|
Post by R.C. on Sept 23, 2006 12:30:22 GMT 3
"Selkoselälleen siirtyneiden ovien asetuttua viimein aloilleen ja tomun hieman laskeuduttua uskalsivat linnan sotilaat soihtujensa turvin astua peremmälle portin toista puolta tutkimaan. Valon lisääntyessä avautui kaikkien läsnäolevien eteen avara kammio, jonka keskellä oli halkaisijaltaan vähintään sata jalkaa leveä, pyöreä ja suoraseinäinen kuilu. Rotkon pohja katosi loputtomaan pimeyteen, jota vain harvemman teki mieli käydä tutkimaan. Onneksi kuilu oli mahdollista kiertää molemmin puolin sen toiselle laidalle päästäkseen.
Kukaties suurinta huomiota saivatkin osakseen kuilun takaa kammion toisesta päästä lähtevät käytävät, joita oli kaikkiaan kolme kappaletta, ja joista jokainen vaikutti johtavan omaan suuntaansa. Johdattaisivatko ne aarteen luo, vihollisen ansaan vaiko eksyksiin? Tästä saisi kukin utelias ottaa selvää omalla vastuullaan, päätti linnanherra, eikä koettanut sotilaineen estellä sisään pyrkiviä seikkailijoita..."
( Tämä viestiketju kattaa vain esikammion ja syvän kuilun. Tästä eteenpäin pyrkivien tulisi siirtyä käytäviin 1., 2. tai 3. )
|
|
|
Post by R.C. on Sept 24, 2006 12:55:57 GMT 3
“Valoa, lisää valoa! Tuokaa soihtuja!”, kaikuivat sotilaiden huudot esikammiossa kun kirjava joukko väkeä valui varoen portintakaisia näkymiä ihmettelemään. Muukalaisten joukossa kulkivat myös Arnora, solakka puolhaltianainen, Maroof, raavas ihmismies ja Rhordas, hämäräperäisempi kulkija, joka pukeutui niin peittävään kaapuun, ettei hupun kätköistä näkynyt muuta kuin terävä nenänkärki. Erilaisuudestaan huolimatta he kaikki olivat tovereita toisilleen sekä linnanherran alaisia, ja toimittamassa täällä erinäistä aarretta koskevaa tehtäväänsä. Joukkoon liittyisi kenties vielä kaksi muuta sotilasta lisää, tilanteen ja kolmikon oman harkinnan mukaan. ”Kestää hyvän aikaa ennen kuin täällä näkee edes eteensä kulkea...”, totesi Arnora silmiään siristellen ja hieman hermostuneesti vyöllään lepäävää tikariaan hivellen. Puolhaltian jalompi veri ajoi naisen vaistomaisesti kavahtamaan luolan hämäryyttä ja ummehtuneisuutta. Paljon mieluummin hän olisi nyt tähynnyt linnan muureilta lähestyvää vihollista, asettaen jo ensimmäisen nuolen jousensa jänteelle... ”Valo lienee kyllä paikallaankin, askeleitaan täällä sopii varoa...”, murahti Maroof, tukevatekoinen pohjoisen karpaasi, ja vilkaisi merkitsevästi kammion keskellä avautuviin syvyyksiin. Hän kantoi harteillaan hurjanpuoleista karhuntaljaa ja olallaan järeää sotakirvestä. Tavallisen sotisovan sijaan heitä kaikkia oli määrätty sulautumaan muuhun joukkoon ja puhumaan keskenään mahdollisimman hiljaa ja huomaamatta. Myös Maroof vaikutti uudessa tilanteessa jännittyneeltä, tosin se saattoi johtua myös toiminnankaipuun herättämästä levottomuudesta. Ainoa, joka ei näyttänyt portin avaamisesta juuri hätkähtäneen, oli Rhordas, eikä hän sanonut mitään. Kun kolmikko oli ehtinyt hieman edemmäs kuilua sivuavaa vasenta kulkuväylää, saattoivat he havaita luolan toisessa päässä avautuvat käytävät. ”Kolme tietä, menemmekö yksin vai yhdessä? Tässä tilanteessa ehdottaisin kahta vielä mukaamme liittymätöntä jäämään tänne esikammioon vartioon.”, puhui Arnora jälleen, sillä nainen oli nopea päästään ja sukkela suustaan. Maroof nyökkäsi hyväksyvästi ajatukselle ja Rhordasin kaavunhuppu värähti vastaukseksi. He tekivät päätöksensä salaisella merkillä selväksi eräälle ohittamalleen sotilaalle. ”Parasta odotella hieman ja katsoa, mitä tämä muu väki meinaa...”, arveli Maroof sitten ympärilleen vilkuillen. ”Olet oikeassa, hajaannutaan ja pidetään heitä silmällä.”, jatkoi Arnora, katsahti pikaisesti kahta muuta ja erkani näiden joukosta. Maroof murahti jälleen ja jättäytyi jälkeen. Rhordas jatkoi hidasta kulkuaan ja pysähtyi kuin tutkiakseen oikeanpuoleisen käytävän suuaukkoa.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 25, 2006 18:47:19 GMT 3
