|
Post by merril on Sept 5, 2006 9:56:57 GMT 3
Lisää mutinaa ja purnausta, miekkosen keskittyessä toviksi jälleen omaan mukavuuteensa- hädintuskinhan tässä oltiin päästy taistelemaan tuota hirvittävää vallihaudan lilluvaa jätevettä vastaan, kun miekkosen hygienian puolesta käyty taisto oli törkeästi keskeytetty tuon piilottelevan nuoren tyttösen toimesta. Nyt kun miekkonen tallusteli takaisin ammeen tykö, tuo oivalsi saaneensa (toivottavasti) kylpyhuoneen omaan omistukseensa, ja täten voisi vielä tovin jatkaa mukavuutensa edistämistä. Muitta mutkitta tuo kävi jälleen ammeeseen makoilemaan, antaen käsivarsiensa roikkua velttoina ammeen reunojen ylitse, yrittäen jälleen sopeutua tuohon huoneenlämpöiseen kylpyynsä. Hetken tuumailtuaan tuo kurottautui ulos ammeesta, napaten käsiinsä tuon puisen ankankuvatuksen. Hän tuijotti sen keltaisia kasvoja, joista karusti veistetty oranssi nokka sekä kaksi ymmyrkäistä sinisilmää tuijottivat maireasti takaisin. Hän laski vaakun vesille, ja nojautui jälleen takaisin imelänhajuisiin, harmahtavansakeisiin vesiin. Nyt kaikki tuntui olevan kohdallansa, miekkonen tuumi hiljaa itsekseen hymyillen. Tämä voisi omistaa ainakin pienoisen tovin tälle harvinaiselle mukavuudelle, johon hänen kaltaisensa vaatimattomat sankarit eivät ehdi omistaa aikaansa kaikelta siltä maailmanpelastamiselta. Eihän Taibosu-parka ollut ehtinyt perehtymään minkäänsortin mukavuuksiin, ratsastaen käytännössä tautotta tänne linnoituksen tykö, monen viikon pituisen matkan taittuessa ilman minkäänsortin helpotuksia kivistäviin lihaksiin.
Siinäpä sitten rentoutuessaan miekkonen rupesi vaimeasti hyräilemään jotakin rauhallista, itämaista sävelmää, tökkien raukeasti oikean käden etusormellaan puista ankkaa, saaden sen heilumaan holtittomasti kyljeltä toiselle tyvenellä pinnalla. Kunpa vain hänen laivamatkansa tähän uuteen maahan olisi ollut yhtä rauhanomaista touhua...
Itsekkääksi miekkosta oltaisiin voitu kutsua, ahneeksikin, eikä vailla syyttä. Nytkin tämä oli valloittanut kylpyhuoneentapaista jo reippaan puolituntisen (mukaanlukien ajan jona tämä oli turissut tuon nurkanvaltaaja-tyttösen kanssa). Kun huoneen oli vihdoinkin voittanut omakseen, ei tämä pitänyt juurikaan suurempia kiireitä, kuuraten ihostaan epämääräistä vallihaudanmuistoa siinä missä piilottaen kultakarmisen peilin sekä sakset nuoliviininsä uumeniin. Vihdoin ja viimein tuo tuntui saaneen toilailunsa päätökseen, ja itsekseen hyräillen rupesi pukeutumaan, tällä kertaa varmana siitä, ettei kukaan tämän yksityistä rauhaa ollut häiritsemässä, mitä nyt vaimeaa, lievästi pahastunutta nurinaa kuuli silloin tällöin oven toiselta puolelta. Itsekseen tyytyväisenä miekkonen vaatetti itsensä, vilkaisten sitten yhä sameaa, jokseenkin saastaisempaa kylpyvettä, kuin ennen miekkosen tänne eksymistä. Tuo harppoi reippain askelin tuolin tykö, jolle oli laskenut hara-ate-panssarinsa, ja muitta mutkitta rupesi ryvettämään sitä ammeessa, vihellellen huolettomana omalle päähänpistolleen. Saattaisihan olla, että seuraava kylpijä sadattelisi tämän kirottua olemusta, joutuessaan näkemään ammeen tyhjentämisen sekä täyttämisen vaivan (joka ei näissä linnoituksissa juhlaa ollut, kun lämmin vesi jouduttiin hakemaan jostakin linnan toiselta kolkalta), mutta miekkonen olisi jo tarpeeksi etäällä välttääkseen kaikensortin