Post by R.C. on Aug 28, 2006 12:29:03 GMT 3
Nuori harpeijanainen oli alistunut laskeutumaan alas muurinharjalta, jossa häntä ei kaikesta päätellen kaivattu, päätyen harhailemaan hetkeksi linnan sokkeloisilla käytävillä. Samalla Naniel tuumi sopivaa osaansa tulevassa taistelussa. Linnan sotilastuvassa hänet olisi varmaankin naurettu pystyyn, varkaiden killasta hän ei liiemmin perustanut, eivätkä kai velhotkaan olisi avustaan kiinnostuneet. Joko silkkaa arkuuttaan tai järkevyyttään oli nuori nainen siis jättänyt värväytymättä mihinkään näistä kolmesta, vaikka ilmoituksia vapaista paikoista noiden kaikkien riveissä oli hän toki useammankin kerran ohittanut. Yksinkin saisi varmasti aikaan, ilman että kenenkään sitä tarvitsisi epäillä. Nainen oli jo kyllästynyt aliarvioimiseensa, vaikka tiesikin ulkomuotonsa vain ruokkivan käsitystä hentoudestaan.
Synkissä ajatuksissaan sattui harpeija löytämään tiensä linnan sairastuvalle, ja katsahtamaan sisään. Tuossa salissa oli nähtävästi täysi hääräily meneillään, lisävuoteita koetettiin keksiä jos jonkinlaisista korvikkeista. Myös lattioille oli levitetty jo huopia. Täällä sota tuntuisi konkreettisimmin. Tänne kasautuisi kaikki se kärsimys, jota miekat ulkona kylväisivät. Harpeija värähti tahtomattaan, muistaessaan vielä valkeiden synnyinvuortensa verestä punaisiksi värjäytyneet kyljet. Hän ei kuitenkaan jatkanut matkaansa, vaan astui sisään. Ehkä täällä olisi hänellekin tehtävää. Vähintään voisi hän sairaita ja haavoittuneita puolustaa, mikäli ulkona kävisi huonosti ja linna vallattaisiin...
Synkissä ajatuksissaan sattui harpeija löytämään tiensä linnan sairastuvalle, ja katsahtamaan sisään. Tuossa salissa oli nähtävästi täysi hääräily meneillään, lisävuoteita koetettiin keksiä jos jonkinlaisista korvikkeista. Myös lattioille oli levitetty jo huopia. Täällä sota tuntuisi konkreettisimmin. Tänne kasautuisi kaikki se kärsimys, jota miekat ulkona kylväisivät. Harpeija värähti tahtomattaan, muistaessaan vielä valkeiden synnyinvuortensa verestä punaisiksi värjäytyneet kyljet. Hän ei kuitenkaan jatkanut matkaansa, vaan astui sisään. Ehkä täällä olisi hänellekin tehtävää. Vähintään voisi hän sairaita ja haavoittuneita puolustaa, mikäli ulkona kävisi huonosti ja linna vallattaisiin...