|
Post by dallan on Sept 18, 2006 19:05:55 GMT 3
((Catman on tervetullut tänne.))
Valkoinen yksisarvinen vietti iltaansa paikallisessa majatalossa. Yksisarvista näkyi harvoin hänen työhuoneensa ulkopuolella, mutta nyt kyse oli välttämättömyydestä, sillä huoneen lattiaa korjattiin sen mentyä epäkuntoon onnettomuuden seurauksena. Eläimelle oli tuotu ohut patja majatalon salin nurkkaukseen ja siellä tuo väsyneen näköisenä tuijotti miten täällä kylässä vietettiin arkielämää.
Omien ystävien kirjojen kanssa olisi varmasti ollut viihtyisämpää kuin tässä epäterveellisessä ympäristössä. Joku erehtyi jo tarjoamaan yksisarviselle jotain juotavaa, mutta ei hän juonut mitään. Patja vain ja musiikkia, niin eläimellä oli ihan hyvä olla. Metelissä ei voinut lukea, mutta akatemiassakaan ei uroksen tehnyt mieli olla, kun melkein vain kirjaston lukutiloihin olisi voinut mennä opiskelemaan ja opettajan itsensä läsnäolo häiritsisi kovasti oppilaiden työtä ja oppilaiden täytyi saada lukea silloin, kun heillä oli siihen voimia ja innostusta. Kyllä D'allan tiesi, että noita voimia ei heillä ollut niin runsaasti kuin yksisarvisella itsellään.
Eläin oli pukeutunut tänään yksinkertaisesti. Hohtavanvalkoinen erittäin pitkä loimi ja muutama rubiinikoru kaulan ympärillä siten, että jalokivet sekottuivat mukavasti kokonaan keltaiseksi värjätyn harjan sekaan. Kyllä tuollainen ilmestys silti keräsi katseita, mutta kaikki paikalliset täällä kylässä tunsivat D'allanin ja ei kukaan oikein uskaltanut tulla hänen lähelleen. Menot majatalossa olivat hieman rauhallisemmat tänään sateisena päivänä muun muassa D'allanin läsnäolon vuoksi ja tämä sopi oikein hyvin yksisarviselle itselleen.
Ei se silti ollut ihme, että uros oli hieman pitkästynyt. Se kaipasi kotiin omaan työhuoneeseensa ja täällä hänelle ei ollut mitään. Sentään ison palapelin yksisarvinen oli saattanut tuoda mukanaan ja siinä hän pohdiskeli, että miten asettaa 209 palaa oikeille paikoilleen. Kyllä se ilta siinä mukavasti eteni, kun kukaan ei onneksi tullut palasia sotkemaan.
|
|
|
Post by Catman on Sept 19, 2006 17:27:00 GMT 3
((Here i come!))
Pitkä parrakas mies istui pienessä nurkkapöydässä olut seuranaan. Miehen nimi oli Jolgar. Jolgarin kasvoja ei näkynyt sillä niiden edessä oli paksu kirja ilman nimeä tai kansikuvaa. Vitivalkoisen parran terävä pää saattoi vilahtaa kirjan alta hetkisesti esiin. Mies joi kulauksen tuopistaan ja alkoi kaivaa taskujaan. Hän veti pienen punaisen kiiltävän kiven salaman nopeasti kirjan suojiin heti kun oli tarkastanut, että ketään tuskin näkee. Nyt hän keskittyi huomattavasti paremmin kirjaan. Jolgar tunki kiven takaisin taskuun ja laski kirjan pettyneenä. 'En saa tuosta murikasta koskaan mittän selville!' Hän ajatteli ja joi taas oluesta hieman. Silloin hänen katseensa kiinnittyi yksisarviseen. Jolgaria kiinnosti suuresti tämä henkilö ja päätti aloittaa jonkun näköisen keskutelun teoilla. Hä kun oli huono aloittaa minkäänlaista keskustelua tuntematonten kanssa. Jolgar nousi pöydästä ja siirtyi istumaan yksisarvisen viereen. Hänellä oli tuoppinsa mukanaan, mutta kirjan hän jätti pöydälle. Jolgar katseli hetken toisen palapeliä ja nosti sen jälkeen yksinkertaisella levitaatioloitsulla erään palapelin palan ja laski sen sitten sille kuuluvaan kohtaan. Tämän hän teki saadaksen huomiota itselleen. "Tervehdys!" Jolgar lausahti. "Saako olla juotavaa?"
