|
Post by R.C. on Sept 5, 2005 10:07:01 GMT 3
Renard Seresmo -> Ninyfa:
(( Pelistä on sen verran aikaa joten palauttelen sitä vähän mieliimme parilla replalla edellisestä kerrasta: ))
"------------ <RenardSer> *Vartijat menestyksekkäästi - jos kohta ei järin monimutkaisesti - ohitettuaan saattoi mies toista hyvän matkaa tietä eteenpäin ja aina edessä kohoavan metsän suojiin ennen kuin pysähtyi ja kääntyi naisen puoleen.* No niin, ensimmäinen ongelma on hoidettu. Ihmettelette varmasti, minne olemme matkalla ja miten pitkään joudutte seurassani vielä viihtymään. Jälkimmäistä en osaa arvioida, sillä en ole sitä vielä päättänyt. Seuraavaksi määränpääksemme ehdottaisin kuitenkin pientä kaupunkia nimeltä Myrkos, joka sijaitsee vajaan puolen päivämatkan päästä täältä. Jo kävellen ehtisimme varmasti ennen iltaa perille. Kaiken lisäksi minulla on kyseisessä paikassa joitakin asioita hoidettavanani - ehei, ei murhia, lupaan sen. *naurahti laskien huppunsa ja jatkoi taasen.* Joten mitäpä pitäisitte tästä ajatuksesta, lady Ninyfa?
<Ninyfa> Virkkamatta vieläkään sanaakaan nainen antaa kuljettaa itsensä metsään, jossa pysähtyy kuuntelemaan toisen niukkasanaista selontekoa tulevasta. *Kaupunki on minulle tuntematon, joten tutustun siihen varsin mielelläni. Tekemisenne taas tuskin kuuluvat minulle sen enempää nytkään kuin mitä ne ovat kuuluneet tähänkään asti. Toivon vain, että jätätte minut rauhaan ja pääsemme toisistamme eroon mahdollisimman nopeasti.* Sanottuaan asiansa nainen ottaa kengän pois jalastaan ja tyhjentää siitä hiekan maahan. *Vanhat kengät*, toteaa tyynesti jatkaen vielä *Vai oli mies kreivi. Valitsette seuranne tarkoin. Vaan minun kohdallani olette erehtynyt, jos uskotte, että olen siniverisiä tai että sukuni kuuluisi maan mahtavimpiin. Jatkammeko matkaa?* Nainen on jälleen valmis jatkamaan, hän haluaa ehtiä heidän ensimmäiseen määränpäähänsä ennen auringon laskua. ----------------"
(( ..ja sitten tulee jatkoa: ))
Renard Seresmo:
"Voi älkää aliarvioiko itseänne, lady Ninyfa!" *naurahti mies sydämellisesti.* "Hienostonaiset ovat näinä päivinä turhan yliarvostettuja, ja mihin minä heidän rahojaan tarvitsisin? Nah, itse asiassa kaltaisesi maalaisty...err...alemman keskiluokan neidot ovatkin enemmän makuuni. Yksin te olette luonteeltanne paljon miellyttävämpi kuin moni vaurauden kylmettämä kreivitär ja kauneutenne on aitoa, m'lady...", laverteli miekkonen taas tyypilliseen tapaansa ja hyvä jos sai pidettyä silmällä minne kulki. Olallaan siipiään lepuuttava Nani-korppi kirahti tyytymättömänä ja nokkaisi ystävänsä hiuksia. "Vaan jatkakaamme matkaa, lady.", totesi hän sitten terästäytyen, sillä nyt ei olisi sopinut törmätä sattumalta kehenkään tiellä liikkuvaan viholliseen.
Onneksi tiellä ei sattunut mitään erikoisempaa ja auringon vasta laskiessa mailleen alkoi Myrkos jo häämöttää. He olivat kävelleet rivakkaa tahtia ja ehtineet juuri parahiksi perille. Kylän portilla katseli mies jonkin aikaa ympärilleen, kuin tutkaillen paikan mahdollisia muutoksia sitten viime käyntinsä. Hän oli matkannut siellä ja täällä ja tunsi monet seudut kuin omat taskunsa, mikä ei ollutkaan haitaksi tuon hämärissä puuhissa.
