trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 26, 2007 16:24:25 GMT 3
Kesä oli taittunut syksyksi ja syksy talveksi jo aikaa sitten. Ennen vihreän ja jokien halkoman laakson peitti nyt paksu, monen jalan korkuinen nietos, ja eläimet ja laaksossa harvaan asuvat ihmiset pysyttelivät piiloissaan. Pakkanen oli niin kova, että öisin saattoi kuulla, kuinka metsän puiden kaarna paukahteli halki.
Ruoskan kotikylälle tämä talvi oli kolmas. Siitä huolimatta heidän laskelmansa olivat taas pettäneet, ja talven ruokavarastot olivat uhkaavasti tyhjentymässä ennen keskitalven juhlaa, jota vietettäisiin kahden viikon päästä. Kaamos oli kestänyt jo kuukauden, ja puoliörkki alkoi kaivata aurinkoa. Pimeydessä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta valossa tunsi olonsa jotenkin pirteämmäksi.
Ruoskan ottoisällä, vanhalla Drulagilla, taas oli kaamoksen aikaan meneillään ikuinen juhla. Ruoskasta poiketen Drulag suorastaan palvoi pimeää, ja oli poikkeuksellisen energinen juuri kaamoksen aikaan. Örkkien tapaan se näki pimeässä paremmin kuin auringonvalossa, ja koska se vihasi kovasti ihmisiä, pimeän aikaan suoritetut ryöstöretket käytännössä puolustuskyvyttömiin ihmiskyliin saivat sen mielentilan korkealle. Pimeässä sokeat ihmiset vain sinkoilivat sinne tänne ja Drulag saattoi napsia mukaansa kaiken mitä mielii (ja nuijua muutaman ihmissoturin siinä samalla).
Ruoska ei näistä talvisista ryöstöretkistä oikein välittänyt, mutta kyläläiset oli ruokittava ja talvella ei kulkenut kauppakaravaaneja. Ensi keväänä hän kaksinkertaistaisi istutukset, ja antaisi vähemmän viljaa oluenpanijoille. Se voisi aiheuttaa napinaa kylän sotureissa, mutta eipähän tarvitsisi lähteä talven pakkasissa tarpomaan naapurikyliin ruokaa rosvoamaan.
"Mutta pojat pitävät ryöstelemisestä." Kookas, harmaahapsinen ja teräspaloilla itsensä verhoillut Drulag nojaili takan pielukseen ja tarkkaili puolet pienempää ja hintelämpää Ruoskaa, joka teki laskelmia pöytänsä ääressä. Puoliörkin harmaanvalkoiset hiukset oli sidottu useille rastoille ja ne valuivat ainakin puoleenväliin hänen selkäänsä.
Vielä ainakin kaksi ryöstöä, niin heillä olisi tarpeeksi ruokaa sekä keskitalven juhlallisuuksiin että talven läpi selviytymiseen.
"Minä en välitä, pitävätkö he siitä. He valitsivat elämän kylässä palkkasoturiarmeijan sijaan, nyt he saavat tottua siihen." Ruoska mutisi. Drulag muljautti silmiään ja nuoli kookkaita alakulmahampaitaan, jotka alapurennan takia olivat jatkuvasti esillä: "Miten vain haluat, rouva... mutta muista, että sotilaat pitävät sinut vallassa." "Niin kauan kuin heillä on väkijuomaa, he rakastavat minua..." Ruoska totesi ja löi nahkakantisen kirjan kiinni. Nyt oli keskipäivä, vaikka ulkona olikin edelleen öisen pimeää: "Missä tiedisteluryhmäni on? Montako soturia siellä etelän kylässä on?" "En minä tiedä. Mikset kysyisi siltä kyttyräselkäiseltä kaveriltasi?" Drulag tuhahti halveksuvasti ja nuolaisi hampaitaan: "Eikös hän tiedä yhtä sun toista..." "Kenties kysynkin. Hae hänet tänne."
Omia sanojaan katuen Drulag viskasi päälleen paksun jääsuden ja ahman nahoista valmistetun turkiksensa ja avasi oven, lähtien tarpomaan puuterimaisen pakkaslumen lävitse kohti Grakakin asujaimistoa.
