämmintä valuvan kasvojensa vasemmalla sivulla.
"Se kirottu ämmä!" mies kirosi mielessään. "Lyön vetoa että se musta narttu seuraa jostain homeisesta kivenkolosta ja saa tästä elämänsä esityksen!" Ach hörähti sarkastisesti todetessaan, että ainakin hänen ei puoli kuurona tarvitse kuunnella naisen rasittavaa kikatusta. Koukkuhirmun levoton liikehdintä ei luvannut paljoa aikaa ja ilmeisesti aikaisemmin iloista seuraansa tarjonneet haltiat olivat jo kaukana poissa.
Muutaman nopean 1+1-laskun jälkeen mies päätti koettaa karistaa pelon kankeuden jäsenistään ja lähteä juoksemaan kohti petoa hampaat irvessä. Puhdistamattomat ja rujon ruosteiset aseet valmiina hyökkäykseen tämä ajatteli ääneen: "Ei minulla ollut mitään hävittävää alun perinkään kun laskin jalkani tänne saastaiseen luolaan täynnä epäinhimillisiä perkeleitä! Nindyn ilythiiri fa'la zatoasten ph' aluin ulu uoi'nota gil'ssrigghinn, numl nindel Usstan tlun mayoe naut morfelith ninta z'hind mzild zolarix p'luin nindol!" Miehen ääni kohosi käheään huutoon loppua kohti, kun tämä eteni vauhdilla aina hirviön eteen saakka iskien oikean sapelinsa vasten pedon kohotettua luuterää. Vasemman tämä iski nopeasti kohti Koukkuhirmun rintakehää peittävien panssarilaattojen väliä tietäen, ettei tähtäyksessä ollut siinä kiireessä tietoakaan.
Mies koetti kasata mielensä kokoon keskellä silmänräpäyksessä alkanutta taistelua ja laajassa luolistossa kaikuvassa kirkunassa. Olisihan se säälittävää lopettaa matka jo muutaman mutkan päässä alusta, mutta, miten sen parhaiten muotoilisi.. Elämä on?
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 24, 2006 17:22:36 GMT 3
Miehen onneksi kirkuva sieni alkoi jo hiljentyä, nehän olivat sitä sorttia joita drowitkin monesti käyttivät eräänlaisena hälytysjärjestelmänä linnoitustensa ympärillä - ne alkoivat kirkumaan jos niiden lähelle meni tai niihin sattui koskemaan. Tosin sienen hiljentyminen ei luultavastikkaan miehen oloa helpottanut lainkaan, korkeassa luolassa kaikuessaan ääni oli voimistunut jopa normaalia voimakkaammaksi ja aiheutti varmasti mukavaa tinnitystä vielä pitkään. Voisi siis olla parempi että mies yrittäisi taistelun tuoksinnassa pitää itsensä ja viehättävän taistelukumppaninsa kauempana sienistä etteivät ne alkaisi uudelleen kirkumaan - ei olisi mukavaa jatkaa elämää kuurona. Jokatapauksessa hiljentyvä kirkuminen helpotti varmasti miehen keskittymistä edessään olevan hirviön lahtaamiseen.
Kitiinipanssarin peittämä koukkuhirmu torjui miehen vasemman käden sapelin vapaalla koukullaan yllättävän helposti verrattuna kömpelön oloiseen ulkomuotoonsa. Se myös avasi terävän nokkansa ja kurotti päänsä miehen kasvoja kohti, tavoitellen otetta ihosta samaan aikaan kun sapeliin lukkiutunut terä liukui nopeasti sitä pitkin, yrittäen päästä runnomaan miehen käsivartta. Ei ollut varmasti ihme miksi muut Uumenenalan asukit välttivät näitä otuksia - kokoonsa ja tiiviiseen panssariinsa nähden hirmu liikkui todella nopeasti.
