|
Post by WhiteNoiseMonster on Aug 27, 2006 11:48:58 GMT 3
Linnan laajoissa kellareissa oli muihin linnan osiin verrattuna huomattavasti rauhallisempaa, ainakin nyt, aamuyöstä. Siellä oli myös aika pimeää, vaikka soihtuja pyrittiinkin pitämään seinätelineissä valaisemassa paikkoja. Kellarit, ja varsinkin eräs tietty huone, täytettynä miltei kokonaan siistillä rivistöllä tynnyreitä, mitä ne sitten ikinä sisälsivätkin, vaikutti hyvin normaalilta paikalta suhteellisen normaalissa linnoituksessa.
Sitten hetkeä myöhemmin tapahtuikin jotakin absurdia varsinkin sellaisen näkökulmasta, joka tykkäsi pitää asiat mahdollisimman normaalina ja hallittuina. Usvankaltainen tiheä pilvi ilmestyi kuin tyhjästä huoneeseen. Se ikäänkuin räjähti äänettömästi, ja hälveni sitten nopeasti. Usva paljasti hälventyessään tumman hahmon, joka hetkeä aikaisemmin oli ollut vielä jossain muualla, paljon kauempana, ja tunsi nyt olonsa tilapäisesti erittäin heikoksi. Jaloillaan seisova ihminen, mieshenkilö, pysyi pienen hetken jaloillaan, ennen kuin syöksähteli äkkiä kohti lähintä tynnyriä kuin tasapainonsa menettänyt juoppo. Kalpeanharmaat kädet etsivät vapisten tukea tynnyristä hahmon kyyristyessä sitä vasten ja vajoten hetkeksi polvilleen. Siirtoloitsut eivät olleet tuon henkilön mieleen, eivät ainakaan nyt. Siirtymistä seuraava pahoinvointi oli erittäin epämiellyttävää siitäkin huolimatta että sellaisen loitsun tekemiseen tarvittiin hyvinkin huolelliset valmistelut, ja usein myös paljon rahaa (minkä huomioonottaen olisi voinut olettaa matkustamisen olevan mukavampaa).
Aikansa kyyristeltyään, ja ylen antamista välteltyään hahmo nousi varovaisesti seisomaan. Sisälmykset tuntuivat asettuneen omille paikoilleen pikkuhiljaa, ja mies tunsi pikkuhiljaa taas olevansa kunnossa. Hän kyllä tiesi missä oli suurinpiirtein. Paikan nimi oli Myrkmere (mikäli loitsu oli onnistunut), ja hän sijaitsi jossainpäin linnaa. Hahmo ravisteli varovaisesti päätänsä ja kertasi mielessään viimeaikojen outoja tapahtumia:
Hän oli viettänyt jonkin aikaa vaihteeksi pidettynä vieraana eräässä kaukaisessa harpeijakaupungissa nuolemassa haavojansa ja yleensä toipumassa varsin tapahtumarikkaasta seikkailusta. Eräs yö hän oli kuitenki nähnyt mitä kummallisinta unta. Unessaan hän näki velhon, vanhan ystävänsä, joka tuntui olevan varsin tietoinen siitä, että oleskeli parhaillaan toisen henkilön unessa. Velho oli antanut ymmärtää kovien aikojen pian koittavan Myrkmere -nimisessä linnassa ja yleensä tämän ympäristössä, ja halusi käytännössä palkata tuon miehen ottamaan asioista hieman selvää. Vielä aamulla herätessään mies oli kyseenalaistanut unensa, mutta oli kuitenkin valmis ottamaan selvää asioista. Velhoilla oli kuitenkin velhojen keinot hoitaa asioitansa, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta kun ne olivat yllättäneet tuon miehen. Hän matkusti pois harpeijakaupungista, melkoisen matkan lähimpään suhteellisen tunnettuun kyläpahaseen, jossa tapasi kuin tapasikin unessaan velhon kuvaileman yhteyshenkilön, ja ennenpitkää tuo olikin sitten kiireellä kuljetettu paikasta seuraavaan, ja sieltä mitä oudointa tietä Myrkmeren linnan kellareihin.
