Post by R.C. on Jun 21, 2006 0:09:55 GMT 3
Lyhyt yhteenveto siitä mitä hahmolleni on ehtinyt tapahtua ( omasta ja hahmoni näkökulmasta kerrottuna ):
Ennen Myrkmereä:
Keikari päätyi ajanvietteekseen liehittelemään lady Ninyfaa erään vanhan linnan puutarhassa, odotellessaan erään toisen henkilön astuvan näkyviinsä. Tällöin hän kertoi neidolle poistuvansa vain hetkiseksi hoitamaan erään asian. Mies ei arvannut naisen kuvittelevan tapaamisella olleen jonkinlaisen tarkoituksen, ja että tämä seuraisi häntä linnan sokkeloisiin käytäviin.
Täällä lady Ninyfa sai todistaa, kuinka tämä päällepäin kohtelias ja ystävällinen tuttavuus murhasi odottamatta tuntemattoman aatelismiehen. Huomattuaan olleensa huolimaton ja tulleensa havaituksi, aikoi salamurhaaja aluksi päästää neidonkin päiviltä, pahoitellen tosin moista välttämätöntä menettelyä. Tällöin miehen korppi, Nani, varoitti kuitenkin lähestyvistä vartijoista, ja tämä jätti yrityksensä sikseen. Hän ei kuitenkaan unohtanut ainoaa todistajaansa, vaan seurasi varjoista korppinsa silmin, mitä neito aikoisi sotilaille kertoa.
Kun järkyttynyt nainen ei yhtä kaikki kavaltanut keikaria, vaan koetti sen sijaan lähteä vain matkoihinsa, palasi mies jälleen tämän luo, muttei tällä kertaa mennyt suoraan asiaan, sillä neidon käytös vaivasi häntä. Lisäksi nainen uhkasi puolustautua mystisillä voimillaan, mikä saattoi olla vain hämäystä, mutta mies ei ottanut riskiä paljastaakseen mahdollisesti aiheutuvan hälyn myötä itseään sotilaille. Niinpä hän päätti vain ottaa todistajan mukaansa, kunnes pahin kohu laantuisi ja veriteolle olisi ehditty löytää joku toinen syyllinen.
Kulkuri ja hänen "sisarensa" ( Myrkos ):
Niinpä nämä kaksi lähtivät naisen vastahakoisuudesta huolimatta tien päälle ja kohti Myrkosta, jossa salamurhaajalla oli vielä eräs tehtävä hoitamatta. Hän ei ollut vielä varma, kuinka kauan neitoa kannatti raahata mukana, mutta päättäisi sen myöhemmin. Asiat eivät perillä kylässä ja sen majatalossa sujuneet aivan suunnitelmien mukaan: miehen työnantaja petti lupauksensa ja koetti hoidella värvättynsä päiviltä kuuluttamalla julki hänen kykynsä käyttää vihattua Vaistoa. Alta aikayksikön kääntyi tavernan väki vaistokasta vastaan, joka kostoa vannoen päätti pikimmiten hankkiutua pois tästä ansasta.
Tavernasta paettuaan huomasi mies ulkona odottaneen naisen kadonneen. Hän löysi tämän jonkin matkan päästä pyörtyneenä, eikä ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Vaistokas päätti kantaa neidon aluksi turvaan kylästä, jossa tämä olisi tajuttomana tullut vain ryöstetyksi. Ilta alkoi laskea ja kaksikon voimat olivat lopussa. Mies päätti rikkoa kaltaisiaan vastaan ja hakea turvaa lähellä sijaitsevasta kylästään, johon tavallisilta ihmisiltä oli pääsy kielletty. Edelleen kärvistellen suostui nainen hänen tahtoaan noudattamaan.
Kylä metsän kätköissä ( Metsä ):
Vaistokkaiden kylässä salamurhaaja törmäsi vanhaan lemmenleikkiinsä Renekseen ja tämän kettuun, Royceen. Seuralaisensa pyörtyminen taas odottamatta soi hänelle syyn ja tilaisuuden paeta äkäiseltä kaksikolta.
Mies kantoi naisen huteraan mökinröttelöönsä ja auttoi tätä virkoamaan. Hän vaati nyt naiselta selitystä kaikista näistä pyörtyilyistään, uhaten jopa puolivakavissaan käyttää Taitoaan, ellei toinen kertoisi. Hän ei uskonut naisen edes tietävän, mitä Taito oli, ja ettei se oikeastaan suonut voimaa lukea muiden ajatuksia. Nainen oli kuitenkin saanut käskytyksestä tarpeekseen ja päätti syytöksiä sylkien marssia ulos mökistä ja matkoihinsa.
