|
Post by Ziegrand on Sept 14, 2011 21:57:38 GMT 3
Granak hymähti, mutta hymyili silti, oikea Örkki oikealle Örkille. Se nousi seisomaan ja pudisti tomut housuistaan ja käveli korjaamaan hyllyjä. Turma nyökkäsi pienesti ja käveli pois taistelu matolta.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 14, 2011 22:26:34 GMT 3
Turmahampaan lähdettyä sali täyttyi taas harjoittelun äänistä. Agrol hakkasi omaa juuttiukkoaan ja Gralf katseli vaivihkaa sen harjoittelemista. Se ei ollut ajatellut poikansa lähtevän Kylästä. Oli outoa ajatella, ettei tuota pian näkisi enää joka päivä.
Mutta kai se oli pojalle hyväksi. Penikka kasvaisi örkiksi, ja jos se olisi tarpeeksi vahva, se palaisi joku päivä takaisin. Se, olisiko Gralg vastaanottamassa sitä, olikin toinen asia.
"Jätä siihen", örkki murahti Granakin suuntaan. "Paskaksi ne menevät kumminkin päivän mittaan. Niin käy aina."
Päätellen siitä, miten uskomattoman moneen kertaan kootulta koko hatara hökötys näytti, sanat lienivät totta.
|
|
|
Post by Ziegrand on Sept 14, 2011 22:40:15 GMT 3
Granak murahti ja nyökkäsi, lähtien virittämään jousia huoneeseensa, ja miettimään seuraavaa liikettään.
Turmahammas käveli ulkona turkiksiin verhoutuneena, vetäen kylmää ilmaa keuhkoihinsa. "Vulgun on parasta kiirehtiä."
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 15, 2011 11:51:17 GMT 3
"Tässä säässä voi mennä vaikeaksi."
Ruoska ei ollut mikään harvinainen näky taanien harjoitussalissa. Hän liikkui tismalleen samoissa paikoissa tismalleen samaan aikaan, kuin muutkin örkit. Örkkien päällikkönä oleminen ei suinkaan tarkoittanut teennäistä ylpeilyä tai vetäytymistä tavallisen kansan keskuudesta, kuten haltioilla tai ihmisillä. Ruoska tiesi paikkansa ja arvonsa, sen ei tarvinnut piileksiä talossaan kuin peläten, että joku kyseenalaistaisi sen auktoriteetin muussa tapauksessa.
"Mikäli hän on nopea, uskon, että hän ja sinun sukusi ovat täällä kesän ensimmäisenä kuukautena. Suuri määrä liikkuu hitaammin kuin muutama jäsen ja sen ruokahuoltoon menee aina aikaa. Kuten varmasti tiedät. Ihmiset ovat palaamassa, kun saavat armeijansa kuntoon. Epäilen, että je tulevat keskikesällä. Sitä ennen nostetaan miehiä, hankitaan ruokaa ja hoidetaan kylvö. Miehiä ei voi irrottaa sotaan ennen sitä."
Ruoska oli nähnyt tämän saman useasti ennenkin. Siksi ihmishallitsijat mielellään turvautuivat örkkeihin; örkit olivat aina valmiita rettelöön, nämä liikkuivat nopeasti ja sitkeästi ja pärjäsivät vähällä unella. Lisäksi örkkien sotiessa ihmisväestö voi edelleen hoitaa viljelyksensä ja sadonkorjuunsa. He olivat pelinappuloita, jotka ihmiskuninkaat uhrasivat omissa keskinäisissä kiistoissaan säästyäkseen itse tappioilta, ja he olivat alistuneet siihen vuosisatojen ajan.
Vaan ei enää.
|
|
|
Post by Ziegrand on Sept 15, 2011 17:13:37 GMT 3
Turma urahti ja nuoli hampaitaan. "Vuoristolaiset saavat auttaa teitä kynnössä ja kalastamisessa ja kaikessa muussa, Yhteistyöllä tästä selvitään." Turma katsahti Ruoskaa ja hymyili tuolle susimaisesti.
