|
Post by rodja on Jan 19, 2008 16:34:17 GMT 3
((Rincoa, ziegrandia ja Huussia tänne odottelenpi Mielellään aika pitkiä peliviestejä)) Kunnian päivät olivat kulumassa hiljalleen pois, kuin tiimalasin hiekka, mutta vielä oli tätä jo aikansa eläneeksikin haukuttua aikakautta jäljellä. Jo useita päiviä sitten olivat kaksi kuningasta toisiaan väitelleet pienestä maa-alueesta keskellä itäistä ylänköä, joka myös Rungina tunnetaan. Tämä noin hehtaarin kokoinen alue, ei sinänsä merkinnyt mitään näiden hallitsijoiden valtavien maiden rinnalla, mutta se ei näitä uljaita typeryksiä ajatuksena ollut koskaan kiehtonut. Tässä sodassa oli kaksi osapuolta Ruhtinas Rakuas, itäylängön läntisen kansan hallitsija (Länsi-Rungi), joka oli tunnettu useista kovista otteista kansaansa nähden, mutta oikeudenmukaisuudestaan. Toisena osapuolena taisteli äärimmäisen itäisen ylängön (Itä-Rungin) Tsaari Anglus, edellistäkin hullumpi hirmuhallitsija, joka seivästi kolmekymmentä maansa ylimystön opettajaa, tällä kertaa omaksi ilokseen. Näin ollen oli ymmärrettävää, ellei suorastaan välttämätöntä, että nämä kaksi joukkiota ottaisivat yhteen. Kaksi armeijaa odottivat toisiaan vastakkaisilla kukkuloilla. Taistelun absurdina ja verisenä näyttämönä oli tarkoitus olla heidän alapuolellaan aukeava laakso. Laakson läpi kulki kirkas ja erittäin puhdas järvi, joka olisi saattanut olla kauniskin. Ikävä kyllä, samaa paikkaa oli käytetty läpi vuosituhansien pikkukuninkaiden armeijoiden välisten kahakoiden näyttämänöinä ja tuon kirkkaan lammen pohjasta saattoi selvästi erottaa vain pari kuukautta vanhat raadot. Eipä ihmekään, että tämä surullisen kaunis paikka oli nimetty ”Hurmelaaksoksi” Joukkojen vahvuudet olivat melko tasaväkiset: Ruhtinas Rakuas omisti 6000 miestä: 2000 miestä jalkaväessä, 1000 jousimiestä, 500 ylimysritaria ja loput olivatkin palkkasotureita ja seikkailijoita, jotka toivoivat hyötyvänsä taistelun aikaisista ryöstelyistä. Tsaari Anglus omisti itse 7000 miestä: 2000 miestä jalkaväessä, 1500 jousimiestä, 700 ylimysritaria ja loput myöskin palkkasotureita. Kuitenkin olivat nämä perfektionistihallitsijat saaneet ”uljaat joukkonsa” puettua yhdenmukaisiin univormuihin, saavutus sinänsä. Tällä hetkellä kummatkin joukot olivat asettuneet puolilleen ja huusivat toisilleen törkeyksiä. Tsaari Anglus oli ruhtinaiden välisen kolikonheiton jälkeen suostunut mielettömään sopimukseen: 1000 jalkamiestä lähtisivät ensimmäiseksi hyökkäykseen kohti Ruhtinas Rakuaksen palkkaamaa örkkijoukkoa. Urin Marras katseli tilannetta ylhäältä. Hän oli pukeutunut kiiltävään Itä-Rungilaisten univormuun, johon kuuluivat vain ruskean värinen viitta ja nuttu.. Minkäänlaista panssaria ei normaaleilla miehillä ollut, mikä oli toisaalta hyvä, koska se olisi vain hidastanut kulkua. Ritarit sen sijaan olivat pukeutumiseltaan hyvin yksilöllisiä ja koristeellisia, eikä heidän asukokonaisuutensa millään tavalla sopinut taisteluun. Urin kuului siihen miesjoukkoon, jonka tarkoitus oli hyökätä suoraan Länsi-Rungin örkkijoukkoa kohti. Tuhat miestä värjötti hiljaisina laakson itäosassa, odottaen että käsky hyökkäyksestä tulisi. 500 jousilla aseistettua örkkiä odottivat myöskin tähdäten jousillaan., valmiina tappamaan henkensä edestä, sillä päästyään liian lähelle, Itä-Rungin armeija voittaisi heidät lähitaisteluissa. Taisteluun olisi luultavasti aikaa vain tunteja ja hermostuneet joukot tappoivat aikaa omilla tavoillaan. Osa pelasi korttia, osa rukoili ja muutama pessimistisempi urho ryyppäsi päänsä täyteen. Urin päätti määräysten vastaisesti hieman jaloitella, sillä kuolevaa odottavat taistelijat eivät hänen mielialaansa kohentaneet. urin suuntasi askeleensa kohti tyhjänä olevaa osaa kukkulasta. Alue oli hyvin kaunista ja Urin kääntyi katsomaan maisemia. Vastapuolen sotilaat eivät olleet hänelle uhka, sillä nuolet eivät tänne asti lentäisi.