|
|
|
Post by Ziegrand on Oct 26, 2007 16:37:42 GMT 3
Likainen pieni rakennus oli kylän reunoilla, hän kylän hyljeksityin asui siellä, hänen savupiipustaan kohosi pieni savu takan ollen näemmä sytytettynä, hän ei istunut kylmässä, Hän istui tuolilla sama vanha ruskea kaapu peittonaan joka peitti hänen osittain epämuodostuneen vartalonsa, koukistuneen oikean käden ja kyttyräisen selän ja paksut mustat hiukset jotka vaikuttivat likaisilta peittivät hänen kasvonsa usein, paljastaen vain nuo keltaiset silmät jotka tuikkivat älykkyyttä. Nyt hän luki ja kirjoitti jotain ylös likaiselle pergamentille, hänen seiniinsä oli heitetty lumipalloja. (yksi hänen ikkunoistaan oli peitetty sisältäpäin arkulla ja taljalla että tuuli ei tulisi sisään, ja kivi joka oli heitetty makasi hänen huoneensa lattialla.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 26, 2007 16:45:06 GMT 3
Drulag tunsi suunnatonta vastenmielisyyttä, mutta samaan aikaan outoa kunnioituksen tapaista hylkiötä kohtaan. Drulag ei itse ollut mikään kovin välkky örkki. Ei pitänyt ymmärtää väärin, hän oli hyvinkin tietoinen kaikesta taistelemiseen, aseisiin tai panssareihin liittyvästä, mutta siihen se oikeastaan jäikin.
Kookas vanha örkki pysähtyi Granakin oven eteen ja puhalsi käsiinsä. Vaikka se pitikin kaamoksesta, alkoivat talven kylmät ilmat koetella sen vanhaa luustoa, ja niveliä särki usein. hetken käsiään lämmiteltyään Drulag iski valtavan nyrkkinsä ovea vasten: "GRAKAK! Johtajasi haluaa puhua sinulle!"
|
|
|
Post by Ziegrand on Oct 26, 2007 23:20:07 GMT 3
Kuului kolahdus ja kilinää. "Hyvä on... Tulen pian.. Menee Tovi..." Granak oli omituinen puoliörkki, hän päätti itse aikansa joina hän liikkui, häntä ei ruoska määränny eikä hän tuntunut pelkäävän Drulagia, Hänen silmänsä olivat rauhalliset aina, tyynet kuin jää joka peitti petollista lampea. Granak avasi oven hiljaa ja katsoi Drulagia. "Olen valmis.." Hänellä oli kaapunsa joka peitti hänet hyvin ja myös nuo ruskeanvihreät varusteet, nyt hän ei kantanut mukanaan Mustaa Sapeliaan, joka kuului hänen isälleen joka oli aikoinaan legenda. Gernek Musta Sapeli. Suuri ja mahtava örkki joka tappoi satoja taisteluissa ja kuulemma halkaisi myös lohikäärmeen kallon joskus, ja sitten hän sai vain yhden jälkeläisen, Epämuodostuneen puoliörkin haltianaisesta, joka oli rakastanut ökkiä aidosti mutta haltian siskot eivät hyväksyneet liittoa ja tappoivat Granakin molemmat vanhemmat, maageja kun olivat, ja huhut sanovat että Granak olisi kirottu. Granakin kaulassa roikkui hänen äitinsä valkoinen riipus jossa oli kultaista lehvistiöä ja sen sisällä oli hänen äitinsä kuva joka hymyili. Granak oli saanut sen lapsena.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 26, 2007 23:31:12 GMT 3
Drulag mulkoili puoliörkkiä halveksivaan tapaansa. Se olisi enemmän kuin mieluusti hankkiutunut eroon mokomasta epäsikiöstä, mutta Ruoska tuntui pitävän siitä. Kenties se oli tyttärestä jonkinlainen maskotti tai lemmikki, jota oli hauska ruokkia ja hoivata. Ehkä Ruoska kyllästyisi siihen pian. Sitten Drulag saisi leikellä epämuodostuneen siansikiön kappaleiksi ja syöttää kylän kookkaille hukille.
Drulag oli kunnioitettu vanha örkki, jonka veroista taistelijaa ei pohjoisilla mailla tunnettu. Ikä alkoi kuitenkin painaa vanhan harteilla, ja syvällä sisimmässään Drulag pelkäsi sitä päivää, kun hänet katsottaisiin hyödyttömäksi. Se päivä olisi häpeällinen, ja hänen tavoitteenaan oli kuolla urheasti taistelussa ennen sitä. Ongelmaksi nousi vain se, ettei pohjoisilla mailla ollut haltiaa, örkkiä eikä ihmistä, josta olisi ollut hänen surmaajakseen.
Tien viereisistä mökeistä kurkki taas örkkilapsia. Osa osoitteli Granakia, mutta vanhemmat hätistivät heidät pian pois ja vetivät ikkunaluukut kiinni.