((Anteeksi nimestä, mutta kone mokoma ei kirjaudu sisään.))
|
|
|
Post by dallan on Sept 22, 2006 1:19:32 GMT 3
Yksisarvinen säikähti lentävää palaa. Onneksi se ei jättänyt D'allania vaan asettui paikalleen. Pala tosin asettui mielenkiintoiseen kohtaan. Vähän tarkemmin ajateltuna erittäin mielenkiintoiseen kohtaan. D'allanin rakentama palapeli oli monimutkainen ja siinä oli aikaansaatava säännöllinen monikulmio sileäreinaisia paloja vierekkäin asettamalla. Mahdollisuuksia oli miljoonia ja yhden väärin menemisen huomasi vasta pitkän rakentamisen jälkeen.
Vasta äänen kuullessaan uros havahtui siihen, että joku oli tullut hänen viereensä. Levitaatioloitsuakaan eläin ei ollut noteerannut, vaikka se oli hänelle tuttu loitsu ja alati käytössä tämänkin palapelin rakentamisessa, jotta palat eivät vaurioituisi. Eläin käänsi päätään ja huomasi tuontemattoman miehen lähellään ja tämä mies oli tarjonnut hänelle juotavaa. Yllättävä ele henkilöltä. Mahtoiko hän olla paikallisia? Pian kai se selviäisi. "Tuota", eläin aloitti epäroiden, "olen syvästi kiitollinen tarjouksestanne, vaikka minun onkin kieltäydyttävä, sillä kehoni ei siedä juotavia nesteitä." Tämä mies kiinnosti D'allania todella ja yksisarvisen sydän löi mielen toivoessa kovasti, että yksisarvisen tapaan parrakas olento olisi vielä sanonut jotain ja kyse olisi muustakin kuin hassusta eläimestä kiinnostuneesta humalaisesta.
|
|
|
Post by catman on Sept 22, 2006 18:02:46 GMT 3
Jolgar melkein purskahti nauruun, mutta päätti kohteliaasti olla nauramatta kuullessaan toisen... Kiinnostavan vastauksen. "Ymmärrän..." Jolgar empi hetken. "Onko sinulla jotain muuta tarkoitusta istua täälä muuta kuin tuo palapelisi?" Jolgar kuulosti varsin tyhmältä kun kun hän kysyi tuon kysymyksen hieroen vaivautuneena niskaansa.
|
|
|
Post by dallan on Sept 22, 2006 21:12:40 GMT 3
"Minä?" yksisarvinen kysyi ehkä enemmän itseltään kuin viereensä istuneelta mieheltä. "Vietän täällä vain aikaani, kun työhuonettani korjataan. Ei minulla muuta ole, kun palapelini täällä, kun tällaisessa metelissä ei voi lukea kunnolla." Paikan häly ei ollut sietämättömän korkea, mutta joku ei valtavan lahjakas orkesteri soitteli kuitenkin ihan kapakkatunnelmaan sopivaa musiikkia. Puheensorinaa tietenkin riitti, kun paikka oli aika täynnä väkeä tällaisena päivänä. Yksisarvisen läsnäolo tuotti paikan ylläpidolle jonkin verran taloudellisia menetyksiä karsimalla mahdollisia asiakkaita, mutta ei sitä nyt voinut poiskaan ajaa jos ajatteli, että tahtoi pitää pienen yrityksensä vielä pidemmän aikaa kannattavana. "Oppilaita etsiskelen tosin melkein aina, mutta harvoin heitä löytää."
