Post by dallan on Sept 17, 2006 17:33:30 GMT 3
Kolmikerroksinen akatemiarakennus kohosi korkealle pienellä mäellä erottuen hyvin kylän useista köyhemmän näköisistä rakennuksista kiviseinillään. Taloa ei oltu tehty mitenkään erityisen komean näköiseksi, mutta käytännöllisyyden vuoksi sillä oli oltava kokoa. Rakennukseen johtivat pienet kiviportaat, joissa oli vain seitsemän askelmaa. Ne tekivät pienen mäen nousemisesta aavistuksen mukavampaa.
Koska rakennukseen oli mahduttava sisään mitä erilaisimpia olentoja, niin sisään johtava ovi oli keskikokoisen aikuisen lohikäärmeen kuljettava. Resurssipulan vuoksi kokoon ei oltu voitu satsata tämän enempää. Sisäänkulkuoven puoleisella seinällä oli neljään eri tilaan johtaneet ikkunat, joista vasemmanpuolisin oveen päin katsovasta katsottuna näytti suuren kirjastotilan. Kirjastossa oli lähinnä uudempaa tuotantoa ja siitä suurin osa oli joko tässä rakennuksessa työskentelevien tai opiskelevien ihmisten tuotantoa tai ostettu lähialueilta. Vain vähän tuotannosta oli kauempaa tuotua ja mitään salaperäisiä ikivanhoja opuksia ei ollut ainottakaan. Akatemian budjetoidut määrärahat kirjojen ostamiseen eivät taaskaan olleet loppu, kun näinä päivinä tälle kylälle myytäviä teoksia ei ollut helposti saatavilla.
Kirjasto oli siisti tila ja sieltä pyrittiin pitämään roskat ja pöly poissa. Koska kyse sentään oli taikuusakatemiasta, niin siivoojien työkuva oli täällä taikuuden sävyttämää ja lopulta varsin tehokasta. Kirjastossa oli tilat opusten lukemista varten ja vain luotetut akatemian jäsenet saivat viedä niitä kirjastotilojen ulkopuolelle lainaamalla ne sieltä kirjastonhoitajan kirjoihin merkkaamalla, että mitä kirjoja oli otettu. Tällä ikävällä tavalla vahdittiin, että kirjoja ei varastettaisi tai turmeltaisi. Lisäksi kirjat oli suojeltu pieniltä vahingoilta yksinkertaisilla loitsuilla.
Siisteyden kannalta suuremmassa painoarvossa oli vastaanottoaula, jonon ulko-ovikin johti. Sieltä oli pääsy kirjastoon, yläkertaan portaita pitkin ja oikealla olleisiin pieneen temppeliin, jonka ovi oli lähin ulko-ovenkin sisältäneestä seinästä mitattuna. Toinen ovi samalla seinällä, missä temppeliin johtava ovi oli, vei suuremmalle alueelle, jossa oli paljon kokous-, opetus- ja tutkimustiloja. Muita ovia tuota seinää vasten ei ollut vaan seuraavana löytyivät portaat ylöspäin toiseen kerrokseen.
Vastaanottoaulassa oli aina akatemian julkisina aukioloaikoina päivystävä vastaanottovirkailija, joka vahti sisäänkulkevaa liikennettä. Kenellä tahansa ei ollut akatemiaan pääsyä ja tarvittaessa virkailija pysäytti jonkin tulijan. Akatemia ei ollut mikään julkinen tila, jossa kuka tahansa saattoi kulkea omin päin ilman lupaa ja selvitettyä tarkoitusta. Vastaanottoaula oli muodon vuoksi sisustettu muuta akatemiaa hieman paremmin, jotta ensivaikutelma olisi mahdollisimman hyvä. Enimmäkseen senkin piirteistä kuitenkin heijastui halu satsata ennen kaikkea käytännöllisyyteen ja muutamaa patsasta, maalausta, siisteyttä ja eteenpäin johtavien ovien hieman korkeampaa koristeellisuutta enempää hienostelua siellä ei oikein ollut. Toki vastaanottajavirkailijan tuolikin oli aika komea, vaikka istumismukavuus sen suhteen oli tärkeämpää.
