|
Post by catman on Feb 22, 2007 19:08:13 GMT 3
((Kaikki halukkaat vain tänne.))
Jolgar käveli paperi kädssään pitkin katua kysellen ihmisiltä nimiä paperiinsa. Miehellä oli yksi ainut nimi paperissaan. Aurinko paahtoi ja Jolgarille alkoi tulla jo hiki. Hän oli aamusta lähtien keräillyt täälä nimiä. Hänen tarkoitushan paperinsa kanssa oli saada halukkaita oppilaita akatemiaan oppimaan taikuutta. Kukaan ei näyttänyt haluavan luovuttaa nimeään paperiin.
|
|
|
Post by R.C. on Feb 24, 2007 12:24:55 GMT 3
Leiskuvan punatukkainen teinityttö kuljeskeli raukeasti pitkin Myirawen raittia. Yhdellä olallaan hän kantoi reppua, toisella jousta ja nuoliviintä. Amiral oli kylässä vain ohikulkumatkalla, kun hän sattui huomaamaan vastaantulevassa väkijoukossa jotakin tuttua. Saattoiko se olla? Tyttö kohotti hieman kulmiaan, ilkikurikkaan hymyn livahtaessa samassa huulilleen. Hän kaartoi aavistuksen kulkuaan kunnes pääsi lähemmäs vanhusta, käydäkseen tälle puhumaan: ”Tervehdys, tuttu ukko! Onpas maailma pieni.”, hihkaisi nuori soturitar hyväntuulisesti ja odotti miehen kääntävän kasvonsa puoleensa varmistaakseen, ettei ollut erehtynyt henkilöstä. Entä mahtaisiko vanhus vielä muistaa hänet? Tästä tyttö ei ollutkaan enää yhtään varma. Ikäihmisillä kun oli välillä tapana olla vähän dementoituneita...
(( Jos hahmosi elää aikaa ennen aavikoilla kohtaamista, niin korjaan kyllä väärinkäsityksen vuorossani. ^^ ))
|
|
|
Post by catman on Feb 24, 2007 21:33:43 GMT 3
Jolgar nosti katseensa Amiraliin. Hetken velho vain katseli kummastuneena teiniin. Jolgar meinasi sanoa jotain, mutta sulki suunsa ennenkuin yksikän kirjain pääsi ilmoille. Luultavasti hänen aikeinaan oli kysyä olivatko he tavanneet jossain, mutta jäi seisomaan hetkeksi muistellen. "Ahaa! Nythän muistan. Etkös sinä ollut se hevostyttö sieltä aavikolta jonka tapasin ennen nimittämistäni VSN:n puheenjohtajaksi?" Jolgar kysyi vielä ihan varmistaakseen asian. Hän ei muistanut paljoa ajoista ennen virkaanastujaisiaan. Hän oli saanut niinsanotusti saanut uuden elämän siellä. Jolgar epäröi vielä kysymyksen jälkeenkin. Varma hän ei olisi ennen todisteita.
|
|
|
Post by R.C. on Feb 24, 2007 22:30:35 GMT 3
Saatuaan vanhukseen katsekontaktin oli tyttö viimeistään varma tästä jo aiemmin tapaamastaan henkilöstä. Hänen kullankeltaiset silmänsä suorastaan säkenöivät hetken odotusta, kuin painostaen epäröivää miestä peräänkuuluttamaan muistikuvaansa ankarammin sieltä jostain harmaantuneen päänsä sopukoista. Kun tieto taannoisesta sitten viimein löytyi, leveni hymy entisestään Amiralin huulilla. ”Aivan oikein. Löysit siis lopulta perille kokoukseesi? Ja vieläpä ajoissa? Hieno juttu, onneksi olkoon.”, naurahti tyttö mutta jätti huomaavaisesti lisäämättä, ettei edes tiennyt mitä ’VSN’ tarkoitti. Kai sen täytyi olla jotakin erittäin suurta, hienoa tai salaista. ”Vaan mitäs sinä täällä keskellä katua haahuilet? Oletko taas eksyksissä?”, ihmetteli Amiral vielä samaan hengenvetoon, ennen kuin vaikeni odottamaan vastausta.
|
|
|
Post by catman on Mar 5, 2007 16:01:16 GMT 3
"Kiitos, kiitos..." Jolgar hykerteli ylpeänä , mutta hän vieläkin ihmetteli outoa jälleennäkemistä. "Tuota.. Minä lupasin eräälle yksisarviselle etsiä joitain taikuudesta kiinnostuneita oppilaita. Olen jo etsinyt niitä melko kauan ja nimiä papereissa on vain..." Jolgar selitteli tylsistyneenä, mutta sitten hänen ilmeensä kirkastui ja lause pysähtyi kesken. Sitten velho jatkoi huomattavasti toivekkaammin: "...Yksi ainoa kappale! Voisitko sinä kenties suhertaa kynällä nimesi paperiin?" Jolgar sopersi joutuen välillä aloittamaan lauseensa alusta.