|
|
|
Post by Rinco on Jan 23, 2008 20:32:33 GMT 3
Haico katseli ympärilleen, kitä hän täällä teki? Paikassa missä oli sota, tai alkamassa oleva sota. Mitä ihmettä hänt äälllä teki, oli todella typerää juosta keskelle sotapengerta, paikkaa johon muutama tuhatta ihmistä oli kohat tulossa miekka kädessään, valmiina tappamaan, hänetkin. Ajattelivat varmaan ettei suttuisesta merirosvosta oliis heille mitään vastusta. Typerykset, osasihan hän käyttää varsin mukavasti miekkaa, laivalla sitä tarvitisi uskomattoman usein, oli tärkeää että osasi miellailla hyvin, paikassa missä piti olla koko ajan varuillaan ja hereillä. Haico huokaisi, hän katseli aukeaa, kakasi suurta joukkoa olivat hänen välissään. Hän kirosi kuuluvasti ja hieroi päätään miettien kuumeisesti, hän ei voisi missään nimessä vain kävellä toisen puolelle ja sanoa että hän olisi tullossa taistelemaan heidän kanssaan, harva, tai kukaan oikeastaan ei pyytänyt merirosvolta apua, vaikkei Haicokaan olisi itseltään apua pyytänyt, petturi oli aika osuva nimi hänelle, siispä hän tyytyi olamaan aina yksikseen, vaikka hän saattoi tehdä työtä joillekin, riippuen hinnasta ja itse tehtävän laadusta, oli joitan tehtäviä, missä piti vaarantaa oma henki, ja silloin oli parempi miettiä useamman kerran.
Hän kohautti olka päitään ja käveli hieman typerän oloisena pois tulevalta tastelukentältä. Merirosvo katsoi vihreää nurmea, joka pian olisi veren punaama, märkä ja liukas. Hän tarttui yksinkertaisen mutta kestävän miekkansa tuppeen, hän kiitti sitä miestä joka oli ostanut varsin hyvän, miekan, ja sallinut Haicon varastaa sen. Huomautettakoon että tuo salliminen, oli luonnollisesti puhdasta rosvousta, tuskin monikaan aivan vapaaehtoisesti luopuisi miekastaan, varsinkin kun sitä tarvittiin täällä paljon. Hän kohautti olka päitään ja pani tyytyväisenä merkille, että nyt hän ei ollut sata linjalla, tai siinä missä hän oletti taistelun syttyvän, vaan aivan sen reunassa, hän voisi osallistua sotaan, jos tahtoisi, muttei kenenkään puolelle, ollen vain omalla puolellaan, kukaan ei ollut määräämässä, vaikka jos hän jäisi kiinni, hirsi puu odottaisi häntä välittömästä jossain kylän pahasessa, inhottava hirsipuu. Välillä hän jopa katui ammattinsa valintaa, ja sen vaaroja, mutta se seikkailu siinö oli paras asia, koki uutta joka päivä, mereen liittyen, tyyniä ja myskyisiä vesiä, laivojen ryöstöjä jne...
