Post by Pikku on Sept 11, 2006 10:11:13 GMT 3
Hitaasti mutta varmasti ruskettuneet ja ahavoituneet kädet painautuivat niljaista viemärinpohjaa vasten, raahaten loppua ruumista perässään. Viemärit olivat täynnä kaikenlaisia jätteitä ja kaikkea muutakin inhottavaa, mutta puna-ruskeasti puettu (vaikkeivät värit juuri nyt erottuneet pimeissä, likaisissa ja kapeissa viemäreissä) ihmistyttö veti siltikin itseään yhä eteenpäin, aina sisemmäs ja sisemmäs.
'Jos haluan päästä sisälle linnaa, minun pitää mennä aina oikealle ja ylöspäin.'
Ainoa ajatus, joka kulki saastaisia viemäreitä pitkin ryömivän tytön aivoissa, kuullosti suunnilleen tuolta. Hän haparoi eteensä, ylöspäin ja oikealle, vasemmalle kulkevista käytävistä hän ei välittänyt. Ja aina eteenpäin hivuttautuminen jatkui, ylös ja oikealle. Sentti sentiltä ja metri metriltä.
Turtuneet ja aivan likaiset sormet löysivät viistosti oikealle ja ylöspäin kulkevan putken, ja vain hieman inhoa näyttäen tyttö käänsi matkansa tämän haaran suuntaan, alkaen kiivetä roskaista ja likaista putkea tasaisesti ylöspäin. Märät ja taatusti aivan kamalan saastaiset polvet liusuivat liukkaissa putkissa, mutta tummanruskeahiuksinen tyttö ei yksinkertaisesti luovuttanut. Haju oli kuvottava ja tyttö oli aivan ehdottoman onnellinen ettei nähnyt ympäristöään, mutta uteliaisuus - ja kenties jokin muukin - ajoi häntä linnaan, aina eteenpäin, ylöspäin niljaisia putkistoja ja viemäriverkostoa, kohti jotain tuntematonta määränpäätä linnan sisällä.
Epätoivoisesti linnaan taisteleva tyttö tunsi oikeassa kädessään metallista kipua ja tajusi osuneensa johonkin terävään. Ihminen haparoi esineen käteensä ja tajusi sen tarkemmassa tunnustelussa jonkin esineen pirstaleeksi, ottaen sen varmuuden varalta mukaan.
Käden haava tulehtuisi sataprosenttisen varmasti, sillä viemäreissä ei tupannut olemaan erityisen hygieenistä.
Eteenpäin, ylös ja oikealle, tyttö jatkoi inhottavaa matkaansa. Haparoiden, liukastellen, tunnustellen, yrittäen olla hengittämättä nenän kautta, ihmistyttö kiipesi yhä ylemmäs, yhä oikeammalle, kunnes lopulta hänen sormensa tavoittivat jotain kovaa, viistosti putkessa olevaa, jotain metallista. Viemäreissä ryömivä tyttö tunnisti esineen ristikoksi, ja tiesi tulleensa linnaan. Jollain tähän mennessä piilevällä voimanvaroilla rättiväsynyt, likainen ja väsynyt tyttö alkoi työntää ristikkoa pois tiensä päältä.
// Haa, Èilin linnassa. Saadaanpa nähdä, minne hän tupsahtaa, luultavasti kellareihin tai keittiöön tai jonnekin. //
'Jos haluan päästä sisälle linnaa, minun pitää mennä aina oikealle ja ylöspäin.'
Ainoa ajatus, joka kulki saastaisia viemäreitä pitkin ryömivän tytön aivoissa, kuullosti suunnilleen tuolta. Hän haparoi eteensä, ylöspäin ja oikealle, vasemmalle kulkevista käytävistä hän ei välittänyt. Ja aina eteenpäin hivuttautuminen jatkui, ylös ja oikealle. Sentti sentiltä ja metri metriltä.
Turtuneet ja aivan likaiset sormet löysivät viistosti oikealle ja ylöspäin kulkevan putken, ja vain hieman inhoa näyttäen tyttö käänsi matkansa tämän haaran suuntaan, alkaen kiivetä roskaista ja likaista putkea tasaisesti ylöspäin. Märät ja taatusti aivan kamalan saastaiset polvet liusuivat liukkaissa putkissa, mutta tummanruskeahiuksinen tyttö ei yksinkertaisesti luovuttanut. Haju oli kuvottava ja tyttö oli aivan ehdottoman onnellinen ettei nähnyt ympäristöään, mutta uteliaisuus - ja kenties jokin muukin - ajoi häntä linnaan, aina eteenpäin, ylöspäin niljaisia putkistoja ja viemäriverkostoa, kohti jotain tuntematonta määränpäätä linnan sisällä.
Epätoivoisesti linnaan taisteleva tyttö tunsi oikeassa kädessään metallista kipua ja tajusi osuneensa johonkin terävään. Ihminen haparoi esineen käteensä ja tajusi sen tarkemmassa tunnustelussa jonkin esineen pirstaleeksi, ottaen sen varmuuden varalta mukaan.
Käden haava tulehtuisi sataprosenttisen varmasti, sillä viemäreissä ei tupannut olemaan erityisen hygieenistä.
Eteenpäin, ylös ja oikealle, tyttö jatkoi inhottavaa matkaansa. Haparoiden, liukastellen, tunnustellen, yrittäen olla hengittämättä nenän kautta, ihmistyttö kiipesi yhä ylemmäs, yhä oikeammalle, kunnes lopulta hänen sormensa tavoittivat jotain kovaa, viistosti putkessa olevaa, jotain metallista. Viemäreissä ryömivä tyttö tunnisti esineen ristikoksi, ja tiesi tulleensa linnaan. Jollain tähän mennessä piilevällä voimanvaroilla rättiväsynyt, likainen ja väsynyt tyttö alkoi työntää ristikkoa pois tiensä päältä.
// Haa, Èilin linnassa. Saadaanpa nähdä, minne hän tupsahtaa, luultavasti kellareihin tai keittiöön tai jonnekin. //