Uroksella oli mielenkiintoinen ääni. Se oli kuin tuhannen tuulikellon sointua, mutta ihan tavallisia se puheli. Viisas eläin toki oli, mutta ei se silti aina jaksanut runollisia lauseita tuottaa. Tämä oli kurja päivä ja kurjia saivat olla myös lauseet.
|
|
|
Post by catman on Sept 22, 2006 22:40:19 GMT 3
Jolgar kuunteli puolikiinnostuneena Yksisarvisen juttua juoden lasinsa tyhjäksi. "mitäs sinä sitten opetat?" Hän kysyi yrittäen saada edes jonkinlaista järkevää keskutelua tuon kiinnostavan eläimen kanssa. "Itse olen Velhojen Suuren Neuvoston puheenjohtaja ja nimeni on Jolgar." Jolgar jatkoi viittoen tarjoilijalle, merkiksi, että hän halusi täyden lasin. Tavallisesti velho oli rauhallinen ja kapakassakin ilman alkoholijuomaa, mutta hänen taskussaan oleva kiiltävä punainen kivi vaivasi häntä suuresti. Jolgarilla oli muutenkin jotenkin outo olo. Hän oli juuri tullut melko epätavallisesta seikkailusta seuranaan hieman ylpeilevän Rialin kanssa. Mutta siinä hän nyt istui puhumassa yksisarviselle.
|
|
|
Post by dallan on Sept 25, 2006 0:20:05 GMT 3
Ei tästä palapelin rakentamisesta tullut nyt mitään. D'allanilla oli seuraa nyt ja olisi kovin epäkohteliasta jäädä ratkomaan tuota pulmaa. Ei senkään tekeminen täällä meluisassa paikassa ollut sujunut kovin hyvin ja toisen osoittaessa hieman tylsistymisen merkkejä olisi uroksella muutakin tekemistä nyt. Näin saivat palat lentää yksinkertaisella levitaatioloitsulla pieneen pussiin, joka jäi sitten lattialle odottamaan. Sopimuksesta tarjoilija kävi pian korjaamassa sen pois vielä varmistettuaan, että se olisi ok. D'allan oli vain nyökännyt tuolle nuorelle miehelle ja ujon oloinen yksinkertaisen työnsä ahertaja vei palat takaisin turvaan juopuneilta mellastajilta. Tuollakin nuorukaisella olisi ollut voinut olla tulevaisuutta opintojen parissa, sillä ei sitä opiskellessa tarvinnut olla nero, jotta saattoi saavuttaa jotain muuta kuin tarjoilijan työn. Hän olisi voinut vaikka kehittää ravinnonvalmistusmenetelmiä tehden siinä samalla käytännön työtään ruuanvalmistuksen parissa läheisellä pellollaan, jonka hänen isänsä omisti. Kirjojen maailma ei vain maistunut kaikelle ja tuolta pojaltakin D'allan oli saanut kohteliaan kieltäytymisen niin kuin kaikilta muiltakin. Yksisarvisella ei ollut vieläkään yhtään oppilasta ja ajankäyttövastaava ei katsonut uroksen aikaansaannosten tyhjää listaa hyvällä, kun sen rinnalle asetettiin lasku kaikista eläimen aiheuttamista kuluista.
"Taikuuden teoriaa enimmäkseen opettaisin, jos minulla vain olisi oppilaita." Pieni tauko puheessa. Eläintä selvästi harmitti hänen työnsä kelpaamattomuus. "Näinä päivinä soveltamiseen pyrkimätön analyysi ei vain ole suosittua ja olen tutkimustyöni kanssa yksin. Kirjojenikaan kopioita ei ole kukaan ostanut." Yksisarvinen ei tuntunut ulkoisesti juuri reagoivan hänen vieraansa eläimelle itselleen yllätyksenä tulleeseen titteliin, mutta toki uros sen tiedosti, sillä ei hän muuten olisi noin lähtenyt markkinoimaan omia aikaansaannoksiaan.