Otsaansa kylmähköstä hiestä pyyhkäisten tiputti hahmo mustan viittansa hupun hetkeksi pois päänsä päältä. Mies vilkaisi vielä ympärilleen varmistuakseen siitä että oli yksin. Tuon oikeanpuoleinen, ainoa silmä tutki hämärässä kellarihuoneessa nopeasti mutta tarkasti jokaisen nurkan ja kätkön. Miehen vasen silmä oli peitetty silmälapulla, mutta se ei ollut ainoa silmiinpistävä seikka hahmossa. Tuon iho oli kalpea, harmaansävyinen, sairaalloisen oloinen, mutta sopivalla vaatekerralla suurin osa ihosta oli piilotettavissa, kuten nytkin. Lumivalkeat hiuksensa tuo oli sitonut niskaansa, pois tieltä. Viittansa päällä selässään to kantoi seremoniallisesti koristeltua katanaa, mikä taisi olla näkyvin osa miehen aseistusta. Tarkkasilmäinen saattoi myös huomata tuon oikeaan reiteen kiinnitetyn lyhyen miekan huotran, yhtä mustan kuin miehen vaatteet, joten se jäi useimmilta huomaamatta. Viittansa kätköihin tuo oli onnistunut näiden kahden suuremman aseen lisäksi sullomaan varsin kattavan kokoelman erilaisia pienempiä aseita ja tarvikkeita. Ainoat suojukset tuon yllä olivat pehmeähköstä nahasta valmistettu paita, sekä housunsa, jotka nekin olivat värjätty mustiksi, ja valmistettu niin etteivät ne pitäisi ääntä tuon liikkuessa. Myös tuon saappaat olivat valmistettu pehmeästä nahasta pohjia myöten äänettömän kulkemisen mahdollistamiseksi tarpeen vaatiessa. Nekin olivat mustat.
Hahmo veti hupun takaisin päähänsä ja poistui kellarihuoneesta. Ovi narahti, mutta muita ääniä tuo ei kuullut. Kellarikerroksessa oli melko hiljaista tähän aikaan aamusta, joten hahmolle ei juurikaan tuottanut ongelmia liikuskella etsimässä tietä ylempiin kerroksiin. Siellä liikuskelisi varmasti vartijoita, mutta linnoituksen saattoi olettaa olevan nykyisin niin täynnä satunnaisia kulkijoita, etteivät vartijat välttämättä yhteen mustiinpukeutujaan kiinnittäisi sen erityisempää huomiota?
Ennen pitkää aamun jo sarastaessa tuo viimein löysikin oven linnan varsinaiseen 'ensimmäiseen kerrokseen', mutta jäi kuitenkin hetkeksi oven taakse kuuntelemaan liikennöintiä sen toisella puolella, ja tekemään hieman ajatustyötä koskien tehtäväänsä, jonka vastaanottaminen oli käynyt melkoisen nopeatempoisesti.
[Hahmo on poistunut Suuren salin puolelle]
|
|
|
Post by spyrre on Sept 2, 2006 21:32:54 GMT 3
*Raollaan olevan, suuren, tukevasta puusta veistetyn oven välistä pilkisti valonsäde kellarin jyrkkiin, kivisiin portaisiin. Saranat narahtivat jonkun työntäessä ovea, uksen heilahtaessa sitten auki. Oviaukossa seisoskeli lyhyt, purppurahiuksinen nuorukainen, joka tähyili epäilevänä silmiään siristellen alas hämärään kellariin.* "Hei, karvapallo. Oletko siellä?" *Se huikkasi alas varjojen sekaan, odotti hetken, ja kun vastausta ei kuulunut alkoi itsekseen kirouksia jupisten laskeutua hitaasti portaita. Se ei pelännyt pimeää, itseasiassa purppuraisten hiussuortuvien alta pilkistävät suklaanväriset silmät alkoivat heti valon vähetessä kiilua kummallisesti, vihjaten ettei pojalla silmiensä totuttua olisi vaikeuksia nähdä ympärilleen. Kuitenkaan se ei rynnännyt kovinkaan mielellään noihin sokkeloisiin kellareihin, varsinkin kun omasi jonkinlaisen käsityksen, että tämän vallitsevan ikävän tilanteen kiistakapula sijaitsi jossakin täällä pölyn, rojun ja hämähäkinverkkojen keskellä.