Hieman kauempaa, ylempänä seinällä olevalla korokkeella kaksi paria punaisina hehkuvia, mantelinmallisia silmiä katseli miehen ja hirviön yhteenottoa uteliaana. Nämä "mustat perkeleet" eivät siis olleet kadonneet mihinkään, pitivät ilmeisesti tätä tilannetta hyvinkin mielenkiintoisena. Nuorempi, aikaisemmin nyrkin vatsaansa saannut drow kohotti toista valkeaa kulmaansa ja vilkaisi vanhempaa seuralaistaan vaaleaihoisen miehen karjuessa heidän kielellään. "Lu'oh shlu'ta uk telanth udossta xanalress?" Hän kysyi vanhemmalta, hieman hämmentyneen näköisenä. Vanhempi mulkaisi häntä vihaisesti ja läimäytti poskelle. "Dos mal'ai", hän ärähti. "Uk's natha rothe.". Tottakai drow oletti näin, ei ollut kovinkaan yleistä että drowien lisäksi muut kuin heidän orjansa osaisivat monimutkaista kieltä.
Nuorempi piteli jomottavaa poskeaan, irvisti vanhemmalle kun tämä käänsi päänsä ja keskittyi sitten itsekin seuraamaan miehen kamppailua hirviön kanssa.
|
|
|
Post by elsu on Apr 25, 2006 15:25:12 GMT 3
Taistelun huumaksi oli miehen tilaa vaikea sanoa. Tämä koetti kauhun sekaisin tuntein repiä kättään irti Koukkuhirmun otteesta oikean sapelin iskeytyessä odotetusti kovaan panssariin kauas levyjen välikohdasta. Pedon nokan lähestyessä mies kaatui melkein pelkkien refleksiensä ansiosta taaksepäin pakoon tuota irvokasta - ja varmasti vahingon sattuessa tuskallista ilmestystä säilyttäen vain hädin tuskin tasapainonsa. Hyvä sinänsä, sillä kaatuminen saattaisi merkitä hirmun koukussa lukittuna olevan käden tuhoutumista. Voisihan Acharon vain päästää irti kahvasta ja paeta, mutta se todennäköisesti tietäisi varmaa kuolemaa - tosin lieneekö nykyinenkään tilanne yhtään sen positiivisempi?
Suuriin pohdintoihin aika ei kuitenkaan riittänyt ja taaksepäin kallistuminen oli vain viimeisen iskun viivyttämistä. Kasvot kalpeina mies veti oikean kätensä nopeasti ylös ja käänsi terän iskuun suunnattuna pedon toiseen pieneen silmään. Irvistykseen jähmettyneiltä kasvoilta erottui selkeästi hienoinen epätoivo ja sapeli lähti iskuun karjaisun saattelemana.
Vierestä katsottuna tilanne varmasti näyttää toivottomalta. Mies lähes maata vasten kaatuneena, toinen käsi lukittuna Koukkuhirmun otteeseen, vartalo suojattomana ja kuin odottaen pedon syvään viiltäviä teriä. Nokka lähestymässä ihmisen kasvoja, joilta kaiken kalpeudenkin keskeltä voi erottaa uhmaa ja aivan varmasti sarkastisen välinpitämätöntä suhtautumista kuolemaa kohtaan. Taistelupari ei iikkunut enempää tai vähempää mihinkään suuntaan, eivätkä kirkunasta vaurioituneet korvat rekisteröineet sen enempää suurta meteliä kuin hiljaisuuttakaan. Sydän löi vinhaa vauhtia ja olennosta lähtevä vastenmielinen lemu toi mieleen mätänevän ruumiin jonkin kostean käytävän perukoilla. Ei liiallisen lämmin kuva mahdollisesta tulevaisuudesta. Miehestä tuntui, että jokainen lihas hänen kehossaan olisi jännitettynä, kuin siimat joista yksikin poikki sivallettuna voisi romauttaa sen hetkisen ruumiin raunion kasaan. Kaikki liikenevä keskittyminen ja tahto oli nyt voimalla iskevässä kädessä, joka epätoivoisesti haki osumaa joka saattaisi ostaa edes hieman lisää aikaa tälle elämälle.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 25, 2006 17:23:18 GMT 3
Jos oli olemassa Onnetar, hän taisi juuri kääntää katseensa epätoivoisesti hengestää kamppailevan miehen suuntaan ja ojentaa auttavan kätensä. Terä ei osunutkaan koukkuhirmun pitkää päätä peittävään panssariin, vaan upposi tyhjäkatseiseen mustaan silmään niin pitkälle kuin terän leveys ja luupanssarissa oleva reikä sallivat. Olento säpsähti, päästi tuskaisen rääkäisyn ja heilautti miehen kimpussa olevat raajansa voimalla ylös - onnistuen varmasti samalla haavoittamaan miehen toista kättä ilkeästi ja hävittämään viimeisetkin rippeet tämän tasapainosta. Se horjahteli taaksepäin ja haroi epätoivoisesti viikatemaisilla käsillään verta vuotavaa, puhjennutta silmäänsä ulisten ja kalistellen nokkaansa säälittävästi.