|
|
|
Post by ninyfa on Sept 6, 2005 22:59:27 GMT 3
Jättää vastaamatta toisen puheisiin, jotka eivät taida häntä pahemmin kiinnostaakaan, ja lähtee kehotuksesta jatkamaan matkaa mukautuen luontevasti toisen määräämään kävelyvauhtiin. Korppi miehen olalla on naiselle edelleen jonkinlainen kauhistus, ei haluaisi sitä nähdä eikä ajatellakaan, mutta joutuu kuitenkin näin olosuhteiden pakosta tuota lintua sietämään. Kävellessä he eivät paljoa puhele, ehkä mies viimeinkin ymmärtää, ettei naiselle kannata turhia jaaritella. Ehkä toinen oli aiemmin tutustunut, tai tutustuttanut itsensä oma-aloitteisesti, sellaisiin naisiin, ja miksei miehiinkin, jotka mielellään kuuntelivat toisen ääntä ja korulauseita, joilla oli tarkoituksena imarrella puhekumppania. Nainen ei kuitenkaan suuremmin perustanut noista lauseista, hänen ajatuksensa olivat muualla. Ja olihan hän tavannutkin toisen sellaisissa merkeissä, että siitä tilanteesta olivat kauniit sanat olleet varsin kaukana. Edelleen naisen mielessä pyörivät viime öinen uni, jonka enteili vaikeuksia tulevaisuudessa ja tieto siitä, että hän oli menossa väärään suuntaan lähdettyään muukalaisen mukaan. Mutta asiaa ei nyt voinut auttaa, itsepähän hän oli tähän päätynyt ja käväisi mielessä sekin mahdollisuus, että tämä polku olikin tarkoitettu hänen kuljettavakseen, auttoi sen sitten Pellcoria tai ei.
Vaikka he olivatkin pitäneet hyvää vauhtia kulkiessaan, ei nainen näytä pahemmin kärsineen matkan vaivoista, vaan pysähtyy portille toisen rinnalle odottaakseen tämän seuraavaa siirtoa. "Näytätte siltä, kuin olisitte hukanneet jotakin, kun siinä päätänne pyörittelette. Ovatko maisemat muuttuneet sitten viime käyntinne?" mutisee vaihtaen painoa jalalta toiselle. Katselee myös samalla itsekin ympäristöä miettien, mitä porttien sisäpuolella mahtaakaan tulla vastaan.
|
|
|
Post by R.C. on Sept 7, 2005 10:38:44 GMT 3
Miehen puheet taisivat olla seuralaisensa käytöksen kanssa pahasti ristiriidassa mutta tämä ei ollut naisen kylmäkiskoisuudesta moksiskaan. Itse asiassa tuon tyly asenne pikemminkin huvitti häntä ja tarjosi vikittelykyvyilleen mitä mainioimman haasteen. Sillä eihän mies voinut aivan kaikessa lirkuttelussaan tosissaan olla. Eikä hän aliarvioinut naista kuvitellakseen tuon puheitaan enää uskovankaan, vaikka puolitotuuksia niihin olisikin sisällyttänyt.
Vaan nyt ei ollut aikaa huolettomuuksille, mitä miekkosen vakavista kasvoista oli päätteleminen. Hän tutki vielä hetken ympäristöään kunnes käänsi pienesti virnistäen huomionsa naiseen: "Olette aina yhtä ystävällinen, sisarkulta. Mutta myös oikeassa, sillä kartoitin parhaillaan kylämaisemaa, jonka muutoksiin on hyvä mukautua. Käykäämme nyt peremmälle.", ehdotti mies lähtien kohti kylänraittia kulkemaan. Portin ja sieltä saapuvien matkalaisten kuivia suita lähellä seisoi tietenkin vanha ja hämäräperäinen kievari, jonka nimikyltti oli jo ajat sitten kulunut tunnistamattomaksi. Mies seisahtui talopahasen eteen ja kääntyi mietteliäänä naisen puoleen puhuen: "Ottaisin teidät mielelläni mukaani sisään, lady Ninyfa, mutta toisaalta paikka lienee turhan nuhjuinen kaltaisellenne kauneudelle ja tilanne voi käydä likaiseksi jolleivät työasiani suju kuten sovittu on. Vaan jos odotatte täällä vähän aikaa vaikkapa muuta kylää katsellen, hoidan asiani mitä pikimmiten ja menemme johonkin kunnollisempaan majataloon syömään."
