|
Post by merril on Aug 27, 2006 17:50:23 GMT 3
Vanhaa tammiovea raotettiin yön hiljaisuudessa, ja heikosti valaistuun huoneeseen putkahti pää. Kyseessä ei suinkaan ollut mitenkään hirvittävästi kaulastaan erilleen isketty verinen ilmestys, vaan erään Taibosun nimeä kantavan urhoollisen (joskin matalaa profiilia pitävän) seikkailijan omaa kuontaloa kantava ruumiinosa. Tuo pälyili oviaukosta peremmälle huoneeseen, perehtyen tämän tuntemattoman linnan tutkimusta kerjääviin kolkkiin suurella mielenkiinnolla, mutta yhtälailla alati varuillaan. Eihän tässä oltu kutsukortin ja suuren hymyn kera lampsittu portista sisään, vaan käytetty hieman kyseenalaisempia reittejä...jotka puolestaan olivat aavistuksen, noh, saastaisia. Siksipä miekkonen oli erityisen ilahtunut huomatakseen, että oven takaa avautui yksi linnan lukuisista kylpyhuoneista, puulattioineen sekä valurauta-ammeineen päivineen. Se ei ollut aateliston kaakeloitu mukavuuskeidas, mutta kyllähän siinä kylpeä saattoi, mies ei moisessa turhia kursaillut. Tuo pujottautui ulos haisevasta vaateparrestaan, jonka kanssa oli vast'ikään joutunut kahlaamaan kyseenalaisessa vedessä, joka täytti linnan vallihaudan. Haju oli niin väkevä, että sillä olisi kyennyt kuorimaan kaalin.
Varmistettuaan, että ovi oli kiinni, miekkonen pulahti ammeeseen. Vesi oli kutakuinkin vilpoista, oletettavasti seissyt ammeessa hyvän tovin, mutta olipahan se sentään lämpimämpi kuin vallihaudan täyttänyt lieju. Hyräillen tyytyväisesti itsekseen, miekkonen kohotti jalkansa ammeen reunalle, katsellen siinä nuotinvierestä hyräillessään jalkateriään, jotka olivat jo huomattavasti puhtaammat. Haju oli kylläkin vielä ongelma, mutta miekkonen päätti perehtyä paikallisiin kylpytarvikkeisiin, ties vaikka sieltä jotakin löytäisi, jolla tämän liejun jättämän löyhkän voisi tukahduttaa. Lähellä ammetta oli jalkapuoli pöytätaso, jolle joku oli jättänyt pieneen kulhoon palasen saippuaa, sekä jonkinsortin lasipullon täynnä vihertävää nestettä. Alati utelias kun miekkonen oli, tämä kurottautui ammeestaan pulloa ottamaan, ja korkkasi sen muitta mutkitta, vieden sen suun nenänsä alle. Imelä haju lehahti ilmaan pullosta, ja olkaansa kohauttaen miekkonen kippasi muutaman lasin verran sitä kylpyvesiinsä. Olihan tässä varaa olla suurpiirteinen, kun toisten kylpemistarpeita oltiin käyttämässä, heh heh. Vesi muuttui entistä sakeammaksi, ja ilman täytti tuo imelä tuoksu. Kuuraten vallihaudan likaa ja (kaiken järjen nimessä) nimettömäksi jätettyä liejua kehostaan, miekkonen pystyi hädintuskin vastustamaan ajatusta laulamisesta, olihan tällä perin...luonnerikas lauluääni. Mutta koska tässä oltiin vierailla mailla, enemmän tai vähemmän vieraissa luvatta, päätti tuo hillitä itseään. Sitten miekkosen silmät osuivat pieneen hyllykköön, joka oli eräälle seinälle asetettu. Öljylamppujen reunustama hylly oli kutakuinkin ihmisen rintakehän korkeudella, ja sille oli asetettu huolimattomasti pakka pyyhkeitä...sekä jonkinsortin keltainen, ankkamainen olemus. Taibosu tuijotti sitä varuillaan, sillä sen sinertäväpupilliset, sieluttomat silmät olivat nauliintuneet häneen. Moista epeliä hän ei ollut aikaisemmin nähnytkään, ja tämä tunkeilija pelkäsi jo hetken miekkaan tarttumisen tulevan tarpeeseen...mutta hetken piinallisen hiljaisuuden jälkeen tämä siristi silmiänsä, ja tutki tuota kummaa ilmestystä tarkemmin. Puuta. Vaaraton koriste.