Asioiden oikeellisuutta kuuluttanut mies oli lähdössä neidon perään, kun ulkona varjoissa odottanut Renes tyrmäsi hänet. Punatukan mielestä salamurhaaja oli ahdistellut naista jo tarpeeksi, vaikka eipä hänkään hyvissä tarkoituksissa nyt kettunsa kera tuon muukalaisen perään lähtenyt. Renes aikoi pitää huolen siitä, ettei nainen kertoisi kylän salattua sijaintia kenellekään.
Naiset kohtasivat kauempana kylästä, kun Renes oli harkitusti ohittanut varjostettunsa ja odottanut tätä edempänä. Punatukka ei ollut vielä varma, kuinka hänen tuli neidon kanssa menetellä. Tämä kun käyttäytyi melko omituisesti, puhui jotakin jostakin aivan äskettäin kuulemastaan hirveästä äänestä. Renes ei ollut kuullut mitään, mutta hän lähetti kaiken varalta Roycen tutkimaan lähimaastoa. Salamurhaaja oli tällä välin tullut jo tajuihinsa, ja hänen korppinsa Nani oli pitänyt naisia silmällä koko ajan. Korpin kautta hän saattoi vakoilla kaksikkoa seuratessaan näitä vaivihkaa syvemmälle metsään.
Royce löysi sittemmin jotakin omituista, joka pisti Reneksen entistä pahemmin hämilleen. Lady Ninyfa tuntui kuitenkin ymmärtävän, mistä ketun uhkaavanpuoleisessa löydössä oli kyse. Hän mainitsi syylliseksi noidan nimeltä 'Kmed'. Tulisieluinen Renes alkoi vähitellen hermostua ja uhkaili naista saadakseen tästä kaiken tiedon irti. Samassa salamurhaaja ehti paikalle ja käski punatukkaa lopettamaan.
Renes ei ollut odottanut miehen tuloa, eikä mies odottanut ystävänsä ottavan neitoa nyt vangikseen ja uhkaavansa tämän henkeä kunnon kuulustelun vuoksi. Tällaista salamurhaaja ei sentään hyväksynyt, vaikka halusi itsekin tietää, mistä oli kysymys.
Yhteistyöllä kaksikko onnistui kuitenkin pakenemaan vihaisen Reneksen ja tämän ketun luota yhä syvemmälle metsään. He tekivät leirin levätäkseen yön yli. Mies pahoitteli aiempaa käytöstään, ja nainen alkoi vähitellen suhtautua kaappaajaansa hieman myötämielisemmin.
Aamulla nainen lupasi selittää miehelle paremmin kummalliset tapahtumat, mikäli salamurhaaja seuraisi tätä läheiseen kylään. Vaistokas tunsi yhä tietynlaista omatuntoa seuralaisensa takia, ja mikä tärkeämpää, hän oli tavattoman utelias. Niinpä miestä vuorostaan vietiinkin tästä eteenpäin kuin pässiä narussa.
Perillä kylässä nainen kertoi miehelle vihollisestaan, noidasta nimeltä Kmed. Hän pyysi salamurhaajaa surmaamaan miehen, tai ainakin auttamaan yrityksessä. Vaistokas, jolla ei tietenkään ollut mitään murhia vastaan, suostui tähän osittain hyvityksenä teoistaan, suurimmaksi osaksi vain synkän harrastuksensa varjolla.
Kun sopimuksesta oli päästy yhteisymmärrykseen, kutsui nainen luokseen veljensä, johon salamurhaaja suhtautui vaistomaisen vihamielisesti. Osittain juuri sen vuoksi, että tämä mies vaikutti kuuluvan johonkin hoviin. Hänen avustamanaan vaistokas ja nainen siirtyivät kylästä eräänlaiseen viihtyisään puutarhaan, jonka kautta he jatkoivat matkaansa salamurhaajalle tuntemattomaan maailmaan.
Torni toisessa maailmassa ( Maailmankaikkeus ):
Perillä vieraassa, harmaassa maailmassa lähti kaksikko etsimään tornia, jossa Kmed naisen mukaan majaili. Matkalla he pysähtyivät levähtääkseen ladossa, jossa kuulosti olevan jo joku. Vaistokkaan astuessa sisään selvisi, että he olivat törmänneet naisen aviomieheen nimeltä Pellcor. Tässä kohtaa salamurhaaja otti syystäkin etäisyyttä, olihan hän vikitellyt taannoin lady Ninyfaa, eikä muutoinkaan pitänyt ihmismiehistä tippaakaan.
