beerworm
Member
The light that burns twice as bright burns half as long. And you have burned so very, very brightly.
Posts: 15
|
Post by beerworm on Nov 6, 2007 21:35:25 GMT 3
Rottahan ihmisläheiseksi alkoi, Magnus pohti. Hän ei ollut juuri kuunnellut miehen ja rotan välistä vuoropuhelua, sillä hänen omat mietteet olivat tärkeämmät. Syrjäkorvalla hän oli kuitenkin ymmärtänyt, että rotalla oli omakin lehmänsä ojassa. Heillä oli nyt sama päämäärä, joten he saattoivat yhtä hyvin kulkea sinne yhdessäkin. Rotta oli muutenkin lähin johon hän pystyi luottamaan tässä jumalten hylkäämässä kaupunginosassa. Tietyin varauksin, luonnollisesti. Se olisi tietysti paljastanut hänen aikeensa mikäli olisi tiennyt hyötyvänsä siitä jollain tapaa. Todennäköisesti se suunnittelikin tekevänsä niin, ainakin sen jälkeen kun katsoi hänet tarpeettomaksi.
”Oikeassa olet.”, Magnus tokaisi uudelle matkakumppanilleen. ”Olen kuluttanut täällä jo tarpeeksi aikaani.” Puliukkoon hän ei tuhlannut enää aikaansa. Hän oli jo saanut kaipaamaansa. Jos mies oli valehdellut, hän voisi aina etsiä tämän uudestaan ja käyttää astetta kovempia otteita. Rotta saisi auttaa siinä puuhassa, jos tarve sellaiseen tulisi. Syöpäläisen saisi kyllä houkuteltua vaikka mihin kunhan tarpeeksi mittavan palkkion lupasi.
Kartano huoletti. Hänen pitäisi päässä tarpeeksi lähelle rakennusta jotta voisi päättää seuraavan etenemistapansa. Rakennus olisi eittämättä vahvasi vartioitu, mikäli Carith oli mitään menneisyydestään oppinut. Olisi hyvin hankala päästä hänen lähelleen ja täyttää tavoite, jonka vuoksi hän oli tänne saapunutkin. Ellei… Hän käänsi huomionsa rottaan ja mittaili tätä päästä varpaisiin, kuin arvioiden tämän soveltuvuutta omiin tarpeisiinsa.
|
|
|
Post by submarine on Nov 6, 2007 21:46:53 GMT 3
Kneri pohti hetken. Hän oli elellyt tässä kaupungissa arviolta vuoden päivät. Siitä oli... kolme vuotta? Neljä? Juoppo oli kyllä muistanut hänet, mutta tämä tunnettiin siitä, että juomisestaan huolimatta ei koskaan unohtanut mitään - tai sitten olikin unohtanut, mutta esitti vain tietävänsä. Yksi pirullisen juonikas tapaus sekin. Oli vaikea sanoa, kuinka moni muu muistaisi. Toivottavasti juuri ne, joiden oli hyväkin muistaa. Oli tosin myös tiettyjä, joiden rotta ei toivonut alkuunkaan muistavan itseään. Kun asui vuoden tällaisessa paikassa, jätti kyllä vihamiehiä peräänsä - mikäli oli siis hengissäkään. Se oli ollut ruton aikaan, mikä pakotti pitkään karanteeniin.
"Katsohan, jotain on meneillään", Kneri totesi suupielestään, nyökäten sivukujaa kohti. Siellä liikkui sama seurue, jonka tielle mies oli ollut vähällä astua. Ryhmän ensimmäinen - rotta muisti tämän nimeksi Adabbas - näytti melkoisen hermostuneelta. Mies oli pitkä ja kalpea, ja tällä oli harmaat, lyhyiksi kynityt hiukset. Tämä näytti suorastaan ruumiilta. Rotta oli vain iloinen, ettei joutunut tekemisiin näiden kanssa. Mutta joku joutuisi, sillä eivät nämä huvikseen kuljeskelleet kaduilla. "Parempi pysyä kaukana."
|
|
beerworm
Member
The light that burns twice as bright burns half as long. And you have burned so very, very brightly.