Helpottuneena miekkonen antoi vaimean naurahduksen kummuta ylös kurkustansa, ja jatkoi sitten siinä peseytymistään. Tämän täytyisi löytää vielä jostakin palju puhdasta vettä vaatteitaan varten, mutta se olisi toisen ajan murhe. Ensiksi oli päästävä eroon tästä hirvittävästä löyhkästä, joka oli kietoutunut miekkoseen kuin takiainen. Hänhän haisi yhtä pahalle kuin se pahuksen voro, johon hän oli törmännyt Kara-Turissa muutama vuosi sitten. Moinen etova ominaishaju jäi mieleen helposti. Useimmilla hirviöilläkin oli säntillisempiä ominaislöyhkiä kuin sillä kaalinhajuisella hermokimpulla.
Kenties hän löytäisi täältä jostakin vielä peilin ja sakset- siitä oli tovi kun hän viimeksi oli trimmannut partaansa. Ryöstöretkellähän tässä oltiin joka tapauksessa, eh?
|
|
|
Post by ninyfa on Aug 28, 2006 19:31:18 GMT 3
Veli oli käskenyt häntä odottamaan täällä kylpyhuoneessa. "Sinne ei kukaan kulkija eksy, voit olla ihan rauhassa siskoseni", Luke oli sanonut hänelle ennen kuin sulki oven ja jätti hänet yksin tänne hämärään. Mutta veli oli ollut väärässä, kauaa hän ei yksin täällä saanut istua. Joku raotti ovea ja kurkisti sisään, silloin tyttö heitti lumotun viittansa hennon ruumiinsa peitoksi ja jäi nurkkaan viittansa alle istumaan tulijaa katsellen.
Vaiti tarkkaili kylpijän touhuja ja sulki viitan alla välillä silmänsäkin. Menisi pois tuo vieras, antaisi hänen rauhassa odottaa veljeä. Mutta mies viihtyi vedessä kuin ei hänellä olisi mitään kiirettä lähteä. Tyttö kävi epätoivoiseksi ja muutama kyynel vierähti silmistä poskille. Miksei hän vain saanut olla yksin? Huoneeseen oli tulijan mukana tulvahtanut epämiellyttävä haju, joka selvästikin oli miehestä lähtöisin. Sekään ei tyttöä miellyttänyt, vaan hän nyrpisti nenäänsä inhoten. Hyi, mikä lemu.
Aikansa kylpijää katseltuaan tyttö huokaisi ja nousi viitta edelleen yllään seisomaan. Käveli hiljaisin askelin aivan ammeen reunalle, antoi sitten viitan valahtaa yltään lattialle ja seisoi siinä ammeen vierellä katsellen miestä utelias ilme kalpeilla tytönkasvoillaan. Hän oli arviolta kymmenvuotias. Silmät olivat siniset, kasvoja kehystivät vaaleat hiukset, jotka ulottuivat vapaina yli olkapäiden. Yllään tytöllä oli lyhythihainen vaaleansininen pusero, jossa oli pitsiä hihansuissa. Kaulassa riippui hopeaketjussa pieni vihreä kivi. Vaaleankeltainen hame ulottui polviin ja hoikkia sääriä verhosivat ohuet polvisukat, mutta kenkiä tytöllä ei ollut jaloissaan. Oikeassa kädessään piti kultareunaista käsipeiliä, jonka päällä lepäsivät myös sirot sakset. Näitä tyttö ojensi vaiti kylpijälle kuin olisi jotenkin aavistanut, että toinen tarvitsisi niitä seuraavaksi. Vasemman käden etusormella ja peukalolla piti nenästään kiinni. Haju taisi vieläkin häiritä häntä.
|
|
|
Post by merril on Aug 29, 2006 10:05:28 GMT 3
Harvoinpa sitä sattuu kylpyhuoneeseen tupsahtamaan tyhjästä vierailijoita, etenkään silloin, kun ovi on säpissä- tai näin ainakin uskoi Taibosu, tuo itäisten maiden suurisuinen seikkailija. Kuten arvata saattaa, ei sitä silmää räpäyttämättä todeta vain että "kylpyhuone on tällä hetkellä käytössä, anteeksi nyt vain, voisitteko odotella vuoroanne ulkopuolella-kiitoksiavainpaljon". Neljäsosasekunniksi miekkosen toimet keskeytyivät, ja tämä tyhjästä ilmestyvää nuorta tyttöstä tuijotti, jonka jälkeen tuo päätyi, ikävä kyllä, rääkäisemään yllätyksestä, perin epä-sankarilliseen tyyliin. Tuon äkkiliikkeet saivat ammeen imelänhajuisen kylpyveden loiskumaan railakkaasti yli äyräiden, kastellen miekkosen ohella puolet kylpyhuoneesta ja tämän mukanaan tuomat varusteet. Ojennettua peiliä saatikka saksia ei huomattu ensihätään, tuon tavoitellessa miekkansa sijaan pyyhettä, mutta mokomien ollessa liian kaukana, tuo nappasi läheiseltä tuolilta uskolliset housunsa, kohottaen ne itsensä sekä kylpyhuoneen kummituksen väliin- saastaiset housut jos mitkään pitivät henkimaailman olennot kurissa tovin. Tai näin ainakin Taibosu toivoi, koko sydämensä kyllyydestä.