pahantahtoiset kostotoimet, joita tämä oli valmis välttelemään puhtaan panssarin tähden. Eihän tässä voinut ympäri linnaa kävellä, hänen kaltaisensa -tunnettu- soturi ja seikkailija, saastaisessa sotisovassa! Mitä neidotkin siitä sanoisivat, bardeista nyt puhumattakaan? Kovaäänisen loiskimisen päätyttyä miekkonen ravisteli panssaristaan pahimmat vesitaskut, ja puki tuon yllensä, hieman toisella kuivalla pyyhkeellä sitä kuivattuaan. Ajatus siitä, että joku toinen olisi tuota pyyhettä voinut käyttää, juolahti ohimennen hänen mieleensä, mutta urhea jousimies päätteli, että kyseinen henkilö ei voinut olla yhtä tärkeä kuin hän, joka oli selvittävä "mystisen kellariholvin arvoituksen". Sovittaessaan panssariaan yllensä, tuo viimein asteli kohden ovea...ja seisahtui. Tämähän olisi oiva tilaisuus kuunnella oven toisella puolella käytävää keskustelua, ties vaikka tämä saisi hieman johtolankoja tämän oven olinpaikasta, eikös vain?
Tuo painoi korvansa vasten ovea, ilkikurisen hymyn yhä kareillessa itämaisen ongelmatapauksen kasvoilla. Ajatus siitä, että oven toisella puolella saattaisi odotella perin ärtynyt peikko kylpykaavussa ei juolahtanut miekkosen mieleenkään- harvoinpa tämän urhon mieleen juolahti, että tämän ilkiteoista saattaisi seurata kaulakiikkua tahi kallonmoukarointia.
(Off-game: Tahtoisin huomauttaa, että vastaukseni saattavat tulla hieman harvempaan tahtiin kuin aikaisemmin- tällä hetkellä ei henk.koht. tietokonetta ole, joka olisi nettiyhteyksin varustettu, joten joudun julkisiin vaihtoehtoihin tukeutumaan, kunnes kone on korjauksensa läpikäynyt. )
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on Sept 5, 2006 14:04:28 GMT 3
"Äähg!" *Merida huudahti ja pomppasi ilmaan, kun äsken paikalta kadonnut tyttö putkahti näkyviin. Äsken ovi sulkeutui kuin itsestään ja nyt joku tyttö ilmestyy tyhjästä.* "Tuota... Olenhan minä. Sain juuri siirappia tai jotain päälleni ja peseytyminen olisi hyväksi." *Hän vastasi takellellen.* "Mutta mitä tarkoitat, että voimme odotella kauankin?" *Kissatyttö kysyi.*
((Ähh, lyhyt teksti, mutta mielikuvitukseni ei oikein rullannut.))
|
|
|
Post by ninyfa on Sept 5, 2006 19:56:41 GMT 3
Tyttö ei osoittanut eleelläkään, että toisen hätkähdys ja hyppy ilmaan olisivat häntä hämmentäneet tai pelästyttäneet. Itse asiassa hänen oli myönnettävä itselleen, että joskus tuntui jopa mukavalta, kun saattoi tällä tavalla säikäyttää toisia. Eihän siitä olisi saanut iloita, eikä nauraa toisten kustannuksella, mutta hän ei vain mahtanut sille mitään. Paheensa kullakin.
Ei pidä kiirettä vastatessaan, vaan katselee miettien ovea, joka sulkee heiltä pääsyn sisäpuolelle. Tyttö sulkee silmänsäkin ja keskittyy tarkasti. Hän haluaa nähdä oven taakse huoneeseen. Haluaa nähdä mitä siellä tapahtuu. "Onko se mies oven takana? Seisooko se oven takana korva ovea vasten ja kuuntelee? Ketä se kuuntelee? Meitäkö? Miksi se meitä kuuntelee?" tyttö kuiskailee hiljaisella, mutta yhtä kaikki kuultavalla äänellä. Vaikuttaa vähän siltä, että hän on kokonaan unohtanut sen, että toinen on aivan siinä hänen lähellään ja lisäksi huoneeseen jäänyt kylpijäkin saattaa kuulla hänen mutinansa. Aukaisee sitten silmänsä ja katsoo kissatyttöä kuin ihmetellen, mistä tämä siihen oli tullut. Nyökkää sitten toiselle kuin äkkiä muistaisi, että tämä oli esittänyt hänelle kysymyksen.