Aamuun mennessä suunniteltiin, että nainen ja vaistokas jatkaisivat edelleen kohti linnaa, mutta Pellcor ei jatkaisi näiden kanssa enää matkaa, sillä tämä oli haavoittunut yritettyään jo kerran sisään torniin. Kaksikko törmäsi vaikeuksiin pian laskusillalla, mutta onnistui selviämään niistä rakennuksen suojiin. Korppi vaikutti tässä kohtaa jättäneen leikin kesken ja kadonneen omia aikojaan. Nainenkin oli kärsinyt sillalla tapahtuneesta välikohtauksesta sen verran, jotta tämän oli pakko jäädä lepäämään miehen jatkaessa eteenpäin.
Salamurhaaja nousi tornin huipulle, jossa hän kohtasi Kmedin ja mitteli tämän kanssa voimiaan. Ratkaisevalla hetkellä taisteluun sekaantui vastoin kaikkia odotuksia myös Pellcor, joka sai siinä sivussa surmansa. Mies ei jäänyt tätä itkemään, vaikka tunsikin myötätuntoa naista kohtaan. Hänen oli hoideltava Kmed lopullisesti hengiltä.
Tavoitteensa saavutettuaan palasivat nainen ja vaistokas puutarhaan, jossa he erkanivat ja jatkoivat matkaa omiin suuntiinsa. Sen pituinen se. Toistaiseksi.
------------------------------------
Tämä oli tietenkin hyvin pelkistetty versio tapahtumista, joista voitte halutessanne lukea enemmän itse pelissä. Paikat merkitsin sulkujen sisään, kuten varmasti huomasitte.
Vaikea sanoa, miten tämä kaikki vaikutti pitkällä tähtäimellä hahmooni. Kenties hän yllättyi hieman havaitessaan itsessään moista pyyteettömyyttä, vaikka tiesikin olevansa naisten edessä heikoilla. ;) Ja ehkä hänen asenteensa lieveni ihan pikkuriikkisen ihmismiehiäkin kohtaan. Ei tosin sanottavammin, eikä varsinkaan riittävästi.
Ei sitten muuta tältä erää. Renard Seresmo on taas vapaalla jalalla. Hän on hahmona näillä näkymin puoliaktiivinen/-passiivinen, eli tavoite on, mutta ei mikään pakottava sellainen, jos vastapelaajalla olisi omia suunnitelmia. Peliin heitän korppimiehen kunhan katson sen taas ajankohtaiseksi.
Ennen Myrkmereä:
Keikari päätyi ajanvietteekseen liehittelemään lady Ninyfaa erään vanhan linnan puutarhassa, odotellessaan erään toisen henkilön astuvan näkyviinsä. Tällöin hän kertoi neidolle poistuvansa vain hetkiseksi hoitamaan erään asian. Mies ei arvannut naisen kuvittelevan tapaamisella olleen jonkinlaisen tarkoituksen, ja että tämä seuraisi häntä linnan sokkeloisiin käytäviin.
Täällä lady Ninyfa sai todistaa, kuinka tämä päällepäin kohtelias ja ystävällinen tuttavuus murhasi odottamatta tuntemattoman aatelismiehen. Huomattuaan olleensa huolimaton ja tulleensa havaituksi, aikoi salamurhaaja aluksi päästää neidonkin päiviltä, pahoitellen tosin moista välttämätöntä menettelyä. Tällöin miehen korppi, Nani, varoitti kuitenkin lähestyvistä vartijoista, ja tämä jätti yrityksensä sikseen. Hän ei kuitenkaan unohtanut ainoaa todistajaansa, vaan seurasi varjoista korppinsa silmin, mitä neito aikoisi sotilaille kertoa.
Kun järkyttynyt nainen ei yhtä kaikki kavaltanut keikaria, vaan koetti sen sijaan lähteä vain matkoihinsa, palasi mies jälleen tämän luo, muttei tällä kertaa mennyt suoraan asiaan, sillä neidon käytös vaivasi häntä. Lisäksi nainen uhkasi puolustautua mystisillä voimillaan, mikä saattoi olla vain hämäystä, mutta mies ei ottanut riskiä paljastaakseen mahdollisesti aiheutuvan hälyn myötä itseään sotilaille. Niinpä hän päätti vain ottaa todistajan mukaansa, kunnes pahin kohu laantuisi ja veriteolle olisi ehditty löytää joku toinen syyllinen.