Vanhempi musta haltia hymähti pettyneenä ylempänä aitiopaikallaan. Hän oli seissyt koko taistelun ajan lihaksikkaat käsivarret puuskassa rintakehän päällä, näyttämättä kasvoillaan lainkaan mielenkiintoa, vaikkakin nyt hienoisen pettymyksen paljastuminen kertoi jotain. Nuorempi ei saanut palavaa katsettaan irti Acharonista ja koukkuhirmusta, vaan tuijotti heitä innostuneen näköisenä, silmät hehkuen lähes mielipuolista riemua. Miten hän tahtoikin nähdä kuinka tämä kappailu päättyi, sillä hän kyllä tiesi miten raivokkaita vastuksia koukkuhirmut olivat, mutta tämä mies näytti kuitenkin osaavan myös jotain. Ja varsinkin nyt, haavoitettuna hirviö olisi vielä kamalampi vastus kuin aiemmin.
Ja siltä tosiaan näyttikin, nimittäin hetken aikaa hoiperreltuaan ja ulistuaan hirmu päästi kurkustaan uuden, entistäkin verenhimoisemman karjunnan ja lähti miehen kimppuun uudelleen kahta kamalammalla raivolla. Se kohotti näkevän silmänsä puoleisen käsivartensa korkealle päänsä yläpuolelle ja toisen se ojensi hieman alaviistoon sivulle, ja tarpeeksi lähelle päästyään huitaisi toista koukkua alas ja toista ylös, aikomuksenaan ilmeisesti katkaista miesparka kahtia keskeltä.
|
|
|
Post by elsu on Apr 25, 2006 22:03:07 GMT 3
Silmät ällistyksestä ja ehkä voitonriemustakin leviten mies seurasi kuinka sapeli puhkaisi tuon pienen silmän purskauttaen tummaa lasiaisnestettä hirviön panssarille. Tuota lyhyttä helpotuksen hetkeä kesti aina siihen asti kunnes tämän jo varmiiksi arka selkä rysähti käytävän epätasaiselle lattialle tyhjentäen ilman keuhkoista ja pakottaen aseet irti niihin niin kovin tiukasti tarttuneista kourista. Samalla oikea käsi iski kaihtamatta sopimuksensa irti. Sen täytti tunne vihlovasta kivusta viitaten siihen, että hirmu olisi kiskaisullaan onnistunut vetämään miehen kyynerpään sijoiltaan. Silmiään siristäen Acharon erotti Koukkuhirmun huojuvan hahmon ja tuon huudot haparoiden säälittävästi kalliota vasten vinkuvat sapelinsa takaisin itselleen. Mies ähkäisi tuskasta pystymättä liikuttamaan vaurioitunutta kättään kunnolla kalauttaen samalla sillä kantamansa sapelin takaisin maahan. Ketterästi - tilanteeseen nähden - hikinen ja riutuneen oloinen ihminen pomppasi ylös ahdingostaan ja pakotti itsensä nostamaan pudonneen aseen takaisin vyölleen.
