|
Post by ichigo on Mar 21, 2007 21:41:18 GMT 3
Neko, tuo nuori kissahalffi ja melko tunnettu palkkamurhaaja, liikuskeli hiljaa kylän kujilla, katanat vyöllään ja kissamaiset korvat luimuun painettuna. Lämmin tuuli tuiverrutti tytön hiuksia. Vaikka tuulesta ei ollut kunnolla minkäänlaista vastatuulta. Nekon eteen laskeutui pieni lintu, joka alkoi nokkimaan maata ja pian se kaatui päättömänä maahan. Veri oli roiskahtanut kissahalffin housujen päälle, mutta tyttö pyyhki sen nopeasti pois. Linnun pää vieri pois kujalta, kadulle jossa monet alkoivat kirkumaan. Tämä oli Nekon mielipuuhaa, jos ei ollut ketään ketä häntä olisi pyydetty tappamaan rahasta. Tyttö naurahti kylmästi ja asteli pois kujalta. Jotkut pysähtyivät kesken asioidensa, Nekon kävellessä ohi. Moni läimäytti talojensa ikkunoiden puitteet kiinni, halffin kävellessä ohi. Pieni, noin kahdeksan vuotias lapsi, juoksi Nekoa päin."Katsoisit mihin juokset." Neko huusi ja nopeasti lapsen äiti tuli ja vei lapsensa pois, katsoen Nekoa peloissaan."Opeta lapsesi kunnolla, nainen." Hän sanoi ja laittoi toisen katanansa takaisin vyölle. Jokin herätti halffin huomion. Se oli vanha paperin pala. Neko poimi sen kissamaisiin käsiinsä ja katsoi sitä. Tytön silmät pyöristyivät, mutta olivat ahnaat ja ilkeät. Paperissa oli kuva naisesta, ja nainen sattui olemaan Nekon äiti. Nainen joka oli myynyt oman tyttärensä piiaksi. Se sai Nekon puristamaan paperin pieneksi mytyksi, nyrkkiinsä ja hän viskasi sen pois. Hyvällä onnella se osuisi lintuun tai sitten jäisi maahan lojumaan. Hän työnsi kädet viittansa taskuihin, laskien katseensa maahan ja pysähtyen keskelle katua.
//Saa tulla kuka tahansa tämän halffin seuraksi. Ei Neko pure, oletko varma?//
|
|
|
Post by Rinco on May 20, 2007 12:52:07 GMT 3
Tristan kaarteli kylän yllä, hän oli kiinnostunut kovasti halffista, ja katseli tämän touhuja pitkään ja hartaasti, niin ilkeä kuin olikin, tämä sai Tristanin mielenkiinnon ylle, Lohikäärme kaarteli ´Kissahalffin yllä, ja ulisi hiljaa, hän kuuli´nuoren kolean naurun kuvalta, ja havahtui mietteistään, se ei ollut vielä huomannut lohikäärmettä joka kaarteli halfin yläpuolella, Tristan ravisti päätään, hänelle tuli nälkä, hän halusi verta, jotain syötävää, se sai hänet etsimään kadulta jotain koiraa tai kissaa ruuaksi, jess! siellä se oli musta koira, Tristan syöksyi koiraa kohti ylä ilmoista ja otti sen hampaisiinsa, se sai suuren kohun aikaseksi. Tristan otti korkeutta ja katsoi alas mustilla lohikäärmeen silmillään, Koira ulisi hänen suussaan ja yritti päästä lohikäärmeen otteesta, Tristan otti sen kynsiinsä ja repi kappaleiksi, veri lensi maahan. Tristan hotkaisi koiran yktenä kappaleena suuhunsa. Kun hän alkoi jälleen etsiä Kissahalffia, hän surukseen totesi sen kadonneen. "Voi turkanen!"
