Post by trisha on Oct 30, 2007 15:39:30 GMT 3
Drulag horjahti taaksepöin potkun voimasta ja sen leukaperista kuului kuvottava rusahdus. Vanha örkki hoiperteli taaksepöäin nähden sahalaitaa Granakin riistäytyessä irti köysistääm. Ruoska tuijotti iljettyneenä miten Granakin keho vääristyi ja muuttui siksi epämuodostuneeksi kumaraksi hyödyttömäksi vartaloksi jollaisena Ruoska oli sen aina nähnyt.
"Vai haluat sinä kirvestä? Sitä sinä saat!" Drulag ärisi. Sen leuka oli ilmeisesti mennyt sijoiltaan. Vanha örkki tarttui Granakin tajuttomaan kehoon ja viskasi sen päin kiviseinää kuin märän rätin. Se tarttui selässään lepäävään kirveeseen, mutta Ruoska astui Granakin eteen: "Ei, isä!"
"Pois tieltä, Ruoska! Minä teen sen mikä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten!" örkki tarttui Ruoskaa olkapäästä ja sysäsi syrjään.
"Drulag! Hän on osa klaania, olkoon miten vastenmielisestä yhdistelmästä tahansa!"
"Osa klaania? Hänhän kehui jättäneensä sen. Vapaata riistaa siis!"
"Sinä et uhmaa minua, Drulag! Minä olen sinun päällikkösi!"
"Sama se! Tuo epämuodostunut puoluverinen paska ei ansaitse elää! Mokoma tajuaa sen itsekin!"
"Minä olen puoliverinen yhtä lailla!"
"Sinä olet puoliksi ihminen! Ihmiset sentään suhtautuvat meihin jonkun arvoisina, haltiat ovat riistäneet meitä vuosia ja vuosia! Jokainen pisara sitä saastaista verta on vuodatettava maahan!"
Ruoska veti esille lyhyen kirveensä: "Sitten sinä saat surmata minut kanssa! Granak on klaanini jäsen, enkä minä aio jättää alaisiani barbaarien teurastettaviksi!"
Drulag jähmettyi. Hetken aikaa se selväsyi mietti, olisiko Granakin tappaminen sen arvoista, mutta laski lopulta aseensa. Ruoska laski irti omastaan ja kääntyi katsomaan Granakia maassa: "Minä en ole sinulle enää mitään velkaa... Drulag, käske haavurin hoitaa hänet kuntoon."
"KUNTOON!?"
"Hän saa lähteä maailmalle täysissä ruumiinvoimissa, mikäli haluaa."
"Tuollainen heikko, mitätön..."
"Minäkin olin heikko. Katso mitä minusta tuli, kun sinä annoit mahdollisuuden."
Drulag hymähti ja mulkoili Granakin tajutonta kehoa. Tuosta ei koskaan tulisi mitään... haltioiden veri virtasi sen suonissa ja oli vääristänyt sen kuvottavaksi käyräksi hirviöksi. Saastuttanut mielen ja vienyt pois kaikki mahdollisuudet kunnialliseen elämään...
Kaksikko jätti Granakin selliinsä, jonne tuli pian paikallinen haavuri. Tämä alkoi hoitaa Granakin vammoja suurempia ihmettelemättä. Ei ollut kovin kummallista, että heikompaa sorrettiin örkkipiireissä... niin se oli aina ollut. Se, mikä oli tavatonta, oli se että Granak oli saanut elää melko turvallisesti tähänkin asti. Kenties johtaja Ruoska tunsi sympatiaa epämuodostunutta kohtaan, aivan kuten taistelussa vammautuneidenkin kohdalla. Tämä örkkikylä oli ainoa örkkiyhteisö, jossa vanhat, vammautuneet ja raajarikot saivat jatkaa elämäänsä klaanissa karkotuksen tai tappamisen sijaan. Ja Granakia lukuunottamatta heitä jopa pidettiin arvossa.
"Vai haluat sinä kirvestä? Sitä sinä saat!" Drulag ärisi. Sen leuka oli ilmeisesti mennyt sijoiltaan. Vanha örkki tarttui Granakin tajuttomaan kehoon ja viskasi sen päin kiviseinää kuin märän rätin. Se tarttui selässään lepäävään kirveeseen, mutta Ruoska astui Granakin eteen: "Ei, isä!"
"Pois tieltä, Ruoska! Minä teen sen mikä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten!" örkki tarttui Ruoskaa olkapäästä ja sysäsi syrjään.
"Drulag! Hän on osa klaania, olkoon miten vastenmielisestä yhdistelmästä tahansa!"
"Osa klaania? Hänhän kehui jättäneensä sen. Vapaata riistaa siis!"
"Sinä et uhmaa minua, Drulag! Minä olen sinun päällikkösi!"
"Sama se! Tuo epämuodostunut puoluverinen paska ei ansaitse elää! Mokoma tajuaa sen itsekin!"
"Minä olen puoliverinen yhtä lailla!"
"Sinä olet puoliksi ihminen! Ihmiset sentään suhtautuvat meihin jonkun arvoisina, haltiat ovat riistäneet meitä vuosia ja vuosia! Jokainen pisara sitä saastaista verta on vuodatettava maahan!"
Ruoska veti esille lyhyen kirveensä: "Sitten sinä saat surmata minut kanssa! Granak on klaanini jäsen, enkä minä aio jättää alaisiani barbaarien teurastettaviksi!"
Drulag jähmettyi. Hetken aikaa se selväsyi mietti, olisiko Granakin tappaminen sen arvoista, mutta laski lopulta aseensa. Ruoska laski irti omastaan ja kääntyi katsomaan Granakia maassa: "Minä en ole sinulle enää mitään velkaa... Drulag, käske haavurin hoitaa hänet kuntoon."
"KUNTOON!?"
"Hän saa lähteä maailmalle täysissä ruumiinvoimissa, mikäli haluaa."
"Tuollainen heikko, mitätön..."
"Minäkin olin heikko. Katso mitä minusta tuli, kun sinä annoit mahdollisuuden."
Drulag hymähti ja mulkoili Granakin tajutonta kehoa. Tuosta ei koskaan tulisi mitään... haltioiden veri virtasi sen suonissa ja oli vääristänyt sen kuvottavaksi käyräksi hirviöksi. Saastuttanut mielen ja vienyt pois kaikki mahdollisuudet kunnialliseen elämään...
Kaksikko jätti Granakin selliinsä, jonne tuli pian paikallinen haavuri. Tämä alkoi hoitaa Granakin vammoja suurempia ihmettelemättä. Ei ollut kovin kummallista, että heikompaa sorrettiin örkkipiireissä... niin se oli aina ollut. Se, mikä oli tavatonta, oli se että Granak oli saanut elää melko turvallisesti tähänkin asti. Kenties johtaja Ruoska tunsi sympatiaa epämuodostunutta kohtaan, aivan kuten taistelussa vammautuneidenkin kohdalla. Tämä örkkikylä oli ainoa örkkiyhteisö, jossa vanhat, vammautuneet ja raajarikot saivat jatkaa elämäänsä klaanissa karkotuksen tai tappamisen sijaan. Ja Granakia lukuunottamatta heitä jopa pidettiin arvossa.