|
Post by submarine on Sept 1, 2006 17:09:54 GMT 3
Hiljaa, kuin peläten suututtavansa jonkun, astui pieni poika saliin. Tämä ei voinut olla kymmentä vanhempi, eikä paljon puoltatoista metriä suurempi. Tällä oli räsyiset, vanhat rievut päällään, kuin jollakin oletettavan köyhällä. Likaiseltakin tämä näytti, tahrainen naama ja kädet. Ja, myönnettäköön, poika lemahti. Ei niin paljon, että haju olisi ajanut pois, mutta niin että se häiritsi. Jos joku oli väärässä paikassa, niin se oli ryysyläispoika velhoneuvostossa. Poika näytti itsekin tietävän sen, sillä hän pyrki näyttämään mahdollisimman mitättömältä ja huomaamattomalta. Ja kuitenkin tällä oli jotakin asiaa tänne. Hetken epämukavalta näyttävän hiippailun jälkeen poika lopulta näytti kokoavan rohkeutensa ja huusi: "Haloo, onko täällä ketään!?"
|
|
Dixi
Member
Veil has come.
Posts: 14
|
Post by Dixi on Sept 2, 2006 0:55:52 GMT 3
//Ja samaan topiciin ne jotka mielivät velhojen joukkoon ^^// //Olen kylläkin tuolla Muinaisella Portilla, mutta luulen että olen pian lähdössä Gramadurilla sieltä, joten...// Suurvelho Gramadur: Vanhannäköinen, pitkä mies asteli salin toisessa päässä sijaitsevasta pienestä kamarista salin korokkeelle. Hänellä oli yllään pitkä, yönsininen kaapu, joka hohti ja eräällä tavalla myös kimalteli. Pitkä hopeanharmaa parta roikkui velttona melkein velhon napaan asti. Miehen tummansiniset silmät haravoivat suurta velhoneuvoston salia, kunnes ne kohtasivat pienen pojan. Käsi, joka lepäsi pitkän, kultaisen, punatimanttisen valtikan päällä, liikahti kun hän huomasi pojan. Valtikalla lepäävää kättä koristi toinen toistaan erilaisempi sormus. Jokaisessa sormessa komeili toinen toistaan kauniimpi, mutta toisaalta toinen toistaan rumempi sormus. Ensimmäiseltä vilkaisulta näytti että sormukset menivät järjestyksessä kauniimmasta rumimpaan, mutta toisella vilkaisulla näytti, että ne menivätkin rumimmasta kauniinpaan. Ja kun niitä lopulta jäi tuijottamaan miettien kumpi oli totta, ei enää näyttänyt että ne olisivat erilaisia ollenkaan. Se oli taikaa. Mutta ei miehen itsensä tekemää. Vaan todella vanhaa, mutta myös hyvin vahvaa, eikä kukaan maan päällä pystyisi enää sellaiseen taikaan. Eikä kukaan maan päällä niitä sormuksia ollut luonutkaan. Ne oli luotu jossain sellaisessa minne ei pääsisi, vaikka seilaisi maailman ääriin, niin että lopulta putoaa maailman kannelta. Ehei, sinne ei pääse seilaamalla, ei hevoskärryillä, ei ratsain, eikä jalan kulkemalla. Vain mieli pystyi sinne viemään. Ja kun noita sormuksia katsoi ja kun tiesi, että ne ei oltu luotu täällä, saattoi nähdä vilauksen tuosta maailmasta. Siitä maailmasta jossa ne oli luotu. Mies katsoi yhä poikaa. Hänen silmiensä syvä sine piti poikaa "vankinaan", kunnes Gramadur aukaisi suunsa. "Mitä tahdot lapseni?" mies kysyi tavalla, joka kertoi lempeydestä ja tavattomasta viisaudesta. Miehen tapa puhutella poikaa lapsenaan oli kohteliaisuus ja osoitus, että pojan ei tarvitsisi pelätä mitään. //Dixi on saapunut ^^ //
|
|
|
Post by submarine on Sept 2, 2006 9:50:36 GMT 3
//Juu. Pyydä muuten vahvistus, jos tämä velho yrittää mitenkään esimerkiksi kurkistaa pojan päähän tai hallita sitä tai jotakin muuta siihen kohdistuvaa magiaa. Everything is not what it seems to be...//
Jotenkin, jostakin syystä, poika ei vaikuttanut olevan juurikaan vaikuttunut olevan ihmeissään tai edes kiinnostunut kaikista mahtavista, kauniista ja maagisista asioista, joita velholla oli. Tämä tuskin vilkaisikaan niitä, ennenkuin keskittyi siihen, mitä aikoikaan sanoa. "Minun pitää kertoa jotakin, se on todella tärkeää", poika selitti. Tämän ääni oli hätäinen, kuin olisi pelännyt jonkin ryntäävän yhtäkkiä sisään ja surmaavan heidät molemmat. "Sieltä on tulossa jotakin... jotakin kamalaa."