Purppurapää seisahtui hetkiseksi portaiden alapäähän katselemaan etsiskelevästi ympärilleen, nuuhkien hiukan ilmaakin. Pahus sentään... hän oli aivan varma että oli nähnyt jotakin pientä ja valkoista livahtavan sisälle kellarin ovenraosta saavuttuaan ulkoa, mutta alkoi nyt epäillä havaintoaan. Kissa ei piilotellut häneltä tavallisesti näin... olisiko hän sittenkin voinut nähdä väärin? Lattiaa peittävässä pölykerroksessa oli kyllä nähtävillä jalanjälkiä, mutta ne olivat selviä kenkien painaumia, ilmeisesti monien eri "aarteenmetsästäjien" jaloista, eikä pieniä tassunjälkiä ollut näiden seassa näkyvillä. Hetkisen Spyro harkitsi jo kääntyvänsä takaisin, mutta oli sitten kuulevinaan rasahduksen jostakin syvemmältä kellarista. Kiiluvat silmät kääntyivät äänen suuntaan, pojan lähtiessä sitten varovaisesti astelemaan peremmälle rojun peittämiin, laajoihin kellarihuoneverkostoihin, jotka risteilivät melkein koko linnoituksen alla.*
"Kissa hei, älä viitsi! Ala tulla tänne niinkuin olisi jo!" *Poika komensi matalalla äänellä yrittäen kuulostaa äkäiseltä, mutta ääneen sekoittui kaikesta huolimatta myös melkoista levottomuutta. Käytävät olivat laajat... olisiko Kissa edes täällä? Mitä jos eläimelle sattuisi jotakin? Tuota vaihtoehtoa Spyro ei halunnut edes ajatella. Entäs ne kaikki aarteen perässä olevat hiipparit? Purppurapää tiesi kokemuksesta, etteivät lähellekään kaikki vastaantulijat olisi välttämättä mukavaa porukkaa... ja että ne todennäköisesti eksyisivät tänne kellarin puolelle ennemmin tai myöhemmin aarretta ja avainta etsiskellessään. Ties mitä täällä rojun seassa hiiviskelisi jo nyt ympäriinsä... hänen itsensä lisäksi, tietysti.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 2, 2006 23:03:53 GMT 3
"Zzz...", eräs erikoisen oloinen nainen koisasi kellarissa. Kyseinen henkilö oli vaihtanut aiemman palvelijattaren asunsa ns. 'työasuunsa', kokomustaan ja rinnat jonkin verran paljastavaan pukuun. Vaatetus oli suunniteltu olemaan mahdollisimman notkea, mutta silti sellaisesta materiaalista valmistettu että ihan huoleton satunnainen isku vaikkapa puukolla ei todennäköisesti menisi läpi siittä. Tuo puku oli aika tuore tuttavuus tuolle oikeastaan, testikäyttöön annettu. Tarkoitus sillä oli ilmeisesti magian avulla suojata käyttäjää, ja myöskin pitää tuo piilossa samaisen avulla niin magialta kuin tavallisilta etsintäkeinoilta. Hyviä puolia demoninmetsästäjien yhden johtajan henkilökohtaisena salamurhaajana toimiessa... Saa parhaat tavarat. Vielä kun otettiin huomioon tuolle joskus kauan sitten tehty fyysinen muuntelu magian avulla joka antoi tuon nähdä pimeässä, niin tuo oli todella vaarallinen salamurhaaja. Varsinkin kun tuo oli myös kaunis, ja erittäin älykäs.
Tosin jos joku nyt olisi saapunut katsomaan tuota kuorsaamassa säkkikasan päällä, niin todennäköisesti mielipide olisi ollut jotain muuta. Toisaalta, tuon toinen metallinen käsi näkyi aika selvästi vasemman käden hihan alta, ja se että tuosta ei oikeastaan lähtenyt erinäisten maagisten apukeinojen takia minkäänlaista kunnollista hajua saattoivat tarkkasilmäiselle ja nenäiselle olla jotain hermostuttavaa. Joka tapauksessa tuo ei huomannut paikalle saapunutta, vaan jatkoi nukkumistaan.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 3, 2006 12:13:49 GMT 3
*Kiiluvasilmäinen purppurapää jatkoi eeppistä etsintämatkaansa eteenpäin, vaikka alkoi hetki hetkeltä olla epävarmempi aiemman havaintonsa paikkansapitävyydestä. Jos Kissa olisi tosiaan täällä, minkä ihmeen takia se piileskelisi HÄNTÄ tuolla tavalla? Eihän siinä ollut mitään järkeä. Kuitenkaan se ei kääntynyt vielä takaisin, ehkä pienen uteliaisuudenkin riivatessa vielä purppuraista pääkoppaa mahdollisesti väkivaltaisen tulevaisuudenkin uhatessa. Hänhän oli etsinyt kellaria aikaisemmin vilkaistakseen sitä aarretta vai mitä täällä nyt olikaan... no, nythän tämä mokoma maanalainen, sokkeloinen varastohuone oli löytynyt. Pieni vilkaisu vain ympärille varmistumaan ettei Kissa olisi täällä ja sitten hän lähtisi...