Koska akatemian vastaanottovirkailijalla ei ollut juuri töitä, niin työ annettiin useimmiten akatemian nuorelle opiskelijalle, jotta hän voisi saada itselleen hieman tarvittavia lisäansioita. Opiskelijalla oli jopa etuoikeus harjoittaa opintojaan töidensä aikana aina silloin, kun mitään tekemistä ei ollut. Tämän vuoksi vastaanottovirkailijan pöydältä löytyikin hyvin usein ainakin yksi kirja jos ei muuten, niin opettajalle näyttämiseksi, että opiskelija olisi ahkera. Vastaanottovirkailijan työ olikin osoittautunut mainioksi saada hieman laiskempi opiskelija lukemaan pakollinen kirja tai pari. Toki oppikirjojen lisäksi tuolta pöydältä löytyivät kirjoitusvälineet saapumis- ja poistumiskirjanpitoa varten ja lupien kirjoittamiseksi.
Akatemian toinen kerros oli varattu tutkimustiloille ja työntekijöiden omia työhuoneita varten. Moni jopa asui tässä rakennuksessa, vaikka työhuoneella ei ollut kovin monia neliöitä tarjottavanaan omaksi kodiksi. Toisessa kerroksessa oli rauhallisten kotina ja hiljaisina kirjoitus- ja lukunurkkauksina toimivien pienten työhuoneiden lisäksi myös ei-taikuudellisen luonnon tutkimuksen ja tulosten soveltamisen vaatimia tiloja kuten lääketiedettä ja muuta sellaista. Taikuus vaati omat rituaalihuoneistonsa ja tietenkin jokaisessa kerroksessa piti muistaa myös käytännön puolet kuten tilat muun muassa siivoojille ja muulle palvelusväelle.
Kolmannessa kerroksessa työskenteli akatemian hallintokoneisto ja sieltä löytyi pari arvokkaamman näköistä tilaa korkeampiarvoisempia vieraita ja tapahtumia varten. Kerros ei vain ollut etäinen korkeiden herrojen suuri työtila, sillä täällä hoidettiin muun muassa kaikki opiskelemisen aloittamista koskeneet seikat. Toki hallinnollinen puoli kuten, viestintävastaavat, hallinnonjohtaja ja henkilöstöhallinto tarvitsisi tilaa niin kuin opintojen valvomisen ja kehittämisen hoitaminen, resurssihallinto ja tutkimuspalvelut sekä yhteistyötoiminnan hoitaminen. Tavallista toimijaa kolmannen kerroksen asioista koskivat eniten juuri raha-asioiden hoitaminen, opintoluvat ja toimintaa koskeva valvonta sekä mahdolliset kurinpitotoimet jos jokin meni pieleen.
Koska rakennukseen oli mahduttava sisään mitä erilaisimpia olentoja, niin sisään johtava ovi oli keskikokoisen aikuisen lohikäärmeen kuljettava. Resurssipulan vuoksi kokoon ei oltu voitu satsata tämän enempää. Sisäänkulkuoven puoleisella seinällä oli neljään eri tilaan johtaneet ikkunat, joista vasemmanpuolisin oveen päin katsovasta katsottuna näytti suuren kirjastotilan. Kirjastossa oli lähinnä uudempaa tuotantoa ja siitä suurin osa oli joko tässä rakennuksessa työskentelevien tai opiskelevien ihmisten tuotantoa tai ostettu lähialueilta. Vain vähän tuotannosta oli kauempaa tuotua ja mitään salaperäisiä ikivanhoja opuksia ei ollut ainottakaan. Akatemian budjetoidut määrärahat kirjojen ostamiseen eivät taaskaan olleet loppu, kun näinä päivinä tälle kylälle myytäviä teoksia ei ollut helposti saatavilla.
Kirjasto oli siisti tila ja sieltä pyrittiin pitämään roskat ja pöly poissa. Koska kyse sentään oli taikuusakatemiasta, niin siivoojien työkuva oli täällä taikuuden sävyttämää ja lopulta varsin tehokasta. Kirjastossa oli tilat opusten lukemista varten ja vain luotetut akatemian jäsenet saivat viedä niitä kirjastotilojen ulkopuolelle lainaamalla ne sieltä kirjastonhoitajan kirjoihin merkkaamalla, että mitä kirjoja oli otettu. Tällä ikävällä tavalla vahdittiin, että kirjoja ei varastettaisi tai turmeltaisi. Lisäksi kirjat oli suojeltu pieniltä vahingoilta yksinkertaisilla loitsuilla.