|
|
|
Post by Rinco on May 20, 2007 14:01:06 GMT 3
//oon vasta alottelia, ei kovin hyvin, mutta toivottavasti kelpaa//
|
|
|
Post by Rinco on Jun 17, 2007 22:45:17 GMT 3
((oon oottanu niin kauan että päätin lopettaa tämän omalta osaltani))
Tristan kaarteli kaupungin yllä saaden ihmiset pelon valtaan, hänen musta varjonsa leijaili maan pinnalla. Tämän tarkat silmät eivät erottaneet ihmis joukosta kissahalffia. Tämä pudisti päätään hermostuneena, hän odotti ja odotti, mutta ei löytänyt etsimäänsä. Ilta saapui ja Tristan huokaisi, tämä lensi mykrkselta pois, sen siipiä särki ja vatsa kivisti, ei se koira nyt mitään parasta ruokaa ollut. Lohikäärme tarkasteli aurinkoa joka laskeutui mailleen lepäämään niin kuin äiti oli sanonut. "Kohti pohjoista!" Trisatn huudahti ja ponnisti vauhtia ilmasta. Lohikäärme katosi hiljalleen taivaalle jättäen jälkeensä lievän sekasorron kylään.
|
|
|
Post by kiana on Jun 28, 2007 14:20:14 GMT 3
((Änkisin mukaan mustahaltia salamurhaajallani, esittely löytyy nimellä Tikara.)
Tumma hahmo liikkui kissamaisen notkeasti hämärällä kujalla, näyttäen sulautuvan varjoihin, hänen lumotuista saappaistaan ei kuulunut ääntäkään. Musta käsi oli kietoutunut tiukasti toisen sapelin ympärille, häntä ei kaivattu täälä, mustahaltiat kun tunnetustu olivat sellainen rotu jota ei haluttu samaan huoneeseen, jos henki oli itselleen kallis. Mustan hupun kätköistä saattoi erottaa kaksi kiiluvaa punaista pistettä, naisen lämpöä aistivat silmät.
Tika hengitti kiivaasti ja hikipisara valui hänen ohimolleen, hän oli ottanut valtavan riskin uskaltauduttuaan tähän pieneen kylään, jos joku saisi hänet kiinni hänen päänsä roikkuisi todennäköisesti seuraavana aamuna pylväässä.
Mustahaltia virnisti ilottomasti, tätä vartenhan hänet oli tänne lähetetty, ottamaan asioista selvää, tutkimaan ihmisten ja muiden rotujen käyttäytymistä, seuraamaan luonnonilmiöitä. Tika hätkähti huomatessaan linnunpään vierivän katukivetyksellä, ilme muuttui nopeasti kylmäksi virneeksi, jollakin täällä oli erittäin drowmainen huumori.
Nainen kiihdytti askeleitaan, häntä kiinnosti nähdä tämä sekasorron aiheuttanut henkilö. Tikan edessä käveli nainen, selvästi nainen, mutta tämän korvat olivat oudon kissamaiset ja tällä oli pitkä häntä. Mustahaltia katsoi tarkasti naista, tästä rodusta hän ei ollut koskaan kuullut, mutta eihän hänen taivaanalaistan rotujensa tieto pohjautunut kovin laajalle, mitä nyt Uumenalassa oli nähnyt pidettävän orjina.
Mustahaltia kumartui ja nappasi paperin minkä halffi oli heittänyt pois ja avasi tämän varovasti, kuvassa oli nainen, selvästi tuon kissanaisen sukua, luultavasti tämän äiti. Kuva herätti Tikassa muistoja, kuinka hän oli paennut kohtaloaan Lothin papittarena, päässyt melkein ulos, ainut este oli mustahaltian oma äiti, joka oli hänkin väistynyt, tikari kurkussaan.