Haico istahti pitkän ruohhon sekaan ja otti kuivan leivänkanikan taskustaan, inhottavan litistyneen leivän. Hän irvisti leivälle mutta söi sen johtuen vatsansa sadatelusta, koko päivän paastosta ja pitkästä kävely matkasta. Hän nurisi vatsalleen ja näykki leipäänsä inhoten. haico kurotteli kaulaansa korkeammalle, jaksamatta nousta ylös, jotta kuitenkin näkisi kunnolla milloin sota syttyisi, milloin armeejat hyökkäisivät toistensa kimppuun, ja tappaisivat armotta, se armotta oli Haicon mielestä paras kohta, hän ei käsittänyt niitä kunniallisia ihmisiä jotka antoivat niiden paeta, jotka olivat hetki sitten hyökänneet heitä vastaan tappaakseen, tai yleensä tappaakseen. Ehkä hänen ei tarvinnut ymmärtää, ihminen oli monimutkainen, sääli oli monimutkainen, elämä itsessään oli monimutkainen.
"No niin, tappakaa jo." Hän hoputti itsekseen ja heilutti kättään viittoen kärsimättömänä sotaa eteenpäin. "Turkasen laiskurit, saisivat jo nousta ylös ja taistella, mitä idiootteja." Hän mutisim itsekseen ja huitaisi muutaman ruohonkorren pois tieltään.
((täällä ollaan, en oikein tiennyt, pitikö tuota peliä laittaa eteenpäin, joten se on nyt siinä samassa kohdassa^^))
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 24, 2008 21:42:40 GMT 3
Oli kaunis päivä aurinko paistoi ja linnut lauloivat, jäniksen istuen kivellä elämä ei voisi olla paremmin, kun Iso harmahtava jalka astuu jäniksen päälle ilkeän rusahduksen kuuluen ja röhöttävän naurun kaikuen Tsaarin leiristä sen etäisimmässä nurkassa on pieni teltta keskittymä telttojen ollen suurempia melkein kuin Tsaarin mahtava lukaali, Sieltä kuuluen kännistä huutoa ja tappelun ääniä, jotkut eivät jaksa odottaa taisteluun asti.
He.. Grangh Grhunrin Raakalaiset nuo satayhdeksänkymmentä pitkiä kahden ja puolen raavaan miehen paksuiset lihavat mutta samalla pelottavan lihaksikkaat Humanoidit jotka ovat verhoutuneet huonokuntoisiin turkikksiin ja selvästi heidän kokoihinsa hakattuihin haarniskoihin. Heidän karjuen ja huutaen, He olivat mukana vain tappelun himosta, koska se oli niin Perkkeleen mahtavaa! samalla tietenkin saisi rahaa, ja kun lupa rähinään alkaisi ihan sama kuka edessä olisi se hakkattaisiin punaiseks mössöksi ja syödään vaikka samalla lounas jos ei muuta. Tappelu on tappelu ihan sama kuka siinä edessä on. Sillä motiivilla Nämä Raakalaiset olivat matkalla.
Heitä oli kuusi. Viisi suurehkoa ja yksi järkyttävän suuri jonka toisen silmänpäällä lepäsi karkeasilmälappu johon oli työnnetty piikkejä ja hänen kehoaan peitti haarniskan paloja ja turkkeja ja selässä oli karkea suurmiekka joka näytti siltä kun olisi otettu vain pala metallia ja hakattu sitä nyrkein ja kiviä vasten kun se oli kuumaa, karkea lommoinen ja siitä puuttui paloja terästä. "Spatula" niinkuin Hän sitä kutsui. Raakalaisten johtaja. Vain koska hän oli isoin ja syönyt edellisen johtajan, Suuri ja mahtava. Grangh Grhunr. Istui nurmella ja raapi tikarilla jotain ötökkää jalkapohjastaan samalla repien paloja jo siitä osasta mitä sai jalastaan irti. Muristen. "Mee tahdotaan jo tapellaa. TAPPELAA!" kuului karjunta selvästi vastatuulesta vastakkaiseen leiriin Raakalaisten yhtyen huutoon.