Yhtäkkiä haavoittuneen Koukkuhirmun karmiva taisteluhuuto herätti miehen, petoon verrattuna, pienempien ongelmiensa keskeltä takaisin todellisuuteen. Acharon ymmärsi tilaisuutensa tulleen, vaikka puristikin enää yhtä asetta käsissään. Kerran onnistunut isku elätteli toiveita tämän mielessä selviytymisestä ja pieni mielipuoliseksikin luokiteltava hymy karehti hetken tämän suupielissä. Mies otti kunnon aloitusaskeleen ja lähti juoksemaan kohti hirviötä laskien paljon nopeuden varaan odottaen sen hämäävän tuota lemuavaa panssarikasaa edes hieman toisen silmän menetyksen jälkeen. Omalla silmäparillaan tämä koetti paikantaa nopeasti edes jonkinmoista rakoa olion suojassa mihin sapelin voisi iskeä mahdollisimman tappavasti. Vaikka "ottelu" olikin saanut uuden käänteen ei tällaisen alamaailman pedon kanssa kukaan taistelisi mielellään. Juoksuaskeleet kaikuivat luolastossa Koukkuhirmun huudon kumppanina ja jännitys kasvoi jälleen miehen lihaksissa. "Joko nyt tai ei koskaan", Ach ajatteli koettaen keskittää huomionsa kokonaan vastassa olevaan kohtaamiseen hoitoa kirkuvasta kädestään.
Elämästään kamppailevalla ihmisellä ei ollut harmainta aavistustakaan siitä, että taistelua tarkkailtaisiin niinkin suurella mielenkiinnolla. Tosin, jos tämä tietäisi se ei vaikuttaisi tarkkailijoiden asemaan hirveän positiivisella tavalla. Se, että mies oli tunnistettu entiseksi orjaksi vaikeuttaisi tämän tietä Uumenenalassa entisestään ja varsinkin taistelutaitonsa vuoksi - jos tässä tilanteessa on edes fiksua vielä ajatellakaan eloon jäämistä.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 25, 2006 22:28:20 GMT 3
Koukkuhirmun korkealle kohotetun käsivarren alla olevien kylkipanssarien välissä oli hieman suurempi rako kuin muualla sen tiiviisti suojatussa ruumiissa - siinä voisi olla miehen mahdollisuus jos hän toimisi nopeasti eikä joutuisi hirviön saksimaisten koukkujen silpomaksi. Olento karjui yhä kammottavaa, raivopäistä huutoaan ja sen ainoassa silmässä oli tyhjän katseen sijaan nyt hurjaa verenhimoa ja vihaa. Ei inhimillistä sillä tässä olennossa ei ollut ripaustakaan mitään sellaista, vaan se oli puhdasta eläimellistä vihaa ja tappamisen vimmaa. Se ei pysäyttänyt juoksuaan huitaistessaan käsivarsiaan alas, joten vaikka mies onnistuisikin osumaan panssarilevyjen rakoon ja surmaamaan sen, joutuisi hän silti mitä varmimmin painavan ruhon puristuksiin ja saisi ilkeitä haavoja kitiinisten levyjen terävistä reunoista.
Nuoremman drowhaltian innostus näytti vain yltyvän, hän oli kyykistynyt kapean kielekkeen reunalle ja kurkottanut kapean kaulansa pitkäksi ja näytti siltä että hyppäisi kohta ulos eebenpuunmustasta nahastaan. Valkeat hampaat näkyivät kapeiden huulien välistä ja mantelinmalliset silmät hehkuivat yhä vahvempaa verenhimoa. Vanhempi seisoi yhä hievahtamatta paikoillaan, käsivarret ristissä rinnallaan ja komeat, vaikkakin kylmät kasvot ilmeettöminä. Hän pohti tilannetta - jos koukkuhirmu onnistuisi surmaamaan tämän vaaleaihoisen rothen, asia olisi sillä selvä. Mutta jos mies jäisikin eloon, se olisi todiste tämän varteenotettavista aseenkäsittelytaidosta mikä taas tarkoitti sitä, että hänen huoneensa matriarkka haluaisi miehen orjakaartiinsa. Eli eipä näyttänyt kauhean valoisalta Acharoninkaan tulevaisuus, miltä tahansa kantilta sitä katsoikaan.