Astuessaan erään nurkan ympäri jälleen yhteen pölyiseen, melkein jälleen yhteen identtiseen varastokammioon, Spyro kuitenkin seisahtui yllättynein tuntemuksin. Jostakin melkoisen läheltä kuului... kuorsausta? Tummat kulmakarvat kohosivat, ja kiiluvien silmien katse alkoi kääntyä äänen suuntaan löytäen tuon säkkikankaiden päällä sikeitä vetelevän tummiin pukeutuneen naisen. Eeeh? Mitä tuo nyt oli olevinaan? Eikö se nyt ollut parempaa nukkumapaikkaa löytänyt kuin pimeän, viileän todennäköisesti rottia ja vastaavia kuhisevan varastohuoneen? ...hmm. Olisikohan se voinut tuossa oleskellessaan nähdä kissan, jos mokoma olisi mennyt ohitse?*
"Umm..." *Spyro selvitti hiukan kurkkuaan yrittäen miettiä miten selvittää asiansa järkevästi, mutta muuttikin sitten mielensä ja vaikeni ennen kuin sanoi mitään. Nainen kyllä näytti siltä, että olisi nukkunut jo jonkin aikaa, tuskin se mitään oli nähnyt. Ja lisäksi, näin tarkemmin ajatellen ja havainnoiden, purppurapää itse kyllä huomasi yhden jos toisenkin varsin kummallisen seikan tuon nukkujan suhteen. Sitä oli kyllä ihmetyttänyt hiukan miten hän ei ollut haistanut naista lähestyessään normaalisti kyllä melkoisen luotettavalla hajuaistillaan, nyt tässä lähempänä oleskellessaan nuorukainen sai havaita seikan, ettei nukkujasta tosiaan edes lähtenyt mitään sen kummempia hajuja vainuttavaksi. Asia sai pojan rypistämään kulmakarvojaan ja perääntymään epäluuloisena askelen kauemmas. Toinen asia mikä sen huomion kiinnitti oli tuo kylmä, kiiltävä metalli joka pilkotti naisen hihan sisältä siitä kohdasta, missä normaalilla ihmisellä olisi pitänyt sijaita toinen käsi, eikä tuokaan havainto oikeastaan vahvistanut sitä teoriaa että tuossa säkkikankailla uinui vain joku viaton ohikulkija tai väsähtänyt linnan asukas.
Ehei, tässä oli nyt jotakin hämärää... ehkä kyseessä oli joku niistä aarteenmetsästäjistä? Parempi olla hiukan varovaisempi. Spyro katsoi parhaaksi perääntyä vähin äänin paikalta, tai ainakin siihen saakka vähin äänin, kunnes se onnistui siinä peräytyessään tönäisemään muutamaa pinottua saviruukkua, joihin oli säilötty omenia talven varalle. Ymmärrettävästi ruukut tästä kontaktista pahastuneina ottivat ja särkyivät lattialle ikävää metakkaa pitäen, saaden tuon salavihkaisen hiippailijan itsensäkin säpsähtämään pelästyneenä.* "Hups." *Oli se ainoa kommentti, mitä se tähän hätään osasi sanoa, vilkaistessaan syyllisesti maahan levinneitä hedelmiä ja ruukunsirpaleita. Pahus. Suuttuisikohan keittiöhenkilökunta hänelle nyt pahastikin, vaikkei hän ollut tahallaan ruukkuja rikkonut?*
((Kävipäs taas klassisesti. Aivastamaan en sentään kehdannut sitä laittaa. ^^;; ))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 3, 2006 16:41:41 GMT 3
((Klassista kait se täältäkin suunnalta on...))
