trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 1, 2007 23:27:52 GMT 3
Joskus elämällä on tapana tuoda eteen yllättäviäkin tilanteita. Ensin se koettelee ja potkii päähän, vie kaiken eikä anna mitään takaisin... ennen kuin yhtenä päivänä, kun luulet ettet ansaitse sitten yhtään mitään hyvää, saatkin kaiken takaisin oikein korkojen kanssa.
James oli melko varma, että tämä oli sellainen päivä. Tuijottaessaan ulos auton ikkunoista ympärillä leviävää maalaismaisemaa hänen oli vaikea muistaa istuneensa vielä edellispäivänä kylmällä kivilattialla kahden narkomaanin seurassa, kylmän sateen ropistessa hänen niskaansa. Kylmissään, nälissään, yksin, painajaisiensa ja muistojensa riivaamana. Nyt poika oli unohtanut sellaiset hetkeksi. Rick, hänen uusi melkoisen runsas ystävänsä oli viemässä häntä maalle vanhempiensa luokse. Jos noille vain sopisi, James jäisi sinne asumaan.
James ei oikein tiennyt, mitä ajatella. Osa hänestä halusi palata takaisin Tokioon, koska tämä oli kaikki niin uutta ja kummallista. Mutta suurempi osa hänestä halusi enemmän kuin mitään muuta löytää jonkin paikan, jota kutsua kodiksi. Kodiksi, jota hänellä ei ollut ollut vuosikausiin, ei edes silloin kun hän oli vielä asunut perheensä kanssa. Perheen... Jamesilla ei ollut enää perhettä. Hänellä oli ollut vain kaksi todellista perheenjäsentä, isä ja pikkuveli, ja kummatkin oli tapettu...
"Koska ollaan perillä?" James uteli. Hänen lyhyt punainen mohikaanintapaisensa huojui avonaisen ikkunan aiheuttamassa vedossa. Lihava mustahiuksinen mies ratissa naurahti: "Pian pian. Älä kurki liian pitkälle ettet putoo rähmälles asfalttiin. Olis aika suttunen tapa lähtee." "Joo." James totesi hajamielisenä ja istahti paremmin etupenkille. Hän oli saanut Rickiltä uuden takin ja housut, kun edelliset olivat olleet niin likaiset ja rikkinäiset. Hän oli kovin ylpeä uusista tamineistaan, vaikka ne roikkuivatkin hivenen löysinä hänen laihan kehonsa peittona. Radio soitti kappaletta viskistä ja jonkun nimisestä kapteenista, jonka laulun päähenkilö kai ryösti. Se oli Jamesista hyvä kappale. Se olkoon hänen uuden elämänsä tunnusmusiikki.
James Woodin tunnusmusiikki. Sitten hän soittaisi sitä silloin kun hänestä tulisi maailmankuningas tai jengipomo tai poliisi tai yhtiöpomo. Joku rikas kumminkin. Rikas ja rakastettu. Hänellä olisi paljon ystäviä, ja iso iso iso perhe.
Sitten joskus.
|
|
|
Post by Ziegrand on Oct 1, 2007 23:39:51 GMT 3
Pian hiekkaisen ja pölyisen maalaistien joita piirittivät puut paljastui suuripunainen lato jonka kyljessä luki erittäin isolla keltaisella tekstillä."LATAAMO" se oli hyvässä kunnossa ja näemmä vähän aika sitten maalattu. Sen takaa paljastuisi pian hieno lampi jonka edessä oli mukavahko hökkeli jonka piipusta nousi savua ja sitten siitä vielä eteenpäin näkyi suuri punainen kartano joka oli hyvässä kunnossa, ja kattavaa peltoa ja vierasrakennuksia ja toinenkin lato, pihalla ollen autonraatoja ja moottoripyöriä ehjiä ja rikkinäisiä kanojen liikkuen pihalla ja pelloilla tehden jotain, joidenkin korjaten aitaa jotkut uivat ja jotkut kantoivat puita sisään ja jotkut taas puita ulos joihinkin rakennuksiin ihmisten nauraen ja kiroillen.