|
|
|
Post by catman on Sept 25, 2006 15:48:52 GMT 3
Jolgar kuuli sanat "Kirjojen" ja "kopioita" hänen mielenkiintonsa kasvoi, kunnes se täytti koko Jolgarin pään. "Kopioita? Kopioita!?!" Hän huudahti, mutta pakotti itsensä rauhoittumaan. "Tiedätkös sellaisen kivilajikkeen joka kiiltää punaista ja hehkuvaa valoa? Siihen pystyy asettamaan jonkin yksinkertaisen loitsun, kuten esimerkiksi levitaatioloitsun, jonka jälkeen loitsu vaikuttaa kivessä jatkuvasti, sekä kymmenkertaistaa loitsun tehon?" Jolgar kysyi ja vilautti yksisarviselle punaista kiveä joka loisti erittäin kirkasta valoa. "Tuollainen se on. Olen asettanut siihen valoloitsun ja sen takia se loistaa noin kirkkaasti. Etsin siitä lisää tietoa. Olisikohan minulle jotain tuosta kivestä kertovaa kirjaa? Minulla on rahaa." Jolgar kertoi ja otti rahapussinsa esiin sekä heilutti sitä niin, että rahat sen sisällä kilisivät houkuttelevasti. Sen jälkeen kilinä vaimentui ja Jolgar työnsi pussin takaisin taskuunsa.
|
|
|
Post by dallan on Sept 28, 2006 7:45:19 GMT 3
Toisella oli siis mitä ilmeisin syy tehdä D'allanin kanssa tuttavuutta. Ehkä hän tiesi eläimen asemasta. Ehkä hän vain saattoi päätellä olennon lajista, että hän voisi olla joku tärkeä täällä. Ei uros pettynyt. Hänellä oli liian tylsää, jotta olisi ollut niin, että tällainen ei olisi piristänyt. "Sovellettu taikuus ei ole alaani, joten itse en osaa myydä teille teosta kiveenne liittyen tai kertoa siitä teille", sarvekas tiesi kertoa jo ennen kuin tutki kiveä tarkemmin. Toki se oli ollut erikoisen näköinen. Erikoista valoa, jonka katsominen tarkkaan sattui silmiin.
Miten tuo esine oikein toimi? Jotenkin se vahvisti loitsua, mutta millä tavalla? Temppuun oli valtavan monta tietä ja oli aika vähäpätöistä, että miten juuri tämä nyt toimisi, sillä se olisi katoava osa elämää yksisarvisen päivissä ja pian kiveä ei enää olisi missään. Kivestäkin jäisi vain muisto jälleen yhtenä taikaesineenä tässä maailmassa. Niistä oppiminen oli loputonta oravanpyörää, joka ei tuntunut johtavan oikein mihinkään.
"Pari tuttuani akatemiasta silti osaa tutkia esinettäsi. Jos tahdot, niin voin johdattaa sinut heidän puheilleen huomenissa, kun he ovat taas töissä." Pieni tauko. "Tällaisella säällä tähän aikaan oikein kukaan ei taida olla hommissa, kun akatemiassa on korjaustöiden vuoksi kamala meteli."
|
|
|
Post by catman on Sept 28, 2006 20:11:16 GMT 3
Ensin Jolgar näytti hieman pettyneeltä. "Harmi! Tiedätkö vaikka tiedänkin tästä kivestä tarpeeksi niin silti minua vain kiehtoo tuo esine..." Hän kertoi. Kun yksisarvinen lupasi viedä Jolgarin ammattituntijoiden luo huomenissa häne ilmeensä kirkastui. "Kiitos, se käy!" Hän hihkaisi iloisena. "Tällä säällä ei kyllä varmaan ketään töissä näy." Jolgar totesi ja vilkuili ovesta ulos. Hän alkoi miettiä ja yhdistellä hieman liian mielikuvituksellisesti tätä tapaamista. Yksisarvinen oli taikaopettaja ja kirjanmyyjä ja hän kokosi erittäin vaativaa geometristä palapeliä. "Keskeytinkö jotain tärkeää" Jolgar kysyi anteeksipyytävään säyvyyn katsellen tuolin vieressä makaavaa pussia täynnä palapelinpaloja.