Posts: 15
|
Post by beerworm on Nov 6, 2007 22:08:01 GMT 3
Magnus seurasi tilannetta ja yritti tehdä sen huomaamattomasti. Hän tiesi kokemuksesta sen olevan hyvin vaikeaa. Tällä kertaa se johtui hänen pukeutumisestaan. Valitettavasti, ilman kypärääkin hänellä oli useimpiin samanlainen vaikutus. Hänen kasvonpiirteensä toimivat sattuneesta syystä hyvin muistettavina tuntomerkkeinä. Jopa kypärää paremminkin, hän toisinaan ajatteli. Hän toivoi, ettei tuosta seurueesta olisi harmia tulevaisuudessa. Hän aprikoi mahdollisuutta, että nuokin työskentelivät Asymerilaisen laskuun. Mitä pikimmin hän saisi tehtävänsä täällä hoidettua ja sitä mukaa pääsi pois koko kaupungista, sen parempi.
Hän kysyi rotalta hiljaa: ”Mitä tapahtuu?” Jotain väkivaltaista, hän arveli ja tunsi kurkkunsa kuivuvan. Hän vei taas oikean käden miekkansa kahvalle, mutta veti sen pois tajuttuaan kuinka uhkaavalta se saattaisi joukkiosta näyttää. Rotta oli jo kerran säästänyt hänen henkensä tuolta rupusakilta, eikä Magnus halunnut ottaa uusia riskejä tulevaisuudessa. Kunhan kukaan heistä ei saisi päähänsä, että hänen varustuksensa voisi olla arvokastakin myyntitavaraa. Monien vastaantulevien kaupunkilaisten katseista hän oli jo kuvitellut erottavansa rahanahneen tuijotuksen. Yhdelläkään ei ollut vielä ollut kanttia tehdä mitään hänen varustuksensa saamiseksi, mutta hyvä onni ei riittäisi loputtomiin. Hän ei tuntenut oloaan yhtään turvallisemmaksi, vaikka olikin matkaseuraa saanut. Hänen silmissään rottamies oli yhä vihollinen. Sama koski jok’ikistä slummeissa asuvaa.
|
|
|
Post by submarine on Nov 6, 2007 22:19:36 GMT 3
"Minulla ei ole aavistustakaan", Kneri totesi, "mutta nuo eivät ole mitään pikkuryöväreitä. Palkkasotureita, tappajia. Sellaisia, joista on enemmän harmia kuin satunnaisesta ryöstelijästä. Sanotaan, että ovat tappaneet hirviöitäkin." Rotta saattoi olla tyytyväinen siihen, ettei yksinkertaisesti näyttänyt tappamisen arvoiselta. Tämä yski jälleen, nyt niin että painui kaksin kerroin, ja pyyhki käden jo valmiiksi saastaiseen kaapuunsa. Pirturyyppy ei olisi pahitteeksi.
Kulkiessaan Kneri suunnitteli, mitä tekisi, jos osoittautuisi, ettei hän ollut hiukkaakaan tervetullut. Selvin vaihtoehto olisi tietenkin tosiaan väittää, että oli vain tuonut miestä paikalle. Olipa se sitten hyvä tai huono asia, toimisi se hänen hyväkseen. Jos hyvä, hän vain selittäisi olleensa avulias, jos taas paha, sanoisi hän johdattaneensa vain vihollisen ansaan. Se toimisi, jos toimisi. Ja jos ei toimisi, juokseminenkin osoittautui usein käteväksi keinoksi. "Miksi olet etsimässä sitä miestä?" rotta kysäisi äkkiä, kuulostaen lähestulkoon viattomalta. Tosiasiassa hän vain koetti nyhtää kaikkia mahdollisia yksityiskohtia, joita voisi käyttää tarvittaessa hyödyksi.
|
|
beerworm
Member
The light that burns twice as bright burns half as long. And you have burned so very, very brightly.