Suuren kartanon edessä kuistilla seisoi nainen joka oli noin nelikymppinen. ja kaunis kasvoiltaan ja lyhyt kuin mikä, Hänellä oli esiliina ja vain toppi käsivarressa oli tatuointi joka liikkui. Hän hymyili ja vilkutti kättään Rick:in autolle joka näkyi kuten moni kanakin teki ja vihelsivät ja huusivat rivouksia ja tervehdyksiä.
Lataamon arkea.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 1, 2007 23:48:45 GMT 3
James tunki melkein naamansa etulasiin kumartuessaan tuijottamaan kartanoa ja sen valtavia tiluksia. VAU! Tämäkö olisi hänen uusi kotinsa? Kamalasti jengiläisiä... Jamesin katse harhaili ympäriinsä eikä hän huomannut auton pysähtyvän ennen kuin Rick avasi ovensa. James kiiruhti avaamaan oman ovensa ja hyppäsi ulos autosta. Raikas ilma sai hänet yskimään; hän ei ollut kahteen vuoteen haistanut, miltä saasteeton meri-ilma tuoksui.
Rick oli ehtinyt lyhyessä ajassa lyllertää kuistille ja halasi nyt pientä naista, joka valehtelematta painoi varmaan yhden kymmenesosan Rickin painosta. Pomoaan tervehtimään tulleet kanat vaihtoivat nopeasti pari sanaa Rickin kanssa. Osa katsoi hiukan kummeksuen Jamesia, joka yritti parhaansa mukaan näyttää kovalta ja välinpitämättömältä. "Hei, James. Tuus tänne. Täs on mun mutsi. Sä voit sanoo sitä äitiks, kaikki täällä aina sanoo niin." James käänsi katseensa pieneen naiseen, jonka pituinen James oli varmasti nyt jo, ja käveli varovasti naisen eteen. Hän ojensi vasemman kätensä kätelläkseen. Oikean käden sormet oli potkittu rikki vähän aikaa sitten, eivätkä ne vielä oikein kestäneet kosketusta. Onneksi James oli molempikätinen. "Hei..." poika sanoi hiljaisella äänellä ja vilkaisi Rickiä kuin tukea pyytääkseen: "Tota... moon James. James Wood. Ton Rickin..." "Pikkuveli!" Rick mörähti hyväntuulisesti ja pörrötti Jamesin mohikaanin linttaan. "Löysin sen yks päivä. Yritti ryöstää mua rikotulla pullolla." mies sanoi ja purskahti nauruun. James punastui: "Ei ollu tarkotus..."
|
|
|
Post by Ziegrand on Oct 1, 2007 23:51:33 GMT 3
Äiti hymyili ja katsahti Rick:iä "Sinullekkin olen äiti,En kenellekkään. "Mutsi" koska se on erittäin alentavaa, kai sinä muistat sen pikku hanipalloni?" Äiti kätteli Jamesia ja veti tuon halaukseen. "Tervetuloa Kotiisi James Wood." Äiti tuoksui joltain marjoilta ja puhtaalta, Ei tokion katujen prostituoiduilta. Hän tuoksui ystävällisyydeltä.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 1, 2007 23:55:57 GMT 3
"Öh...joo, kiitti." James yritti kohteliaasti vapautua Äidin otteesta. Tosin tämä Äiti ei näyttänyt kovin pahalta. Itse asiassa James uskoi voivansa oppia jopa pitämään siitä. Ainakin se vaikutti ystävälliseltä... "Okei okei, ÄITI." Rick huokaisi. Sitten hän taputti paksua mahaansa: "Mun on näläkä!" Jamesilla ei ollut nälkä. Hän oli harhaillut terassin reunalle katselemaan ympärilleen ja ihastelemaan tätä kaikkea. Täällä näytti olevan jotain elukoitakin. Kiva. James tykkäsi elukoista.
|
|
|
Post by Ziegrand on Oct 2, 2007 0:01:04 GMT 3
Äiti naurahti. "Ainahan sinulla on, kun olet kasvavassa iässä. Noh ruoka on valmiina, Isäsi on keittiössä nytkin juomassa kahvia." Äiti sanoi ja astui sisään rauhallisesti.
Hän ei hoputtanut Jamesia mihinkään.