|
|
|
Post by rodja on Jan 24, 2008 21:46:58 GMT 3
((Juu tosiaan, älkää ihan kauheasti vaikuttako esim. taistelun kulkuun, muuten menee naurettavaksi...))
|
|
|
Post by rodja on Jan 28, 2008 21:31:10 GMT 3
((Nyton näin, että koska Huussi ei jostain syystä ole edes aloittanut koko pelin pelaamista, enkä jaksa odottaa yhtään, niin peliä voidaan jatkaa tällä kokoonpanolla. Sorry, Huussi, mutta kannattaisi sitoutua hieman paremmin peleihin, mitä aloittaa.))
|
|
|
Post by rodja on Jan 29, 2008 22:56:37 GMT 3
((Sorry Triplapostaus, mutta laitan aina nuo tärkät informaatiot erikseen...))
Urin kääntyi katsomaan, kuultuaan alkukantaista naurua, vähän matkan päässä hänestä oli pari typerän näköistä olentoa. Urin katseli otuksia hetken ärtyneenä, sillä häntä ärsytti suunnattomasti tälläisten imbesillien päästäminen taisteluun. Urin huomasi kahden sotilaan vievän viestiä joukkojen johtajille. Urin juoksi miesjoukon sekaan, sillä käsky taisteluun oli mitä todennäköisemmin tulossa. Vihaisen näköinen kersantti alkoi huutaa käskyjä. ”Saatanan vätykset! Liikettä! Helvetin hiiden äpärät, revin jokaiselta raajat irti, jollette lähde liikkeelle” joukot liikkuivat tasaisesti kohti örkkijoukkoa.
Samaan aikaan viitisensataa jousilla aseistautunutta örkkiä katsoivat melkoisen kiinnostuneina tapahtumaa ladaten jousiaan. Eräs örkeistä ampui jousellaan, mutta kantamaa ei vielä ollut tarpeeksi. Örkkijoukon johtaja katseli lähestyviä joukkoja mietteliään näköisenä ja komensi jokaisen tähtäämään jousillaan joukkojen johtajia. Ja niin alkoi tulitus päin tuhatpäistä joukkoa, heti ensimmäiseksi kymmenen edessä ollutta johtajaa sai osuman. Urin nosti kilven päänsä päälle ja pysähtyi ampumaan jousellaan. Saman tien hän painautui alaspäin, muutama örkki oli kuollut, tosin ei välttämättä Urinin nuolesta. Valtava nuolisade täytti taivaan ja Urin rukoili hänen puukilpensä kestävän. Yksi nuolista iskeytyi suotaan kilven läpi ja Urin huomasi vieressään makaavan valittavia sotilaiksi pakotettuja talonpoikia. Urin murahti talonpojille, että menisivät sata metriä taaksepäin kuolemaan. Pari talonpoikaa alkoikin ryömiä kohti asemia. Örkeillä ei selvästikään ollut aikomustakaan antaa Tsaari Angluksen joukoille toista mahdollisuutta laukaista jousiaan. Nuolia alkoi sataa yhtä kiihtyvään tahtiin miesten päälle. Äkkiä Urin huomasi kauhukseen nuolen osuneen hänen kätensä läpi, ei pahasti, mutta tarpeeksi pahasti estääkseen taistelemisen. Urin nieleskeli sylkeä tuskissaan ja lähti raahautumaan kohti omia asemiaan. Urinia ei suinkaan helpottanut useista haavoittuneista talonpojista, joita hän oli vasta äsken nähnyt. Useille talonpojille heidän viimeinen ja ensimmäinen taistelunsa tuli olemaan myös heidän hautansa, sillä ruumiita oli liian paljon, että ne oltaisiin voitu koota edes joukkohautoihin.