Tuskastunut köhäisy karkasi miekkosen kurkusta, kun tämän kylpyrauhaa oli näin arvaamatta häiritty, ja tämä nojautui kurkistamaan 'muurinsa' takaa tuota tunkeilijaa. " Minä lukitsin oven, enkös vain?" tuo kysäisi, luoden epävarman vilkaisun vielä kerran tuon paksun tammioven suuntaan- lukossahan tuo näytti olevan. Kulmaansa kohottaen tuo antoi katseesna viimein kääntyä takaisin tuohon yksityisyyden häiritsijään, jota seurasi aavistuksen verran vähemmän panikoivaan sävyyn tokaistu: "Mistäs sinä siihen tupsahdit? Sinä tuskin olet mieleni tuotos, anteeksi nyt vain...joten, er, kenties voisit valoittaa asiaa? " Mies puhui huomattavan kireällä äänellä, yrittäen vaikuttaa kutakuinkin ystävälliseltä, joskin moisen äänensävyn löytäminen tähän hätään oli hieman vaikeahkoa, miekkosen ollessa yhä lievästi epävarma siitä, josko tässä pienessä kylpyhuoneessa pesi useampia näitä näkymättömiä ulkopuolisia. Tämä oli toki uumoillut kyseessä olevan mielikuvajainen, ehkäpä hänen sankarillisen mielensä päättäessä nauttia hetken unesta, mutta moiset aatokset torjuttiin suoralta kädeltä, koska tokihan tämä tiesi että useimpien tuollaisten päiväunien tulisi joko sisältää maineen ja mammonan täyttämiä urotekoja, tahi sitten heikosti vaatetettuja hallitsijattaria tahi orjattaria- joten kyseessä oli luultavasti joku linnan paikallisista asukeista, elävä tahi kuollut. Kumpikaan näistä viimeisimpänä mainituista vaihtoehdoista ei oikein miellyttänyt sankarin mieltä, sillä tämänhän oli tarkoitus kaikessa hiljaisuudessa hiipiä linnaan, ryöstää jonkinsortin kammio ja sitten hipsiä pois sodan jaloista, ilman, että kukaan pääsee yllättämään tätä, kuten sanonta kuului, housut kintuissa. Tai, tässä tapauksessa ainoana muurina tämän itsensä sekä tämän tyhjästä putkahtaneen parturityttösen välissä.
(Off-game: Pahoitteluni viiveestä, yhteydet nettiin olivat poikki koko eilisen päivän.)
|
|
|
Post by ninyfa on Aug 29, 2006 22:53:43 GMT 3
Toisen hämmästys ei tunnu suuremmin vaikuttavan tyttöön, vaan tämä laskee vaiti peilin ja sakset ammeen lähelle pöydälle ja kumartuu poimimaan lattialta viittansa, joka sekin on kastunut toisen saatua veden lentämään hieman sinne ja tänne. Vääntää veden viitasta ja taittelee sen huolellisesti pieneksi mytyksi, niin pieneksi, että lopulta se katoaa tyystin näkyvistä tytön pieneen nyrkkiin. Vasta tämän jälkeen ottaa pari askelta taaksepäin, vaikkei lattia taida olla sen kuivempi kauempanakaan ammeesta. Tyttöä ei vesi tunnu kuitenkaan suuremmin häiritsevän.
Kasvot pysyvät vakavina tytön vastatessa hiljaisella äänellä miehen esittämiin kysymyksiin: "Kyllä, lukitsit oven, mutta olin täällä jo ennen sinua. Enkä ole kuvitelmaa, vaikka joskus sitä toivoisinkin. Istuin tuossa lattialla ja piilouduin, kun kuulin ja myös haistoin sinun tulevan. En oikein pidä vieraista ihmisistä. Mutta sinä jäit tänne, etkä lähtenytkään pois, siksi minun piti tulla näkyville. Enhän voi aina piileskellä, vaikka se onkin välillä kivaa."