|
|
|
Post by elsu on Apr 26, 2006 20:34:33 GMT 3
Siinä se oli! Kyljessä pilkisti sapelin mentävä aukko levyjen saumakohdassa! Aivan hirmun lähelle päästyään Acharon veti syvään henkeä, otti muutaman viimeisen juoksuaskeleen ponkaisten ilmaan suoraan kohti pedun keskivartaloa. Tämä tiesi pelaavansa uhkapeliä olion viiltovalmiita teriä vastaan toivoen, että ehtisi juuri ja juuri pois niiden tieltä. Vauhdissa mies veti vasempaa sapelikättään taaksepäin mahdollisimman kovaan iskuun ja antoi terän puhua iskeytyessään päin Koukkuhirmun kovaa panssaria - joko kokonaisena tai kahdessa viehättävässä pakkauksessa.
Kova isku teräkseltä tuntuvia levyjä vasten sai tähdet lentelemään Acharonin pään ympärillä ja mies puristi silmänsä kiinni tiukasti loukkaantuneen käden tömähtäessä ilkeästi vasten vihollista. Rukoili mielessään iskunsa horjauttavan petoa taaksepäin, sillä sen alta pois pääseminen olisi jo kokonaan toinen urakka - varsinkin kädellä, joka tuntui heti hetkeltä kuin repeytyvän irti kehostaan. Miehen tulevaisuus oli tässä ja nyt, kaiken tuntuessa kliseisen hidastetulta.
(( no nyt tuli kyllä säälittävän lyhyt, olis mun pitänyt kirjoittaa vähän johdonmukaisempi komsu viimeks ko en tajunnu!! 8< ))
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on Apr 27, 2006 18:08:02 GMT 3
Onnetar todellakin ojenteli innokkaasti auttavia käsiään miehen suuntaan tänään, sillä kävi niin kuin mies oli toivunut - terä upposi kevyesti koukkuhirmun kylkipanssareiden välissä olevaan rakoon, niin pitkälle kuin panssarit taas antoivat myöden. Olennon raivoisa karjunta loppui kirjaimellisesti kuin veitsellä leikaten, ja sen ainoa silmä laajeni. Miehen törmäys sai sen horjahtamaan, ja kurluttavan korinan saattelemana hirmu kaatui raskaasti selälleen vetäen ne viikatemaiset kätensä jälleen perässään - olisi parempi taas varoa niitä. Miehen tekemästä haavasta pulppusi runsaasti lähes mustaa verta, ja myös terävän nokan sivuilta näytti sitä valuvan. Isku oli ilmeisesti osunut suoraan keuhkoihin ja tappaisi hirmun varmasti, tosin ensin se sätkisi ja päästelisi kuvottavia, kurluttavia ääniä tukehtuessaan omaan elinnesteeseensä.
Nuorempi drow lähes hyppäsi ulos nahoistaan päästi innokkaan kiljahduksen, saaden osakseen vanhemman raivoisan katseen ja pian voimakkaan potkun, joka tömäytti hänet kielekkeen takaseinää vasten haukkomaan henkeään. Potku palleaan ainakin pitäisi hänet hiljaa hetken, tosin heidän olinpaikkansa saattoi olla jo paljastunut jos Acharon yhtään tajusi mitä hänen ympärillään tapahtui. "Vith", sähähti vanhempi ja laski pimeyden kehän heidän aitiopaikkansa päälle - häntä ei huvittanut paljastua vielä. "Usstan orn plynn doeb dosst xukuth ka uk nym'uerus dos!" Hän sähähti nuoremmalle joka yhä ähki ja yritti epätoivoisesti hengittää pienellä kerällä taaempana. Sitten vanhempi painautui vatsalleen kielekkeen reunalle ja jatkoi miehen tarkkailua pienestä raosta joka oli jäänyt sysipimeyden ja kallion välille.