Kulkuri ja hänen "sisarensa" ( Myrkos ):
Niinpä nämä kaksi lähtivät naisen vastahakoisuudesta huolimatta tien päälle ja kohti Myrkosta, jossa salamurhaajalla oli vielä eräs tehtävä hoitamatta. Hän ei ollut vielä varma, kuinka kauan neitoa kannatti raahata mukana, mutta päättäisi sen myöhemmin. Asiat eivät perillä kylässä ja sen majatalossa sujuneet aivan suunnitelmien mukaan: miehen työnantaja petti lupauksensa ja koetti hoidella värvättynsä päiviltä kuuluttamalla julki hänen kykynsä käyttää vihattua Vaistoa. Alta aikayksikön kääntyi tavernan väki vaistokasta vastaan, joka kostoa vannoen päätti pikimmiten hankkiutua pois tästä ansasta.
Tavernasta paettuaan huomasi mies ulkona odottaneen naisen kadonneen. Hän löysi tämän jonkin matkan päästä pyörtyneenä, eikä ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Vaistokas päätti kantaa neidon aluksi turvaan kylästä, jossa tämä olisi tajuttomana tullut vain ryöstetyksi. Ilta alkoi laskea ja kaksikon voimat olivat lopussa. Mies päätti rikkoa kaltaisiaan vastaan ja hakea turvaa lähellä sijaitsevasta kylästään, johon tavallisilta ihmisiltä oli pääsy kielletty. Edelleen kärvistellen suostui nainen hänen tahtoaan noudattamaan.
Kylä metsän kätköissä ( Metsä ):
Vaistokkaiden kylässä salamurhaaja törmäsi vanhaan lemmenleikkiinsä Renekseen ja tämän kettuun, Royceen. Seuralaisensa pyörtyminen taas odottamatta soi hänelle syyn ja tilaisuuden paeta äkäiseltä kaksikolta.
Mies kantoi naisen huteraan mökinröttelöönsä ja auttoi tätä virkoamaan. Hän vaati nyt naiselta selitystä kaikista näistä pyörtyilyistään, uhaten jopa puolivakavissaan käyttää Taitoaan, ellei toinen kertoisi. Hän ei uskonut naisen edes tietävän, mitä Taito oli, ja ettei se oikeastaan suonut voimaa lukea muiden ajatuksia. Nainen oli kuitenkin saanut käskytyksestä tarpeekseen ja päätti syytöksiä sylkien marssia ulos mökistä ja matkoihinsa.
Asioiden oikeellisuutta kuuluttanut mies oli lähdössä neidon perään, kun ulkona varjoissa odottanut Renes tyrmäsi hänet. Punatukan mielestä salamurhaaja oli ahdistellut naista jo tarpeeksi, vaikka eipä hänkään hyvissä tarkoituksissa nyt kettunsa kera tuon muukalaisen perään lähtenyt. Renes aikoi pitää huolen siitä, ettei nainen kertoisi kylän salattua sijaintia kenellekään.
Naiset kohtasivat kauempana kylästä, kun Renes oli harkitusti ohittanut varjostettunsa ja odottanut tätä edempänä. Punatukka ei ollut vielä varma, kuinka hänen tuli neidon kanssa menetellä. Tämä kun käyttäytyi melko omituisesti, puhui jotakin jostakin aivan äskettäin kuulemastaan hirveästä äänestä. Renes ei ollut kuullut mitään, mutta hän lähetti kaiken varalta Roycen tutkimaan lähimaastoa. Salamurhaaja oli tällä välin tullut jo tajuihinsa, ja hänen korppinsa Nani oli pitänyt naisia silmällä koko ajan. Korpin kautta hän saattoi vakoilla kaksikkoa seuratessaan näitä vaivihkaa syvemmälle metsään.
Royce löysi sittemmin jotakin omituista, joka pisti Reneksen entistä pahemmin hämilleen. Lady Ninyfa tuntui kuitenkin ymmärtävän, mistä ketun uhkaavanpuoleisessa löydössä oli kyse. Hän mainitsi syylliseksi noidan nimeltä 'Kmed'. Tulisieluinen Renes alkoi vähitellen hermostua ja uhkaili naista saadakseen tästä kaiken tiedon irti. Samassa salamurhaaja ehti paikalle ja käski punatukkaa lopettamaan.
Renes ei ollut odottanut miehen tuloa, eikä mies odottanut ystävänsä ottavan neitoa nyt vangikseen ja uhkaavansa tämän henkeä kunnon kuulustelun vuoksi. Tällaista salamurhaaja ei sentään hyväksynyt, vaikka halusi itsekin tietää, mistä oli kysymys.
Yhteistyöllä kaksikko onnistui kuitenkin pakenemaan vihaisen Reneksen ja tämän ketun luota yhä syvemmälle metsään. He tekivät leirin levätäkseen yön yli. Mies pahoitteli aiempaa käytöstään, ja nainen alkoi vähitellen suhtautua kaappaajaansa hieman myötämielisemmin.