|
|
Dixi
Member
Veil has come.
Posts: 14
|
Post by Dixi on Sept 2, 2006 18:47:59 GMT 3
//Jeo.. enpä nyt tiedä mitä tämä velhonkuvatus oikein aikoo. Se on hyvä velho... ainakin toistaiseksi ^^//
Suurvelho Gramadur: Velhon silmät tarkkailivat poikaa. Hän piti tarkasti silmällä poikaa ja arvioi tätä samalla. Se kohensi ryhtiään ja astui portaille. "Voit kertoa minulle", Gramadur sanoi astellessaan portaita alas. Askelmia oli vain kolme ja pian velho olikin samalla tasolla pojan kanssa. Nyt todella huomasi kuinka pitkä velho oli. Velho siirsi kättään valtikassa, niin että piti nyt sen varresta kiinni paljastaen punaisen timantin valtikan päässä. "Mitä kamalaa?" velho kysyi rohkaisten. "Älä pelkää poikani", Gramadur sanoi lempeästi kohoittaen sauvaansa vain hieman. Valo, joka tuli velhoneuvoston salin korkealla, katonrajassa olevista ikkunoista, osui sormuksiin ja tuntui, että myös niistä levisi pehmeä, makea tuoksu, joka levisi saman aikaisesti myös sauvan kärjestä kohti poikaa. Se ei ollut mitään sen vaarallisempaa, kuin hieman rohkaisevaa tuoksua, jotta poika tuntisi olonsa turvallisemmaksi Gramadurin lähettyvillä. Velho osasi loitsuja, joista nykypäivän velhot eivät edes tienneet. Vanhaa taikuutta, josta Suurvelho Gramadur oli oppinut pienenä, oli melkein mahdoton purkaa ja siihen oli vaikea vaikuttaa, sillä vanha taikuus oli peräisin samasta paikasta, kuin nuo kauniit sormukset velhon oikeasta kädestä.
//Tuo pehmeä tuoksu ei ole vanhaa taikuutta ja siksi se on helppo väistää ja purkaa, joten saat itse päättää täysin, että tuleeko poika rohkeammaksi, vai meneekö loitsu ns. ohi//
|
|
|
Post by submarine on Sept 2, 2006 19:46:58 GMT 3
((Suuremmin mitään kertomatta, ei ole oikeastaan kyse siitä, vältetäänkö loitsu vaan siitä, tarvitaanko sitä oikeasti mihinkään )) Poika ei näyttänyt edes huomaavan, että velho oli tehnyt jonkin loitsun. Oli, kuin tätä ei olisi kiinnostanut koko asiaa, yhtään enempää kuin äsken tämän sormuksistakaan. Piittamattomuutta magiaa kohtaan, niin uskomatonta kuin se olikin pienessä maalaispojassa. "Siellä oli... sellainen sotajoukko. Mutta ne olivat... ne olivat rottia kahdella jalalla, ja niillä oli haarniskat ja aseet. Ja niitä johti valtava samanlainen", poika koetti selittää. Sitten, onneksi, tämä jatkoi hyvin epämääräistä kertomustaan. "Ne olivat menossa kohti linnaa... Siinä oli varmaankin kyseessä se juttu, miksi niin paljon on mennyt linnaan, minun isäkin meni, se avainasia. Ja minä uskon, että ne rotat aikovat tapella siellä." Poika piti hetken tauon, tuijotellen jalkoihinsa. "Mutta niin ei saa tapahtua, ei mitenkään! Minä luulen, että se niiden johtaja repii koko linnan maahan, jos pääsee sinne. Minä näin... näin kun se tappeli vastaantulevan kanssa, kun se yritti saada nämä väistämään. Se viskasi sen... viskasi puunlatvoihin asti. Ja kun se mies tuli alas, niin siihen oli sattunut pahasti. Ja sitten se... sitten se johtaja kaatoi puun sen päälle. Se oli iso puu, sellainen ikitammi", poika kertoi parhaansa mukaan. Sitten tämä jäi katsomaan hyvin epämukavasti jalkoihinsa. Tarina tietenkin olisi kuulostanut monesta hyvin suurelta satuilulta, johon ei missään nimessä tulisi uskoa. Ja saattoihan ollakin, että tämä poika oli, ehkäpä tovereidensa yllyttämänä, tullutkin kertomaan moisen valheen. Tai sitten se saattoi olla totta. Ja jos olisi, niin se tulisi ottaa vakavasti. "Että minä uskon, että niiden kanssa ei pitäisi tapella."