|
|
|
Post by ninyfa on Sept 8, 2005 22:16:10 GMT 3
Muukalaisen rinnalla kävellessään nainen huomaa, ettei kylä taida olla niitä olla kaikkein kauneimpia ja parhaiten hoidettuja. Lieneekö syynä sitten asukkaiden välinpitämättömyys tai jokin muu syy, sitä hän ei osaa päätellä. Mitään suurempaa hinkua ei hänellä olekaan siihen, että menisi toisen mukana tuohon kievariin, vaan toteaa: "Hoitakaa te vain asianne ja ottakaa aikaa siihen niin paljon kuin tarvitsette. Minä joudan odottamaan. Eihän minulla juuri muitakaan vaihtoehtoja taida olla, vai mitä itse sanotte? Löydätte minut tästä samasta paikasta, kunhan olette valmis." Periaatteessahan jokainen tähän matkaan käytetty hetki oli naisen mielestä hukkaan heitettyä aikaa, mutta on tullut siihen tulokseen, ettei asiasta kannata muukalaista jatkuvasti muistuttaakaan ja antaa toiselle täydet vapaudet ajan käytön suhteen. Jos totta puhutaan, ei nainen halunnutkaan tietää, mitä tuo toinen tulisi kievarissa tekemään, keitä hän siellä tapaisi ja mitä siitä seuraisi. Jos mies vain pysyisi riittävän etäällä hänestä, niin se riittäisi kyllä. Sen olisi riitettävä. Odottamatta sen enempää hän lähtee hiljakseen kävelemään hieman kauemmaksi kievarista kääntäen selkänsä koko paikalle ja olettaen, että toinen katoaa sen ovesta sisään.
Katu, jota hän nyt kulkee jatkuu suorana näköjään pidemmänkin matkaa ja siitä näyttää lähtevän myös pienempiä sivukatuja. Naisella ei kuitenkaan ole mitään erityistä tarvetta lähteä niille hortoilemaan, vaan jatkaa kävelyään suoraan. Kadun päässä hänen on valittava suunta joko vasempaan tai oikeaan ja lähtee oikealle jatkaakseen kävelyään. Ei kuitenkaan ehdi kävellä kovinkaan montaa askelta, kun tuntee äkkiä päässään voimakasta kipua ja nostaa käden otsalleen huudahtaen kivusta ja pelosta. Tätä oli käynyt ennenkin, mutta miksi täällä, miksi juuri nyt. Muuta hän ei ehdikään ajatella, kun tajuntansa pimenee ja nainen kaatuu pahannäköisesti kadulle kyljelleen.
|
|
|
Post by R.C. on Sept 9, 2005 12:03:57 GMT 3
"Kiitän kärsivällisyydestänne, lady Ninyfa. Älkää huoliko, olen palannut ennen kuin ehditte minua edes kaipaamaan.", lupasi mies hymyillen ja silmäänsä iskien, osuen sanoissaan varmasti ihan oikeaan. Hän käännähti ja katosi pian kievarin hämärään, jatkaen siellä kulkuaan peremmälle pieneen ja savuiseen anniskelusaliin. Kauan ei miehen tarvinnut etsiä ennen kuin tuo havaitsi syrjäpöydässä istuskelevan seurueen, jossa haluttu henkilö oli mukana. Hän rypisti kulmiaan mutta kävi pöytään kahdesta tarpeettomasta muukalaisesta välittämättä. "Tervehdys taasen, kreivi Darkmir.", totesi mies pyylevälle henkilölle, joka oli kietoutunut visusti mustan ja raskaan viittansa kätköihin. Muukalainen näytti hätkähtävän ja sihahti sitten: "Kielsin sinua käyttämästä oikeaa nimeäni! Noh, onko homma hoidettu?" Salamurhaaja hymähti ja kaivoi taskustaan pienen mustan pussin, joka sisälsi murhatun aatelisen sinettisormuksen...verisine sormineen. Hän heitti sen miehelle ja puhui: "Luulin että huhut olivat jo tavoittaneet sinut, mutta kaiketi tieto liikkuu syrjäkylillä hitaammin. Ja nyt...ottaisin vastaan maksuni, sillä minulla on kiire."