Granak käveli rauhallisesti noiden luokse, ja murahti hieman. "Tiedustelijat ja metsästäjät ovat koulutettuina mahdollisimman pian, meidän pitää vain odottaa että ilma lämpenee edes hiukan, tai sitten tästä tulee hankalaa, pitää varmaan alkaa veistämään keihäitä, jouset ovat hyödyttömiä tällä hetkellä." Ruoska kumarsi päätään pienesti.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 15, 2011 17:16:26 GMT 3
Ruoska vilkaisi taakseen ja kuunteli, mitä Granakilla oli sanottavaa.
"Meillä ei ole pulaa hyvistä taistelijoista ja varustus on niin hyvä, kuin entisellä palkkasoturijoukolla voi olla. Olen huolissani päidemme lukumäärästä, en siitä, millä ne päät on verhottu.
"Jahka sinun kaltaisesi tulevat, saatte perustaa leirinne meidän maillemme", Ruoska kääntyi taas Turman puoleen. "Kylä on liian pieni kahdelle joukkiolle, jotka eivät ennen ole taistelleet keskenään. Tiedät sen itsekin. Kuinka monta teitä on?"
|
|
|
Post by Ziegrand on Sept 15, 2011 17:37:31 GMT 3
Turma katsoi Ruoskaa ja näytti miettivän, ainakin se siristi silmäänsä. "Neljäsataa aikuista päätä maksimissaan, ja minusta meidän täytyy järjestää jonkinlaiset. Miten Vulgu sanoikaan sen kun uusia Örkkejä tuotiin yksikköön. Ai niin.. Mättäjäiset." Granak kavahti tuosta sanasta ja ottia askeleen kauemmas käden hieroen hartiaa, aivan kun muistaisi jotain vanhaa ja kamalaa. Turma nuoli hampaitaan.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 15, 2011 17:43:44 GMT 3
"Teitä on siis te mukaan laskettuna neljäsataa?" Ruoska varmisti. Vaikka sen ääni ei millään tasolla antanutkaan sitä ilmi, se laski mielessään, miten paljon Turman joukkiosta olisi haittaa, mikäli nämä päättäisivätkin vallata heidän kylänsä. Heillä oli etulyöntiasema tässä maastossa, mutta sadan pään alivoima. Nyt vähän suurempikin, kun taistelu oli verottanut ryhmää.
Se ei ollut niin suuri alivoima, että siitä olisi vielä pitänyt huolestua tosissaan. Mutta niin suuri se oli, että asia oli tiedostettava.
"Se tietää vajaata tuhatta örkkiä kaiken kaikkiaan", Ruoska totesi hetken päästä. Se oli hyvä laskemaan suuriakin summia. "Ihmisiä on valtavasti enemmän... mutta kenties me kykenemme puolustamaan laakson suuta tällä määrällä. Tarvitsemme kuitenkin lisää miehiä..."
Drulag tiesi muutamia ryhmiä, tai ainakin oli tiennyt ennen. Ruoskakin muisti pari. Jos nämä liikkuivat vielä niillä main, missä ennenkin, näitä voisi lähestyä. Laakson puolustamiseen nämä eivät vielä ehtisi, mutta kenties kesän lopussa nämä voisivat tulla neuvonpitoon. Jos tähän laskettaisiin yhteen ne ryhmät, joita Turmahammas kumppaneineen tiesi, vuoden kuluttua tästä päivästä Laakson örkkimäärä voisi hyvinkin olla jopa viisinkertainen.