|
|
Dixi
Member
Veil has come.
Posts: 14
|
Post by Dixi on Sept 11, 2006 17:01:01 GMT 3
Velho katsoi silmiään räpäyttämättä poikaa ja kuunteli kun tämä selosti näkemäänsä. Välillä hän nyökkäsi ymmärtävästi. Kun poika lopetti, nousi Gramadur portaille. "Ymmärrän poika", se sanoi matalalla äänellä. "Ymmärrän täysin, kun sanot, että ehkä ei pitäisi tapella ja olen samaa mieltä, ainakin osittain. Mutta miksi vaivautuisin selittämään. Vanhoja juttuja, vanhaa aikaa, et ymmärtäisi", velho mutisi melkein kuin itsekseen katse häälyen jossain pojan ja salin välimaastossa. Gramadur vilkaisi poikaa. "Olen tulossa vanhaksi. Koko elinaikani olen katsonut sotaa. Kolme tuhatta vuotta olen katsellut sitä loputonta vihaa ja nöyryytystä. Haluaisin jo pistää ii:n pisteen päälle", velho selitti jälleen kuin itsekseen mutisten. "Todellakin haluaisin jo pistää pisteen ii:n päälle", se vielä toisti itsekseen tuijottaen eteensä. Yhtäkkiä se käännähti ja alkoi nousemaan portaita aikomuksena palata takaisin huoneeseensa. Siitä, että pojan sanat olivat uponneet hänen paksuun kalloonsa, ei ollut merkkiäkään.
//Sori, että kesti, mutta koulussa kiireitä. Ja tuo on lyhyt, koska menen ratsastamaan ja aikaa oli kirjoittamiseen tasan viisi minuuttia :S//
|
|
|
Post by submarine on Sept 11, 2006 17:39:10 GMT 3
Poika katseli hiljaa, kuinka velho selitti epämääräisesti kieltäytymisestään. Tämän kasvoilla ei ollut mitään katkeruutta tai pelkoa, kun yhtäkkiä pyydetty apu olikin lähtemässä. Tämä jäi vain seisomaan paikoilleen, olemattoman pienenä salissa. Ja sitten, täysin ilman arvostusta, tämä puhui.
"Pidätkö sinä itseäsi jonakin, loitsija? Pidätkö sinä itseäsi oikeutettuna välinpitämättömyyteen, koska olet kokenut paljon? Sinä olet pelkkä tekopyhä, pelkkä ruikuttava, sokea hölmö. Luuletko olevasi erilainen, kaiken yläpuolella, muita parempi? Vain, koska sinulla on voimaa ja olet käyttänyt sitä?" Poika ei enää puhunut tietämättömällä ja nuorella äänellä. Nyt se oli ikivanha ja käsittämättömän pistävä. Siinä oli vihaa, mustaa vihaa, jonka kykeni kuvittelemaan ilman vaikeuksia. "Minä olen seisonut kaltaistesi haudoilla, katsonut, kuinka kerran niin mahtavat kuolevat aivan, kuten muutkin. Teissä ei ole mitään erityistä, ei mitään uutta, ei mitään, joka antaisi etuoikeuden typeryyteen. Uskotko todella, että vetoamalla vanhuuteesi voit kieltäytyä estämästä uutta sotaa, uutta kuolemaa? Minä säälin sinua."