Jokusen aikaa oli todennäköisesti kulunut aiemman joukon tuonne saapumisesta, kun toinen joukko saapui paikalle, demoninmetsästäjä kuusikko johtajanaan kalpeaihoinen nainen. Joukkoon kuuluva musta haltia ei välittänyt ollenkaan siitä että yksi tuolla kammiossa jo olijoista oli haltian sukuinen, mutta mistäpä sitä tietäisi jos asia olisi eri lailla toisen suhteen. Celdorilaiset mustat haltiat vaan harvemmin välittivät muista haltioista negatiivisesti, mitä nyt vihasivat korkeahaltioita kultahaltioita, tai millä nyt itseään milloinkin nimittivät, eli niitä haltioita jotka käyttäytyivät ylimysten tavoin aina. Niiden kanssa tuon rodulla oli ollut kärhämää kauan sitten, mutta toisaalta, Celdorissa nuo olivat onnistuneet lähes kokonaan tapattamaan itsensä, muutamien typerämpien temppujensa takia.
"Päivää", joukkoa johtava nainen sanoi ystävällisen omaisesti paikalla jo oleville. Joukko koostui siis naisesta, neljästä tavallisesta ihmisestä, ja yhdestä mustasta haltiasta, ja naista lukuunottamatta kaikilla oli punamusta demoninmetsästäjien univormu päällänsä, ja punamusta väritys oli myös naisen vaatetuksessa, tosin enimmäkseen musta.
"Olen Melissa, ja arvon komentajat Zeth ja Marcus näkivät parhaaksi laittaa minut ja nämä miehet tänne ainakin nyt", nainen sanoi, ja teki jonkinlaisen sotilastervehdyksen paikan päällä oleville, kuten myös loput demoninmetsästäjät. Nainen oli saanut muutama sekunti sitten herraltaan komennon mennä tutkimaan porttia ja sen takaisia paikkoja tarkemmin, sen sijaan että olisi mennyt alunperin liikkeelläolon syyn paikalle, eli velhojen neuvoston luokse. Ilmeisesti tilanne oli ohi. Joka tapauksessa tuo oli saanut käskyn viedä nuo joukot, ja itsensä tuonne paikalle tutkimaan tilannetta.
|
|
|
Post by iiris on Sept 26, 2006 1:22:20 GMT 3
((että tällaista tapahtui "muinaisella portilla":
ajattelin vain ilmoittaa, koska eikös kuilu ollut portin takana?))
*Lydia astui portin toiselle puolelle, ja pysähtyi hetkeksi. Kammiossa oli hieman hämärää. Hän totutteli hetken aikaa silmiään hämärässä, ja yritti tepastella kohti oikealla puolella olevaa käytävää. Jonkin ajan kuluttua tunkkaisen hajuinen Chor tuli myös kammioon, myöskin hetken silmiään totutellen. Pian hän huomasi saman kalpea kasvoisen naisen, jonka kolikkopussin hän oli heittänyt Lydialle.* "Sinä, arvon neiti. Näitkö tästä juuri menneen erään punapään?!" *Chor huudahti. Hän kyllä huomasi että naisella oli jokin asia kesken, mutta hänen olisi pian päästävä Lydian perään.*
[Lydia poistui 3. käytävään]
|
|
|
Post by R.C. on Sept 26, 2006 11:30:09 GMT 3
Linnanherran laskuun toimiva kolmikko ja soihtuja levittävät sotilaat kuten muutama muukin jo kammioon ehtinyt muukalainen käänsivät kaiketi kummastuneena huomionsa tuohon portista peremmälle astuneeseen naiseen joukkioineen. Kosolti arvioivia katseita nuo tulijat ansaitsivat osakseen vähintään joukkonsa monilukuisuudella ja asusteidensa outoudella. Jotkut paikallaolijoista taisivat jo tietää, mikä virka näillä vierailla oli linnan nykyisessä valtahierarkiassa, toisille tuo toimenkuva varkaiden killan tahtipuikkona taisi olla epäselvä. Moni jäi kuitenkin kuuntelemaan, mahtoiko naisella olla ilmoittautumisensa jälkeen vielä muuta sanottavaa.