Siisteyden kannalta suuremmassa painoarvossa oli vastaanottoaula, jonon ulko-ovikin johti. Sieltä oli pääsy kirjastoon, yläkertaan portaita pitkin ja oikealla olleisiin pieneen temppeliin, jonka ovi oli lähin ulko-ovenkin sisältäneestä seinästä mitattuna. Toinen ovi samalla seinällä, missä temppeliin johtava ovi oli, vei suuremmalle alueelle, jossa oli paljon kokous-, opetus- ja tutkimustiloja. Muita ovia tuota seinää vasten ei ollut vaan seuraavana löytyivät portaat ylöspäin toiseen kerrokseen.
Vastaanottoaulassa oli aina akatemian julkisina aukioloaikoina päivystävä vastaanottovirkailija, joka vahti sisäänkulkevaa liikennettä. Kenellä tahansa ei ollut akatemiaan pääsyä ja tarvittaessa virkailija pysäytti jonkin tulijan. Akatemia ei ollut mikään julkinen tila, jossa kuka tahansa saattoi kulkea omin päin ilman lupaa ja selvitettyä tarkoitusta. Vastaanottoaula oli muodon vuoksi sisustettu muuta akatemiaa hieman paremmin, jotta ensivaikutelma olisi mahdollisimman hyvä. Enimmäkseen senkin piirteistä kuitenkin heijastui halu satsata ennen kaikkea käytännöllisyyteen ja muutamaa patsasta, maalausta, siisteyttä ja eteenpäin johtavien ovien hieman korkeampaa koristeellisuutta enempää hienostelua siellä ei oikein ollut. Toki vastaanottajavirkailijan tuolikin oli aika komea, vaikka istumismukavuus sen suhteen oli tärkeämpää.
Koska akatemian vastaanottovirkailijalla ei ollut juuri töitä, niin työ annettiin useimmiten akatemian nuorelle opiskelijalle, jotta hän voisi saada itselleen hieman tarvittavia lisäansioita. Opiskelijalla oli jopa etuoikeus harjoittaa opintojaan töidensä aikana aina silloin, kun mitään tekemistä ei ollut. Tämän vuoksi vastaanottovirkailijan pöydältä löytyikin hyvin usein ainakin yksi kirja jos ei muuten, niin opettajalle näyttämiseksi, että opiskelija olisi ahkera. Vastaanottovirkailijan työ olikin osoittautunut mainioksi saada hieman laiskempi opiskelija lukemaan pakollinen kirja tai pari. Toki oppikirjojen lisäksi tuolta pöydältä löytyivät kirjoitusvälineet saapumis- ja poistumiskirjanpitoa varten ja lupien kirjoittamiseksi.
Akatemian toinen kerros oli varattu tutkimustiloille ja työntekijöiden omia työhuoneita varten. Moni jopa asui tässä rakennuksessa, vaikka työhuoneella ei ollut kovin monia neliöitä tarjottavanaan omaksi kodiksi. Toisessa kerroksessa oli rauhallisten kotina ja hiljaisina kirjoitus- ja lukunurkkauksina toimivien pienten työhuoneiden lisäksi myös ei-taikuudellisen luonnon tutkimuksen ja tulosten soveltamisen vaatimia tiloja kuten lääketiedettä ja muuta sellaista. Taikuus vaati omat rituaalihuoneistonsa ja tietenkin jokaisessa kerroksessa piti muistaa myös käytännön puolet kuten tilat muun muassa siivoojille ja muulle palvelusväelle.
Kolmannessa kerroksessa työskenteli akatemian hallintokoneisto ja sieltä löytyi pari arvokkaamman näköistä tilaa korkeampiarvoisempia vieraita ja tapahtumia varten. Kerros ei vain ollut etäinen korkeiden herrojen suuri työtila, sillä täällä hoidettiin muun muassa kaikki opiskelemisen aloittamista koskeneet seikat. Toki hallinnollinen puoli kuten, viestintävastaavat, hallinnonjohtaja ja henkilöstöhallinto tarvitsisi tilaa niin kuin opintojen valvomisen ja kehittämisen hoitaminen, resurssihallinto ja tutkimuspalvelut sekä yhteistyötoiminnan hoitaminen. Tavallista toimijaa kolmannen kerroksen asioista koskivat eniten juuri raha-asioiden hoitaminen, opintoluvat ja toimintaa koskeva valvonta sekä mahdolliset kurinpitotoimet jos jokin meni pieleen.