Tuo ei noteerannut toista ollenkaan ennen ruukkujen sirpaloitumista, vaikkakin kuorsaus väheni hieman toisen selvitellessä kurkkuaan. Alitajuinen koiranuni niin sanotusti tuli päälle, ja mikäli toinen olisi tullut liian lähelle, olisi voinut käydä huonosti. Tosin toisen onneksi niin ei käynyt, ja ehkäpä myös naisen onneksi, olihan tuolla silti jonkinlaiset moraalit... Ja nuoren tappaminen ei kuulunut hänen moraalinsa sallimiin asioihin yleensä.
Tosin se ei estänyt tuota reagoimasta refleksiensä takia tai ansiosta ehkäpä hieman vaarallisesti pojan tiputtaessa lattialle ruukut sangen suuren äänimäärän saattelemana. Nainen ponkaisi lähes suoraan pystyyn, ja heitti vielä ennen kuin oikeastaan edes tajusi mitään oikealla kädellään pienen pyöreämuotoisen teräaseen äänen suuntaan, eli pojan onneksi parikymmentä senttiä ohi tuon päästä. Silti melko varmasti toinen kuuli viuhahduksen, ja tunsi kuinka esine lensi niin läheltä ohi. Hieman lähempää ja poika olisi saanut ilmaisen tukanleikkuun... Korvanleikkuu kaupan päälle.
"Kveh... Kukas sinä olet?" nainen kysyi hetken silmiä räpisteltyään, ja herättyään kunnolla. Naisen vaaleanvioleteissa silmissä näkyi lievä kiilto, jokin joka kavalsi tuon näkevän pimeässä. Ei mikään tavallinen ihminen tosiaankaan. Ihminen tuo tosin oli, mutta sitä ei ehkä voinut tunnistaa ihmiseksi muuta kuin ulkonäöltä, vaikka metallinen vasen käsi ja omituisen väriset silmät ja hiukset saattoivatkin oudoksuttaa hajuttomuuden lisäksi. Nainen oli myöskin melkoisen kaunis, joskin tällä hetkellä lievästi ärsyyntyneen näköinen ja myöskin hieman väsynyt. Ei tosiaankaan tyytyväinen herättämisestään.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 4, 2006 19:42:08 GMT 3
*Se hassu suhahtava ääni sekä pieni ilmavirta joka kiisi hänen päänsä lähistöltä ohitse tosiaan onnistui kuin onnistuikin kiinnittämään olonsa hetkellisesti varsin syylliseksi tuntevan pojan huomion. Se nosti katseensa maassa vierivistä omenista, silmäsi hölmistyneenä taakseen suuntaan jonne suhahdus oli mennyt ja bongasi sen heitetyn pyöreän terän uponneena erääseen puiseen tukipilariin jossakin takanaan. Naisen puhuessa purppurapää käänsi päänsä takaisin tuon suuntaan kirskauttaen äänekkäästi hampaitaan. Jos nainen ei ollut tyytyväinen, näytti tuo läheltä mennyt, epähaluttu korva-ja hiusparturointi saaneen Spyrokin melkoisen närkästyneeksi.*
"Ai mäkö? Entäs sä itse, piileskelet kellarissa ja heittelet ohikulkijoita.... " *tässä kohtaa se piti pienen tauon etsien sopivaa sanaa, mutta tyytyi sitten ärsyyntyneenä heilauttamaan kättään heittoaseen suuntaan ilmeisesti tietämättä miksi niitä kutsuttiin* "... tuollaisilla?! Mitä hittoa sä kuvittelet tekeväsi?!" *Lause päättyi varsin äkäiseen, yllättävän matalaan kurkusta kantautuneeseen ärähdykseen pojan jäädessä mulkoilemaan tuota kummallisti sinihiuksista naista omien jälleen kasvoille riippumaan päätyneiden pörröisten suortuviensa alta. Eeh, ehkä olisi ollut ihan fiksua perääntyä jonkun noin epäilyttävän näköisen alkaessa nakella teräviä esineitä, tai edes olla alkamatta äristä tälle, mutta Spyro ei ilmeisesti ajatellut asioita tuolta kannalta. Häntä oli nakattu aseella hänen mielestään aivan aiheettomasti, ja sitten se päätti alkaa vielä kuulustelemaankin kuin mikäkin. Laihan kehon ryhti oli kuitenkin painunut jonkin verran matalammaksi, ja nuo vastaavasti pimeänäköiset silmät pitivät tarkasti silmällä naisen liikkeitä. Sen verran varuillaan poika sentään älysi olla että valmistautui vastahakoisesti pinkomaan pakosalle varjojen keskelle jos muukalainen alkaisi käyttäytyä liian aggressiivisesti. Tuo nainen oli selvästi varsin epäilyttävä. Metallikäden ja hajuttomuuden lisäksi se ilmeisesti myöskin näki pimeässä... ja sen hiuksetkin olivat aika hassun väriset. Spyro ei ollut alkuunkaan varma miksi otukseksi olisi tuon luokitellut. Verenimijäkö?