Maroof ja Arnora vilkaisivat tässä kohtaa toisiaan. Khardosin ( /Rhordasin ) huppu taasen oli niin syvään vedetty, ettei hänen mielialoistaan saattanut ottaa selvää. Kaapuun kietoutunut oli vetäytynyt kauemmas kahdesta muusta ja näytti notkuvan välinpitämättömästi kammion laidalla, lähellä yhtä käytävistä. Kukaan kolmesta ei aikonut paljastaa vielä taustojaan, vaikka heitä oli kannustettu yhteistyöhön demoninmetsästäjien kanssa. Kammiossa olevat sotilaat taasen nyökkäsivät hyväksyvästi tulijoiden puoleen. Heille käskyt ja tehtävä olivat selvemmät.
Puolhaltianainen mittaili kaikkia kuutta hieman teräväpiirteisine silmineen, tehden noista kaiketi päätelmiä sujuvalla taidollaan. Hän itse oli oikeastaan vain puoliksi haltia, ja tottunut elämään ihmisten keskuudessa, joten mustan haltian olemus ei vaikuttanut saavan osakseen sen tiiviimpää tuijottelua. Maroof tyytyi lähinnä odottamaan, mitä tuleman pitäisi. Kookkaan miehen katse seurasi tosin melkoisella mielenkiinnolla portin edustalla sattuvaa välikohtausta, jossa erästä rasvatukkaista miekkosta roikotettiin hetken kuilun partaalla. Katse seurasi edelleen kyseisen tempauksen aiheuttanutta naista tämän suunnatessa kulkunsa kohti kolmatta käytävää.
’Seuraa häntä.’, muodosti Arnora huulillaan sanat, kun Maroof käänsi hetkeksi huomionsa kauempana olevan puolhaltian puoleen. Karpaasi nyökkäsi pitäen päätöstä hyvänä. Tuo käytävään vast’ikään astunut nainen vaikutti ulkomuotoonsa nähden varsin voimakkaalta. Maroof oli siis oikea henkilö häntä varjostamaan… ja niinpä hän hivuttautui vähin äänin muun väen lomasta naista seuraamaan.
(( Arnora ja Khardos ovat edelleen kammiossa, Maroof taasen siirtymässä kolmanteen käytävään. EDIT: Voitte miettiä missä kohtaa Rhordas muuttui Khardosiksi...näin se on näiden npc-hahmojen kanssa.... ;^^ ))
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on Sept 26, 2006 18:34:36 GMT 3
[Andromeda ja Nori saapuvat Muinaiselta portilta]
*Nori käveli hiljaa ja yritti päästä huomaamatta muiden ohi, sillä hän ei ollut juttutuulella. Pimeässä wolperting ei nähnyt mitään, joten Nori päätti käyttää nenäänsä. Hän sulki silmänsä ja näki edessään luolan kymmeniä hajurihmoja. Mutta yksi sinertävä rihma tuli wolpertingin takaa. Nori kääntyi ympäri ja näki Andromedan kävelemässä hänen takanaan.* "Ole hiljaa ja mene kakkoskäytävään! Minä otan kakkoskäytävän. Eikä pullikointia! Edes wolpertingin taitosi eivät pärjää aseitani vastaan." *Tuo sininen koiraihminen sihahti hiljaa ja työnsi Noria kohti kolmea käytävää.
Nori lähti kakkoskäytävään, mutta näytti vaivihkaa kieltään Andromedalle, joka poistui ykköskäytävään.*
[Nori poistui kakkoskäytävään ja Andromedapoistui ykköskäytävään.]