"Mene sisään." Drulag murahti, kun kaksikko oli viimein saavuttanut Ruoskan talon. "Ja koeta käyttäytyä... saastainen siansikiö..." Drulag mutisi niin hiljaa, että tuskin kuuli itsekään, ja nuolaisi hampaitaan. Se veti esille kookkaan sotakirveensa ja jäi nojailemaan ovenpieleen, kuin muistuttaakseen ettei Ruoskan kanssa kannattanut alkaa rettelöimään, saati hieromaan minkäänlaista lähempää tuttavuutta...
|
|
|
Post by Ziegrand on Oct 26, 2007 23:32:56 GMT 3
Granak nyökkäsi kuten aina ja hymyili vanhalle örkille. Ja hän astui sisään. "Kutsuit minua.." Granak laahusti vastakkaiseen nurkkaan Ruoskan huonetta istuen siitten alas pimeään, kynttilän valon paljastaen häntä vain hieman.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 26, 2007 23:39:12 GMT 3
"Ah. Granak. Miellyttävää." Ruoska kääntyi ympäri pöytänsä äärestä. Suurista ulospäintyöntyvistä kulmahampaista ja virehtävänharmaasta ihostaan ja arvistaan huolimatta puoliörkki muistutti kasvoiltaan ja ruumiinrakenteeltaan melko paljon ihmistä. Ruoskalla olikin ollut aikoinaan melkoinen haaste voittaa osakseen nykyisten kyläläistensä arvostus ja luottamus, mutta hän oli tehnyt sen.
"Oletko haahuillut eteläisillä mailla? Mitä osaat sanoa siitä kylästä, joka on kahden päivänmatkan päässä täältä etelään päin? Kuinka moneen taistelukuntoiseen mieheen voimme törmätä?"
Örkit eivät olleet koskaan ennen ryöstäneet tätä kylää, eivätkä tienneet siitä paljon mitään. Se ei kuitenkaan kuulunut heidän harvalukuisiin 'liittolaisiinsa' joten se oli vapaata riistaa ryöstöpuuhia silmällä pitäen. Huonoksi puoleksi nousi kuitenkin se, että kylässä oli melkein 50 taistelukykyistä taania kesäisin. Talvisin määrä varmasti laskisi, sillä örkkejä lukuunottamatta kukaan ei uskaltanut kaamoksen aikana ryöstelemään, eikä hyökkäyksiä osattu odottaa.
|
|
|
Post by Ziegrand on Oct 26, 2007 23:42:50 GMT 3
Granak katsoi Ruoskaa pienesti. "Arvioltani joka kesä syntyy ainakin kymmenen lasta, joista kuusi on poikia, ja he ovat maanviljelijöitä, siellä asuu myös vanha ritari perhe.. Voisin sanoa että noin kaksikymmentä tai kolmekymmentä...Oliko sinulla muuta? voisin lähteä takaisin lumipallojen ja jääpallojen kohteeksi." Granak sanoi rauhallisesti.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 26, 2007 23:47:05 GMT 3
Ruoska siveli leukaansa ja nyökkäsi: "Aivan vapaasti." puoliörkki totesi, kiinnittämättä sen enempää huomiota Granakin kommenttiin lumipallosta ja jääkokkareista. Hänen mielialansa oli kohonnut mukavasti. 15 örkkitaania riittäisi hyvin kylän ryöstämiseen, eivätkä he saisi edes tappioita jos toimisivat oikein. Ruoska antaisi Drulagin suunnitella hyökkäyksen, se oli hyvä siinä. Harvinaisen hyvä. Paras, jonka Ruoska tiesi. Vuosikymmenten kokemus oli arvokasta hyökkäyksien suunnittelussa. Olivat ne sitten salavihkaisia ryöstöjä tai suoria rynnäkköjä, tai jotain siltä väliltä.
|
|
|
Post by Ziegrand on Oct 26, 2007 23:51:09 GMT 3
Granak lähti ulos nyökäten Drulagille, ja hän käveli noin kymmenen metriä ja erään talon kulmalta lensi jäinenpallo Granakia koht, ja se osui häntä päähän, Granakin kaatuen ja lumeen roiskahtaen hieman verta, Granak nousi ylös hitaasti, ja jatkoi matkaa, hän ei näyttänyt mihin häntä sattuisi, koska ei kukaan välittäisi. Naurua kuului talon reunalta.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 26, 2007 23:56:00 GMT 3
Drulag nuolaisi hampaitaan tyytyväisenä, ennen kuin kulki avonaisesta ovesta sisään ja sulki sen perässään.
Ruoska nojaili takkaan ja katseli liekkejä mietteliäs ilme kasvoillaan. Drulag asetti kirveensa pöydänreunaa vasten ja köhäisi: "Rouvani, Rohun tahtoo tavata sinut tänään. Hänellä on kuulemma antaa sinulle jotakin. Saalista edelliseltä ryöstökeikalta luultavimmin." Drulag totesi. Sen ääni oli kovin lämmin sen lausuessa Rohunin nimen.