Koska hoputtaminen ei ollut kohteliasta uudelle tulokkaalle.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 2, 2007 0:04:35 GMT 3
"Ou jee. Iskä hei! Mulla onkin sulle pari tosi makeeta kaupunkilaisjuttua!" Rick totesi möreällä äänellä ja ahtautui sisälle ovesta. James mateli hänen perässään ja katseli koko ajan taakseen. Vasta astuessaan kynnyksen yli keittiöön hän kääntyi ja jähmettyi välittömästi niille sijoilleen. "Kato, isä! Täsä on se sittiäinen josta kerroin puhelimessa!" Rick esitteli ja tuuppasi Jamesin keskelle keittön lattiaa: "Eiks oo kiva?" James ei saanut sanaa suustaan. Hän oli ikään kuin kivettynyt, ja kalpea kuin jauhosäkki.
|
|
|
Post by Ziegrand on Oct 2, 2007 0:11:36 GMT 3
Jamesia katsoi suoraan silmiin suuri kokoinen mies jonka kasvoja peitti parta ja hänen vartalostaan osa oli mekaaninen ja hänellä oli neljäkättä, Joista yksi normaalin oloinen piti kädessään kahvikuppia jossa oli sirppi ja vasara, Miehen tummat ja synkät silmät ja kivimäiset kasvota katsoivat Jamesin päästävarpaisiin murahtaen sitten. "Toit sitten taas yhden koiran tänne." "Sergei! noh noh kulta." "Anteeksi vaimokulta. Tuohan melkein vinkuu jo!" Sergeiksi kutsuttu murahti ja joi kahviaan.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 2, 2007 0:17:31 GMT 3
James tuijotti Sergeitä ja ikään kuin painui kasaan muutaman sentin. Rick vilkaisi isäänsä pahasti: "No sano nyt päivää, James." James pudisti päätään ja peruutti ulos ovesta: "Mä meen... ulos..." Rick raapi päätään: "Sori. Se on vähän ujo. Pistä nyt edes noi ylimääräset raajas jonnekin piiloon!" Rick sähähti puoliksi leikillään. Hän kääntyi ympäri juuri parahiksi nähdäkseen Jamesin pujahtavan ulos ovesta.
KARKUUN! James pinkoi minkä jaloistaan pääsi, syöksyi muutaman Chickenin ohitse ja pysähtyi vasta punaisen ladon takana. iellä hän lysähti selkä punaista seinää vasten ja valui istumaan maahan.
MIKÄ SE OLI? Latopiru... sehän oli melkein kokonaan cyberiäkin ja kaikkea! Ja iso kuin vuori! Entä, jos se suuttui kun James ei sanonut päivää? James kurkkasi ladon takaa ja näki Rickin seisovan terassilla ja etsivät häntä katseellaan. James veti päänsä takaisin piiloon. Hän olisi täällä, kunnes Rickin pitäisi lähteä, ja menisi sitten mukaan.
Ei hän tänne voinut jäädä, ei ainakaan sen hirviön kanssa. Sehän saisi vielä jonkun raivokohtauksen ja liiskaisi hänet. Niinkun kärpäsen!
|
|
|
Post by Ziegrand on Oct 2, 2007 0:23:37 GMT 3
"No maan perkeleen anteeksi, haenkin samantien jakoavaimen ja irrotan raajani." Sergei murahti ja nappasi pullapitkosta ison palan itselleen. "Saakelin nykyajan kakarat."
"Ja kukas helvetti sinä olet?" James kuuli äänen yläpuoleltaan, ja kun James katsoisi ylös hän näkisi nuoren miehen jolla oli hamepäällään tai ainakin se näytti hameelta mutta luojan kiitos james ei nähnyt sen sisään, muuten hän olisi nähnyt jotain mitä ei ehkä olisi halunnut nähdä. Nuorimies oli Jamesin ikäinen ja hänellä oli pieni pujoparta ja lävistys silmäkulmassa.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 2, 2007 0:27:19 GMT 3
James säpsähti ja vilkaisi ylös, kurtistaen kulmiaan. Nelikätisiä cyberpsykoja ja nuoria poikia hameet päällä? Vittu mitä jengiä...