Puhuessaan tyttö on katsonut kylpijää varsin vähän kasvoihin, vaan lähinnä vilkuillut lattiaa ja jalkojaan. Vaiettuaan hän kohottaa hetkeksi katseensa toiseen, mutta sitten kuin rohkeuttaan häveten kääntyy ympäri ja kävelee seinän viereen mahdollisimman kauas miehestä ja ammeesta istahtaen lattialle risti-istuntaan. "Kysymys sinulle. Joku varmaan kysyisi, miksi olet tullut tänne, mutta sitä ei kannata kysyä. Tulit kylpemään, sillä sinä haisit. Mutta haluan kysyä sinulta, miksi haisit niin kamalalle?" Suora kysymys, mutta ehkäpä sellainen on tytöllä tapana eikä näytä häpeävän sanojaan.
|
|
|
Post by merril on Aug 30, 2006 18:01:36 GMT 3
Tämä nuori naisenalku osoittautui perin itsepintaiseksi, ja miekkonen hillitsi hermostuneen sadattelunhalunsa. Vaikka tämä oli useimmiten tottunut vaitonaiseen hiippailuun sekä oveluuteen, tämä useimmiten hoiti ongelmatapaukset väkivallalla pois tieltänsä, kunnian rajoissa, tietenkin. Ja tässä sitä oltiin, lilluen tukalassa paikassa, pohtien vastausta. Kah, kunpa tällä olisi vastassaan jonkinsortin peto tahi puoli-ihminen, jolloin tämä voisi surutta hoitaa ongelman pois päiväjärjestyksestä...
"Tuota. Niin. Öhöm", miekkonen mutisi, raapien parrakasta leukaansa poissaolevan oloisena. " Minut varta vasten kutsuttiin tyhjentämään paikalliset, tuota, käymälät. Aivan. Käymälät. Tulevan piirityksen pelossa, näet. Olettivat siitä tulevan pitkä, joten tässä sitä ollaan...Torilin toiseksi maineikkain, tuota, puhdistusalan ammattilainen. Olen käynyt läpi lukemattomia linnoja ja kartanoita, ja puhdistanut paikat perin pohjaisesti", itämainen monitaituri tokaisi veijarimaisen hymyn kera, elehtien runsaasti puhuessan hetki hetkeltä yhä paksumpaa palturia.
Tätä seurasi hetken hiljaisuus, kun tyttönen vilkaisi miekkosen nahkahaarniskaa, joka oli asetettu läheisen penkin alle. Penkkiä vasten nojasivat hänen nuoliviininsä, jousensa sekä hänen huotransa, miekkoineen päivineen. Kohotettuun kulmaan tämä onnistui vastaamaan vain lievästi pakokauhuisen katseen sekä kovaäänisen köhäisyn kera. " Ah, niin, tuo. Sinä et uskoisi, minkäsortin hirvityksiä linnojen käymälät kätkevät. Sanoinkuvaamattomia kauheuksia. Juups." Miekkosen valheet lausuttiin amatööriteatterinäyttelijän elkein, liioitelluin käsielein sekä ontuvan mielialanäyttelyn kera. Siinä pötypuheittensa päätteeksi tuo viimein nojautui nappaamaan itselleen hetki sitten tarjotut peilin sekä sakset. Peiliinvilkaisua seurasi paheksuva, ja lievästi kammoksuva tuhahdus. Miten tämän kuonaisen kasvopiirteitten sekä valtoimenaan kasvavien viiksien kera pystyisi kukaan vokottelemaan paikallista hameväkeä? Siihen olisi tultava muutos. Varovasti tuo lähti trimmaamaan fu manchu-tyylisiä viiksiään sekä partaansa, unohtaen hetkeksi häirikön, tuon oman massiivisen egonsa pyrkiessä miekkosen mieleen jälleen kerran.
|
|
|
Post by ninyfa on Aug 30, 2006 19:30:01 GMT 3
Antaa toisen puhua rauhassa, sillä selityksiä mieheltä tuntuu löytyvän. Tyttö pudistaa kuitenkin vaiti päätään kuin osoittaen sillä, että pitää toisen jutustelua yhtä kaikki satuina. Kaksi asiaa miehen puheessa ovat kuitenkin sellaisia, jotka kiinnittävät hänen huomionsa. Ensimmäinen oli piiritys, jonka mies sanoi olevan tulossa ja toinen olivat hirvitykset, joita toisen sanojen mukaan löytyi käymälöistä. Eikä hän pitänyt kummastakaan. Hän vain halusi odottaa täällä yksinäisyydessä veljeään ja pysyä kaukana kaikesta ikävästä ja pahasta. Mutta juuri nyt näytti siltä, että suulas kylpijä oli tuonut mukanaan, paitsi paljon tyhjiä sanoja, niin myös tiedon pelottavista asioista, jotka tulisivat koskettamaan häntäkin. Halusipa hän sitä tai ei, niin hänen ei annettaisi olla rauhassa. Tytön teki jälleen mieli vuodattaa muutama kyynel tämän totuuden edessä, mutta hän hillitsi itsensä ja vaikka silmät kostuivatkin, niin yksikään kyynel ei vierähtänyt poskelle.