"Järjestäkää te mitä haluatte", Ruoska myöntyi. Tasankolaisten kulttuuriin eivät kuuluneet mättäjäiset, mutta se oli kyllä kiinnostunut näkemään, mikä tämä mielenkiintoisen kuuloinen juhla oikein oli.
|
|
|
Post by Ziegrand on Sept 15, 2011 17:53:38 GMT 3
Turma nyökkäsi ja nuolaisi huuliaan pienesti. "Meidän pitää vain odottaa että saamme oman mestarimme paikalle, mutta voin selittää mättäjäisten periaatteet taaneillesi,Granak auttaa varmasti." "Mielummin en, pidän kehoani jossain arvossa." Tuo urahti ja paineli menemään Turman virnistäen ja nyökkäsi Ruoskalle.
Vulgu ratsasti ja nukkui niin vähän kuin sen tarvitsi nyt oli kiire, Vuoret olivat petollisia tälläisessä säässä mutta pakko oli mennä, pakko ja nopeasti Turma oli käskenyt, ja jos Turma olisi kuollut kun se palaa Iso-pomon kanssa niin sitten olisi kunnon mähinät siinä menisi kumoon Ihmistä ja tasankolaista jumansskuukeli.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 15, 2011 18:02:07 GMT 3
Kului kokonaiset kuusi viikkoa, ja kaamos päättyi. Menisi kuukausi, niin kevät alkaisi. Ruoska oletti, että kevään alkuun mennessä Turman viestinviejä saavuttaisu vuoret, ja kesän alussa he saisivat vahvistuksensa. Nyt tulikin toivoa, että hän oli arvioinut oikein; että ihmiset tosiaan olisivat tulossa vasta kesällä, kylvöjen jälkeen. Muussa tapauksessa heillä ei olisi vähäisintäkään toivoa.
Elämä kylässä oli samanlaista, kuin tähänkin asti. He tekivät ryöstöretkiä ihmiskyliin, kun oli pakko, vuoristolaiset ja tasankolaiset taanit nahistelivat vähän väliä (se oli normaalia, kun tunki kaksi toisilleen ennen vierasta örkkiyhteisöä elämään lähekkäin) ja hän kävi neuvotteluja Turman kanssa siitä, minne Turman kannattaisi alkaa pystyttämään pysyvämpää asuinpaikkaa. Kun routa sulaisi, nämä voisivat kaataa puuta metsästä ja muuttaa leirinsä parinkymmenen virstan päähän, sekä aloittaa oman kylänsä rakentamisen. Mikäli siis aikoivat jäädä. Ruoska oli luvannut omien rakennusmestariensa auttavat hommat alkuun. Örkkiarkkitehtuuri oli ehkä lapsenkengissään heillä, mutta vuoristolaisilla ei ollut minkäänlaista kokemusta kuin korkeintaan hyökkäystornien rakentamisesta. Näille varmasti kelpaisi apu.
|
|
|
Post by Ziegrand on Sept 15, 2011 18:25:01 GMT 3
Turma arvosti apua ja muutama nahina oli melkein johtanut kunnian loukkauksiin ja silloin Tasankolaiset olivat nähneet miksi Vuoristolaiset kunnioittivat päälikköään joka kitki pienenkin kapinan riveistään piesten örkin omin käsin antaen tuon käyttää asetta jota itse tahtoi. Turma oli tottunut näköönsä jo jotenkin.
Agrol eli henkilökohtaista helvettiä Vuoristolaisten parissa se oli Turman oppilas ja Turma oli ankara mestari se opetti ja oppi nuoren örkin tavoista, pakottaen tuon hakkaamaan juuttia ja jäätynyttä puuta harjoitus miekalla ja kirveellä kunnes tuo joko lyyhistyi tai ei pystynyt nostamaan asettaan. Agrol oli aina siellä missä Turmakin kun hän harjoitteli niin harjoitteli tuokin kun hän taisteli niin taisteli hänkin, henkisesti jopa kerran Turma oli määrännyt nuoren örkin taistelemaan niskuroijaa vastaan. Se oli mennyt hyvin Agrol oli voittanut mutta melkein menettänyt yhden torahampaistaan. Turma ei ollut kehunut nuorta, vaan käskenyt mennä harjoittelemaan lisää.