Posts: 15
|
Post by beerworm on Nov 6, 2007 23:20:28 GMT 3
”Minulla on syyni.”, Magnus vastasi ykskantaan. ”Tulin tavallaan perimään velkoja, jos niin voi sanoa.” Rotan ei tarvinnut tietää sen tarkempia yksityiskohtia. Kävellessään aivan rotan kannoilla, hän ei voinut kuin toivoa että mikä tahansa tauti tätä riivasikin ei ollut helposti tarttuvaa lajia. Rottamies ryki kuin sille olisi maksettu siitä. Muutaman risteyksen päässä hän oli erottavinaan erään rakennusryppään nurkassa sortuneen tornitalon tapaisen. Tähän mennessä vaikutti siltä, että humalikko oli kuin olikin puhunut totta. Ehkä kartanokin olisi siellä missä hän oli vihjannut. Magnusta kadutti, ettei hän ollut kiireessään tajunnut udella mieheltä sen tarkempia tietoja rakennuksesta ja sen lähialueesta. Hänen tulisi tietää kuinka tarkasti vartioitu kartano ja sen ympäristö olivat, ennen kuin hän voisi kuvitella ottavansa askeltakaan sen suuntaan. Carithilla oli todennäköisesti vartijoita pienen armeijan verran, sekä rakennuksen sisällä että sen ulkopuolella. Tämä olisi parempi hoitaa yöaikaan, mikäli vain mahdollista. Jos hän löytäisi jonkin syrjäisen sopin kartanon läheltä ja onnistuisi piilottelemaan siellä yöhön saakka, tilanne saattaisi kääntyä hänen edukseen. Päivänvalossa hänen tungettelunsa huomattaisiin alta aikayksikön ja Asymerialaisen joukot olisivat nopeasti ajaneet hänet ansaan. Tilanne vaati hienovaraisuutta. Hän tarvitsi myös aikaa toimivan suunnitelman luomiseen. Tällä hetkellä hänellä ei ollut kumpaakaan. Ongelma oli suurimmalta osin siinä, ettei Magnus ollut tutussa ympäristössä. Olisi ollut hieman vaivattomampaa, mikäli rosvopäällikön maja olisi sijainnut metsän siimeksessä tai jossain kyläpahasen liepeillä. Helppoa se ei olisi ollut tuolloinkaan, mutta ainakin hänellä olisi ollut tutunkaltaisessa ympäristössä jonkinlainen etulyöntiasema. ”Entä itse?”, hän puhutteli rottaa taas kun hiljaisuutta oli kestänyt hieman pidempään. ”Käsitin, että tuossa kartanossa on joku, jota itsekin haet.”
|
|
|
Post by submarine on Nov 6, 2007 23:43:04 GMT 3
"Mitätön juttu, muutama vanha kolikko", Kneri vastasi. "Pelkäsin, että se mies olisi jo kuollut, mutta tämä pääsikin leivänsyrjään kiinni. Nyt tämä on sitten kai jokin pikkutärkeä, joka hoitelee asioita suuren puun alaoksilla." Oikeastaan, kun asiaa mietti, saattoi Rotta sanoa olevansa hieman kiipelissä tilanteen kanssa. Jos Rakki - kuten miestä nimitettiin siitä, että oli hakannut sokean koiran viedäkseen tämän ruuan - ei astelisi suoraan häntä päin, olisi hänellä pieni pulma päästä tämän luokse - tai edes löytää koko mies. Vaikka toisaalta, ehkäpä hän pääsisi miehen varjolla sisään ongelmitta, kukapa tiesi. Se oli ainakin varma, että töitä hän ei ottaisi vastaan.
|
|
beerworm
Member
The light that burns twice as bright burns half as long. And you have burned so very, very brightly.
Posts: 15
|
Post by beerworm on Nov 7, 2007 0:09:53 GMT 3
He saapuivat sortuneen tornirakennuksen luokse ja ohittivat sen, jatkaen matkaansa kohti neuvottua suuntaa. Vielä hän ei kyennyt näkemään mitään kartanontapaista, ja pohti oliko mies pettänyt häntä vain säästyäkseen selkäsaunalta. Hän oli kuitenkin huomannut, että väenpaljous oli selvästi vähentymään päin mitä pidemmälle hän oikeaksi olettamaansa päällystämätöntä katua pitkin kulki. Kerjäläisiä ja muita irtolaisia näkyi yhä harvemmin ja vastaan kävelevät ihmiset vaikuttivat olevan aiempaa häijymmän näköisiä. Harva kulki täälläpäin yksin, useimmat olivat kokoontuneet pieniksi joukoiksi. Täälläpäin kaikki eivät edes vaivautuneet piilottelemaan teräaseitaan, vaan ne roikkuivat selvästi näkyvillä kuin varoituksena niille jotka olivat tarpeeksi typeriä kokeilemaan onneaan. Magnus ei ollut varma, mutta toisinaan joidenkin ryhmien joukossa hän oli erottavinaan lähes harjoitettua määrätietoisuutta ja järjestäytymistä. Heihin luotiin yhä uteliaita silmäyksiä, joista suurin osa kuitenkin kääntyi pois huomatessaan hänen vastaavan niihin omallaan. Jokaisen askeleen jälkeen hän tunsi olevansa hieman lähempänä oikeaa määränpäätä. Eron huomasi myös rakennuksissa. Suurin osa oli toki huonossa kunnossa ja lähes sortumisen partaalla, mutta jotkut taloista olivat selvästi paremmassa kunnossa kuin mitä hän oli slummissa ollessaan nähnyt. Noissa taloissa täytyi asua tavallisia kurkunleikkaajia vaikutusvaltaisempaa väkeä. Tuskin muuten ne olisivat selvinneet noin hyvin mielivaltaiselta vandalismilta ja ajan kolhuilta. Alueella oli hieman hiljaisempaa kuin huonommassa kunnossa olevalla slummialueella, mutta täälläkin olisi saanut korottaa ääntään saadakseen sanansa kuulumaan väkijoukosta lähtevän puheensorin yli. ”Taidamme olla oikealla reitillä.”, Magnus puhui suupielestään rotalle, kuin ei olisi tajunnut asian olevan ilmiselvää.