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 26, 2006 19:27:16 GMT 3
Kun minkäänlaista vastausta ei kuulunut kunnolla, päättivät demoninmetsätäjät jättää asian enimmäkseen sikseen. Muutama nopeasti annettu komento, ja neljä ihmis-demoninmetsästäjää sijoittuivat hieman eri paikkoihin pitkin tuota kammiota, kaksi tutkaillen syvää kuilua, ja toiset kaksi tutkien käytävien päitä, ei kuitenkaan sen vertaa että menisivät niihin sisään, vain katselivat niin syvälle kuin näkivät, mikä ei ollut kovin syvälle. Ihmisiä kun olivat.
Mustan haltian, Zathin, sen sijaan tuo joukkoa johtava nainen komensi sanattomasti menemään toisen rähisijä-olennon perään kakkoskäytävään. Olento tuskin huomaisi perässään tulevaa mustaa haltiaa, joka oli saanut pitkän kehityksen, ja celdorilaista alkuperää olevien parannusten ansiosta muun muassa sen tosi asian haltuun että mokoma ei oikein haissut miltään. Tähän lisättynä että mokoma oli varsinainen hiippari, niin soppa on valmis. Niin sanotusti.
Ja joukkoa johtava nainen, no, tuo lähinnä nojaili seinään, odotellen tilaisuutta jossa tuosta olisi jotain hyötyä. Rehellisesti sanottuna tuota laiskotti, ja tuosta oli mukavaa olla pois auringon alta, vaikka pystyikin auringossa olemaan, niin tuon rotu silti esti tuota pitämästä auringosta. Se antoi tuolle aina epämukavan olon mikäli tuo oli auringossa.
|
|
|
Post by R.C. on Sept 27, 2006 23:49:42 GMT 3
Arnora teki valintansa, kun hän huomasi sekä toisen koiraotuksista että mustan haltian suuntaavaan kulkunsa keskimmäiseen käytävään. Molemmat näistä kahdesta muukalaisesta vaikuttivat nopeilta jaloistaan, ja niinpä liikkeissään yhtä lailla ripeä puolhaltia sopi parhaiten heitä varjostamaan. Kääntyessään tekemään salaa selkoa aikeistaan Rhordasille, tuolle kaapuun kietoutuneelle toverilleen, havaitsi hän maagin yllättäen kadonneen. Arnoran katse harhaili hetken villisti ympäröivässä väessä, kunnes hän joutui äkäisesti päättelemään virkaveljensä lähteneen omia aikojaan johonkin suuntaan. Tällaisessa töykeydessä velhon taholta ei oikeastaan ollut mitään uutta, ja hiljaa mielessään tuhahtaen sujahti nainen kohta omaan suuntaansa, ennen kuin musta haltia ehti tyystin kadota hänen näkyvistään.
(( Arnora siirtyy kakkoskäytävään ja Rhordas on mystisesti kadonnut... ))
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Sept 29, 2006 19:24:48 GMT 3
[Rit saapuu Puutarhasta]
Rit oli huomannut olleensa oikeassa saapuessaan portin luokse. Se oli todellakin auennut! Jännittyneenä poika asteli ovesta sisään. Hän tarkasteli vaikuttuneena avoimen portin takaa avautuvaa kammiota, se oli kuin suoraan seikkailukirjan sivuilta. Suuri rotko keskellä oli pahaenteinen. Rit tunsi jopa pienoista pelkoa mutta karisti sen sitten mielestään. Hän tunsi olevansa täysin yksin ja vaikka seikkailijat usein olivat yksinäisiä susia, nuorelle pojalle sopi paremmin toisten seura. Sitten hän säikähtäneenä huomasi, ettei ollutkaan yksin. Hän nuhteli itseään, seikkailija muka! Yleensä niin tarkka ja varovainen poika oli nyt suoraan kävellyt sisään suomatta ajatustakaan sille, että joku voisi olla paikalla. Piiloutuakaan ei enää voinut niinpä Rit päätti vain käyttäytyä normaalisti. Sai kai hänkin olla täällä. Ajatukset aikuisista kuitenkin saivat hänen päättäväisyytensä horjumaan, näiden mielestä kun ''pienet pojat ovat aina toisten jaloissa''. Rit puhahti, hänestä ei kyllä ollut haittaa.