|
|
|
Post by elsu on May 2, 2006 16:18:11 GMT 3
Miehen silmät levisivät puoliksi hämmästyksestä ja puoliksi voitonriemusta. Tajutessaan Koukkuhirmun kaatuvan suunnitelmiensa mukaan taaksepäin tämä haki tasapainoa luolaston lattialle polvilleen syöksynsä jälkeen rojahtaneena. Acharon veti haavoittuneen kätensä rintaansa vasten nopeasti ja suojasi sitä terveellä puoliskolla kumartuen niin pieneksi jalkojaan vasten kuin vain voi odottaen hirmun rojahtavan "turvallisesti" pois viiltävine käsineen. Kylkeen tappavasti iskeytynyt sapeli oli jäänyt sille tielleen ja miehen vasen hiha oli täynnä tummia veriroiskeita onnistuneen iskun seurauksena.
Pedon laottua Acharon kompuroi nopeasti muutaman askeleen verran taaksepäin hivenen hölmistyneen näköisenä ja hätkähti silminnähden kuullessaan hihkauksen pimennosta. Vaikka kirkuvat sienet ja koukkuhirmun tuottama meteli oli tehnyt pahaa jälkeä miehen kuulolle osasi tuo silti erottaa vihollisen raivon riemusta. Pää yhä taistelusta pyörällä resuinen hahmo lähti perääntymään aina luolan varjoisaa seinää vasten koettaen haravoida katseellaan ympäristöään. Adrenaliinin huuman laskiessa käden vihlonta sai todella tuntuvan otteen miehen tajunnasta ja tämä irvisteli itsekseen kiroten lattialla kuolemansa partaalla kurluttavan pedon alimpaan helvettiin. Huomasi vasta nyt myös aasin kadonneen sen siliän tien ja huokasi hyvästit kunnollisen kantositeen kyhäämiselle.
"Xsa nindel j'nesst.." mies ajatteli itsekseen hyvin myrkylliseen sävyyn katse harhaillen käytävän vastakkaisella, pimeällä seinustalla. Tiesi, ettei voinut jäädä tähänkään, sillä ei ollut unohtanut tuota "paennutta" drowkaksikkoa aikaisemmasta. Acharon nousi seinää vasten nojaten seisomaan, puhisten itsekeen lihakset arkoina taistelusta. Vilkaisi huultaan purren jo vähitellen hiljenevän pedon kyljessä komeilevaan aseeseen, mutta päätti silti lähteä takaisin kohti matkan alkupäätä kuormaeläintä etsimään. Tämä pysytteli tiiviisti seinän vierustalla ja liikkui niin nopeasti kuin pystyi, vaikka tiesi ettei mikään niistä heikoista tempuista kätkisi häntä jossain mahdollisesti väijyvien drowien katseilta. "Kirotun amatöörimäistä.." solvasi itseään mielessään, mutta jatkoi käyntiään päättäväisesti.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on May 2, 2006 17:22:28 GMT 3
Neljä tulisten hiilten lailla hehkuvaa silmää seurasi miehen edesottamuksia yhäkin vain herkeämättä, vaikkakin toisen silmäparin edustajalla oli edelleenkin hieman vaikeuksia hengittää palleaan saadun iskun takia. Hetken kuluttua vanhempi nousi seisomaan nostaen samalla pimeyden kehän heidän piilopaikkansa yllä - lähellä luolan kattoa oli kuitenkin niin pimeää ettei sinne nähnyt, ja se ei muutenkaan ollut luultavasti niitä ensimmäisiä paikkoja mihin edes pimeänäköä käyttävä olisi katsonut jotain etsiessään. Drow vilkaisi kumppaniaan kurtistaen kulmiaan. "Doer", kuului käsky, jota nuorempi tottelikin aikailematta sillä siihenhän hänet oli opetettu - vaikkakin vaikutti siltä että hänen itsehillintänsä ei ollut aina paras mahdollinen käskyjen tottelemiseksi.