|
|
|
Post by Rinco on Jan 31, 2008 1:54:14 GMT 3
Haico irvisti inhoissaan. Miksi hän oli todellakaan tullut tänne. Hän näki miehiä kuolevan, örkkejä kuolevan, tiesihän hän että häikki kuolisivat joskus, mutta tälläinen tapahtuma, sai todellakin ajattelemaan elämän sillä jos hän nyt menisi tuonne, olisi varmaa, että hän ei enää koskaan palaisi takaisin, vaan kävelisi pitkin mustaa kuilua, miettien onko tunnelin päässä taivas vai helvetti. Haico oli todella vähän hevettiin päin kallistunut. Inhottava haiseva petollinen perirosvo. Jo itsessään merirosvon kuuleminen tuotti päänvaivaa ja epäilystä ihmisten mieliin, mutta itse haicon näkeminen, ei ollut mikään kaikista kaunein päiväuni. Minkäs sille mahtaa, tuolla oli kyllä järvi, missä olisi voinut puhdistautua, muttajärvivesi tuskin oli sen enempää puhdasta kun Haico itse, joten tuo ei vaivautunut ajattelemaan asiaa, saati sitten jos hän olisi tajunnut kuinka vaarallista se oli.
Hän oli aina rakastanut itseään, oma henki oli hänelle kallis, mutta miksi hän teki asioita, missä hän asetti alttiiksi elämän. kännissä ehkä. No siinäkin... mutta ehkä hänellä ei riittänyt aivoja ajatella pitemmälle kuin varpaisiinsa. Joillain se ei vain onnistunut. Haico mietti kuumeisiesti kannattiko tuon osallistua taisteluun. mutta lopulta, pitkän muutaman sekunnin pähkäilyn päätteeksi tuo päätti osallistua siihen. Kunnes miekat kalahtaisivat ensimmäisen kerran, ennemmin hän ei tuohon nuolisateeseen astuisi, edes sateenvarjon kanssa.
Merirosvo tuhahti ja istui pöheikössä. Hän haukotteli ja katseli kummalle puolelle hänen kannattaisi asettua taistelemaan. Vaikka Haicon joukkue viehättikin eniten. Ja pitkän sekunnin mietinnän jäleen tuo asettui joukkue Haicon puolelle. "no niin torvelot, aloittakaas se sota jo" Hän hoputti mielessään.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 31, 2008 12:07:52 GMT 3
"Nää ampuu taas tikkuja! Ei Ei mitään tikkuja tehkää se näin!" Grangh Grhunr karjaisi ja hänen raakalaisensa nauroivat kun heidän leirinsä reunalta nousi suurehko kivi(Painoi ehkä suunnilleen sen 50-70kg) Raakalaisen nauraen räkättäen polkien maata. "No perässä vaan!" viisi muuta säpsähtivät johtajansa karjaisua tekivät perässä repien kiviä maasta, yhden jopa repäisten kannon.
Pian ihmisen huusivat jo hämmästyksestä kun nuolien seasta lensi muutama kivi, tuuriheittoja kaikki eivät edes kantaneet. Kanto tosin rysähti joukkojen keskelle melkein Raakalaiset karjuivat ja takoivat rintakehiään. "Tappelu! TAPPELU!"
Raakalaiset eivät kauaan enään odottaisi että lähtisivät hyökkäykseen Ne vaan joutuivat odottamaan sitä "lupaa" koska näillä oli "strategia."
--------------------------------------------------------------------------------------------------- (Annan Rodjan määrätä molempien armeejoiden etenemistä niin peli pysyy sillain kasassa. Ja Kyllä Raakalainen jaksaa heittää tuon painoisia kiviä pitkiä matkoja, ja kantoja. Mutta tarkkuus ei ole hyvä ja se kantama suurimmiten jää lyhyeksi.)