Siinä syyttävästi "hyökkääjää" tuijotellessaan, purppurapää sattui kuitenkin liikauttamaan toista jalkaansa sopivasti sen verran, että raaja tönäisi maahan levinneitä ruukunkappaleita, saaden aikaiseksi kilahtavan äänen. Silmien katse laskeutui äänen seurauksesta taas alas lattianrajaan katsomaan mitä oli oikein mennyt kenkimään, ja maahan levinnyt sekasotku muistutti jälleen taas olemassaolostaan.* "Äääh.... Pahus. Rikoinko mä ne kaikki?" *Se jupisi, käden harhautuessa raaputtamaan pörröistä takaraivoa. Muutenkin kasvoille oli ilmaantunut jälleen se melkoista syyllisyyttä ja nolostusta kuvastava ilme pojan pohdiskellessa aiheuttamansa vahingon vakavuutta. Tuota tosin ei kestänyt kauaa, kun purppurapää muisti jälleen omituisen naisen, ja käänsi hitusen epäilevän huomionsa jälleen tuon suuntaan epävarmana mitä olisi järkevintä tehdä asian suhteen. Kas, sen mielialat olivat näköjään melkoisen ailahtelevia... mutta no, ainakin se oli hetkellisesti mennyt ja lopettanut ärhentämisen.*
|
|
|
Post by CutKiire on Sept 5, 2006 19:04:32 GMT 3
Kauaa ei tuo nainen ollut enään kovin varovaisella tuulella, varmistauduttuaan toisen olevan suurinpiirtein yhtä vaarallinen kuin rotta... Tai oikeastaan, rotta voisi olla vaarallisempi kuin tuo nuori poika, rottaa ei huomaisi niin helposti kuin tuota, ja mokomat kantoivat vaarallisia tauteja usein. Tosin eipä nainen välttämättä olisi poikaakaan kovin terveenä pitänyt, mutta arveli ettei sillä mitään pieniä tauteja vaarallisempia ainakaan voisi olla jos sillä jotain olisi. Ei sitä ikinä tiennyt, ottaen huomioon kuinka helvetin paljon tauteja keskimäärin oli aina liikkeellä eri paikoissa, aina suurkaupungeista pieniin kyliin. Niiltä ei yksinkertaisesti tuona aikakautena voinut täysin välttyä, ehkä jonkin sadan vuoden päästä niitä kirottuja kulkutauteja ja vastaavia ei enään olisi...
Hieman yllättynyt ja huvittunut tuo oli toisen nopeasta mielenmuutoksesta, kun tuo oli hiljaa katsellut kun toinen ensin ärhenteli, ja sitten alkoi ihmetellä tuhoamiaan esineitä. Itse asiassa tuo nainen hieman hymähti tuota pojan käytöstä, ennen kuin haukotteli ja hieman venytteli käsiään. "Heh, olet huvittava", nainen päätti sanoa äänteen katsoessaan toista. Yksinkertainen elämän huvittava puoli oli yleensä hauskempaa kuin satunnainen vitsi tai huumoritarina mitä tuo kuuli jossain.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 6, 2006 21:00:21 GMT 3
*Sitä, missä kunnossa äkäisen purppurapään mahdolliset rokotukset olisivat voisi olla melko vaikea tuosta vain äkkiseltään päätellä, mutta vaikka sillä vesikauhu tai jokin vastaava sattuisinkin pesimään, ei se onneksi ainakaan vielä näyttänyt yrittävän purra ketään. Jos se tosin olisi tiennyt mihin vaarallisuusjärjestykseen nainen mielessään hänet ja kellaria asuttavat jyrsijät luokittelli olisi tuo saattanut hyvinkin saada moisen reaktion aikaan, mutta onneksi ehkä heille molemmille muukalainen ei sanonut aatteitaan ääneen.*