Toisen ryhtyessä kaunistelemaan ulkonäköään tyttö nousee lattialta ja alkaa kävellä huoneessa lyhyin askelin. "Mitä tarkoitat piirityksellä? Aikooko joku hyökätä tähän linnaan?" kyselee mieheltä. Jos jotain tuollaista oli tekeillä, niin hänen oli saatava tieto siitä. Veli oli lähtenyt linnan sokkeloihin sanomatta hänelle mitään kunnollista syytä. Jos se liittyi tuohon piiritykseen, niin hänen piti tietää. Että hän voisi auttaa veljeä, jos tämä apua tarvitsisi. Ja siinä tehtävässä tuosta haisuliinistakin saattaisi olla apua.
Tytön teki mieli kysyä myös hirvityksistä, joita ehkä lymysi jossain, mutta hän hillitsi itsensä. Yksi asia kerrallaan. Pysäyttää lopulta askeleensa aivan ammeen lähelle ja jää pelkkänä korvana kuuntelemaan toisen mahdollista vastausta.
|
|
|
Post by merril on Aug 30, 2006 21:18:16 GMT 3
Viiksien sekä pukinparran saksiminen keskeytettiin saman tien, ja miekkonen manaili hiljaa mielessään. Pannahinen- tietenkään tyttöparan vanhemmat olivat pyrkineet olemaan hissukseen piirityksestä, jotta tuo ei viettäisi pelon sokaisemana tulevia päiviä jossakin huoneeseensa lukkiutuneena. Taibosu käänsi katseensa hitaasti tuohon naisenalkuun, käyden läpi muutamia automaattivastauksistaan, mutta tuli siihen tulokseen, että tässä tarvittaisiin jotakin muuta, ja pian. Eritoisesti tätä huolestutti ajatus siitä, että tuo kylpyhuoneessa piileskellyt nuori naikkonen saattaisi rymistellä vanhempiensa tykö, kysellä perusteellisesti heiltä piirityksestä (tuo vaikutti pahanlaatuisen sitkeältä kuulustelijalta) ja sitten möläyttäisi tiedon siitä, keneltä oli kuullut nämä puheet...joka taasen meinaisi luultavasti sitä, että hän joutuisi aikamoiseen kiipeliin, tytön vanhempien ynnätessä epäkohtia tarinasta yhteen, etenkin, jos nämä olivat päätösvaltaa omaavia henkilöitä tässä linnoituksessa.
" Tuota, eh, näin olen -kuullut-, tuota, vartiokapteeniltamme. Jonkinsortin pikku kärhämä, ei-mitään-syytä-huoleen, jonkinsortin pahansisuisten ulkomaavallan edustajien kanssa", tämä totesi, yrittäen tämän kerran aseistariisuvaa hymyään tuohon nuoreen skeptikkoon, mutta tuo uumoili että tällä valloittavalla virnistelyllä ei olisi samoja positiivisia tuloksia tiedossa kuin niinä aikaisempina kertoina, kun miekkonen oli tätä lievästi pirullista virnistystään esitellyt. " Olen varma että sinä ja vanhempasi olette mitä parhaimmassa turvassa täällä linnassa.
Tuo raapi takaraivoaan tässä välissä, saaden pienoisen hengähdystauon tämän lyhyenlännän kuulustelijan kyselyiltä. Kunhan tästä selvittäisiin, pitäisi nopsaan etsiä käsiin se pahuksen kellariholvi, ja löytää tie sisään- hänen kylpytuokionsa oli pitänyt kestää vain tovi, mutta hän huomasi istuneensa jo ainakin puoli tiimaa tässä tulenarassa tilanteessa. "Tuota noin, anteeksi nyt vain- voisitko kenties siirtyä oven toiselle puolelle, tässä hissukseen? Olen varma, että sinä haluat tämän, er, huoneen takaisin lymypaikaksesi, ja minun velvollisuuteni puolestaan kutsuu minua tyhjentämään, er, linnan saastaisimpia kolkkia. Ja, tuota, vanhempasi luultavasti kaipaavat sinua -erittäin paljon-, joten voisit vaikka, tuota, mennä tervehtimään heitä. Tai, er, lainalaista holhoajaasi?" Lievä epätoivon ilme häilyi miekkosen kasvoilla, tuon ajatellessa mahdollisuutta, että holvi ammottaisi jo tyhjyyttään miekkosen vihdoin päästessä sinne. Tälle jäisi hädintuskin aikaa liottaa vaatteensa, puhumattakaan hara-aten kuuraamisesta käyttökuntoon. Ja sitäpaitsi, jos hän lilluisi tässä tiskivedessä vielä pitkään, hän haisisi tälle imelälle saippualitkulle seuraavan kuukauden ajan.