|
|
|
Post by dallan on Oct 1, 2006 2:08:54 GMT 3
"Keskeytit vain pitkästyttävän hetkeni tekemällä siitä mielenkiintoisemman", yksisarvinen vastasi mutisten puoliksi itselleen ja puoliksi tuolle mielenkiintoisen kiven omistajalle. "Jos istuisitte alas, niin voisin kysyä pari kysymystä." Uros oli jonkin aikaa hiljaa. Paikassa oli jonkin verran hälinää lisää. Jossain kauempana oli mahdollisen tappelun alun merkkejä. Ehkä yksisarvista tarvittaisiin siellä pian. "Olisi avuksi jos voisitte kertoa, että minkälaisen taikuuden harjoittajia te olette. Kun tuon kiven tutkiminen ei ole aivan ilmaista, niin olisi miellyttävää saada teiltä siitä työstä jonkinlainen pieni vastapalvelus. En nyt puhu rahassa, mutta muotoseikat näyttävät vain paremmilta taloudenhoidon tilikirjoissa."
|
|
|
Post by catman on Oct 1, 2006 14:13:37 GMT 3
Jolgar veti viereisestä pöydästä tuolin alleen ja istui siihen. Hän näytti hieman vaivautuneelta. "Minä en periaatteellisesti ole minkään tietyn katerogian ammattilainen. Osaan monia yksinkertaisia loitsuja. Vesiloitsuja, valoloitsuja sekä erillaisia hyvin pienimuotoisia mielenhallinta- ja ennustusloitsuja. Kaikkien loitsujen täytyy liittyä minun sauvaani tai kristallipalloon. En osaa käsillä loitsimista. Minkälaisesta vastapalveluksesta olisi kysymys?" Jolgar selitteli. Tämä oli hänestä melko kiinnostavaa.
|
|
|
Post by dallan on Oct 8, 2006 0:55:19 GMT 3
Toisen sanat ruokkivat D'allanin mielenkiintoa paremmin kuin mikään majatalon tarjoama ruoka olisi kyennyt tekemään. "Monen asian hallitsemisesta voi olla kovasti apua. Minä olen tutkinut montaa juttua, kun usein tulee raja vastaan, että en enää hallitse jotain asiaa sillä kertaa sen pidemmälle. Jossain toisaalla minulla taas voi olla vielä hyvin paljon annettavaa." Yksisarvinen kopautti sorkallaan lattiaa viitisen kertaa äänekkäästi. Moni käänsi päätään sinne suuntaan, mutta huomatessaan, että mistä oli ollut kyse, niin päät kääntyivät takaisin, jotta niiden kantajat saattaisivat taas keskittyä omiin juttuihinsa. Kukaan ei tuntunut tahtovan osoittaa liiallista uteliaisuutta tuota valkoista urosta kohtaan.
Joku silti huomasi, mikä nyt ei liennyt valtava yllätys, kun kyse oli ollut aivan selvästä sopimusvaraisesta merkistä. Lihava kolmekymppinen mies sieltä tuli hetken päästä sangollinen vettä mukanaan. Hän jätti sen pöydälle saaden yksisarviselta hiljaisen kiitoksen. Viisi kopausta oli tarkoittanut vesisankoa. Tarkemmin katsottuna lattialauta oli hieman uudempi kuin muut siinä kohdassa, mihin uros oli jalkaansa iskenyt. Lauta oli ilmeisesti vaidettu jokin aika sitten. "Näyttäisittekö minulle jotain, mitä te osaatte jos vain on niin, että sellainen ei olisi teille vahingoksi, sillä en minä toivoisi, että vain uteliaisuuttani joutuisitte kärsimään kovista kuluista." Yksisarvinen ei vielä puhunut mahdollisesta vastapalveluksesta tai sen muodosta. Sen aika tulisi myöhemmin.