Nyt poika ei enää ollut pieni tai mitätön. Koko sali tämän ympärillä tummentui valon yhtäkkiä muuttuessa varjoiksi. Oli, kuin tämän ulkokuori ei voisi enää kunnolla pitää sisällään sitä paheksuntaa, joka tästä hyökyi. Sen saattoi lähes nähdä, kuinka valtavat, hyiset aallot virtasivat ulos tästä ja takaisin tähän. Oli, kuin kaikki valokin olisi kauhistunut tätä ja vetäytynyt pois. Tässä ei ollut mikään hölmö maalaispoika. "Minä todella säälin kaltaistasi."
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 11, 2006 18:35:47 GMT 3
((Zeth tulosha tervehdyskäynnille velhojen johtajan luokse))
"Halloo! Pitäisikö täällä jossain olla velhoja? Minulla olisi asiaa!" ääni kaikui tuon paikan käytävillä, lähellä salia missä poika ja velho olivat. Vaikkei äänestä voinut tunnistaakaan todennäköisesti, kyseessä oli toinen demoninmetsästäjien johtajista, Zeth, joka parhaillaan oli ärtynyt siihen ettei ollut onnistunut löytämään yhtäkään velhoa sen parinkymmenen minuutin aikana kun tuo oli harhaillut tuolla. Pieni magianväre oli sitten johdattanut tuon oikealle reitille, eli kohti tuota salia.
Jokin tosin huolestutti tuota hieman, vain pikkuriikkisen tuon astellessa kohti salia. Aisti mokoma jotain. Varovaisuus nousi tuolla toiseen potenssiin, ja tuo varmisti että ase oli ladattuna erikoisluodeilla, ja valmis. Koskaan ei tiennyt, ja tuolla ei ollut keinoa käyttää täyttä potentiaaliaan tuolla hetkellä, vain toiset demoninmetsästäjä komentajat saivat antaa tuolle vapauden käyttää niitä, muulloin ne olivat lukossa.
Tuo avasi oven saliin, ja katsoi tilanteen nopeasti, lähetti telepaattisesti viestin Melille jotta tuo hakisi Marcuksen paikalle, ja tervehti salissa olijoita iloisen virneen ja lausahduksen kera. "Päivää, keskeytinkö jotain?"
Pian tuo myös asteli sisään kokonaan, katsellen hieman huvittuneena tilannetta kun tuo lähestyi noita kahta, joskin hieman varovaisesti silti. Jokin pojassa haiskahti väärälle, ja kyllä yleensä demonit tiesivät mikä oli väärin, ja mikä ei... Alkuperäinen asia miehellä oli ollut portista velhon kanssa keskustelu, mutta saattaisipa tilanteesta saada muutakin irti, siltä se nyt ainakin näytti.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 15, 2006 19:47:20 GMT 3
((Edit: Uppista))
|
|
|
Post by submarine on Sept 15, 2006 20:43:04 GMT 3
((Meniköhän nyt väärään paikkaan...))
|
|
Dixi
Member
Veil has come.
Posts: 14
|
Post by Dixi on Sept 18, 2006 23:26:01 GMT 3
Velho käännähti kannoillaan. Kuullessaan pojan sanat, hän tiesi, että poikakin oli jotain suurta. Velho pysyi tyynenä. Hänelle oli opetettu, että viha heikentää loitsuja, sekä ajattelua. Ei hän toki loitsimaan aikonut. Hän katsoi poikaa suoraan silmiin. Hänen äänensä oli suurempi kuin ennen. "Sinä et tiedä mistä puhut", Gramadur sanoi. Ääni kaikui salissa vielä kauan, aivan kuin velho sanoisi aina uudestaan lauseensa. Silmät täynnä tulta, mutta sisin ja ääni niin rauhallisena hän katsoi poikaa, jonka energiakenttä oli muuttunut. Velho naurahti. "Tiesin ettet ymmärrä", se sanoi ja seisoi vain paikoillaan katsellen poikaa, jonka ympärille kerääntyi mustaa energiaa ja näytti todellakin siltä, että valo kaikkoaisi hänestä. Valo tuli Gramaduria kohti ja ympäröi hänet. Nyt näytti että salissa oli kaksi palloa, valopallo ja pimiöpallo. Velho avasi taas suunsa. Hänen äänensä oli rauhallisempi kuin ennen ja ääni tuntui tulevan kuulijoiden jostain pään sisältä. "Minä en ole kyllin voimakas edes parantamaan ketään, saati tappamaan. Minussa ei piile voima edes sormen pään vertaa, enkä ole koskaan päässyt käyttämään voimaa. Olen kokenut yhtä paljon, kuin vastasyntynyt. Olen mitätön, pieni, kiinteä aine, joka vanhenee ja kuolee lopulta pois. Sinä et todellakaan tiedä mistä puhut. Minulla ei ole valtaa siirtää edes kiveä pihamaalta pois." Gramadur sanoi katse pojassa, silmiään räpäyttämättä. "Ja minäkö vanha? Minä uusiudun. Se missä minä olen, rappeutuu, mutta minä otan uuden ulkokuoren ja tulen takaisin. Minä en kuole. En vanhene. Minä en edes synny. Älä arvostele velhoa, jos et tiedä mikä se on", Gramadurin syvä ääni kaikui kuin kuulioiden pään sisällä. Gramadur oli kuin unessa. Hänen sisimpänsä puhui mustalle varjolle, eikä hän huomannut uutta tulijaa. Gramadurin silmät olivat liekeissä.