"Huone on varattu. Siellä on mies, joka myöskin halusi kylpyyn. Mutta hän on aika hidas toimissaan, luulisin. Tai sitten hän on jo valmis, mutta hidastelee tahallaan, koska tietää, että täällä on muitakin." Tytön teki mieli koputtaa oveen ja kysäistä mieheltä, joko tämä olisi valmis, mutta antoi asian vielä olla. Ehkä hänen kannattaisi ensin tehdä kissatytölle muutama kysymys. "Mistä sinä olet tulossa? Olitko ehkä leipomassa, jos sait siirappia päällesi?" kysäisee ja hymyilee samalla ystävällisesti toiselle.
|
|
|
Post by merril on Sept 7, 2006 9:30:24 GMT 3
Varkain liikkuvan suuren seikkailijan puolelta edellytettiin aina silloin tällöin tarkkaa kuuloa, tai ammatissa ei pitkään menestynyt, pääosin siitä syystä, että useimmille huonokuuloisille sankarinelkeitä esittäville nuorille hölmöille ei suotu huotrastaan vedettävän metallin varoittavaa sihahdusta, ansamekanismin koneiston rattaiden naksahtelua. Siispä tarkkakuuloinen Taibosu, monitaituri vailla vertaa (ainakin mitä egon paisutteluun tulee), otti varovaisen askeleen loitommas ovesta, muodostaen hämmentyneenä itsekseen huulillaan sanan 'selvänäkijä' sekä jotakin vähemmän painokelvollista. Raapien leukaansa tuo pohti hetken tilannetta, tuijottaen keskittyneesti ovea ja miettien vaihtoehtojaan. Tokihan tässä voitaisiin yrittää paikallistaa yksi niistä tarunomaisista salakäytävistä, joita tämänsorttiset linnat olivat täpösen täynnä, tahi sitten astua ulos käytävään, kohtaamaan tuo rintakehänkorkuinen mielennylkijä sekä...noh, kuka ikinä siellä olikaan, tahmaturkki puheistaan päätellen. Miekkosen kokemuksen mukaan harva olento, jolla oli turkki, oli erityisen taipuvainen rauhanomaiseen keskusteluun. Entäpä jos tuo ilmaan katoava naisenalku paljastaisi miekkosen synkät hankkeet tuolle olennolle? Tuskinpa erityisen ilahtuneita olisivat tiedosta, että tämä oli tullut ryöväämään tuon pieneksi legendaksi paisuneen kellariholvin.
Tuo antoi hengityksensä tasaantua, huomatessaan kiihtyneensä. Keskittyen hengitykseensä ja ki-voimansa kanavoimiseen, miekkonen kohotti kätensä oven säpeille ja siirsi ne pois tieltä, astuen sitten ripeästi käytämään, sulkien oven perässään siten, että seuraava kylpijä ehti hädintuskin näkemään vilaustakaan huoneesta miekkosen loikatessa koleaan käytävään.
" Ah, mikään ei virkistä niin kuin kunnon kylpy näinä vaikeina aikoina! Mutta, aika rientää, pitää ehtiä katkomaan vihollisjoukkojen kauloja ja, er, ilmoittautumaan korpraali *kröhöm*...istarin palvelukseen. Hän luultavasti kaipaa jokaista miestä muurille. Tuota, hyvät illanjatkot kumpaisellekin, etenkin teille, er, viehkeä...tuota...ehm...mikälienettekään." Vaivihkaa tuo lähti kävelemään, lipuen kahden naisihmisen ohitse, yrittäen säilyttää pokkansa rautaistaessaan hermonsa, hilliten liikkeitään ja ilmeitään parhaansa mukaan vaikuttamaan vaarattomalta ja kiireettömältä.
