Post by R.C. on Sept 23, 2006 12:25:30 GMT 3
Luku 4: Muinainen portti on avattu!
Keneltäkään linnan sisä- tai ulkopuolella olevalta jäi tuskin huomaamatta, kun Muinainen portti viimein avattiin. Sinä hetkenä tuntui kuin maanjäristys olisi pohjoisen harmaan jättiläisen perustuksia ravistellut, niin väkevää oli ovessa yhä viipyvä muinainen magia. Kun avain oli asetettu paikoilleen, alkoivat massiiviset pariovet jyrähdellen avautua. Portin toiselta puolen tulvahti ulkopuolella odottavien sieraimiin ummehtunutta ilmaa ja kitkerää mädännäisyyden hajua. Pimeys sisäpuolella vaikutti syvältä ja uhkaavalta.
Selkoselälleen siirtyneiden ovien asetuttua viimein aloilleen ja tomun hieman laskeuduttua uskalsivat linnan sotilaat soihtujensa turvin astua peremmälle portin toista puolta tutkimaan. Valon lisääntyessä avautui kaikkien läsnäolevien eteen avara kammio, jonka keskellä oli halkaisijaltaan vähintään sata jalkaa leveä, pyöreä ja suoraseinäinen kuilu. Rotkon pohja katosi loputtomaan pimeyteen, jota vain harvemman teki mieli käydä tutkimaan. Onneksi kuilu oli mahdollista kiertää molemmin puolin sen toiselle laidalle päästäkseen.
Kukaties suurinta huomiota saivatkin osakseen kuilun takaa kammion toisesta päästä lähtevät käytävät, joita oli kaikkiaan kolme kappaletta, ja joista jokainen vaikutti johtavan omaan suuntaansa. Johdattaisivatko ne aarteen luo, vihollisen ansaan vaiko eksyksiin? Tästä saisi kukin utelias ottaa selvää omalla vastuullaan, päätti linnanherra, eikä koettanut sotilaineen estellä sisään pyrkiviä seikkailijoita...
Samoihin aikoihin myös tilanne muurien ulkopuolella heilahti varsin odottamattomaan suuntaan: Jonkin matkan päässä taistelukentästä sijaitsevasta kalliolouhikosta oli löydetty hyvin ahdas halkeama, jonka takaa paljastui toisen, jo muinoin romahtaneen portin rauniot ja arvattavasti samoihin aikoihin kuolleen lohikäärmeen jäännökset. Peto näytti menehtyneen päälleen luhistuneen luolan alle, mutta reitti sen takaa avartuvaan, pimeään käytävään oli yhä vähintään ihmisenkokoisen kuljettavissa...Mihin tämä pimeä tie mahtoi puolestaan johtaa?
( Vihje: Ennen käytävän valitsemista kannattaa punnita tarkkaan, haluaako seikkailla omillaan vai voisiko muusta joukosta olla apua. Kts. ’Peliin liittyvät olennaisuudet’->’Seikkailu/Sota ei ole aina vain leikkiä’. Osanottajien määrän myötä käytävien lukumäärää vähennettiin, jotta mahdollisuus edetä olisi todennäköisempää, jos kohta ei edelleenkään aivan varmaa. )
Keneltäkään linnan sisä- tai ulkopuolella olevalta jäi tuskin huomaamatta, kun Muinainen portti viimein avattiin. Sinä hetkenä tuntui kuin maanjäristys olisi pohjoisen harmaan jättiläisen perustuksia ravistellut, niin väkevää oli ovessa yhä viipyvä muinainen magia. Kun avain oli asetettu paikoilleen, alkoivat massiiviset pariovet jyrähdellen avautua. Portin toiselta puolen tulvahti ulkopuolella odottavien sieraimiin ummehtunutta ilmaa ja kitkerää mädännäisyyden hajua. Pimeys sisäpuolella vaikutti syvältä ja uhkaavalta.
Selkoselälleen siirtyneiden ovien asetuttua viimein aloilleen ja tomun hieman laskeuduttua uskalsivat linnan sotilaat soihtujensa turvin astua peremmälle portin toista puolta tutkimaan. Valon lisääntyessä avautui kaikkien läsnäolevien eteen avara kammio, jonka keskellä oli halkaisijaltaan vähintään sata jalkaa leveä, pyöreä ja suoraseinäinen kuilu. Rotkon pohja katosi loputtomaan pimeyteen, jota vain harvemman teki mieli käydä tutkimaan. Onneksi kuilu oli mahdollista kiertää molemmin puolin sen toiselle laidalle päästäkseen.
Kukaties suurinta huomiota saivatkin osakseen kuilun takaa kammion toisesta päästä lähtevät käytävät, joita oli kaikkiaan kolme kappaletta, ja joista jokainen vaikutti johtavan omaan suuntaansa. Johdattaisivatko ne aarteen luo, vihollisen ansaan vaiko eksyksiin? Tästä saisi kukin utelias ottaa selvää omalla vastuullaan, päätti linnanherra, eikä koettanut sotilaineen estellä sisään pyrkiviä seikkailijoita...
Samoihin aikoihin myös tilanne muurien ulkopuolella heilahti varsin odottamattomaan suuntaan: Jonkin matkan päässä taistelukentästä sijaitsevasta kalliolouhikosta oli löydetty hyvin ahdas halkeama, jonka takaa paljastui toisen, jo muinoin romahtaneen portin rauniot ja arvattavasti samoihin aikoihin kuolleen lohikäärmeen jäännökset. Peto näytti menehtyneen päälleen luhistuneen luolan alle, mutta reitti sen takaa avartuvaan, pimeään käytävään oli yhä vähintään ihmisenkokoisen kuljettavissa...Mihin tämä pimeä tie mahtoi puolestaan johtaa?
( Vihje: Ennen käytävän valitsemista kannattaa punnita tarkkaan, haluaako seikkailla omillaan vai voisiko muusta joukosta olla apua. Kts. ’Peliin liittyvät olennaisuudet’->’Seikkailu/Sota ei ole aina vain leikkiä’. Osanottajien määrän myötä käytävien lukumäärää vähennettiin, jotta mahdollisuus edetä olisi todennäköisempää, jos kohta ei edelleenkään aivan varmaa. )