Post by onis on Oct 21, 2005 2:27:14 GMT 3
([ Laitan tähän threadiin logeja yksinpeluistani chatin puolella. Arvostan, jos kukaan ei tee tästä foorumi-chattia, unohtaisin kuitenkin replyttää ja... ja. Chatin puolella saa toki tulla mukaan peliin. Ja off-viestejäkin saa kirjoittaa.
Kiitos hienosta chatista, jolla voin remmeltää sooloten. *Jokin hieno hymiö tähän, mikä on kiitostakin kauniimpi. Jos sellaisia on olemassa.* ])
Kylmä.
Hänellä oli kovin, kovin kylmä.
Hän ei pystynyt nukkumaan kylmyyden takia, hän oli alkanut jo tärisemään hiljaa. Ja hän oli hyvin väsynyt; hän oli taas nähnyt unta, joka jatkui melkein joka yö. Unessa hänellä oli paljon ihmisiä, jotka välittivät hänestä ja hänellä ei ollut pulaa ruuasta tai vaatteista. Silti hän ei ollut kovinkaan onnellinen; hänellä oli jokin erikoinen sairaus, joka esti häntä olemasta onnellinen. Se vaikutti mieleen... hän ravisti unen pois ja kietoi kätensä paljaan kehonsa ympärille.
Huoneessa ei ollut ketään, eikä siellä ollut mitään. Kylmyys oli melkein sietämätöntä kivisen linnan
sisällä, kuten sen aikaisissa linnoissa yleensä talvisenpaan aikaan.
Hän värisi hiljaa ja nosti kasvojaan hieman. Hän ei ollut varma, missä hän oli. Tai kuka hän oli. Huone oli pimeä, hyvin yksinkertainen. Huoneessa oli yksi huonekalu; vuode, jolla hän makasi. Siinä ei ollut peittoa, eikä tyynyä. Pelkkä vuode. Vuoteesta vasemmalle oli suuri ikkuna, joka antoi pehmeän kuunvalon valaista hieman neidin tai kenen lie huonetta.
Hän katsoi itseään, pudistaen päätään. Hänestä tuntui, että se, vaikka hän oli unohtanut itsensä,
ei ollut mitenkään tärkeää. Tai se, ettei hänellä ollut aavistustakaan missä hän oli. Hän oli sen sijaan unohtanut jotain erittäin tärkeää, jotain, mikä tuntui lämpimältä ja sai hänet hymyilemään hieman.
Sirot jalat laskeutuivat koskettamaan kylmää lattia. "a, ne ovat kovin pienet ja sirot..." Hän mietti ja
huomasi vasta nyt olevansa nainen. Itseasiassa, hänellä ei tiennyt, minkä näköinen hän oli. Kaunis? Iho näytti nuorelta. Iho oli pelottavan kalpea, hän toivoi kovasti ettei hän olisi vampyyri. Vampyyrit olivat muuten mukavaa kansaa, mutta hän tuskin tahtoisi elää niin kauaa.
Mustat, loppupäästä hieman kiemuraiset hiukset laskeutuivat hänen ei-niin-suuria rintojaan pitkin
alas hänen vatsalleen, kutittaen hieman. "Nämä eivät ole hyvät..." Mutisi hän hiljaa, vilkuillen hiuksiaan, kunnes värinä kylmyydestä keskeytti hänet taas. Hän nopeasti nosti jalkansa takaisin ylös.
Ravistaen päätään neiti laskeutui takaisin makuulle ja yritti saada selvää sekavasta päästään.
Hän huokaisi hiljaa ja sulki silmänsä.
www.nic.fi/~shamppoo/jalka.jpg
(Huonosti piirretty, nopeasti otettu kasaan. Mutta alku tämäkin...)
Kiitos hienosta chatista, jolla voin remmeltää sooloten. *Jokin hieno hymiö tähän, mikä on kiitostakin kauniimpi. Jos sellaisia on olemassa.* ])
Kylmä.
Hänellä oli kovin, kovin kylmä.
Hän ei pystynyt nukkumaan kylmyyden takia, hän oli alkanut jo tärisemään hiljaa. Ja hän oli hyvin väsynyt; hän oli taas nähnyt unta, joka jatkui melkein joka yö. Unessa hänellä oli paljon ihmisiä, jotka välittivät hänestä ja hänellä ei ollut pulaa ruuasta tai vaatteista. Silti hän ei ollut kovinkaan onnellinen; hänellä oli jokin erikoinen sairaus, joka esti häntä olemasta onnellinen. Se vaikutti mieleen... hän ravisti unen pois ja kietoi kätensä paljaan kehonsa ympärille.
Huoneessa ei ollut ketään, eikä siellä ollut mitään. Kylmyys oli melkein sietämätöntä kivisen linnan
sisällä, kuten sen aikaisissa linnoissa yleensä talvisenpaan aikaan.
Hän värisi hiljaa ja nosti kasvojaan hieman. Hän ei ollut varma, missä hän oli. Tai kuka hän oli. Huone oli pimeä, hyvin yksinkertainen. Huoneessa oli yksi huonekalu; vuode, jolla hän makasi. Siinä ei ollut peittoa, eikä tyynyä. Pelkkä vuode. Vuoteesta vasemmalle oli suuri ikkuna, joka antoi pehmeän kuunvalon valaista hieman neidin tai kenen lie huonetta.
Hän katsoi itseään, pudistaen päätään. Hänestä tuntui, että se, vaikka hän oli unohtanut itsensä,
ei ollut mitenkään tärkeää. Tai se, ettei hänellä ollut aavistustakaan missä hän oli. Hän oli sen sijaan unohtanut jotain erittäin tärkeää, jotain, mikä tuntui lämpimältä ja sai hänet hymyilemään hieman.
Sirot jalat laskeutuivat koskettamaan kylmää lattia. "a, ne ovat kovin pienet ja sirot..." Hän mietti ja
huomasi vasta nyt olevansa nainen. Itseasiassa, hänellä ei tiennyt, minkä näköinen hän oli. Kaunis? Iho näytti nuorelta. Iho oli pelottavan kalpea, hän toivoi kovasti ettei hän olisi vampyyri. Vampyyrit olivat muuten mukavaa kansaa, mutta hän tuskin tahtoisi elää niin kauaa.
Mustat, loppupäästä hieman kiemuraiset hiukset laskeutuivat hänen ei-niin-suuria rintojaan pitkin
alas hänen vatsalleen, kutittaen hieman. "Nämä eivät ole hyvät..." Mutisi hän hiljaa, vilkuillen hiuksiaan, kunnes värinä kylmyydestä keskeytti hänet taas. Hän nopeasti nosti jalkansa takaisin ylös.
Ravistaen päätään neiti laskeutui takaisin makuulle ja yritti saada selvää sekavasta päästään.
Hän huokaisi hiljaa ja sulki silmänsä.
www.nic.fi/~shamppoo/jalka.jpg
(Huonosti piirretty, nopeasti otettu kasaan. Mutta alku tämäkin...)