Kreivi Darkmir hypisteli tuomisia hetken vallanjanoinen virnistys kasvoillaan kunnes hän käänsi tympeän katseensa odottavaan miekkoseen. "Hoidit työsi, sitä en epäile, mutta pyysit siitä aivan liikoja. Maksan puolet.", kitsasteli kreivi kahteen kätyriinsä vilkuillen, aivan kuin olisi toivonut heidän salamurhaajaa pelottavan. "Maksatte koko summan, jollette toivo liittyvänne sormea köyhemmän ystävänne seuraan.", totesi mies vain ilmeettömästi, saaden kreivi Darkmirin hermostumaan. Tämä syöksähti pystyyn ja osoitti miestä koko salille huutaen: "Kuinka julkeat uhkailla minua, vaistokas?! Kuulitteko kaikki, tämä mies on saastainen eläin joka käyttää Vaistoa! Tappakaa vaistokas ja hänen korppinsa kuten laki sanoo tai he tuhoavat koko kylänne!" Mies kavensi silmiään ja nousi hänkin ylös ympärilleen vilkuillen. Sana "vaistokas" oli herättänyt heti huomiota ja tarkemmin ottaen vihaista sellaista, joka kaiken lisäksi kohdistui häneen itseensä. Miekkoja vedettiin huotristaan. Oli aika lähteä. "Olisitte tehneet viisaammin ja maksaneet. Näemme vielä, kreivi Darkmir.", lupasi hän synkästi ja tarttui tuoliinsa iskien sillä läheisen ikkunan säpäleiksi sillä ulko-ovea tukittiin jo. Kreivin hysteeriset "Tappakaa hänet, tappakaa vaistokas!"-huudot perässään syöksyi mies ulos ikkunasta ja kierähti maasta nopeasti pystyyn etsien naista joka oli tällä välin kuitenkin kadonnut.
Mielessään kiroten käännähti mies perässään rikotusta ikkunasta suhahtavan korpin puoleen: "Nani, etsi hänet. Nyt on kiire!" Protestoivasti rääkäisten kohosi korppi taivaalle mutta ohjasi vainoajiaan pakoon pinkovan miehen silti lopulta toisen luo. Hän seisahtui kummastuneena naisen viereen ihmetellen, mitä tuolle oli tapahtunut. Toinen ei näyttänyt ryöstön uhrilta vaikkakin sellaiseksi tuleminen ei tiedottomana tässä paikassa olisi varmasti kauan kestänyt. Mutta kysymykset oli nyt jätettävä sikseen ja toimittava. Niinpä mies nosti pyörtyneen naisen hieman epähienosti toiselle olkapäälleen ja karkasi tämän kanssa sitten kuin mikäkin neidonryöstäjä matkoihinsa. Onneksi tuo tunsi kylän siinä määrin hyvin jotta osasi pois monia muitakin reittejä kuin pelkän pääportin kautta. Kauempana metsäisen mäen rinteellä laski hän toisen ruohikolle ja lysähti itse läheistä puuta vasten lepäämään. "Kreivi Darkmir, olette niiiin kuollut.", mutisi mies synkästi itsekseen kunnes muisti taas naisen ja katsoi tähän hieman huolestuneesti: "Oletteko kunnossa, lady Ninyfa?"
|
|
|
Post by ninyfa on Sept 12, 2005 20:54:04 GMT 3
Nainen ei näe, ei kuule ympäristöään, mutta hänen mielensä vaeltaa muualla, näyttää hänelle näyn, useammankin.
Yksinäinen torni keskellä kumpuilevaa maisemaa. Soturi poistuu sieltä horjuvin askelin, kuin humalassa kulkisi. Soturin kasvoilla on pelokas ilme. Mitä tuo niin pelkää? Soturin rinnalla kulkee pienikokoinen naaraskarhu, suojelija, turva. Hänen taikansa on edelleen miehen turvana. Hyvä niin.
Äkkiä silmien eteen ilmestyy näkymä tornin sisältä pyöreästä huoneesta. Siellä seisoo lyhytkasvuinen mies tumma viitta harteillaan. Miehen kädessä on pääkallo, jonka silmäkuopat palavat hehkuen punaisina. Mies tuijottaa pääkallon silmiin, mutisee jotain puoliääneen. Pääkallo vastaa omistajansa puheeseen. Keskustelu koskee soturia, joka on juuri poistunut tornista. Siitä hän on aivan varma. Mutta hänestä, Ninyfasta, ne eivät tiedä mitään. Siitäkin hän on varma. Mutta hänen voimansa ei ehkä kestä enää kauaa, pian ne saavat selville hänen olemassaolonsa.