|
|
|
Post by submarine on Sept 19, 2006 10:46:41 GMT 3
"Minä tiedän täysin, mistä puhun. Jollet näe muuta keinoa, kuin taistella itse tämän lopettamiseksi, sitten voin vain todeta tulleeni täysin turhaan ja vieväni asiaani paremmin eteenpäin itse", "poika" totesi. Ikäänkuin mmyöntyneenä siihen, että velho olisi täysin turha tässä asiassa, pimeys tämän ympärillä haihtui olemattomiin. "Minäkö en ymmärtäisi? Sinua? Velho, minä olen ollut olemassa, kun jumalat olivat nuoria eikä sinusta ollut olemassa vielä mitään. Sinun kaltaisiasi on ollut ennenkin. Ja niitä tulee olemaan ja kuolemaan, minä itse olen lopettanut kaltaisesi. Tämä on kaikki, mitä aion sanoa, sillä sinua ei selvästikään kiinnosta, mitä voisit itse saada aikaan muuten, kuin omalla voimallasi. Hyvästi jääköön, minun mielenkiintoni sinuun on ohitse", poika totesi ja kääntyi vihdoin uuden tulijan suuntaan.
"Ehkäpä keskeytit, ehkäpä et. Mutta sillä ei ole juuri väliä enää, demoninmetsästäjä. Tervehdys sinulle, edelläkäyvän kansasi ja henkesi vaarantavien sotajoukkojen jäsen", tämä jatkoi, kumartaen syvään. Ehkäpä kumarrus oli käsittämättömän pienen aavistuksen verran pidättynyt, mutta jos niin oli, sitä ei kyennyt huomaamaan. "Kiinnostaisiko sinua puolestaan kuulla asiasta, joka saattaa vaikuttaa jopa teidän kaltaisiinne. Tiedän, miten typerältä moinen voi kuulostaa, mutta toivon, että silti voisit kallistaa korvaasi puoleeni."
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 19, 2006 17:42:36 GMT 3
Zeth kuunteli mitä kaksikko puheleskeli samalla kun käveli hieman lähemmäs noita kahta, huokaisten syvään molempien suurennellessa voimiaan. Herranjestas, jos on voimakas, niin ei sitä tarvi mainostaa. Perhana, tuo ei kunnioittanut juuri ketään joka suurinpiirtein löi vasten naamaa tietoa siittä kuinka voimakas on. Tai vanha tai jotain. Jedin tapoihin kuului sanoa samalla lailla, mutta sekin ärsytti Zethiä aika perusteellisesti, tosin sillä psykopaatilla oli sentään puollustuksena se että hän oli lievästi sanottuna hullu. Nämä kaksi sen sijaan eivät olleet, joten se oli yksinkertaisesti typeryyttä jota tuli suurten voimien mukana. Luultiin olevan kaikkivoipia, ja uskottiin voivan tehdä mitä tahansa.