Ruoska huokaisi. Rohun oli Drulagin jälkeen arvoasteikossa korkeimmalla oleva johtajaörkki, joka oli jo keväästä lähtien syytänyt hänelle tolkuttomasti lahjoja. Kaiken lisäksi Drulag, jolle vahva ja taidokas Rohun oli kuin oma poika, teki kaikkensa jotta Ruoska myöntyisi Rohunin puolisoksi mikäli tämä sitä keksisi kysyä. Ja mitä ilmeisimmin Rohun sitä pian kysyisikin, sillä Ruoskan huone alkoi jo olla pullollaan tyhjänpäiväisi lahjuksia.
|
|
|
Post by Ziegrand on Oct 26, 2007 23:59:26 GMT 3
Granak pääsi mökkiinsä ja sulki oven ja veti kaavun päältään ja painoi sidettä otsaansa jossa oli haava, hänen katsoen peiliin jossa näkyi selvät ja komehkot puolkiörkki haltian kasvot. "Miksi tämä kirous ei katoa minusta, mitä tein että sen ansaitsin.. Ja miksi edes jään tähän kylään.." Granak puristi riipusta joka oli lämmin aina hänelle. "Minä katoan tänä yönä.." Granak kuiskasi.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 27, 2007 0:06:11 GMT 3
"Ilmoitan Rohunille, että hän voi saapua illalliselle ja..." "Odota, Drulag." Ruoska totesi. Se lääntyi ympäri ja pudisti päätään: "En ota häntä vastaan tänään, olen liian väsynyt ja ruokapuolen säädöstelyyn menee vielä aikaa." Drulag kumarsi pettyneenä ja nappasi kirveensa mukaansa lähtiessään.
Ruoskalla ei sinänsä ollut mitään Rohunia vastaan. Mutta ei hän voinut kuvitella menevänsä puolisoksi jollekulle. Hänen olisi pitänyt kai hankkia lapsiakin silloin, eivätkä sellaiset sopineet hänen suunnitelmiinsa... lisäksi Ruoska tuskin kykeni saamaan lapsia, puoliveriset harvemmin kykenivät. Rohun halusi hänen puolisokseen, jotta saisi lisää valtaa tässä pienessä kylässä. Sitä iloa Ruoska ei aikonut nuorukaiselle suoda, halusi Drulag sitä eli ei.
|
|
|
Post by Ziegrand on Oct 27, 2007 0:11:09 GMT 3
Granak pakkasi hiljaa matkareppuaan joka oli vanha ja kulunut, hän otti mustateräisen sapelin takkansa päältä ja heilautti sitä nopeasti terveellä kädellään kuljettaen terää pitkin ilmaa, sapelin halkaisten kirjoituspöydän. Se oli edelleen terävä, ja hän osasi käyttää sitä, Granak ihmetteli että miksi kukaan ei ihmetellyt miten hän oli selvinnyt maailmalla, Nopeiden jalkojensa takia?..Granak tuhahti.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 27, 2007 0:19:47 GMT 3
Ruoskan miettiessä Rohunin motiiveja Drulag asteli sisään taanien taloon yrmeän oloisena. Nuoremmat taanit kumartelivat ja väistyivät pois sen tieltä. Pahalla päällä oleva Drulag tunnetusti etsi jokaisesta jotain morkattavaa, ja sai tälläkin kertaa tekosyyn iskeä yhtä nuorta palvelijaörkkiä rystisllä takaraivoon tämän unohtaessa sanoa huomenia hänelle.
Kuljettuaan lävitse ruokasalin Drulag saavutti uuden oven. Se sysäsi sen auki tieltään ja asteli nukkumatiloihin. Rohunin ja muiden ryhmänjohtajien huoneet olivat käytävän perällä. Sotapäällikkö Drulagin jälkeen korkeimmalla arvossa sattui olemaan Rohun, hänen adjutanttinsa. Ryhmänjohtajat tulivat sen jälkeen, ja tavalliset taanit heidän jälkeensä.
Rohunin ovelle päästyään Drulag hakkasi siihen massiivisella nyrkillään. Ovi aukesi pian, ja sen takana seisova tummanharmaa nuori örkki kumarsi välittömästi. Örkin päätä koristi musta lyhyt harjas, sekä runsas joukko luulävistyksiä: "Herra." "Ruoska ei tapaa sinua tänään..." Drulag murahti ja mulkoili Rohunia kulmiensa alta. Nuorukaisessa ei tapahtunut mitään mainittavaa reaktiota: "Selvä, herrani." "Huomenna voit sen sijaan tulla aamiaiselle." "Hienoa, herra." "On... noh, aiotko kutsua minua sisään?"
Ovi sulkeutui pian uudelleen, tällä kertaa jättäen Drulagin ja Rohunin huoneen puolelle.
|
|