|
|
|
Post by submarine on Nov 7, 2007 0:39:17 GMT 3
Knerikin huomasi muutoksen, ja tiesi summittaisesti syyn siihen. Täällä oli sitä rikollisuutta, jota sanottiin järjestäytyneeksi. Pelkkä hienompi ilmaisutapa sille, että sen piiriin kuuluvat koettivat itse olla likaamatta käsiään ja laittoivat muut iskemään puukkoa selkiin. Mutta sitä ei kuitenkaan käynyt kieltäminen, etteikö se olisi vaarallisempaa, kuin pelkkä järjestäytymätön, yksilöpohjainen ryöstely ja varastaminen. Se näkyi jo aivan siinä, että lahjuksilla pidettiin vähätkin vartijat poissa kuvioista ja kaikkein saastaisin roskaväki hoidettiin muualle. Siksi väkeä oli vähemmän ja aseita näkyi esillä. Täällä ei ollut millään tavalla mukavampaa, mutta ainakin satunnainen kulkija sai pelätä aavistuksen vähemmän itsensä puolesta - täällä moni piti itseään liian hyvänä jonkun onnettoman ryöstämiseen.
Rotan ja miehen ohitti lähestulkoon vierestä rial, joka oli kaikin tavoin lukemattomia kertoja ikävämpi, kuin Kneri mitenkään kykeni olemaan. Hänellä saattoi olla toisessa korvassa rautarenkaita, mutta tällä oli niitä kaikkialla rotankasvoissaan, mihin vain saattoi työntää, aina huulista silmäkulmiin ja nenään. Tällä oli yllään mustaa, niitattua ja parkittua nahkapanssaria, ja monet karkeasti luusta tehdyt korut rumistivat tätä entisestään. Villisti mulkoileva raakalainen näytti siltä, että saattaisi koska hyvänsä loikata tappamaan. Teräaseitakin tällä oli melkoinen määrä Kneri ei sanonut mitään, kun toinen rotta oli kulkenut ohitse, vaikka tiesikin ettei tämä kuulisi. Rialit olivat oma osansa kaupunkeja, se oli selvä - tavallisesti se osa, joka näyti kaupungin perustuksia. Kneri itse ei ollut täysin samaa maata. Sellaiset, tapaukset, kuin äsken ohitse kulkenut, olivat kaikkein pahimpia. Ne luulivat olevansa ihmisiä, mutteivät piitanneet mitään moraalista. Ne eivät tienneet rikkovansa lakeja, niille niitä ei edes ollut. Kneri ei tiennyt, oliko parempi vai huonompi, mutta ainakaan hän ei ollut yhtä typerä.
|
|
beerworm
Member
The light that burns twice as bright burns half as long. And you have burned so very, very brightly.
Posts: 15
|
Post by beerworm on Nov 12, 2007 18:56:49 GMT 3
Magnus vältti parhaansa mukaan katsekontaktin heidät ohittavaan toiseen rottaotukseen. Otuksen koko olemus huokui vihamielisyyttä. Hän odotti sen hyökkäävän itsensä tai edellä kulkevan rotan kimppuun minä hetkenä tahansa. Magnus piteli oikeaa kättään vyöllään, lähellä miekan kahvaa ollakseen tapansa mukaan valmiina toimimaan hyökkäyksen varalta. Vasta kun tummaan nahkaan panssaroitunut otus oli ohittanut heidät ja useita sydämenlyöntejä oli kulunut ilman tikarin pistoa selkänahassa, Magnus uskalsi huokaista helpotuksesta. Yhden jättiläisrotan hän olisi saattanut voittaakin reilussa kamppailussa, mutta parempi kun riskiä ei ollut pitänyt ottaa. Tuollakin yksilöllä saattoi olla hampaisiin asti aseistautuneita lajitovereita vain huutoetäisyyden päässä. Ja hänen pitäisi päästä vielä pois samaa reittiä käyttäen, Magnus harmitteli ajatuksissaan. Se ei tulisi olemaan helppoa, varsinkaan jos hänet yhytettäisiin kulkemasta Carithin kartanon mailla.