"James." James vastasi ja kallisti päätään niin, että näki pojan paremmin: "Kuka sinä sitten olet?" Ja miksi sinulla on HAME, James meinasi lisätä, mutta päätti viisaasti pysytellä hiljaa. Hän hieraisi vaivihkaa leukaansa. Cool... tolla oli partakin ja kaikkea. Jamesikin halusi parran. Mutta se ei kasvanut ihan vielä.
Rick palasi sisälle: "Se katos jonnekin. Isä, ei sille saa olla niin ilkeä. Se on eläny rankkaa elämää." Rick protestoi ja otti Äidiltä vastaan kahvikupin. "Koittasit olla kiltti jollekulle välillä, voisit ehkä pitää siitä."
|
|
|
Post by Ziegrand on Oct 2, 2007 0:32:55 GMT 3
"Kokeilin kerran sitä, ja tuloksena oli sinä." Sergei mörähti nyreästi. "Olet minulle ainakin metrin palveluksen velkaa." Sergei otti toisen kupin kahvia. Äiti nauroi sisäsesti isän ja pojan kinalle.Sergei oli hänestä erittäin ihana ja lempeä ihminen.
"Bishop.. Tai siis Jack Daniels MacMorrigan" Tuo virnisti ja hyppäsi alas Jamesin eteen(hameen nousten ylös paljastaen karun totuuden tuosta vaatekerrasta) Bishopin ojentaen kätensä. "Sano Bishopiksi vain."
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 2, 2007 0:38:06 GMT 3
James yritti niellä iljettyneen ilmeensä tarttuessaan Bishopin käteen: "Öö...just. Joo. Bishop se siis on. Asutko sääkin täällä?" James kysyi varovasti. "Minä asun. Kai. En oikein tiedä. Rick haluaisi että asun, mutta se kaivosta ryöminyt nelikätinen näkki ei näyttänyt oikein pitävän minusta..." James pälyili taakseen siltä varalta että hämähäkkimies olisikin lähettyvillä.
Rick hymähti: "Emmä voi viedä sitä naskalia takaskaan kadulle, tappas vaan ittensä. Kato nyt sitä, se on vasta 14 ja jo ihan täynnä arpia ja vino nenä ja kaikkea. Joku on vetäny sitä pahasti turpaan pari kertaa..." Niin olikin. Sitä Rick vain ei tiennyt, että se joku oli Jamesin äiti.
|
|
|
Post by Ziegrand on Oct 2, 2007 0:42:27 GMT 3
"En minä käskenytkään idiootti.. Huh huh oletpas välkky taas.... Mene lisäämään puita saunaan, pistän sen pojan tulikokeeseen. Mars heti."
Bishop virnisti. "Et pitänyt näkemästäs vai?.. Noh tämä on minun perheeni vaatetus, ainoa mitä jäi ku mun perhe ammuttiin ja Se "näkki" pelasti mun henkeni tulemalla paikalle just. Ja ampui ne jotka yritti ampua mut.. Ja heyh se on ihan rento vaikka onkin kun rautakanki perseessä, se on meidän rautaryssä Sergei."
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 2, 2007 0:46:43 GMT 3
Ryssä. Se selittikin jo PALJON... "Ai jaa. Ei se näyttäny musta oikein pitävän. Mutta ei monikaan pidä." James sanoi sen kuin se olisi ollut ihan normaalia. Hän poimi maasta kepin ja heitti sen pitkälle. "Isä tykkäsi. Ja pikkuvelikin varmaan. Mutta ne ammuttiin. Sitten äiti heitti mut Tokion eteen, siis sillon kun olin 12 ja käski kuolla kaupunkiin. Sitä ennen se hakkasi minua 12 vuotta. Sekään ei tykänny musta. Ja mun veli jätti mut yksin eikä palannut auttamaan vaikka odotin sitä. Siis isoveli. Niin että ei mua oikeastaan harmita ettei se tykkää musta, ei kovin muukaan kerran." James kohautti harteitaan. Hän vilkuili taas taakseen. "Rick varmaan tykkää. Ajattelin palata sen kansa Tokioon. En halua olla vaivaksi täällä."
Rick huokaisi ja nousi pöydästä, lähtien vaappumaan hitaasti kohti saunaa kaukana rannalla.
|
|