Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on Sept 15, 2006 15:19:52 GMT 3
Varovaisesti, kärsivällisesti ja erityisen hitaasti keittiön lounaiskulmassa oleva ruostunut viemärinristikko liikahteli. Aivan varovaisesti, huomaamattomasti, sitä siirrettiin paikoiltaan, avatakseen pääsyn linnan sisälle, linnan, jonka sisälle niin monet halusivat. Ruoste tahrasi vaivihkaa viemäreistä kurottaneen sormet, tuhraten muutenkin jo niin likaiseen ja kovia kärsineeseen ihoon sairaan, rusehtavan-punaisen sävyn.
Muutaman tuskaa sisältävien minuuttien jälkeen ruostunut ristikko kalahti äänen, jota viemäreistä tulija oli kovasti yrittänyt estellä. Hätäisesti likainen käsi vetäytyi viemäristön suojaan, peläten kuulevansa kohta hämmähtyneitä huudahduksia, peläten jäävänsä kiinni.
Sekunnitkin venyivät pitkiksi paljastumisenpelossa, mutta loppujen lopuksi mitään ei tapahtunutkaan. Epäröiden, kuin ihmetellen käsi suoristautui uudestaan viemäreistä, haparoiden kylmiä, kuluneita kiviä, etsien paikkaa, josta saada otteen. Lopulta turtuneet sormet löysivät kahden kivilaatan välisen raon ja tarrautuivat siihen kuin viimeiseen oljenkorteen, kiskoen voipuneen hahmon kivilattialle.
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on Sept 17, 2006 13:58:20 GMT 3
Tummanruskeat hiukset ja likaiset vaatteet painautuivat ihmisen ihoa vasten, ja hän sai kiittää onneaan, että hänen hajuaistinsa oli jo mennyt pilalle. Voipuneesti huohottaen tyttö työnsi itsensä istumaan ja tutki voipuneella katseellaan ympäristöään.
Viemäri johti siis keittiöön. Ilma oli lämmintä, vaikka kivipohja olikin erittäin kylmä. Jokapuolella leijui ruuan haju, vaikkei ihmistyttö sitä haistanutkaan. Katosta roikkui sipuleita, kuivattua lihaa ja kalaa ja reikäleipiä. Seinillä oli kaappeja ja hyllykköjä ja vapaaksi jääneet seinät olivat täynnä erilaisia yrttejä, keittiövälineitä ynnä muuta. Hyllyillä oli maustepurkkeja, hillopurkkeja ja leipiäkin. Tulisijoja oli kaksi, vastakkaisilla lyhyillä seinustoilla. Huoneen keskiosassa oli pitkät puupöydät, joilla ruoka valmistettiin. Jokapuolella, seinillä, pöydillä ja tulisijojen ääressä oli paistinpannuja, kattiloita ja kauhoja ja veitsiä ja vaikka mitä muuta. Huoneesta vei pois kaksi ovea, toinen oletettavasti ruokakellariin, toinen jonnekin muualle. Aivan ihmistytön vieressä oli ilmeisesti vedenottopaikka, jokin linnan sisäänrakennettu systeemi, jota voipunut ihminen ei yksinkertaisesti jaksanut ymmärtää. Hän kuitenkin ryömi vedenottopaikan luo ja aukaisi jonkin alkeellisen vesihanan.
Jääkylmä vesi ryöppysi likaisen tytön päälle, mutta hän ei edes viitsinyt kiinnittää huomiotaan veden kylmyyteen. Vesi puhdisti lian hänen kasvoiltaan, hiuksistaan, vaatteistaan, iholtaan ja kirveli hänen haavoissaan, etenkin oikean käden syvässä viiltohaavassa. Raikas, puhdas vesi puhdisti uupuneen matkailijan ja kiitollisena läpimärkä tyttö sulki vesihanan.
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on Sept 19, 2006 19:34:40 GMT 3
Nyt kun pahin ongelma - haju ja lika - oli hoidettu, ihmistyttö otti tukea viileästä kiviseinästä ja nousi huterille polvilleen. Hänen haavoittunut oikea kätensä oli puutunut ja vuosi yhä hieman verta, mutta hän jaksoi tuskin välittää siitä. Mahdollisimman varovaisesti tummanruskeahiuksinen ihminen kompuroi yhdelle suurista pöydistä ja ilmeisesti tammesta tehdyn puun pinnasta tukea ottaen läpimärkä tyttö siirtyi yhdelle suurista hyllyköistä ja nappasi siltä varovaisesti yhden vaalean leivän, syöden sen nopeasti ja ahnaasti. Nälkäkin oli näemmä ehtinyt tulla, mutta keittiöön tunkeutunut tyttö täytti sen varsin nopeasti leivillä, yhdellä kuivatulla kalalla ja lihanpuolikkaalla. Janon ihmistyttö oli tyydyttänyt samalla kun oli kastunutkin.
Nyt oli kuitenkin aika suunnitella eteenpäin ja lähteä syvemmälle linnaan, löytää tie tuolle salaperäiselle portille ja sen jälkeen... Jotain mielenkiintoista. Nyt jo hieman vähemmän huojuen tyttö kulkeutui ovelle, jonka arveli johtavan ylös jonnekin käytävään, ja aukaisi sen.
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on Sept 22, 2006 16:58:41 GMT 3
Ovesta paljastui lupaavan näköinen kivinen portaikko ylöspäin. Jokainen kivinen askelma oli hyvin kulunut keskeltä ja portaikko oli valaistu tasaisin välein olevilla yksittäisillä kynttilöillä. Ihmistyttö pysähtyi hetkeksi kuuntelemaan, tuleeko käytävää alas ketään, ja hiipi sitten takaisin hyllyille, napaten yhden tumman leivän mukaansa ja pistäen sen pussiin, joka roikkui hänen paksusta ruskeasta vyöstään.
Tummanruskeahiuksinen tyttö palasi takaisin ylös viettävälle ovelle, vilkuili ympärilleen ja kuullosteli hetken, ennen kuin hän lähti nousemaan portaita ylös pehmeillä nahkasaappaillaan. Portaat olivat yksinkertaiset kierreportaat, jotka nousivat tasaisesti ylöspäin. Muutaman kierroksen jälkeen viemäreistä hiipinyt tyttö tuli toiselle ovelle, ja aukaisi sen päästäkseen yleiselle käytävälle
// Loppu //
|
|