|
|
|
Post by R.C. on Mar 5, 2007 16:21:55 GMT 3
”Eeh.. haluatko nimeni paperiin vain näön vuoksi vai etsitkö todella näitä taikuudesta kiinnostuneita?”, kiusoitteli tyttö ihmeissään kumartuessaan tutkimaan tarkemmin vanhuksen hänelle esittelemää pergamenttia. Jonkinlainen listaus oli selvästi kyseessä, melko tyhjänpuoleinen tosin, ja toinenkin vaikutti tavoitteissaan jo hieman epätoivoiselta. Amiral tunsi myötätuntoa miestä kohtaan. Yksisarvisen täytyi olla joku merkkihenkilö jos tällä oli otsaa laittaa oikein VSN:n puheenjohtaja kadulle hakemaan vastaantulevien huomiota. Vaan eipä tyttö tämän järjestön arvojärjestyksistä muutoinkaan pahemmin ymmärtänyt. ”No tuota, olin kyllä matkalla kotiini, mutta miksipä en voisi kokeilla tätä koulua...”, myöntyi Amiral hetken tuumittuaan. Tietynlainen taikuus kyllä kiinnosti tyttöä, vaikka äiti olikin tähän mennessä ollut opettajana verraton. Toisaalta hän oli vielä nuori ja kaipasi muidenkin näkemyksiä. ”Milloin tämä opetus mahtaa alkaa?”, varmisti teini raapustaessaan paperille nimeä ’Amiral Zenn’.
|
|
|
Post by catman on Mar 7, 2007 15:46:12 GMT 3
Valkopukeinen velho hymyili tietämättään oikeastaan syytä miksi, kun Amiral soherteli nimeään paperiin. Jolgar jätti vastaamatta neidin turhiin kysymyksiin. Mutta viimeiseen kysymykseen hän sanoi melko mietteliäästi: "Itseasiassa en itsekkään tiedä... Jos sinulla ei ole menoja voit mennä sinne jo nyt. Itse asiassa minäkään en todennäköisesti saa enää nimiäkään paperiin, joten voisin tulla mukaan." Jolgar sanoi vieläkin hieman ihmeissään, ettei hänelle oltu kerrottu aikaa.
|
|
|
Post by R.C. on Mar 7, 2007 18:22:40 GMT 3
”Parempi niin, sillä en tunne tätä kylää vielä kovinkaan hyvin. Samaa matkaa mentäessä löydän ainakin varmemmin perille.”, nyökkäsi Amiral tyytyväisenä ajatukselle. Vanhuksen laatimalle listalle kirjautuessaan oli tyttö pistänyt merkille ainokaisen nimen ennen omaansa – kukakohan toinen lieni ilmoittautuneen hänen lisäkseen? ”Mahtaako tämä toinen oppilas liittyä seuraamme piakkoin?”, tiedusteli teini uteliaasti. Hänen tietääkseen yleisissä kouluissa kävi paljon nuoria, eikä tytöllä ollut entuudestaan turhan paljon ikäisiään kavereita. He asuivat äidin kanssa hieman syrjemmällä läheisistä kylistä, sillä rauhallinen ja luonnontilainen ympäristö oli ki-koulutuksen kannalta varsin olennainen. Välillä Amiral tunsi olonsa yksinäiseksi, vaikka hänellä olikin usein tapana vaeltaa kauas kotoaan ja tavata matkoillaan monenkirjavaa väkeä. ”Mitäköhän tällä koululla mahtaa olla tarjottavanaan...”, pohti tyttö vielä puoliääneen. Jos opetus olisi kovinkin kallista tai vaikeaa, joutuisi hän luultavasti jättämään leikin kesken. Tai kenties tähän olisi vaadittu vanhemman hyväksyntä? Mies ei ainakaan ollut maininnut moisesta mitään. Ja toisaalta, olihan nuori naisenalku vapaa ja taltuttamaton kuin tuuli. Ei edes äiti olisi tahtonut häntä turhaan rajoittaa.
|
|
|
Post by catman on Mar 9, 2007 22:20:52 GMT 3
"Hyvä. En tiedä siitä toisesta, mutta rehellisesti sanoen jos hän saapuu sinne ,toivottavasti hän ei tule puhumaan minulle. Sanotaanko, että hän on hieman... outo." Jolgar kertoi otsaansa rypistäen. Hän lähti kävelemään akatemiaa kohti odottaen Amiralin seuraavan häntä.
((Tehdäänkö peli tuonne "akatemiaan". Minä voin ilmoittaa yksityisviestillä submarinelle joka on tuon toisen oppilaan haltija?
|
|
|
Post by R.C. on Mar 9, 2007 22:50:45 GMT 3
Amiral rypisti hieman kulmiaan vanhuksen nurjalle mielipiteelle opetuksen toisesta osanottajasta, jonka mahdollinen outous taisi oikeastaan vain herättää tytössä entistäkin enemmän uteliaisuutta. Hän nyökkäsi kuitenkin huomaavaisesti miehen sanoille mutta suunnitteli samalla jututtavansa itse tätä oppilasta sopivan tilaisuuden tullen. Toivottavasti henkilö olisi suurin piirtein hänen ikäisensä, eikä suhtautuisi nuivasti uusiin tuttavuuksiin. Noh, sehän nähtäisiin ehkä jo pian. Niinpä nuori soturitar kiiruhti aikailematta värvääjänsä perään, tavoittaen tuon helposti ja jatkaen matkaa itsevarmasti vanhuksen vierellä. Uudet seikkailut, täältä sitä tultiin!
(( Sopii minulle, voin liittyä sinne seuraavalla vuorollani. =) ))
|
|
|
Post by catman on Apr 4, 2007 17:03:31 GMT 3
((Ööh... Tuota. Onko se nyt minun vuoro, kun menin vähän sekasin näissä vuoroissa?))
|
|
|
Post by dallan on Apr 4, 2007 17:13:43 GMT 3
((Ööh... Tuota. Onko se nyt minun vuoro, kun menin vähän sekasin näissä vuoroissa?)) ((Ainakin siinä tämänhetkisessä kolminpelissänne (Submarine, R.C ja sinä) on sinun vuorosi. D'allan tosiaan hyppäsi siitä pelistä muualle joksikin aikaa.))
|
|