Tällä välin linnan kylventätilojen ovi narahti kuuluvasti auki, paljastaen tuon huoneen, joka oli nähtävästi kärsinyt sodan kauhut ensimmäisenä Myrkmeren linnassa- amme oli puolityhjä, ja se mikä sitä täytti, oli käytännössä katsoen kaiken hygienian periaatteita vastaan sotivaa liejua, joka haisi epämiellyttävän imelälle. Märät pyyhkeet oli huolettomasti viskattu lattialle käytön jälkeen, ja kaikki rahanarvoinen oli irroitettu paikoiltaan. Jopa puinen ankkakin oli napattu hyllyltänsä! Raskas amme kaipaisi oletettavasti tyhjennystä ja täyttöä, jos ei mielinyt peseytyä vallihaudan liejulla rikastetussa kylpyvedessä. Vaikutti siltä kuin kaksi pientä armeijaa olisi ottanut yhteen pienessä tilassa, jota oli seurannut verisiä yhteenottoja. Tomun ja savun laannuttua taistelukentällä ei näkynyt elonmerkkejä, saatikka pystyyn jäänyttä rakennusta, kasvia tahi kiveä.
Kylpyhuone, nykyisessä kunnossaan, olisi muuttanut minkä tahansa siivouksesta vastaavan palvelijan surkeaksi, nyyhkyttäväksi mytyksi.
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on Sept 7, 2006 21:03:42 GMT 3
*Merida kummasteli aikansa tytön mutinoita, kunnes tyttö esitti kysymyksen.* "En minä leiponut, mutta kävellessäni huonettani päin törmäsin suureen sammioon, joka oli täynnä jotakin ruskeaa ja tahmeaa, varmaan ja toivottavasti vain siirappia."
*Silloin kylpyhuoneen ovi avautui ja ovesta loikkasi mies, joka sulki oven nopeasti perässään.* "Olen muuten kissaihminen! Muistakkin... se... Hei! Eihän tuossa voi kylpeä!" *Merida huusi, kun kääntyi katsomaan kammottavaa siivoa kylpyhuoneessa.*
|
|
|
Post by ninyfa on Sept 8, 2006 22:56:23 GMT 3
Kylpijän äkillinen oven aukaisu ja hätäiseltä vaikuttava poistuminen käytävän suuntaan eivät tyttöä miellytä, sillä hänellä olisi ollut mieheltä vielä jotain kysyttävää. Mutta kissatytön huudahdus saa tytön huomion kääntymään kokonaan huoneen suuntaan. Siivo siellä oli tosiaan kauhea eikä tytön juurikaan tehnyt mieli astua ovesta sisään ennen kuin huoneessa olisi edes hieman siivottu.
"Kamala sotku tosiaan", toteaa kuitenkin rauhallisella äänellä aivan kuin ei loppujen lopuksi sittenkään niin välittäisi siitä, miltä huone näytti tai oli näyttämättä. "Olipas ilkeä mies", toteaa vielä. Tytön korvaan sana 'kissaihminen' oli kuulostanut hieman oudolta ja koska hänellä oli sellainen joidenkin mielestä ikävähkö luonteenpiirre, että halusi selvittää itselleen epäselvät asiat toisinaan varsin uppiniskaisestikin, ei nytkään malta olla kysäisemättä tätäkin asiaa.
"Tuskin sinä tuolla voit ainakaan ihan heti kylpeä. Vesikin pitäisi vaihtaa ja vaikka mitä muuta. Mutta niitä asioita voidaan miettiä kohta. Kerro minulle ensin jotain kissaihmisistä. Tai näen kyllä, miltä te näytätte, mutta haluaisin tietää enemmän. Ymmärrätkö sinä kissojenkin kieltä?" utelee toiselta tytöltä välittämättä siitä, ettei toisen ehkä tee mieli juuri nyt vastailla tällaisiin kysymyksiin.