Mökki metsän keskellä, kaukana kaikesta muusta. Turvapaikka hänelle ja soturille. Sitä suojaavat taiat ja mahtivoimat. Sen pitäisi pysyä piilossa kauan, niin kuin se on pysynyt tähänkin asti. Puro solisee mökin lähellä, linnut sirkuttavat puissa, orava kipittää puunrunkoa ylöspäin. Sisällä hän odottaa soturia palaavaksi. Niin kuin on odottanut jo vuosien ajan. Mutta nyt kaikki ei ole kohdallaan. Hän tuntee, vaistoaa sen jotenkin. Toinen tarvitsee hänen apuaan. Mutta missä ja miten? Mistä hän löytäisi toisen? Hänen on jätettävä mökki ja metsä ja lähdettävä. Ensin kuljettava puutarhaan, sen läpi ja kohdattava maailma sellaisena kuin se on nyt. Hän tekee päätöksensä ja lähtee. Vaikka se on vaarallista. Riski on otettava. Soturin tähden hän tämän tekee. Jotta he voisivat kerran palata mökkiinsä takaisin, yhdessä. Jos jumalat suovat. Jos...
Nainen palaa äkkinäisesti takaisin nykyhetkeen. He ovat jossain muualla, puun alla ilmeisesti. Muukalainen on hänen vieressään. Tuo kysyy hänen vointiaan. Ei epäystävällisesti, enemmänkin ihmeissään. Täytyykö hänen selittää toiselle?
"Kyllä, kiitos kysymästä. Taisin kompastua ja kaatua ja menettää hetkeksi tajuntani. Kantamallako te minut tänne toitte? Entä saitteko asianne kievarissa hoidetuksi?"
|
|
|
Post by R.C. on Sept 13, 2005 10:25:33 GMT 3
Kyllä toisen olisi täytynyt, jos mieheltä olisi kysytty. Hän tutkaili naisen kasvoja kulmiaan rypistäen. Nyt tuo ei kyllä puhunut ihan koko totuutta, tällaisen vaikutelman vilpittömästä sydämestä helposti sai. Vaan tuskinpa mies aikoisi naiselta totuutta kiristää, jollei tuo sitä itse halunnut kertoa. Toistipa nyt kuitenkin ihmeissään: "Kompastuitte, siinä kaikki?" Hän kohottautui seisaalleen ja auttoi naisenkin pystyyn jos tuo jaloillaan pysyi: "En nähnyt siellä mitään kompastumisen aihetta, mutta...pysyttekö jaloillanne vai kannanko teitä edelleen?", mies kysähti eikä edes hymyillyt tavallisen ilkikuriseen tapaansa kuten yleensä tällaisia ehdotellessaan. Hän vilkaisi puiden takana mäen alapuolella kohoavan kylän suuntaan ja jatkoi turhautuneesti: "Ja ei, liiketoimet eivät sujuneet odotetusti, mutta annan niiden toistaiseksi olla. Tänne meidän ei kannata kovin pitkäksi aikaa jäädä, mutta tiedän erään paikan, josta saamme yösijan ja syötävää. Pyydän siis että soisitte vielä jonkin aikaa kärsivällisyyttänne, lady Ninyfa.."
|
|
|
Post by ninyfa on Sept 16, 2005 22:21:35 GMT 3
Tukeutuu näköjään vielä hieman muukalaiseen, kun tämä auttaa häntä seisomaan, mutta samalla vaikuttaa siltä, että naisen olo koko ajan kohenee. Onkin hyvin nopeasti jälleen entisellään. "Ehkäpä sitten vain sotkeennuin omiin jalkoihini, siinä kaikki", toteaa lyhyesti katsellen itsekin jonnekin kylän suuntaan toisen esimerkkiä seuraten. Samalla naisen ajatukset palaavat takaisin kylän tapahtumiin. Mielellään hän ei sinne uudelleen enää menisi, mutta ei aio sitä toiselle suoraankaan sanoa. Ehkä muukalainenkaan ei ole kovin innokas palaamaan kylään takaisin, jos tuon äänensävystä nyt mitään pystyi päättelemään. "Eiköhän kärsivällisyyteni riitä vielä joksikin aikaa teidän kanssanne. Olemmehan jotenkuten selviytyneet tännekin asti", mutisee. "Myönnän kyllä auliisti, että yösija kuulostaa hyvältä ajatukselta tämän melko raskaan päivän päätteeksi. Sovitaan siis niin, että jatkamme jo tutuksi tulleen kaavan mukaan. Te ehdotatte, minä myönnyn ja menemme sinne, minne nenänne näyttää. Eli eiköhän lähdetä?"
|
|
|
Post by R.C. on Sept 17, 2005 22:19:21 GMT 3
(( Vaikeutin elämää ja siirsin pelimme tässä kohtaa Metsään. Nähdään siellä! =) ))
|
|