|
|
|
Post by ninyfa on Aug 31, 2006 18:35:43 GMT 3
Puhumalla pienestä kärhämästä kylpijän tarkoitus oli varmaankin ollut rauhoitella tytön mieltä. Vastaus ei tyttöä suuremmin kuitenkaan rauhoittanut, mutta olipahan parempi kuulla, että tulossa oli pieni kuin iso riita. Mutta hyökkäys mikä hyökkäys, hänen olonsa se teki yhtä kaikki levottomaksi.
Miehen maininta siitä, että hän mahdollisesti olisi tekemässä lähtöä miellyttää tyttöä, sillä sitähän hän juuri halusikin. Että toinen antaisi hänen jäädä miettimään yksin omia ajatuksiaan. Toisaalta kokonaan toinen kysymys oli se, uskaltaisiko hän enää jäädä tänne kylpyhuoneeseen. Ehkä jossain muualla oli turvallisempaa. Vaikka veli olikin käskenyt häntä odottamaan täällä ja se oli silloin tuntunut hyvältä ajatukselta, niin hän ei enää ollutkaan ihan samaa mieltä.
Puhe vanhemmista hämmentää tyttöä, sillä hän ei aivan tarkkaan tiedä, mitä mies tuolla sanalla tarkoittaa. Hän muisti vain veljensä, he olivat aina olleet yhdessä ja veli oli pitänyt huolta hänestä. Miksi olisi edes tarvittu jotain vanhempia? Tai ehkä mies tarkoittikin veljeä. Olihan veli sentään häntä vanhempi. Niin se varmaankin oli, hän vain oli ensin ymmärtänyt toisen sanat jotenkin väärin. Tyttö heittää kuitenkin nämä pohdinnat mielestään vastatakseen miehen kysymykseen. "Voisin kai siirtyäkin. Ja sinä lähdet jatkamaan haisevia hommiasi. Mutta en enää tiedä, haluanko jäädä tänne yksin. Täällä voi olla vaarallista. Varsinkin kun puhuit niistä hirvityksistä. Kerro vielä, mitä ne ovat." Tyttö siirtyy samalla hieman kauemmaksi ammeesta ja ottaa muutaman askelen ovelle päin, vaikka hidasteleekin sitten kuullakseen vielä miehen selityksen.
|
|
|
Post by merril on Aug 31, 2006 22:25:52 GMT 3
Hieman helpottui tuo huomiosta, että tämä itsepintainen vastarannankiisti alkoi vihdoinkin kaikkoilemaan, jotta tämä voisi vihdoinkin saada hetken yksityisyyttä, joka tuntui olevan harvinainen ilmiö tässä linnassa, jossa vieraita poksahteli näkyviin siellä sun täällä.
" Ah, niin, er- hirvitykset, sinä sanoit? Tiedätkös, tyttönen, miltä näyttää...(er- sanotaankovaikka) koukkuhirmu?" Tuo puheli, kohottaen varovaisesti toista kulmaansa tuijottaessan tämän tytön takaraivoa. Tuo pudisti päätänsä miekkosen kysymykselle, ja ovela hymyntapainen eksyi tämän itämaisen veijariseikkalijan kasvoille. "Ah, no siinä tapauksessa, tässä työssä saattaa törmätä moisiin olentoihin. Perin ikävää sakkia. Tukevia olentoja, yltä päältä panssaroitu ja häijympiä kuin, er, lauma vihaisia...vihaisia...kääpiöitä. Juuri niin." Nyökytellen omalle suhteellisen vedenpitämättömälle tarinalleen, miekkonen vilkaisi nyt taasen tuota sitkeätä kyselijää, toivoen vihdoinkin saavan mahdollisuutensa hetken rauhaan, jotta tämä pystyisi nopsaan pukeutumaan, ja etsimään käsiinsä tämän holvin, josta kerrotut tarinat olivat kuluneiden kuukausien aikana kantautuneet miekkosen korviin useaan otteeseen, päivä päivältä paksumpina ja paisuneina uskomattomiksi, kuten salaperäisillä aarteilla oli tapana. Tämä oli jopa kuullut, että holvista saattaisi löytyä kaikkea maailman suurimmasta jalokivestä aina multiversumin luojakunnan päivälliseineksiin, ja vaikka useat tarinat tämä olikin vähätellen jättänyt huomioitta...tämä ei kuitenkaan voinut kieltää, etteikö tätä kiinnostanut tieto siitä, mitä holvissa -todella- lymysi. Jos kyseessä olisi kultavuoria ja hukattuja kruunuja, miekkonen täyttäisi taskunsa kullalla ja nappaisi jonkun arvokkaammanpuoleisista esineistä mukaansa voitonmerkiksi, kuten aina aikaisemminkin. Eihän tässä oltu tyhmä, saatikka ahne. Tai ainakin näin hän uskotteli itselleen.