Granak oli opettanut ryhmäänsä liikkumaan hukkiensa kanssa pareina tai laumassa, käyttämään Keihäitä ja javeleneita ratsain tai jaloin, ampumaan Hukkiensa selästä, hän oli pistänyt nuo koville mutta ei liian hän muistutti ryhmäänsä että kesällä he joko eläisivät tai kuolisivat ja heidän piti olla valmiita siihen.
Vulgun Karhun suu vaahtosi ja se laskeutui perseelleen kun Vulgu laskeutui sen selästä ja työnsi vartijoita pois edestään kun se meni kohti suurta luolaa messuten ja huutaen. "pois edestä! pois eest lähetti tulossa pois eest!" Vulgu saapui syvälle luolaan jossa oli valtaistuin tehty suurenpedon luista ja peitetty taljoin. Sillä istuva Örkki oli vaikuttava näky sen pituus oli laskettu peikon mitoissa sen hartiat olivat jykevät ja sen sylissä lepäsi katkennut miekka, joka oli silti "Claymoren" mittainen terän ollen väkäinen muutamasta kohtaan. Sen kirkkaiden silmien lukittuen Vulguun."Muistaakseni sanoin että sinä et tule lähelleni Karhunlyömä." Vulgu urahti ja laskeutui toisen polvensa varaan ja kumarsi päänsä syvään. "Pahoitteluni Tuonelanraivo, mutta Turmahammas lähetti minut." Tuonela irvisti ja sylkäisi tuleen katsoen Vulgua. "Kerro sitten Karhunlyömä." Vulgu aina niin hulvaton ja mutkaton örkki nosti katseensa ja se oli synkkä se kyhnytti otsaansa ja mylväisi. "Turmahammas antoi mulle sanoman joka mun piti tuoda vakuuttavasti ja se menee näin.. Me ollaan hakemassa liittoumaa Tasankolaisten kanssa koska ne aiotaan ajaa pois niitten laaksosta! Turma sano että me autetaan niitä." Tuonela murahti ja katsoi Vulgua. "ja miksi vitussa kuka neuvotteli niiden puolesta." Vulgu virnisti. "Drulag..." Tuonela katsoi Vulgua hetken ja sitten se nousi seisomaan ja mylväisi ottaen miekkansa ja halkaisi valtaistuimensa. Sen karjunta kaikui vuorilla ja jokainen örkki kuuli sen. "PAKATKAA LEIRI POLTTAKAA MÖKIT OTTAKAA TAVARANNE ME LÄHDETÄÄN SOTAAN" Örkkien karjunta ja mylvitä ravisti vuorta sen lumista
Seuraavana päivänä Tuonela lähti johtamaan örkkejä alas vuorilta ratsastaen Takkuisella ja suurella Karhulla jolta puuttui puolet kuonosta ja korvasta Vulgun karhun ollen pienempi kuin tuo hirviö. Vuoriörki lähtivät sotaan. Tuonela oli raivoissaan.. Drulag pyysi sitä sotaan eikä toistepäin.. Saatanan..Drulag..saatanan hiidenpaska..
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 15, 2011 18:38:38 GMT 3
Niinä harvinaisina hetkinä, kun Agrol vieraili tasankolaisten luona, se näytti aina yhtä piestyltä ja väsyneeltä. Se oli kuitenkin pirun tyytyväinen opettajaansa. Ihmisten keskuudessa Turman menetelmät olisivat olleet halveksittuja ja oppilaat olisivat vihanneet opettajaansa. Örkkien keskuudessa omistautunutta mestaria kunnioitettiin. Agrol kertoi harjoitteistaan entisille harjoitustovereilleen ja näiden keskuudessa sana levisi. Turmaa kunnioitettiin, ja pikkuhiljaa nahinat tasankolaisten ja vuoristolaisten keskuudessa vähenivät. Välillä taanit jopa ryyppäsivät yhdessä. Ainoa, mikä esti kahta ryhmää yhdistymästä saman kylän alle, oli tilanpuute ja se, ettei Ruoska aikonut luovuttaa päällikön paikkaansa kellekään. Se ei ollut varma, alistuisiko Turma sen kapteeniksi, joten se ei ollut vielä edes kysynyt moista. Aika näyttäisi.