"Ai? Onko susta jotenkin pahuksen hauskaa yrittää silpoa porukkaa tuosta vain?" *Spyro napisi hiustensa alta alkaen näyttää hiukan mököttävältä naisen huomautuksen kuullessaan (hänestä tilanne ei ollut ilmeisesti kovinkaan huvittava) jääden sitten hetkeksi silmäilemään sinitukkaa punnitsevasti pää hiukan kallellaan. Ilmaakin se näkyi nuuhkivan tunnustelevasti useaan otteeseen se pieni ryppy otsallan, toisen hajuttomuus taisi häiritä purppurapäätä melkoisesti.* "Mikä pahus sä edes olet olevinasi? Joku kummitusko?" *Se kysyi sitten suorasukaisesti, pohdiskeltuaan asiaa hetkisen.* "Näin yhden sellaisen vähän aikaa sitten, eikä sekään haissut millekään." *Poika toi julki epämääräisen hypoteesinsa pohdiskelevaan, mutta kuitenkin vielä hiukan varautuneeseen äänensävyyn, pitäen silmällä naisen liikkeitä. Noh, muukalainen ei näyttänyt yrittävän ainakaan vielä hyökätä sen kummemmin hänen kimppuunsa (sitä ensimmäistä veitsenheittotempausta lukuunottamatta) joten ehkä se ei sitten ollut kovin vaarallinen. Tai eihän sitä koskaan tiennyt....*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 7, 2006 16:11:50 GMT 3
Nainen lähinnä kohautti olkiaan toisen kysyessä toisten silppuamisesta. Mitä tuo reflekseilleen voi. Hieman huvittuneena tuo katseli kun toinen nuuhki ilmaa, tosin vakavoitui hieman miettiessään mitä se voisi merkitä, ja tarkasteli toista päästä varpaisiin. Todennäköisesti toinen joko ei ollut ihminen, tai sitten toinen olisi ns. 'villi-ihminen', tai maagisesti vahvistettu jollakin tapaa. Kauaa tuo ei silti kerennyt tarkkailla kun toinen alkoi kysellä, asia joka sai tuon lopettamaan tuijotteluun keskittymisen.
Nimittäin toisen arvelu mikä nainen on sai sinitukan alkamaan pidättelemään naurua, ja kun toinen vielä jatkoi juttuaan, tuo nainen ei enään jaksanut pidätellä vaan purskahti hysteeriseen nauruun, ja itse asiassa jopa kaatui lattialle nauramaan. Ehkäpä hieman turhan paljon tuo sai huumoria irti tuosta, mutta sille ei voinut mitään kun tuon elämä oli mitä oli. Harvat ilonaiheet otettiin sitten innolla vastaan, yleensä ilon kohteena olevan häpeäksi. Nainen ei enään laskenut toista pienimmäksikään riskiksi, riippumatta siittä olisiko tuo ihminen tai ei.
"Heheheh... Ei, minä en ole kummitus, tai mitään vastaavaa, vaan ihminen..." nainen lopulta sanoi noustessaan ylös vieläkin hieman naureskellen, ja hymyillen. Toinen oli piristänyt päivää aikalailla naisen mielestä.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 8, 2006 19:32:40 GMT 3
*Spyro tyrmistyi silminnähden aiheuttamaansa reaktiota. Se säpsähti aluksi hiukan naisen äkillistä äänekästä naurua, ja siirtyi kulmakarvojaan kohottaen ja kaulaansa hiukan kurkottaen sitten pari askelta lähemmäs sinitukan lysähtäessä aivan lattialle asti naurunpuuskansa kourissa.* "Oletko kunnossa?" *Se kysyi kummeksuva sävy äänessään, kuin epäillen että sinitukka olisi saattanut saada jonkun kohtauksen taikka vastaavan. Mistä muustakaan moinen olisi voinut johtua, pojan itsensä mielestä hänen epäilyksensä ja pohdintansa olivat olleet aivan oikeutettuja. Se tunsi olonsa hetkillisesti aavistuksen närkästyneeksi moisen naurunremakan kohteeksi joutumisestaan, mutta loppujen lopuksi nainen ei kuitenkaan tuntunut tarkoittavan reaktiotaan ilkeällä tai pilkallisella tavalla, joten purppurapää ei jaksanut mököttää kauaakaan.
