Silläkin kerralla kun...

[trisha]

Jokainen roolipelaamista harrastanut, oli hän sitten harrastanut sitä miten pitkään tahansa, on varmasti kerännyt kokemuksen jos toisenkin uransa aikana. Jotkut niistä ovat koskettavia, jotkut hauskoja, jotkut mahdollisesti jopa pelottavia.

Tällä topicilla ei ole muuta pyhää tarkoitusta kuin jakaa toisille foorumi- ja chat-pelaajille hauskimmat, koskettavimmat, mieleenpainuvimmat ja pelottavimmat charp-kokemuksesi. Ja kuka estää kirjoittamasta pöytäropestakaan.

Oli peli sitten joku, jossa olet (tai olit) itse mukana, tai jonkun muun pelaama mitä vain katselit sivusta, anna tulla ja jaa kokemuksesi muiden kanssa.

Miksi? No, se nyt vaan on kivaa.

[cutter]

Kah, täälläkös olikin tällainenkin ketju?

Itsellä kävi kyllä kerran melko hienosti kun vielä pelasin D&D:tä yhdessä porukassa:

Meidän 'sankarillinen' joukkomme oli ylittämässä erästä huteraa siltaa, ja olimme sitoneet toisemme yhteen köydellä siltä varalta että joku sattuisi tipahtamaan. Jostain syystä minun heiveröinen kusipää-haltia hahmoni oli viimeisenä köydessä (todennäköisesti hahmon kusipäisyyden takia), ja etenimme rauhalliseen tahtiin siltaa pitkin. Luonnollisesti joku tipahti, mutta nou hätä, takana oli porukan riskein (ja raskain) tyyppi. Paitsi että hän ei saanutkaan nostettua tippunutta ylös huonon noppatuurin takia, vaan tipahti alas. Parissa sekunnissa enää minun hahmoni oli jäljellä, ja minä lähinnä periaatteen vuoksi nakkasin nopalla notta selviäisikö tämä... Ja heitin 20. Siinä sitä sitten pottuiltiin muille koko loppupeli siitä, kuinka ne pelastettiin.

Luonnollisesti he myöhemmin kiittivät tästä huijaamalla minulta ja eräältä toiselta tyypiltä väliaikaisen sokeuden takia leijonanosan lohikäärmeen aarteesta. Ja tuo kakskymppinen olikin sitten ainoa onnekas heitto koko pelissä, kaikki muut heitot menivätkin päin hiittä.

Näin tarkemmin ajatellen, yleensä minun hahmoni on se joka tuurilla pelastaa kaikki jotenkin ihmeellisesti. Yhdessä aiemmassa pelissä kääpiö-hahmoni oli ainoa joka seisoi hiisi-armeijaa vastassa kaikkien muiden ollessa joko kuolleita tai tajuttomia, ja Star Wars-pelissä pelastin eeppisesti koko porukan joukon paskimmalla hahmolla joukkotuholta piljoonan stormtroopperin yrittäessä tehdä hahmoista reikäleipää. Myöhemmin kaikista muista tuli sitten jotenkin ihmeellisesti jedejä. En vielä tänäkään päivänä ymmärrä miten joukko psykopaatteja onnistui siinä, varsinkin kun ensimmäisessä kohtaamisessa sithin kanssa, minä olin ainoa joka onnistui vastustamaan tämän voimia, vaikka muut olivat täysverisiä jedejä. Pah.

Oi niitä aikoja. Piru vie, pitäisi joskus yrittää korjata välit sen paskiais-DMn kanssa, niin pääsisi taas pelaamaan.

[dinsilme]

Jaa'a... yksi melko legendaarisista hetkistä näiden foorumiroolipelien kohdalla on tapahtunut parhaan ystäväni kanssa (varmaan melkein puolet ovat... ja neljäsosa hänen ja toisen ystävän kanssa... ja viimeinen neljännes sen toisen kanssa... Anyway...) kun olin odottanut erään tietyn pelin jatkamista ties kuinka kauan, varsinkin kun olimme suunnitelleet pelimme jo etukäteen. Tiesin ystävän olevan hidas, joten en viitsinyt hoputtaa ennen kuin parin kuukauden päästä, jolloin sananvaihtomme puhelinkeskustelun aikana oli suurinpiirtein tämä. (minusta alkaen)

"Koskas muuten aattelit vastata siihen peliin? On taas menny mukavasti toista kuukautta ja silleen... Tekis vaan mieli päästä vähä eteenpäin sen kanssa"
"...Mä kyllä oon vastannu. Vastasin noin viikko sun vastauksen jälkeen"
"..." *katsoo foorumin avonaiselta koneelta* "Joo, tota... mä olin unohtanu kirjautua sisään, enkä siis nähny tota uutta viestiä..."

Että niin... kerrankin se meni noin päin ;D

***

Toinen muisto, mikä juuri nyt tulee mieleeni, tapahtui vanhimmalle elossa olevalle roolipelihahmolleni. Hahmo on perusluonteeltaan temperamenttinen ja karkea nainen, joka ei tyydy istumaan ja antamaan muiden pelastaa itsensä. Hänellä on myös lempeäkin puoli, mutta sekin puoli on karkea, eikä muuksi muutu. Joka tapauksessa tämä nainen oli jo jonkin aikaa seurustellut entisen salamurhaajan vanhimman pojan kanssa. Poikakin oli tämän myötä kiinnostunut merirosvon elämästä ja sopeutunut siihen hyvin. Elettyään kahden vuoden ajan rakastamansa miehen kanssa, hahmoni pistäytyi salaa miehensä isän luona erään hyvin pitkän merimatkan päätteeksi sanoen, että hänen olisi keskusteltava eräästä tärkeästä asiasta tämän kanssa. Arvaatteko, mikä aihe oli?
"Tulin tänne pyytämään poikasi kättä"

Juu'u... ei tyytynyt odottamaan miestä, vaan kosi tätä sitten päivä tämän tapahtuman jälkeen... vain pari päivää ennen kuin mies itse oli aikonut kosia. Ei ihan ehtinyt ;"D

[stfeenix]

Nojaaa, en tiedä onko tämä nyt hirvittävän hauska mut ainakin itselle jäi huvittavana mieleen..

Kyseessä siis on pöytärope, ensimmäinen jota koskaan pelasin ja se oli Keski-Maa muistaakseni ja tämä tapahtui joskus.. 2000' vaihteessa. Noh, olin peliin luonut jonkun tyypillisen naisrangerihaltiaväännöksen, siis joka oli ihan ensimmäinen roolipeli hahmoni ikinä, ja pelikavereina oli 3 puolituttua poikaa.

No enivei, aloteltiin siinä peliä ja pelinjohtaja kerto puitteet, oli aamu ja olimme vasta heränneet ja jäi sitten ilmaan roikkumaan että mitä tehtiin. Mie olin ekana ja vastasin: "Hyvin, mutta jokseenkin levottomasti nukutun yön jälkeen, tämä menee läheisen puron rannalle ja huuhtelee kasvonsa vedessä, uskaltautuen hiljalleen hieman syvemmälle puroon pesulle."

Jättimäinen ja tyrmistynyt hiljaisuus laskeutui samantien huoneeseen, kunnes pelinjohtaja, jonka tunsin hieman paremmin sanoi: "No kyllä huomaa et on nainen pelaamassa, eka kerta kun kukaan hahmo peseytyy!"

Silloin nolostuin kyllä ihan valtavasti, mutta nyt myöhemmin naureskelen jutulle. Valitettavasti ei koskaan tullut tuota peliä jatkettua kun jouduin muuttamaan opiskeluiden perässä toiseen kaupunkiin.