|
|
|
Post by ichigo on Jul 7, 2007 14:04:38 GMT 3
//Tervetulloota mukaan, anteeksi, että kestää.//
Neko vaistosi jonkun olevan takanaan, muttei kääntynyt. Hän painoi päänsä alas, tuijotellen kenkiään. Hän kääntyi, nostean katseensa, jossa ei hehkunut ollenkaan lämpöä. Nainen oli hieman hämillään, mikä saattoi paistaa tämän kasvoista. Mustahaltia... Vaikka Neko ei paheksunut toista, tämä näytti niin luonnottomalta. Hänellä oli käsi valmiina ottamaan katanansa vyöltä, mutta jotenkin tuntui, ettei nyt olisi kovin soveliaista. Kissahalffi käänsi selkänsä toiselle ja lähti kädet melkein katanoilla, eteenpäin, pää hieman painuksissa taas. Hän puri hampaitaan yhteen, jottei tullut sanomaan yhtäkään mitään. Nainen ei kestänyt enempää, hänen oli pakko sanoa jotakin. Neko kääntyi taas ympäri ja kohtasi jälleen toisen. "Kuka sinä olet?" Neko karjahti melko voimakkaasti.
|
|
|
Post by kiana on Jul 8, 2007 10:12:19 GMT 3
Mustahaltia naurahti toisen kysymykselle "Tika on nimi, mutta uskon, että haluat tietää jotain muutakin?" nainen sanoi arvoituksellisesti. "Entä itse? Oletko vihollinen vai jokin muu?" Tikaksi eittäytynyt nainen kysyi hymähtäen ja livautti eebenpuun mustat kätensä viittansa alle ja tarttui sapeleittensa kahvoihin varuillaan. Ilme hänen kasvoillaan oli silti erittäin tyyni ja arvioiva, kuin hän olisi mittaillut 'vihollista' kokoajan tai no, niinhän hän tekikin.
"Taisit yllättyä? Mustahaltia keskellä ihmisten pikku kylää, et kuule itsekkään ole mikään normaali ilmestys." Toinen nainen oli taitava, sen huomasi tämän rennosta, mutta kaikkeen valmiista tyylistä seistä ja tämän sopusuhtaisista lihaksista. 'Hänen kanssaan täytyy olla erityisen tarkkana.' nainen päätti ja astui eteenpäin, hänen katseensa kiinnittyi katanoihin joiden kahvoja toinen sormeili varsin tottuneesti.
|
|
|
Post by ichigo on Jul 11, 2007 19:10:31 GMT 3
"Saat itse päättää olenko vihollisesi tai jokin muu..." Neko sanoi, heilahtaen hieman. Hän kohotti hieman hartioitaan, sulkien pikkasen silmiään. Kissahalffi ei voinut olla naurahtamatta. "Normaali ilmestys? On se parempi olla 'ei normaali' ihmisten arki on niin tylsää..." Kissaneito tokaisi hieman pitkästyneesti. 'Aikooko hän hyökätä? Täältä pesee jos vain jos joku uskaltaa haastaa minut' Kissahalffi mietti, hampaitaan purren, nähden Tikan käsien liikkuvan tämän viitan alla. Nekon katse kiinnittyi paperin palaan, jonka itse oli noukkinut aiemmin ja heittänyt pois, nyt se lojui Tikaksi esitetyn naisen taakse. "Taisit tavata jo 'äitini'" Neitokainen sanoi kuivasti.
|
|
|
Post by kiana on Jul 12, 2007 11:31:49 GMT 3
"Ai oli hän äitisi?" Nainen vastasi tyynesti ja vilkaisi rypistynyttä paperia syrjäsilmällä, hänellä ei ollut juurikaan lisättävää kommentiinsa, sillä hän ei tiennyt juuri mitään perhesiteistä, olihan hän murhannut äitinsä. Vienosti hymyillen Tika katsoi toisen ilmettä, tämän mainittua äitinsä, se ei ollut mikään kaunein näky. "Jotain perhe riitaa?" nainen kysäisi ikään kuin ohimennen. mustaahaltiaa ei juuri liikuttanut toisten ongelmat, olihan hänellä niitä itselläänkin tarpeeksi, toivottavasti tuo toinen ei vain ilmoittaisi kaupungin vartioille hänestä, jos edes täällä sellaisia oli.