Mustat haltiat odottivat että mies katosi luolan suulta kääntyvän mutkan taakse ja laskeutuivat sitten kevyesti levitoiden alas. Tarkkaan pienintäkin äännähdystä kuunnellen - he kuulivat kivien kolahtelun jossain kaukana, hirmun viimeiset korahdukset ja Achraonin raskaan hengityksen joka kylläkin taisi hiljentyä hetki hetkeltä jos mies oli matkalla kauemmas heistä - drowt hiippailivat koukkuhirmun raadon luokse. "Reiyal bwael whol natha rothe", totesi nuorempi ja sai väkinäisen nyökkäyksen toiselta. "Tangis' mzild drin ulu plynn nindel uss rath ulu l'ilharess, Vier'ssysn", sanoi vanhempi ja nosti palavan katseensa luolan suuaukon suuntaan. Alas katsomatta hän riuhtaisi sapelin irti kuolleen hirviön kyljestä ja lähti sitten nuorempi kannoillaan Acharonin perään, seuraten myöskin luolaston seinämää ja kuunnellen, pitäen askelensa kevyinä ja äänettöminä.
|
|
|
Post by elsu on May 3, 2006 21:19:07 GMT 3
Käytävä alkoi käymään yhä hämärämmäksi ja Acharon seurasi turvallisesti sen seinämää haluamatta riskeerata mahdollista kaatumista hellän kätensä vuoksi. Hetken etenemisen jälkeen edestä alkoi kantutumaan kaiun mukana hiljaista puuskutusta ja kavioiden kopinaa. Mies hengähti helpotuksesta - koni ei ollut ilmeisesti ehtinyt liian pitkälle ennenkuin pimeys kävi sille sietämättömäksi. Siristäen silmiään tämä jatkoi vielä muutaman mutkan verran kunnes saapui vapisevan eläimen luo tarttuen sitä terveellä kädellään vakaasti suitsista.
Paikoilleen asetuttuaan Acharon kaivoi aasin kantosäkeistä yhden lyhdyn sytyttäen sen puoliksi omaksi mielirauhakseen. Vaikka olikin ilmeisen helpottunut tarvikkeiden löytämisestä tämän mielen ympärillä leijui helpottamatta painostava tunne siitä, että hän oli tarkkailun kohteena. Mies repi vaihtopaidasta itselleen kangassuikaileta saadakseen kantositeen itselleen ja asetti esille myös palan matkaleipää. Aasin läsnäolo tuntui kovan miehestä kummallisen rauhoittavalta, kun tämä istahti alas nojaten jälleen vasten käytävän seinää.
Kuin aistien vanhasta tottumuksesta mustan läsnäolon Ach käänsi katseensa suuntaan mistä oli saapunut ja hipaisi jäljelle jäänyttä sapeliaan varmuuden vuoksi. Ainoa kysymysmerkki tällä hetkellä oli se, miksei tunkeilija/tunkeilijat olleet iskeneet silloin kun mies oli heikoimmillaan. "doer doeb, doer doeb vel'uss rin'ov dos ph'.." tuo kuiskasi hiljaa, virnistäen itsekseen.
|
|
salaisuus
Member
Kneel before your master!
Posts: 41
|
Post by salaisuus on May 5, 2006 18:24:16 GMT 3
Ehkäpä mustaihoiset suippokorvat päättivät edetä varovasti, sillä olihan vaaleaihoinen mies juuri tappanut koukkuhirmun joka ei ihan vailla perusteita kuulunut Uumenenalan vaarallisimpien hirviöiden joukkoon. Drowt varmasti onnistuisivat saamaan yliotteen toisesta yhteistyöllä ja taistelutaidoillaan joita jatkuvassa, raa'assa koulutuksessa hiotaan yhä lähemmäs täydellisyyttä, mutta nuoremman itsehillinnän puutteen vuoksi vanhempi ja kokeneempi ilmeisesti päätti pysyä varovaisella kannalla.