|
|
|
Post by ninyfa on Sept 2, 2006 10:28:36 GMT 3
Tytön mielestä miekkonen puhui edelleen ainakin osittain läpiä päähänsä, mutta jutut kuulostivat yhtä kaikki vaarallisilta. Koukkuhirmuista hän ei ollut koskaan kuullutkaan, mutta täytyi kyllä myöntää, että mies varmasti oli liikkunut laajemmalti maailmalla kuin mitä hän ja nähnyt sikäli enemmän, että ehkä sitten tuollaisiakin panssaroituja olentoja oli tullut vastaan.
"No minä menen sitten oven ulkopuolelle", tyttö totesi, mutta kääntyi vielä ammetta kohti. "Voitko vaikka koputtaa oveen sitten kun voin tulla takaisin? Tai varmaan sinä tulet itsekin ovesta ulos, jos kerran olet lähdössä. Ajattelin vain, että jos katoat täältä jotain muuta kautta vaikka niihin viemäreihin, niin en haluaisi kauaa seisoa tuolla käytävässä."
Näin sanottuaan tyttö hitain askelin käveli ovelle, aukaisi sen ja hävisi kylpijän näkyvistä sulkien oven hiljaa takanaan. Hänellä ei ollut tapana paiskoa ovia mennessään, vaikka nyt sellainenkin olisi voinut tulla kysymykseen. Olihan hänen pitänyt poistua kylpyhuoneesta, vaikka hän oli heistä kahdesta se, joka oli ollut huoneessa ensimmäisenä. Tyttö aukaisi nyrkkinsä ja alkoi taitella auki pientä myttyä, josta muodostui hänen lumottu viittansa. Ehkä olisi parempi laittaa se päälle, jos joku kulkija tulisi tännepäin. Hän ei halunnut, että kukaan pääsisi yllättämään häntä.
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on Sept 2, 2006 11:39:21 GMT 3
((Voiko tulla mukaan?))
*Kohti kylpyhuoneen ovea käveli musta kissatyttö, nimeltään Merida. Merida oli tullut muinaiselta portilta kylpyhuoneeseen, mutta oli käväissyt huoneessaan vaihtamassa vaatteet. Edellisten päälle kun kaatui jotakin tahmeaa, varmaan siirappia. Niinpä vaatteet piti vaihtaa, harmaanvihreät, lahkeista rispaantuneet housut vaaleankeltaisiin, ehjiin housuihin ja tummanvihreä t-paita valkoiseen, jossa oli musta kukkakuvio. Lisäksi piti mennä pesulle, sillä olihan Merida saanut siirappia usein niin siistille mustalle turkilleen. Kissatyttö oli kuullut kylpyhuoneen oven narahtavan ja hän näki vilahduksen nuoresta tytöstä, joka katosi nopeasti.* 'Kylpyhuone varmaan vapautui juuri.' *Merida ajatteli kävellessään ovelle.*
|
|
|
Post by merril on Sept 2, 2006 22:39:21 GMT 3
(Off-game: Hieman kiirusta oli tänään, joten en ehdi kunnon vuoroa kirjoitella tähän hätään. Varhain, huomenissa, raapustan seuraavaa vuoroa. Kärsivällisyyttä, pyydän. ))
|
|
|
Post by merril on Sept 3, 2006 20:39:15 GMT 3
Miekkonen nurisi jotakin perin painokelvotonta maansa kielellä, kun hädintuskin ensimmäisen nurkanvaltaajan kaikottua ovea raotettiin jo toistamiseen, jättäen tälle tukalien tilanteitten miehelle niukat vaihtoehdot käyttäytymisetiken ja eloonjäämisen suhteen.