|
|
|
Post by rodja on Feb 3, 2008 22:36:30 GMT 3
((Sori pitkä kesto... Oli hieman muuta ajateltavaa, kun piti kattoa kolme leffaa putkeen (suunnilleen) joka päivä))
Urin raahautui ruumiskasojen läpi sata metriä ja huomasi äkkiä miehen istumassa ruohikossa. Hieman rähjäisen näköinen miekkonen katseli taistelun kulkua ja Urin alkoi huutaen pyytä apua mainitulta henkilöltä. ”hei, sinä siellä! Äkkiä tänne tai tapan sinut helvetissä” Ei ehkä kaunein mahdollinen avunpyyntö, mutta tässä tilanteessa se kai saatettiin antaa anteeksi sankarillemme, sillä hänen kätensä läpi törrötti kauniisti nuoli, jonka tosin saattoi onneksi vetää pois ilman ihmeellisempiä hankaluuksia. Ongelmaksi oli uhkaavasti muodostumassa vain se, että leirissä ei luultavasti pätevää lääkäriä olisi, tosin kuka tahansa saattaisi vetää nuolen pois, operaatio vain olisi mitä todennäköisimmin hyvin tuskallinen. Ainakaan kättä ei amputoitaisi, mutta mitään kipuja lievittäviä (”kipuja lievittävät” tarkoittivat yleensä huumaavia) yrttejä tuskin olisi saatavilla, eli puudutus pitäisi hoitaa tuttuun tapaan, vetämällä pää täyteen. ”Antaa tulla nyt heti, jos et helvetti soikoon tullut muiden mukana tappelemaan, voisit edes auttaa minua!” Urin rääkyi kirjaimellisesti vaahdoten.
|
|
|
Post by Rinco on Feb 12, 2008 16:04:06 GMT 3
Haico katseli kiinnsotuneena kuinka sota oli syttynyt, ja totesi itsekseen, kuinka paljon mukavampi olikin vain katsella kuinka toisia tapettiin, ja hän saattoi olla piilossa kuolemaa täällä heinikossa. Hän itvisti itekseen, kun kuului huuto, huutoahan se koko sota oli, miekkojen kalketta ja kaiken laisia huutoja, komentoja, tuskan huutoja, uhkauksia ja sen sellaista. Mutta tämä kuului muiden yli, kuin hänelle. Hän tuhahti huvittuneena ja etsi katseellaan kuka oli tämän huutanut. Hän näki suurehkon hahmon vähän matkan päässä, josta törrötti ikävästi huoli. Hän katrseli sitä vähän pelästyneenä, tajuten pian että tuo oli puhunut hänelle. Jalat eivät liikkuneet sen enempää eteen kuin taaksekaan päin, vaikka hän ei voinut sanoa että hän olisi halunnut lähteä ylipäätään mihinkään suuntaan, ei míehen luo, kuin poiskaan, ellei jääminen meinannut kuolemaa. Uusi huuto, mutta se ei saanut Haicoa vakuuttuneeksi siitä oliko heinikosta poistuminen kuoleman arvoista. "Ei pahalla mies, mutta minua ei nyt oikein huvittaisi tulla sinne, kai ymmärrät että minä rakastan elämää enemmän kuin sinua." Hän huusi melun yli, mutta otti kuitenkin paremman otteen miekastaan, koskaan ei voinut olla varma siitä suuttuisiko kukaan hänen sanoilleen, typerille ja nokkaville.
((Sori kesto, kone rikki^^ ))
|
|
|
Post by Ziegrand on Feb 13, 2008 13:44:56 GMT 3
(Voi perkele, anteeksi en huomannut että se oli minun vuoroni, syvät pahoitteluni.)
Raakalaiset nauroivat ja rehusivat hakaten toisiaan rintalastoihin lyönneillä jotka varmasti murtaisivat ihmisen rintalastan. "Mennään jo! mennään jo! Mähinä! Mähinä!" Raakalaiset karjuivat monien örkkien pakittaen niiden luota.