|
|
|
Post by merril on Sept 13, 2006 18:35:51 GMT 3
(OoC: Ensinnä tahtoisin esittää anteeksipyyntöni viimeaikaisen poissaoloni johdosta. Ensiksi kärsin tietokoneen suunnalta tulevista ongelmista, ja sitten minuun iski syksyn ensimmäisinä sadepäivinä oikein pirteän sitkeä flunssa, josta tässä sitten ollaankin kärsitty viime perjantaista lähtien. *Huoh* Ja yhä kärsitään. Muttamutta...nyt on sentään tietokone suhteellisen toimivalla mallilla...tarkoittaen, ettei ole kaatunut viimeisen kymmenen minuutin aikana käynnistyksestä, joten parasta tulisi toivoa. Muttamutta- syyt sikseen, ja sitten vuoroani kirjoittelen. )
Itämainen antisankari kääntyi vilkaisemaan olkansa ylitse tuohon kaksikkoon, lammasmaista hymyä kasvoillaan kantaen kuin viaton lapsonen konsanaan, ja olkiansa kohautti siinä tokaistuaan tuon yhden multiversumin vanhimmista syyn delegoimiseen sekä välttelyyn liittyvistä lausahduksista: " Se oli tuossa kunnossa kun minä sinne menin", kallistaen päätään aavistuksen oikealle ja kohauttaessaan toistamiseen olkiaan: " Tässä sikolätissä pystyy hädituskin edes partaansa ajamaan. Linnan palvelusväki on muitta mutkitta jättänyt työnsä tekemättä, olettaen että kaikkien huomio kääntyisi tuohon pikku nujakkaan, joka ulkosalla kytee!" monitaituri päivitteli b-luokan elokuvanäyttelijän elkein, astellessaan yhä rivakasti poispäin kaksikosta, jotka olivat miekkosen torailevaan yksinpuheluun keskittyneet sen sijaan, että olisivat oivaltaneet tämän tekevän nopeaa pakoaan läheisen kulman taakse, jonne tuo sitten pujahtikin lauseensa päätteeksi.
( OoC: ...Ja jos kukaan ei saa päähänsä lähteä tuota nilkkiä seuraamaan, niin siirrätän hahmoani uuteen osaan Linnaa, ettei koko ryöstöreissu vallan muutu kylpyreissuksi joka vesittyi liiaksi. 'Ta. )
|
|
|
Post by ninyfa on Sept 13, 2006 19:38:56 GMT 3
((Jeps. Omalta osaltani päästän puhtoisen hämärämiehesi jatkamaan matkaansa ja kiitän tähänastisesta seurasta.))
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on Sept 13, 2006 23:06:14 GMT 3
((Emme halua estää ryöstösuunnitelmia, pitäähän vähän jännitystä olla. Kiitos seurasta ja näkemisiin.))
*Merida tuhahti halveksivasti miehen väitteelle, mutta antoi miehen mennä menojaan. Sitten hän keskittyi tytön kysymyksiin.* "Niin, kissaihmiset ovat kuin ihmisiä, jotka kuitenkin ovat kissoja. Olemme yhtä ketteriä ja meillä on melkein kaikki piirteet kuin kissoilla. Sisäänvedettävät kynnet, kyky nähdä pimeässä, hyvä kiipeilytaito... Ja kuten sanoitkin, pystymme ymmärtämään kissojen kieltä. Ihmismäistä on ainoastaan ruumis ja jotkin tavat, kuten vaatteiden pitäminen, puhuminen ja joitakin ihmisten taitoja, kuten sormien napsuttelu, viheltely, jonkin soittimen soittaminen ja aseiden ja muiden esineiden käsittely." *Merida vastasi ja kysyi sitten tytöltä:* "Mutta miten sinä yhtäkkiä ilmestyit tyhjästä tähän paikkaan?"
|
|
|
Post by merril on Sept 14, 2006 17:11:14 GMT 3
(( Ah, siinä tapauksessa tahdon myös kiittää teitä molempia mainiosta seurastanne, ennenkuin siirryn hahmollani tämän saalista metsästelemään. *Hymy* Adios, siis, ja kiitokset mielenkiintoisesta pelityksestä. ))
|
|
|
Post by ninyfa on Sept 14, 2006 19:57:37 GMT 3
Tyttö kuunteli keskittyneenä toisen kertomaa ja tuntui painavan saamansa tiedot tarkasti mieleensä. Koskaan ei tiennyt, milloin tämäntapaisia tietoja tarvittaisiin ja siksi oli hyödyllistä, että ne olivat muistissa. Sitten ne sai äkkiä napattua sieltä, jos tarve vaati. Paljon hän olikin muistiinsa kaikenlaista tallettanut, vaikka näinkin nuori lapsi vielä oli.