Tika hyväili tottuneesti sapeleittensa kahvoja, ne eivät olleet vielä koskaan pettäneet häntä. "Kysyn nyt suoraan, aiotko sinä ilmoittaa kenellekkään, että näit minut?" Drow kuiskasi pirullisesti hymyillen, jos vastaus olisi kyllä, hän pyytäisi toista harkitsemaan uudestaan. Mustien käsien ote sapelien kahvoista kiristyi, ne tuntuivat varsin hyvältä vaihtoehdolta.
((Minkä tyyppistä peliä aiot?))
|
|
|
Post by ichigo on Jul 19, 2007 13:44:57 GMT 3
//En ole oikein ajatellut, mittä jos pieni tappelu olisi vain hyväksi meille molemmille, niin tulisi tappelua hieman..//
"Ihan kuin se sinulle kuuluisi." Neko äyskähti, hivellen katanoidensa kahvoja. Kissahalffin korvat kääntyilivät eri suuntiin, yrittäen kuunnella, oliko 'saalista' lähellä. Hän ei voinut olla naurahtamatta, kuullessaan metsä hiiren vikeltäen tien poikki ja kuullessaan mustahaltian äänen. "Hah, minä en paljasta ketään, vaikka käskettäisiin. Tuntuu kuin minulal olisi lähes samantapainen ammatti kuin sinulla salamurhaaja" Neko sanoi hieman itsetyytyväisesti.
|
|
|
Post by kiana on Jul 19, 2007 15:52:34 GMT 3
Mustahaltia naurahti tyytyväisenä, toinen oli tosiaan tehnyt oikean valinnan, sapelit eivät nimittäin tunne armoa. Hieman ivallisesti Tika kumarsi liioitellun syvään toisen arvatessa hänen ammattinsa. "Arvon kollega." hän lisäsi teennäisesti hymyillen. Hymy kuitenkin kuoli hänen kasvoilleen nopeasti ja tilalle palasi arvioiva ja laskelmoiva tuijotus. Tika nyrpisti hieman nenäänsä, mustathaltiat eivät arvosta kovin suuresti muita rotuja, joten heillä on ikävä taipumus pitää näitä heti 'alamaisinaan'... Neidon katse harhaili välillä toisen naisen korviin ja kissan häntään. Itsekseen hymyillen nainen käänsi katseensa jälleen Neekon kasvoihin ja silmiin 'Hän on kokenut ja todennäköisesti taitava taistelija, mutta uskon voivani voittaa hänet pakon edessä... Ottelusta tulisi silti tiukka, ehkä turhankin ja huomiota herättävä, ei olisi hyvä, että ihmiset saisivat tietää minusta näin pian, matriarkkaäiti nylkisi minut elävältä...' Itse asiassa Tika ei epäillyt mieleensä hiipivää kamalaa ajatusta elävältä nylkemisestä.
"Olen erittäin pahoillani utelemisestani, mutta luontoni vain on tälläinen." nainen kuiskasi, mutta hänen ilmeensä kertoi toista. Lähes mustat silmät olivat kaventuneet pahaenteisesti ja pirullinen hymy oli jälleen vallannut muutoin kauniit kasvot. "Ja minun on pakko todeta, että olet tielläni, minulla katsos on kiire ja olisi kovin ikävä jättää ruumiita jälkeensä, ne saattaisivat aiheuttaa epäluuloa kansan keskuudessa, jos ymmärrät mitä tarkoitan?" Kyse oli melko suorasta uhkauksesta, Uumenalassa nainen olisi hoitanut asian hienopiirteisemmin, mutta hän ei voinut olla varma olisiko jonkin muun kansan jäsen ymmärtänyt samanlaista vihjailua, drowit ovat juonittelun mestareita.
((Pelaan muuten hahmollani ennen tämän "valaistumista" jota käsittelen parhaillaan vuoristossa....))
|
|