Vasta tarkkailtuaan paremmin ympäristöään, poika huomasi rotkon toiselta puolelta lähtevät kolme käytävää. Hän rypisti otsaansa. Mistä hän voisi tietää, minne hänen kuuluisi lähteä? Jäljet pölyssä osoittivat, että kaikkia käytäviä oli kuljettu mutta poika epäröi. Ehkä hänen pitäisi odottaa täällä pihalla kohtaamiaan nuoria ja odottaa heidän päätöstään. Ei kai nuoren seikkailijan voi olettaa lähtevän yksin käytäviin? Hän voisi vaikka eksyä ja mitä keittäjä sitten sanoisi? Sitäpaitsi, ehkä hänestä tulisikin seikkailija vasta aikuisena. Seikkailut voivat olla vaarallisia liian nuorille. Joten olisi parasta odottaa muita ja tarkkailla heitä. Näin järkeillen poika jäi tutkimaan kammiota, silmäillen samalla hermostuneesti muita paikallolijoita.
|
|
|
Post by iiris on Oct 1, 2006 21:59:48 GMT 3
Chor: *Chor tuhahti kun kalpealta naiselta ei tuntunut tulevan vastausta. Lydia saattoi olla jo todella pitkällä, varmaan aarteen lähettyvilläkin. Mies huomasi nuoren pojan, joka näytti siltä ettei kuuluisi tänne.* "Ajattelitkos aarteen löytää?" *Mies sanoi ilkeällä äänensävyllä.* "Minä tulen kuitenkin sen ennen sinua." *Chor sanoi ja katseli kolmea eri käytävää. Hetken mietittyään hän päätti menevänsä kakkoskäytävään, johon Lydia oli muistaakseen aikaisemmin ehdottanut, ja käveli kiertäen kuilun keskimmäiseen käytävään.*
[poistui 2. käytävään]
viisikko: *Viiden nuoren saapuessaan esikammioon, he eivät tienneet kuinka reagoisivat. Portti oli auennut heille kuin tilauksesta. Pitkätukkainen poika Erlin oli hyvin innoissaan, koska hän se eniten oli innoissaan viidestä nuoresta. Neva huomasi pihalla tapaamansa pojan olevan vähän syrjemmällä.* "Hei" *Neva sanoi ja heilautti pari kertaa kättänsä, mutta lopetti siihen kun muut katsoivat häntä.*
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Oct 23, 2006 21:15:16 GMT 3
((Olen ollut niin pitkään poissa, että olen ihan jäljessä. Seurailen täällä vain aikani kuluksi ^_^))
Rit huomasi paikalle tulleen miehen. Tämä tuli hänen luokseen ja sanoi löytävänsä aarteen ennen poikaa. Mies oli pelottava ja Rit kyyristyi kuin huomaamattaan, kadulla opitut tavat eivät helposti hävinneet. Toisaalta poika ei enää ollut hirveän kiinnostunut aarteesta muutenkaan. Hän aavisti jo usean innokkaan yrittäjän edenneen käytävissä. Häntä itseään kiinnosti nyt mieluummin seurata tapahtumia sivusta, hän rupeaisi sankariksi vasta aikuisensa.
Rit käänsikin nopeasti katseensa pois keskimmäiseen käytävään kävelevästä miehestä ja huomasi pihalla tapaamansa viisikon saapuvan. Nevaksi itsensä esitellyt huiskutti kättään ja Rit vastasi vilkutuksella. Hän käveli nuorten luo ja kysyi, mitä nämä seuraavaksi aikoivat.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Oct 31, 2006 19:27:26 GMT 3
((Demoninmetsästäjät siirtyvät 2. käytävään))
Jonkinlainen maaginen viesti välittyi paikalla olevalle demoninmetsästäjien johtajalle tuolla paikalla, kauniille ja kalpeahkolle neidolle. Nopeasti tuo määrää paikalla vielä olevat demoninmetsästäjät keskimmäiseen tunneliin, johon nuo pian menevätkin juosten. Kauaa ei kestä ennen kuin noita ei enään näyt, saati kuulu. Tosin kohta sieltä alkaa kuulumaan lievää pauketta, mutta se on niin kaukaa ettei se välttämättä kuulu ihmiskorvalle...
|
|