"Tosi jännää! Sinulla on paljon hyödyllisiä taitoja, kun hallitset sekä ihmisten että kissojen tapoja. Voi kun minäkin olisin jollainlailla erilainen. Tai kai minä tavallaan olenkin, ainakin veli sanoo niin." Tämän sanottuaan tyttö katselee jälleen avoimesta ovesta huoneeseen päin ja pudistaa sitten päätään, kuin jonkin ajatuksen hyläten.
"En kai sentään tyhjästä", naurahtaa, mutta vakavoituu sitten. "Isoäidin lahja minulle. Sellainen lumottu viitta, joka kätkee käyttäjänsä, jos hän niin haluaa. Sitä voi kyllä käyttää ihan kuin tavallista viittaakin, jos haluaa. Aina vähän tilanteen mukaan. Se on minulle eräänlainen turva, varsinkin silloin, kun Luke, hän on siis veljeni, on poissa ja joudun olemaan yksin." Tyttö alkoi luottaa toiseen, kun näinkin avoimesti paljasti salaisuuden, mutta ei juurikaan ajatellut, että sen kertomisesta olisi mitään haittaa. Pikemminkin hänkin halusi olla jotenkin erikoinen, kun toinenkin oli.
"Luulen, etten haluakaan enää mennä tuonne", toteaa sitten viitaten pienellä kädellään huoneen suuntaan. "Minun pitäisi odottaa veljeä, mutta kai hän löytää minut muutenkin. Aiotko sinä mennä tuonne kylpemään, vai mitä suunnittelet? Olisi kiva nähdä tätä linnaa vähän enemmänkin, mutta en oikein tiedä uskallanko. Osaatko sinä kertoa, missä kannattaisi käydä? Ja missä olisi turvallista liikkua ilman, että tarvitsee pelätä kohtaavansa vaikka hirvityksiä?"
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on Sept 18, 2006 20:15:55 GMT 3
*Merida hymyili.* "Erikoisena voit pitää sitä, että osaat kadota näkymättömiin. Siitä on paljon hyötyä." *Hän sanoi ja kuunteli tytön puhumisia.* "En taida mennä. Turkkini on muutenkin likainen. Pitänee pulahtaa johonkin lampeen tai johonkin..." *Kissatyttö sanoi ja jatkoi:* "Täällä voi liikkua melko turvallisesti. Suuressa salissa on esimerkiksi baaritiski, josta voit ostaa ruokaa. Lisäksi keittiöstä pitäisi löytyä pientä purtavaa. Mutta ole kuitenkin varovainen. Olen kuullut huhuja, joiden todenperäisyydestä en ole varma, että täällä saattaisi liikuskella muutama rosvo, joka on onnistunut pääsemään tavalla tai toisella linnaan. Viemäreitä pitkin enimmäkseen." *Merida sulki kylpyhuoneen oven, sillä likaisen kylpyhuoneen näkeminen etoi häntä.*
|
|
|
Post by ninyfa on Sept 20, 2006 18:59:03 GMT 3
Kissatytön mainitessa jotain rosvoista tytön kasvoille nousee mietteliäs ilme. Ei hän tosiaankaan halunnut sellaisiin törmätä ja muitakin pelottavia liikkujia saattoi olla liikkeellä, mutta uteliaisuus taisi kuitenkin voittaa. Eihän hän tähänkään voinut jäädä.
"Suuressa salissa on varmasti paljon väkeä, enkä usko, että viihtyisin siellä. Mutta keittiö ehkäpä...", tyttö mutisee ja hätkähtää hieman, kun kylpyhuoneen ovi sulkeutuu. Tuohon huoneeseen ei enää ollut menemistä, eikä hän kyllä halunnutkaan. Toivottavasti vain veli ei kovin huolestuisi, jos ei palatessaan löytäisi häntä täältä. No, sitä asiaa ehti miettiä sitten myöhemminkin.