Kaksikko ohitti jälleen yhden tuimanoloisen joukkion, eikä jälkimmäisenä kulkeva Magnus huomannut, kuinka tuosta joukosta erkani vaivihkaa kolme miestä, jotka lähtivät astelemaan heidän perässään. Nopealla vilauksella mieskolmikko saattoi muistuttaa tavallisia kaduntallaajia, mutta kuka tahansa tarkkakatseisempi henkilö olisi helposti tajunnut miesten raavaasta ulkomuodosta näiden olevan jotain astetta vaarallisempaa. Asia oli myös yksinkertaista päätellä kaikesta siitä teräasemäärästä, jonka miehet olivat vöilleen käsiensä ulottuville keränneet. Kolmikon ensimmäisenä kulkevalla miehellä roikkui kaikenlisäksi pitkä lyömämiekka selässään. Ase oli omiaan täydentämään uhkaavaa olemusta jonka mieleenpainuvin ominaisuus oli lukuisten ristiin kulkevien arpien täyttämät kasvot. Ne paikalliset jotka tiesivät keitä nuo miehet olivat, ja ennen kaikkea miten he elantonsa saivat, tekivät nöyrästi tilaa kolmikolle ja muuttivat itsensä parhaansa mukaan huomaamattomiksi.
|
|
|
Post by submarine on Nov 12, 2007 19:58:18 GMT 3
Kneri katui sitä, ettei ollut ottanut pirtupulloa mukaansa. Yskä pakotti taas kurkussa, eikä se tietenkään tulisi itsekseen lähtemään. Pieni tulinen tilkka olisi kyllä auttanut, mutta sitä ei ollut. Ostamaankaan rotta ei aikonut sitä ruveta, sillä silloin tulisi ilmi, missä hän säilytti kukkaroaan. Lisäksi oli yleisessä tiedossa, että täälläpäin lotrattiin ties mitä viinan sekaan, eikä todellakaan pelkkää puhdasta vettä - se oli liian arvokasta tuhlattavaksi siihen. Voimakas maku esti suuta huomaamasta, ja kaikkein räikeimmissä tilanteissa käytettiin tummaa pulloakin. Oli siis jo aivan itsesuojelua ostaa juomansa niiltä, joiden tavaran ei tiedetty sokeuttaneen ketään.
Koska mitään hillitsevää ei ollut saatavilla, Kneri yski. Köhä tuntui pahenevan joka kerralla, eikä se ollut hiukkaakaan kaunista kuunneltavaa - saati sitten nähtävää. Aina lopuksi rotta sylkäisi suustaan suuren klimpin, kuin todisteena siitä, että yski tosiaan muutakin kuin ilmaa. Yskiessään erityisen rajusti Kneri sattui näkemään taakseen. Hän pani kyllä merkille, mitä oli meneillään, kuten tämäntapaiseen harjaantunein silmin osasi, muttei osoittanut vielä nähneensä mitään. Häntä ja miestä seurasi ikävännäköinen joukkio. Ei tarvinnut tietää näiden taustaa voidakseen sanoa, että jokainen oli varmasti viiltänyt muutaman kurkun elinaikanaan - oletettavasti paljon enemmänkin. Nyt rotta teeskenteli aina välistä tutkivansa jotakin rakennusta tai kadunkulmaa päästäkseen varmistamaan syrjäsilmällä epäilyksiään oikeiksi. Pahalta näytti.
Mutta kumman perässä nämä luunmurskaajat olivat, hänen vai miehen? Kneri oli kyllä saanut muutaman kerran peräänsä muutamankin tahon, pahimpina täydellisestä fanaattisuudestaan tunnetun kirkon, mutta toivoi hartaasti näiden unohtaneen jo aikaa sitten. Ei hän ollut viime aikoina mitään tehnyt, ei ainakaan mitään, mistä palkattaisiin arpinaamaisia tappajia perään. "Älä katso, meitä seurataan. Muutama mies. Paljon terästä", rotta totesi suupielestään miehelle, elehtimättä mitenkään taakseen. Samalla Kneri vilkuili parasta mahdollista suuntaa, johon rynnätä. Hän ei aikonut alkaa minkäänlaiseen puukkojunkkaan minkään pikkulasta suuremman ja aseettoman kanssa, jos vain saattoi siihen vaikuttaa. Täytyi vain toivoa, että mies ajattelisi toisin ja tarttuisi miekkaan - se toimisi hidasteena. Tai vielä parempi olisi, jos nämä olisivatkin vain miehen perässä.
|
|