Naisen noustessa ylös nuorukainen kohautti hiukan olkapäitään tuon sanoille toisen käden pyrkiessä haromaan takaraivon pörröisiä hiuksia vaikka vaikuttikin hiukan epäilevältä. Jaa ihminen? Tuo oli sitten yksi kummallisimmista ihmisistä joita poika oli koskaan nähnyt, mutta koska hän ei osannut itse luokitella toista sen paremmin se päätyi tulokseen ettei tuolla oikeastaan ollut niin väliä, kunhan nainen ei alkaisi vaikuttaa siltä että juonisi jotakin... tosin, hän oli sattunut paikalle aivan sattumalta, joten moinen ei taitaisi olla todennäköistä.* "...no, jos niin sanot." *Se totesi, virnistäenkin hiukan ohimennen, katseen vaellellessa sitten peremmälle kellarin pimeisiin sokkeloihin ennen kuin palasi takaisin naiseen.*
"Oletko säkin etsimässä täällä sitä aarretta, niinkuin muutkin?" *Spyro kysyi, alkaen sitten taas näyttää hiukan huolestuneelta. Tällä kertaa muukalainen ei kuitenkaan ollut tuon tuntemuksen kohde.* "Tiesitkö, että tuolla ulkona on lauma porukkaa, jotka kai aikovat hyökätä tänne? Nekin taitaa olla sen pahuksen aarteen perässä."
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 9, 2006 12:01:41 GMT 3
"Kyllä, jotakin sinne päin", nainen sanoi toisen kysellessä aarteen etsinnästä tuon kohdalta, yksinkertaisesti ja hieman auki jättäen. Liian tarkkaan ei pitäisi mitään antaa toisten tietoon. Myöskin toisen sanoessa hyökkäystä valmistelevista joukoista tuo nyökkäsi. Kyllähän tuo ne tiesi sangen hyvin, olivathan demoninmetsästäjien tiedustelijat käyneet tutkimassa mistä oli ollut kyse. Vaikkeivat ne olleet kovin lähelle menneetkään, niin eipä sitä lähelle tarvitse mennä mikäli omistaa kiikarit.
Nainen arveli olevansa jo olleensa turhan kauan nukuskelemassa tuolla kellarissa, ja arveli että pitäisi varmaankin lähteä takaisin töihinsä. "Mutta nyt minun täytyy häippäistä, hyvää huomenta vaan", nainen sanoi vielä hieman haukotellen hyvästiksi, ja lähti poistumaan paikalta portaita.
((Veronica painuu jonnekin))
|
|
|
Post by spyrre on Sept 10, 2006 15:27:38 GMT 3
*Spyro nyökkäsi hiukan naisen myöntelyille, aarteenmetsästäjäksi hän oli tuota alunperinkin aavistellut. Silmät alkoivat kuitenkin pian taas vaellella mietteliäinä peremmälle kellariin, pojan ollessa hetken vaiti. Sinitukan kuitenkin puhuessa taas purppurapää havahtui ajatuksistaan, ja se pieni otsalle ilmaantunut ryppy katosi nopeasti.* "Ehh, juu, miten vain." *Se kohotti hiukan kulmakarvaansa naisen äkilliselle poistumiselle, mutta kääntyi sitten huolestuneesti takaraivoaan raaputtaen katsomaan suuntaan jonne oli alunperin menossa.*
"Täytyy löytää Kissa ja Dallan ennen kuin ne alkavat rähistä tuolla...." *Purppurapää mutisi itsekseen, tähyillen hetken tutkivasti varjoihin, ennen kuin jatkoi matkaansa askeleitaan hiukan kiirehtien katsahdettuaan ensin alahuultaan vastahakoisesti pureskeltuaan ympärilleen. Eipä hänellä tähän hätään sen parempaa aavistusta ollut missä kumpikaan valkoisista olennoista piileskeli, joten parasta vilkaista nyt täällä ympärilleen jossa oli jotakin valkeaa nähnyt vilahtavan ennen kuin sinihiuksinen nainen heittoveitsineen oli ilmaantunut ja keskeyttänyt hänen tutkimusretkensä. Ensin oli nukkunut keskellä säkkipinoa, nauranut hänelle minkä ehti ja sitten häipyi tuosta vain, mokoma. No jaa, kaipa sillä oli ollut vain kiire jonnekin... Mitäpä se hänelle kuului.*
((Spyro harhailee Muinaisen portin suuntaan.))
|
|