Post by shard on Sept 6, 2006 0:15:50 GMT 3
Ammottava suu syöksi sisältään parhaillaan keuhkoja tyhjentävää haukotusta, oikean käden rahnuttaessa lyhyitä epätasaisesti leikattuja hiuksia, joista osan saattoi löytää olevan jopa hartioille saakka. Tosin näitä tapauksia oli varsin vähän punertavanruskeassa päässä. Silmät olivat puristuneet kiinni niin kauan, kun haukotusta jatkui. Haukottelijan omistaja oli pitkä ja langanlaiha nuorukainen. Hänen korviensa päät pilkottivat hiustenlomasta aina joka toisella askeleella, hiusten heilahdellessa vaappuvissa askelissa. Pääasia oli kuitenkin se, että noista korvistä näytti leikatun jotakin pois, sillä siinä missä joillakin olisi jatkunut suipponevana korvat, oli kyseisellä nuorukaisella epätasaiset leikkausjäljet.
Päällään tämä nuorukainen kantoi haalistuneen sinistä virttynyttä paitaa, joka oli varmaankin joskus ollut mitä hienointa puuvillaa. Hänen savunruskeat polvihousunsa oli tungettu varrellisiin nahkasaapikkaisiin varsin huolimattomasti, toisen lahkeen pilkistäessä saappaan varresta ulos. Uumallaan tuolla oli vielä paksu vyökin, joka kannatteli housuja ylhäällä.
Freyn oli herännyt jo aikaisemminkin johonkin hälinään, mutta nyt tämä käytävä oli ainakin rauhoittunut mukavasti. Nuorukainen oli nukkunut jo muutaman päivän huoneessaan leppoisasti tietämättä maailmasta senkään vertaa. Olipahan juuri ehtinyt porteista sisäänkin ennen kuin ne oli ulkopuolisilta suljettu. Metsään olisi ollut ikävää asettua. Siellä kun oli kaikki villipedot niskassa hengittämässä, eikä voinut kunnolla edes nukkua.
Käytävästä hänen takaataan alkoi kuulua juoksevia askeleita, ja Freyn ehti juuri ja juuri hypätä seinää vasten pois kiiruhtavan hullaantuneen palvelijan tieltä, joka huusi mennessään jostakin avaimesta jotakin hyvin epämääräistä.. Kummastuneet turkoosit silmät katselivat juoksijn perään iiristen välkähdellessä kuin kaksi suomua auringonvalossa. mitä tässä kirotussa linnassa oikein tapahtui? Ehkä pitäisi lähteä ottamaan selvää? Niin hän lähti lampsimaan pitkin käytävää eteenpäin selvittääkseen mikä tama avain-juttu nyt oikein oli...
Päällään tämä nuorukainen kantoi haalistuneen sinistä virttynyttä paitaa, joka oli varmaankin joskus ollut mitä hienointa puuvillaa. Hänen savunruskeat polvihousunsa oli tungettu varrellisiin nahkasaapikkaisiin varsin huolimattomasti, toisen lahkeen pilkistäessä saappaan varresta ulos. Uumallaan tuolla oli vielä paksu vyökin, joka kannatteli housuja ylhäällä.
Freyn oli herännyt jo aikaisemminkin johonkin hälinään, mutta nyt tämä käytävä oli ainakin rauhoittunut mukavasti. Nuorukainen oli nukkunut jo muutaman päivän huoneessaan leppoisasti tietämättä maailmasta senkään vertaa. Olipahan juuri ehtinyt porteista sisäänkin ennen kuin ne oli ulkopuolisilta suljettu. Metsään olisi ollut ikävää asettua. Siellä kun oli kaikki villipedot niskassa hengittämässä, eikä voinut kunnolla edes nukkua.
Käytävästä hänen takaataan alkoi kuulua juoksevia askeleita, ja Freyn ehti juuri ja juuri hypätä seinää vasten pois kiiruhtavan hullaantuneen palvelijan tieltä, joka huusi mennessään jostakin avaimesta jotakin hyvin epämääräistä.. Kummastuneet turkoosit silmät katselivat juoksijn perään iiristen välkähdellessä kuin kaksi suomua auringonvalossa. mitä tässä kirotussa linnassa oikein tapahtui? Ehkä pitäisi lähteä ottamaan selvää? Niin hän lähti lampsimaan pitkin käytävää eteenpäin selvittääkseen mikä tama avain-juttu nyt oikein oli...