Grangh Grhunr seisoi ja tuijotti nuoliesateen sekaan jossa ihmiset karjuivat ja ampuivat takaisin tylsistyneenä sen raapien aaruksiaan ja takalistoaan maiskuttaen suutaan ja välillä käden kaivaen nenäänsä. "Mähinä, tää on ihan tylsä taistelu! Kohta lähetään pois! Jos ei saada tapella! Tikut pois ja juostaan sekaan!" Raakalainen mylvi ja tamppasi maata ja rintaansa sen kumahdellen ja tuon ihran velloen hieman. Se halusi taistella, se tuli tänne tappelemaan eikä tuijottamaan joltian mäeltä alas"
|
|
|
Post by rodja on Feb 14, 2008 22:48:40 GMT 3
Urin alkoi pikkuhiljaa olla itkun partaalla, mutta kokosi itsensä ja teki alhaisimman tempun, mikä tässä tilanteessa oli mahdollista. ”Eversti! Juuri sinä siinä, perkeleen idiootti, tuolla pusikossa on karkuri!” Ei mikään kaunis temppu, mutta kostonhimo hellitti hieman ja Urin saattoi kääntyä kivusta irvistellen katsomaan taistelun kulkua, odottaen, joko joku tekisi jotain tuolle paskiaiselle, joka ei ilmeisesti jaksanut liikuttaa persettään edes haavoittuneen auttamiseksi. Noin viiteensataan mieheen pudonnut joukkio ryntäsi päin örkkien asemia. Örkit onnistuivat jotenkin tallomaan toisiaan juostessaan pois asemista. Lähi taistelu voisi siis alkaa ja Urin oletti kuolevansa verenmyrkytykseen, ellei tuo helvetin keikaroiva eversti (tai mikä liekään) jaksaisi hakea lekuria paikalle. Ajan kuluksi Urin päätti penkoa ruumiita, jos vaikka löytyisi jotain mieltä piristävää. Etsinnän tulos oli riemastuttava: eräs talonpoika ei ollut ehtinyt juoda kulaustakaan korkkaamastaan pullosta. Urin maisteli hetken, kyseessä oli jonkin sortin makeahkoa siideriä, jota maalaiset usein joivat. Sitä litkiessä Urinilla oli hyvät näkymät varsinaiseen etulinjaan. Örkkijoukot eivät ilmeisesti olleet saaneet parhaita mahdollisia varusteita lähitaisteluun.
|
|
|
Post by Rinco on Feb 19, 2008 15:48:23 GMT 3
Haico säikähti pahan päiväiväisesti kun tuo idiootti laittoi jonkun muun hoitelemaan hänet. Merirosvo kirosi äänekkäästi, ja näytti käsimerkkiä miehelle ja huusi. "Saastainen laivarotta, pussaa mun persetta ja tukehdu siihen! " Hän katseli ympärilleen ja pinkoi pakoon minkä jaloistaan pääsi. "Niin justiinsa, haistakaa pitkä..." Kiroten itsekseen hän juoksi kohti taistelun melsettä, tietäen kuitenkin, ettei pääsisi enää pois, käyttämättä miekkaansa.
|
|
|
Post by Ziegrand on Feb 27, 2008 12:25:42 GMT 3
"No niin pojat! Mähinä mennään!" Raakalaiset mylvivät ja lähtivät juoksuun örkkien vinkuen kauhusta kun kuusi raakalaista lähti liikkeelle rynien örkkejä tieltään heiluttaen aseitaan samalla tappaen örkkejä vahingossa.
He halusivat olla ensimmäisiä! Heille eniten mähinää! Raakalaiset mylvivät ja ihmiset alkoivat näkemään heidät pian örkkien takarivistössä tulossa kohti nauraen ja karjuen ihmisten kokoiset aseet käsissään.
"Mähinää!" nuo karjuivat.
|
|
|
Post by rodja on Feb 28, 2008 20:45:36 GMT 3
Kusipää, joka oli tehnyt tämän ruman tempun Urinille, luikki häntä koipien välissä kohti taistelun melskettä. Urin virnisti, mutta hymy muuttui pian äimistykseksi. Hänen suustaan pääsi yksi sana: ”mitä vittua?” Kaksi valtavan kokoista olentoa räyhäsi keskellä taistelun melskettä tallaten kaiken. Voi pyhät jumalat, tämä oli liikaa, pitikö tuollaisia toistaitoisia hullujakin tuoda keskelle sotaa? Tämä ei enää ollut taistelua, tämä oli farssi. Urin kittasi siiderinsä ennätysvauhtia ja lähti ryömimään kohti omien joukkojensa tukikohtia. ”Saatanan kusipäät, auttakaa!” Urin huusi. Yllättäen kaksi miestä jopa jaksoivat kantaa hänet paareilla jonkinlaiseen telttaan, jossa hääräsi kaksi naista hoitaen haavoittuneita. Urin huomasi oksentavansa verta, sitten valot himmenivät hetkeksi.
|
|