Aamulla nainen lupasi selittää miehelle paremmin kummalliset tapahtumat, mikäli salamurhaaja seuraisi tätä läheiseen kylään. Vaistokas tunsi yhä tietynlaista omatuntoa seuralaisensa takia, ja mikä tärkeämpää, hän oli tavattoman utelias. Niinpä miestä vuorostaan vietiinkin tästä eteenpäin kuin pässiä narussa.
Perillä kylässä nainen kertoi miehelle vihollisestaan, noidasta nimeltä Kmed. Hän pyysi salamurhaajaa surmaamaan miehen, tai ainakin auttamaan yrityksessä. Vaistokas, jolla ei tietenkään ollut mitään murhia vastaan, suostui tähän osittain hyvityksenä teoistaan, suurimmaksi osaksi vain synkän harrastuksensa varjolla.
Kun sopimuksesta oli päästy yhteisymmärrykseen, kutsui nainen luokseen veljensä, johon salamurhaaja suhtautui vaistomaisen vihamielisesti. Osittain juuri sen vuoksi, että tämä mies vaikutti kuuluvan johonkin hoviin. Hänen avustamanaan vaistokas ja nainen siirtyivät kylästä eräänlaiseen viihtyisään puutarhaan, jonka kautta he jatkoivat matkaansa salamurhaajalle tuntemattomaan maailmaan.
Torni toisessa maailmassa ( Maailmankaikkeus ):
Perillä vieraassa, harmaassa maailmassa lähti kaksikko etsimään tornia, jossa Kmed naisen mukaan majaili. Matkalla he pysähtyivät levähtääkseen ladossa, jossa kuulosti olevan jo joku. Vaistokkaan astuessa sisään selvisi, että he olivat törmänneet naisen aviomieheen nimeltä Pellcor. Tässä kohtaa salamurhaaja otti syystäkin etäisyyttä, olihan hän vikitellyt taannoin lady Ninyfaa, eikä muutoinkaan pitänyt ihmismiehistä tippaakaan.
Aamuun mennessä suunniteltiin, että nainen ja vaistokas jatkaisivat edelleen kohti linnaa, mutta Pellcor ei jatkaisi näiden kanssa enää matkaa, sillä tämä oli haavoittunut yritettyään jo kerran sisään torniin. Kaksikko törmäsi vaikeuksiin pian laskusillalla, mutta onnistui selviämään niistä rakennuksen suojiin. Korppi vaikutti tässä kohtaa jättäneen leikin kesken ja kadonneen omia aikojaan. Nainenkin oli kärsinyt sillalla tapahtuneesta välikohtauksesta sen verran, jotta tämän oli pakko jäädä lepäämään miehen jatkaessa eteenpäin.
Salamurhaaja nousi tornin huipulle, jossa hän kohtasi Kmedin ja mitteli tämän kanssa voimiaan. Ratkaisevalla hetkellä taisteluun sekaantui vastoin kaikkia odotuksia myös Pellcor, joka sai siinä sivussa surmansa. Mies ei jäänyt tätä itkemään, vaikka tunsikin myötätuntoa naista kohtaan. Hänen oli hoideltava Kmed lopullisesti hengiltä.
Tavoitteensa saavutettuaan palasivat nainen ja vaistokas puutarhaan, jossa he erkanivat ja jatkoivat matkaa omiin suuntiinsa. Sen pituinen se. Toistaiseksi.
------------------------------------
Tämä oli tietenkin hyvin pelkistetty versio tapahtumista, joista voitte halutessanne lukea enemmän itse pelissä. Paikat merkitsin sulkujen sisään, kuten varmasti huomasitte.
Vaikea sanoa, miten tämä kaikki vaikutti pitkällä tähtäimellä hahmooni. Kenties hän yllättyi hieman havaitessaan itsessään moista pyyteettömyyttä, vaikka tiesikin olevansa naisten edessä heikoilla. ;) Ja ehkä hänen asenteensa lieveni ihan pikkuriikkisen ihmismiehiäkin kohtaan. Ei tosin sanottavammin, eikä varsinkaan riittävästi.
Ei sitten muuta tältä erää. Renard Seresmo on taas vapaalla jalalla. Hän on hahmona näillä näkymin puoliaktiivinen/-passiivinen, eli tavoite on, mutta ei mikään pakottava sellainen, jos vastapelaajalla olisi omia suunnitelmia. Peliin heitän korppimiehen kunhan katson sen taas ajankohtaiseksi.