Hyvä kapteeni Turmasta tosin tulisi.
Terrolg ja muut Granakin oppilaat olivat kehittyneet nopeasti ja vaikkeivät ne vielä olleetkaan aikuisten tasoisia, Ruoska näki, että niistä olisi tulevaisuudessa hyötyä, kun alettaisiin väijyä Laakson suuta ihmisten varalta.
Eräänä kirkkaana aamuna vuoristolaisten leiriä lähestyi jälleen yksi tasankolainen. Se oli se tasankolainen, joka oli neuvotellut Turman jäämään ja jonka maine oli kyllin pelottava, jotta se saattoi ilman vaaraa ratsastaa vuoristolaisten leiriin ilmoittamatta.
Drulag oli tullut tuomaan viestiä Ruoskalta. Kirkas aamu sai sen siristelemään silmiään eikä se pitänyt auringon tunnusta ihollaan, mutta Ruoska oli sen päällikkö eikä päällikköä uhmattu. Ruoskalla oli asiaa liittyen joukkojen keräämiseen ja se halusi Turman luokseen puhumaan niistä asioista.
|
|
|
Post by Ziegrand on Sept 15, 2011 18:43:29 GMT 3
Vuoristolaiset tulivat Drulagia vastaan ja huusivat ja räyhäsivät kuin mitkäkin koirat joku toi sille sahtia ja joku toi sille lihaa yhden hakiessa Turmaa.
"Minä sanoin että roikut siellä kunnes sanon että tulet alas pentu." Turma ravisti Agrolia niskasta ja osoitti puuta josta oli juuri oksa katkennut ja nuorukainen oli tippunut. Turma oli verhonut silmänsä mustasta nahasta tehdyllä Silmälapulla ja siihen oli ommeltu metallin palanen. "Kiipeät takaisin sinne ja jos tiput vielä kerran niin syötän sinut Hurmalle." Jääsusi irvisti ja murisi se vihasi tulevaa kevättä ja oli äkäinen ja nyt sitä käytettiin pelokkeena se murisi ja nuoli hampaitaan kuin Turma.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 15, 2011 18:56:24 GMT 3
Agrol naristeli torahampaitaan ja sen keltaiset silmät leiskuivat raivoa. Kuin vesikauhuinen orava se repi itsensä takaisin puuhun ja juuri, kun se oli asettumassa taas roikkumaan oksasta, kauempana örkkien piirittämäksi joutunut hahmo kiinnitti sen huomion.
Agrol olisi tunnistanut tulijan unissaankin. Se oli set... siis Drulag, ja se näytti saaneen sekä sahtia että suuhunpantavaa. Agrol tarttui kiinni jäisestä oksasta ja heilautti jalkansa roikkumaan. Sen kynnet pureutuivat jäiseen kaarnaan, ja vaikka niiden päät olivat jo halki, se pysyi puussa silkalla sisulla.
Jonain päivänä se olisi perkele vie samanlainen, kuin setänsä. Ja samanlainen kuin isänsä. ja opettajansa.
|
|
|
Post by Ziegrand on Sept 15, 2011 18:59:11 GMT 3
Turma kääntyi katsomaan Drulagia ja käveli tuota vastaan kunnes se kääri lunta kämmeniinsä ja teki oikein kunnon pallon ja nakkasi sen Agrolia kohti. Ohi Se murahti ja teki uuden odotellen Drulagin saapumista. Heittäen. Mukava lässähdys. Uusi pallo.
|
|