Vastasi tuo sentään jotenkuten pojan tervehdykselle, heilauttamalla kättään, mutta selvästi ärtyneesti. "Painu varjo menneisyydestä sinne mistä olit tullutkin. Minua ei kiinnosta kuunnela idioottien puheet muuta kuin pakon edestä, ja valitettavasti joudun tuon velhon torvelon kanssa keskustelemaan. Mutta sinä järkijättöinen ikivanha idiootti voit painua jonnekin helvettiin, ja pysyä siellä, järjestömme ei muutenkaan yleensä anna minkäänlaista apua epämääräisille voimille", tuo sanoi, tietoisesti loukaten molempia, etenkin omituista otusta. Mahdollisuuksissa olisi että olento häipyisi, ja mikäli ei... Väliaikainen ratkaisu olisi sulkea se antimagia-kenttään. Tosin se ei kestäisi kuin hetken, mokomaa kun ei magialla pysty ylläpitämään antimagia kohdan takia, ja tuo ei ruukannut kantaa mukanaan erityisen paljon siihen tarkoitukseen tehtyjä esineitä... Mutta mikäli ongelmia ilmaantuisi, sillä saisi kahden minuutin ajan hoitaa ongelmat pois päiviltä, kukaan kun ei pystynyt tuolloin käyttämään magiaa tuolla alueella, tai mitään magian kaltaistakaan. Psionisia voimia, tai yhtään mitään. Vain ei-maagiset keinot toimisivat silloin, ja vain jumala voisi sen ongelmat ohittaa.
"Eli ei kiinnosta, minulla on vain asiaa tälle velholle, Gramadurko se oli?" tuo kysyi velholta, osoittaen että tuo oli ottanut asioista jotenkin selvää ennen kuin tuli tuonne.
|
|
Dixi
Member
Veil has come.
Posts: 14
|
Post by Dixi on Sept 19, 2006 22:44:27 GMT 3
Gramadur katsoi "poikaa". Hän naurahti ensimmäiseen kertaan kymmeneen minuuttiin. "Puhut kuin olisit jotain suurtakin. Mutta sinäkö jotain suurta? Sinä?" Velho nauroi. Nauru oli iloista, sydämen pohjasta tulevaa naurua, mutta pilkkaavaa. "Et todellakaan tiedä mistä puhut. Minä en ole sitä miltä näytän. Minun kaltaisiani ei ole koskaan ennen ollut, eikä tule olemaan minun jälkeeni. Luulet, että minusta ei ollut vielä mitään. Mutta älä katso kuoreeni, vaan sen sisälle. Luuletko, että henki, joka sisälläni asuu, ei olisi ollut täällä aina. En minä velhoksi syntynyt, vaan velho syntyi minuksi. Minä en ole velho; minun sisälläni on velho. Et voi arvostella sitä, sillä se syntyi, kun kaikki syntyi ja kuoli, kun kaikki kuoli. Miten voit arvostella jotain syntymätöntä? Minun suuruuteni ei ole mitattavissa, sillä sitä ei ole. Olen pieni, mitätön mytty, jonka voit tuhota, jos vain osaat. Mutta miten voi tuhota jotain olematonta? Ei mitenkään", velho sanoi hiljaa, rauhallisella äänellä. Hän käänsi katseensa vihdoin uuteen tulijaan. "Kas, en huomannutkaan sinua. Mikä on nimesi tulija? Millä asialla liikut?" Gramadur sanoi, astahti pois portailta ja kumarsi syvään tulokkaalle, katse tämän silmissä. "Nimeni on Gramadur, Suurvelhoksi kutsuvat, mutta se on vain mitätön arvonimi, eikä kerro lainkaan minusta", velho sanoi hiljaa ja tarttui valtikkaansa väläyttäen erilaisia, lumoavia sormuksiaan.
|
|
|
Post by submarine on Sept 20, 2006 17:11:56 GMT 3
Poika huokaisi, ilmeisesti piittaamatta todella mistään saamistaan loukkauksista. "On surullista, millainen tauti on piittaamattomuus, jopa tähän aikaan maailmasta. Mutta, kuten sanottua, niin on aina ollut, enkä epäile ollenkaan, etteikö tulisikin olemaan. Toivotan siis hyvää jatkoa ja poistun, sillä täältä en tule löytämään etsimääni."
Poika teki hyvin lyhyen, yhä hyvätapaisen kumarruksen, ennenkuin kirjaimellisesti liukeni pois. Tämän ruumis vain levisi ympäristöönsä, venyi kokonaan pois. Ja hetken vain tämän olemus oli jäljellä, ennenkuin sekin katosi. Tosin vielä hetken tämän jälkeen saattoi tuntea, kuinka kaiken yllä leijui tyytymättömyys. Mutta pian sekin oli poissa.
|
|