|
|
|
Post by catman on Oct 9, 2006 7:55:17 GMT 3
Jolgar katseli toisen toimenpiteitä hiljaisesti. Hän heräsi taas mietteistään kun kuuli toisen äänen joka kehotti häntä näyttämään jotain pieniä loitsuja. "Tästä nopeasti ajateltuna mieleeni saapui ensin tämä taika." Jolgar kertoi ja kohotti sauvansa kohti tuota vesisankoa. sauvan päässä oleva vitivalkoinen kivi välkähti valkoista valoa. Sangossa ei ollut enää tippaakaan vettä. Se ei ollut edes märkä. Jolgar keskittyi hieman tarkemmin ja sulki silmänä sillä tiesi mitä tapahtuisi. "En suosittele nyt katsomaan sauvani päätä." Jolgar varoitti hiljaa. Vielä kului suunnilleen viisi sekuntia ja sauvan päässä vilkahti silmiä häikäisevä ja erittäin voimakasta sinistä loistoa hehkuva valo. Kun tuo valo oli jo mennyt niin sanko oli taas täpösen täynnä vettä. "Yksinkertaisia, mutta vaikuttavia taikoja minun mielestäni." Jolgar sanoi hiljaa.
|
|
|
Post by dallan on Oct 21, 2006 22:48:59 GMT 3
((Anteeksi kovasti, että kesti näin pitkään. Ikävä sairaus pääsi yllättämään.))
Yksisarvinen katseli kriittisin silmin tuollaista taian tekemistä. Sauvan pään katsomista varoitettaessa hän tietenkin vältti, mutta muuten seurasi aivan jokaista vaihetta koko prosessin läpi. Lopputulos oli vakuuttava ja koko taika ja tapa, jolla se oli tehty varsin mukavaa katseltavaa. D'allanilla itsellään vain oli yksi ongelma koko jutun suhteen: hän ei ymmärtänyt mitään tuollaisesta taikuudesta. Tuossa taiassa ei ollut yksisarviselle osia, mitä hän olisi voinut miettiä. Se ei tuonut julki tavoiteltua lopputulosta, joka olisi sitten voinut verrata lopputulokseen tai sitä systeemiä, miten kaikki oli mennyt. Juuri ne osat, joista yksisarvinen oli kiinnostunut olivat siis piilossa koko näyttävän suorituksen takana.
"Varsin käytännöllistä", uros sai suustaan tietämättä oikein, että mitä pitäisi vastata. Käytännöllistä tuollainen todella oli ja käytäntö oli se, mistä sarvekas ei itse piitannut juuri lainkaan. Monien onneksi ne olivat enemmistössä, jotka piittasivat ja näin tuollaiselle taikuuden lähestymistavalle oikeastaan oli vielä enemmän kysyntää kuin sille, mitä valkea sarvellinen uros itse edusti. Osaamattomuuttaan tällä alueella hän ei silti tahtonut paljastaa, vaikka oli aivan pihalla siitä, että kuinka vaikea tuollainen taika oli ja niin edelleen. Valehtelemaankaan yksisarvinen ei ryhtyisi, joten hän päätti miettiä jotain muuta.
"Mielessäni kävi yksi oma projektini, jota varten minulla on määrärahat luvassa, mutta ei vielä yhtään jäsentä siihen. Se on kuitenkin aika iso urakka ja edellyttää väistämättä paljon opiskelua, joten on mahdollisesti niin, että oma aikanne tai kiinnostuksenne ei olisi riittävää sitä kohtaan." Pieni tauko. "Muista projekteista en tiedä, mutta näytätte sen verran lahjakkaalta, että mielestäni olisi odotettavaa, että sovelletun taikuuden puolella olisi useita projekteja, joihin apunne kelpaisi. Siihen tietenkin sisältyisi kohtuullinen korvaus ja samassa voisi tuon kivenkin tutkituttaa."
|
|