Hän viittasi nuorempaa pysähtymään ja otti sitten viimeiset askeleet lähelle mutkaa, painaen selkänsä tiiviisti kiinni kalliota. Hän joutui siristelemään silmiään jo miehen himmeän lyhdynkin takia, koska eihän pieneenkään valoon oltu totuttu sysipimeässä maailmassa. Hän ojensi kuolleen hirviön tummaan vereen tahriutuneen sapelin nuoremmalle ja otti vyöltään selkänsä puolelta pienen varsijousen, napaten juuri ja juuri pikkusormen kokoisen nuolen sen vierestä. Hän latasi kevyen aseen, vilkaisi vielä varoittavasti Vier'ssysniä - tuo katse kyllä kertoi mitä tapahtuisi jos nuorempi päästäisi äänenkään - ja astui sitten vielä yhden lyhyen askeleen sivulle seinää vasten, kiepahtaen sitten käytävälle juuri ja juuri Acharonin lyhdyn valon laitamille, painuen samalla kyyryyn ja lähes tähtäämättä hän napsautti liipasimen pohjaan ja lähetti pienen nuolen kiitämään läpi hämärän kohti miestä. Paljoa hänen ei tarvinnutkaan tähdätä, sillä kuulo kyllä kertoi missä toinen oli - hengitys ja hiljainen kuiskutus oli kyllä kuultu, ja vaikka drow joutuikin siristämään silmänsä lähes kiinni nyt ollessaan lyhdyn valon ulottuvissa, oli tähtäys silti erehtymätön.
Ja koska Acharon oli ennenkin ollut tämän kieron rodun kanssa tekemisissä, hän varmasti tiesi mitä kävisi jos nuoli osuisi.
|
|
|
Post by elsu on May 11, 2006 22:59:04 GMT 3
Miehen ruumis sai tarvitsemaansa polttoainetta ja lepoa, mutta mielestä ei voinut sanoa läheskään samaa. Tajunnan palauttaessa mieleen vuosien takaisen luolien tunnelman miehen jo valmiiksi vainoharhainen ajatus sai hahmon vilkuilemaan taukoamatta ympärilleen. Vaikka sienien ja koukkuhirmun metelöinti olikin jättänyt merkkinsä miehen kuuloelimeen ei se viime kädessä vaikuttanut palautuvien vaistojen tehokkuuteen - Uumenenalassa kun ei aivan taivaanalaisen maailman aisteilla toimita.
Tämä söi leipäänsä mahdollisimman hiljaisesti oman suunsa rouskutuksen kuulostaessa maanjäristykseltä ja olo kävi nopeaa vauhtia yhä epämukavammaksi. Toivoi todella voivansa muistaa edes hieman reittejä luolastossa, sillä ilman niitä maan alla oleskelu olisi jatkuvaa pakoilua ja lopulta sitä menettäisi jokatapauksessa henkensä huomaten samalla saalistajan vain leikkineen omaksi huvikseen kissaa. Pystymättä kuulemaan enää edes omia ajatuksiaan viskasi leivänkannikan menemään ja nousi nopesti seisomaan kohottaen mukanaan lyhdyn korkealle. Laski valon siksi hetkiseksi aasin selän päälle että sai sidottua suitset vyönsä ympäri, sillä yhdellä kädellä ei kuljetettaisi eläintä ja lyhtyä samanaikaisesti. Nappasi kantamuksista lyhdylle tarkoitetun kepin, sipusti metallisen kapistuksen sen koukkuun ja lähti askeltamaan ripeästi jälleen yhdestä mutkasta eteenpäin. Valo heilui edestakaisin miltei miehen pään korkeudella ja tämä seurasi silmäkulmastaan taakse jäävää tunnelia niin pitkälle kuin vain kykeni haluamatta kääntää katsettaan kokonaan. Niin uskomattomalta kuin se miehestäkin tuntui tämä melkein toivoi naisen olevan paikalla, sillä tuo varmasti osaisi - pienen suostuttelun jälkeen - tehdä reitin suotuisammaksi kulkea.
Takaisin auringon alle mies ei toki suunnannut, vaan jatkoi vielä alaspäin viettävää tietä muutamasta mutkasta korjaten suuntaansa aasin jahtaamisen jälkeen. Menzoberranzaniin ei sinänsä ollut vaikea suunnistaa, sillä sehän oli viimeinen etappi ennen lyhyttä siirtymistä helvettiin - tai niin siitä kerrottiin.
|
|