"Tämä on varattu!" kuului monitaituri huudahtavan lievästi närkästyneeseen äänensävyyn ovea raottaneelle, toivoen, ettei tällä uudella häiriköllä ollut kovaa hinkua puhkomaan tunkeilijoihin ylimääräisiä hengitysteitä...tahi hirveää ummetusta. Tosin, jälkimmäinen vaihtoehto tuskin tuli kysymykseen, sillä tässä koppipahasessa, johon amme oli raahattu, ei näyttänyt olevan pahasti lemahtavia käymälätiloja. Kun mitään ei pariin silmänräpäykseen tuntunut kuuluvan, tuo kohottautui varovaisesti ylös ammeesta, laskettuaan housunsa taasen tuolille, ja syöksähti sulkemaan ovea säppiin. Jos siellä oli vartiomies, niin tuolla luultavasti menisi tovi, ennenkuin raskain salvoin varustetusta kylpyhuoneen ovesta pääsisi läpi kirveinensä, ja tällöin Taibosu olisi jo valmiina miekkoineen ja jousineen kaikkein pahimpaan. Jos tuo taasen syöksyisi hakemaan apua muualta linnasta, olisi miekkosella toivottavasti tarpeeksi aikaa pukeutua ja etsiä itselleen uuden ketunkolon tästä pahuksen linnoituksesta. Aarteenetsintäreissusta tuli hetki hetkeltä vaivalloisempi koettelemus.
(OoC: Juups, lyhyt viesti, mutta tilanne ei oikein mitään suurempia sisäisiä monologeja tuo esiin hahmostani. )
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on Sept 4, 2006 17:56:19 GMT 3
*Merida hätkähti hieman, sillä juurihan sieltä oli tullut ulos nuori tyttö. Miten kylpyhuone siis oli varattu? Samalla ovikin laitettiin säppiin. Kai siellä joku oli...* "Noh, odotetaan sitten." *Kissatyttö sanoi itsekseen.* 'Kumpa tuo pitäisi kiirettä, tämä töhkä irtoaa turkista vain kylvyssä.' *Merida ajatteli ja yritti hinkata turkkiaan, jonka seurauksena hänen käpälänsä likaantuivat enemmän.
Kissatyttö muisti äkkiä nuoren tytön, joka oli kadonnut äkkiä. Pitkällä suoralla käytävällä tytön olisi nähnyt helposti, eikä käytävän varrella ollut ovia. Ehkä salakäytäviä, mutta ei niihin voi kovin nopeasti kadota. Tyttö oli kadonnut aivan kuin jokin olisi verhonnut hänet.*
|
|
|
Post by ninyfa on Sept 4, 2006 21:44:33 GMT 3
Kuullessaan ja pian nähdessäänkin, että joku tosiaan suuntasi askeleensa kylpyhuoneen suuntaan tyttö heitti lumotun viitan ylleen ja katosi näkyvistä. Viittansa alla hän seisoi siinä aivan oven lähettyvillä ja tuijotti vuorotellen tulijaa ja ovea. Hätkähti äkkiä, kun huoneeseen jäänyt mies ilmeisesti nopealla liikkeellä telkesi oven ja jätti heidät molemmat, sekä hänet että kissatytön, ihmettelemään suljetun oven taakse.
Tulija ei tytön mielestä vaikuttanut kovinkaan vaaralliselta, lähinnä häntä kiinnosti toisen poikkeava ulkonäkö. Vaikutti sitä paitsi siltä, että kissatyttö jäi rauhassa odottelemaan, josko mies vaikka päättäisi ystävällisesti jälleen avata oven. Tytöstä alkoi kuitenkin tuntua siltä, että lipeväkielinen kylpijä saattoi pitää heitä jossain määrin pilkkanaan ja tekisi takuuvarmasti jonkinlaisen katoamistempun huoneesta niin, että he saisivat odotella täällä oven takana vaikka tuomiopäivään asti ennen kuin ovi aukeaisi, jos se aukeaisi edes silloin. Päättää vastoin kaikkia tapojaan tehdä poikkeuksen ja päästää jo toistamiseen lyhyen ajan kuluessa viitan valahtamaan harteiltaan silläkin uhalla, että käytävällä seisova hahmo olisi sittenkin hänelle itselleen vaaraksi. "Odotatko sinäkin pääsyä tuonne?" kysyy kissatytöltä viitaten oveen päin ja toivoen, että toinen poikkeavasta ulkonäöstään huolimatta ymmärtää hänen puhettaan. "Voi olla, että joudumme odottelemaan tässä jonkin aikaa. Tänään kylpijöitä näkyy riittävän, vaikka luulin, että olisin saanut olla tuolla rauhassa ja yksin", lisää vielä ja alkaa jälleen taitella viittaa pieneksi mytyksi nyrkkiinsä.
|
|