"Jos haluat löytää lammen, niin sinun pitää kai mennä ihan ulos asti. Vai mitä tuumit? Minä luulen, että yritän löytää tieni keittiöön. Sen luulisi olevan suhteellisen turvallinen paikka." Näin sanottuaan jäi odottamaan kissatytön vastausta. Ehkä heidän tiensä eroaisivat tässä, ainakin väliaikaisesti. Kissatyttö saisi päättää sen, sillä jos hän aikoi etsiä peseytymispaikan itselleen, niin tyttö ei aikonut häntä estää. Hän saattoi kyllä kuvitella, millainen olo toisella oli siirappitapaturman jälkeen. Tahmea varmaankin. Mutta itse hän ei linnan ulkopuolelle halunnut mennä. Silloin hän olisi jo liiankin kaukana veljestään.
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on Sept 22, 2006 14:14:28 GMT 3
"Keittiössä minä ainakin viihdyn. Sieltä saattaisi löytää ehkä limonaadia. Oikein hyvää Myrkmeren limonaadia. Lisäksi sieltä löytyy ihanaa maitokaakaota, mikäli sitä on vielä jäljellä. Mutta minä ainakin pidän siitä!" *Merida sanoi ja ajatteli maitokaakaota, jota hän oli usein keittiöstä hakenut.*
"Pitää varmaan suunnata kulkuni lammikolle. En kehtaa tämän näköisenä mennä ihmisten ilmoille... Vaatteenikin ovat taas tahriintuneet. Juurihan minä ne vaihdoin. Olisi kannattanut pukea puhteet vaatteet päälle vasta peseytymisen jälkeen." *Kissatyttö sanoi ja hinkkasi tahmeita käsiään yhä enemmän likaantuviin vaatteisiin. Pian ennen valkoinen t-paita alkoi olla siirapinruskea ja vaaleankeltaiset housut olivat myös saman väriset. Kunpa vain olisi päässyt pesulle...*
|
|
|
Post by ninyfa on Sept 23, 2006 19:49:37 GMT 3
Toisen puheet maitokaakaosta ja limonaadista saavat tytön aivan ymmälle. Hän ei oikein ymmärtänyt noiden sanojen merkitystä, mutta ilmeisesti ne olivat jotain hyvää. Siltä ainakin vaikutti, kun kuunteli toisen tytön puhetta. Eikä hänelle selvinnyt, puhuiko toinen jostain syötävästä vai juotavasta, mutta kumpikin olisi yhtä kaikki maistunut. Tyttö melkein jo aukaisee suunsa kysyäkseen toiselta, mitä nuo sanat tarkoittavat, mutta malttaa sitten mielensä. Hänhän oli tehnyt päätöksen, jonka mukaisesti hän aikoi mennä keittiöön ja toinen halusi varmasti kipeästi päästä veden äärelle. Enää ei siis voitu viivytellä, sillä tyttö tiesi kokemuksesta, että yksi kysymys toisi aina mieleen vähintään yhden lisää ja niin he eivät pitkään aikaan pääsisi tästä mihinkään, kun hän vaan kyselisi ja toinen yrittäisi parhaansa mukaan vastata.
Toinen näyttikin sottaiselta, nyt kun tarkemmin katsoi ja tytön teki melkein mieli auttaa toista siinä paikassa. Olisikohan hän osannut hankkia kissatytölle vettä tähän käytävälle, jos olisi oikein yrittänyt? Vai olisiko se vielä liian vaikeaa? Ehkä parempi, ettei yrittänyt mitään tuollaista näin yhtäkkiä. Hänen pitäisi harjoitella ensin.
"Sitten meidän tiemme eroavat tässä. Minä suuntaan keittiöön ja sinä lammelle. Toivon, että saat itsesi nopeasti puhtaaksi. Jos haluat, että vielä nähdään, niin tiedät mistä minut löytää. Siellä keittiössä voi ollakin sitä maitokook...äh...maitokaakaota, niinhän sinä taisit sanoa." Hymyilee kissatytölle ystävällisesti, heilauttaa kättään ja lähtee käytävää pitkin jättäen suljetun oven ja sen takana olevan turvallisen kylpyhuoneen lopullisesti taakseen.
|
|