trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 28, 2007 23:25:18 GMT 3
Ruoska ehti seisoa metsässä pienen tovin ennen kuin lumen keskeltä alkoi kuulua puuskutusta. Kuusi täydessä varustuksessa juoksevaa örkkiä saavutti metsän reunassa odottavan johtajansa. Drulag juoksi ensimmäisenä, ja vanhuudestaan huolimatta oli runsaasti muita edellä: "Rouva, oletko kunnossa?" "Täysin. Tutkikaa metsä! Etsikää miestä, jolla on sapeli. NOH! Nopeasti!" Ruoska ärisi ja pamautti taas ruoskallaan ilmaa. Örkit mulkaisivat toisiaan ja katosivat sitten metsään. "Menkää pareissa!" Ruoska huusi ja veti esille oman kirveensä: "Drulag, sinä tulet minun kanssani!" "Mitä täällä on?" Drulag kysyi seuratessaan Ruoskaa pimeään. Ruoska pudisti päätään. Sen hengitys huurusi. Pakkanen halkoi taas puiden kaarnaa alempana laaksossa, ja pauke kaikui tänne asti. "En tiedä... luulin löytäneeni metsämiehemme, mutta äkkiä hänen tilallaan oli kasa täriseviä lonkeroita, ja joku sapelihahmo juoksi kovaa vauhtia karkuun..." Ruoska mutisi. Hän jätti viisaasti sanomatta, että oli nähnyt saman hahmon parvekkeellaan kuukausia sitten.
|
|
|
Post by Ziegrand on Oct 29, 2007 22:57:32 GMT 3
Granak katseli ympärilleen ja irvisti, hän ei pääsisi karkuun, ja nyt hänen oli ikävä kyllä taisteltava omia "ystäviään" vastaan, hän puristi äitinsä korua ja huusi tuskasta äänen kaikuen metsässä hänen vetäen henkeä, hän kasvoi pituutta noin 20cm, hän oli nyt pituudeltaan noin 180:n ja hänen vartalonsa muuttui enemmän siksi soturiksi joka hän oli, hänen sydämensä hakaten tuskasta jokainen hetki, hänen sukeltaen metsikköön syvemmälle juossen nyt kovempaa. Ruoskan löytäen loput metsästäjistään kasvimaisten olentojen ruumiiden seasta, jokin muukin tarvitsi talvella ravintoa. Granak juoksi, ja pian hän hyppäsikin kuperkeikan kahden örkin välistä ja jatkoi juoksua lumihangessa, hän ei ollut pukeutunut haarniskaan.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 29, 2007 23:05:43 GMT 3
"Hei! Täällä se on!" toinen örkeistä karjaisi. Se veti esille raskaan varsijousen, tähtäsi ja ampui vasaman Granakin perään. Se oli yksi klaanin parhaista ampujista, eikä osunut usein harhaan. Toinen örkeistä pinkaisi Granakin perään puristaen aamutähtensä kahvaa. Raskaan ketjun päässä piikkipallo keikahteli puolelta toiselle örkin rynnätessä 'vihollisen' perään.
Ruoska ja Drulag olivat vasta löytäneet ruumiit, kun ilmoitus sapelimiehen löytymisestä kantautui heidän korviinsa. Ruoska syöksyi eteenpäin: "Ottakaa kiinni! Älkää päästäkö pakenemaan!"
Hän halusi tietää, kuka tuo oli, mitä helvettiä se teki hänen parvekkeellaan ja mitä sillä oli tekemistä näiden kasviolentojen kanssa. Mikäli se oli johtanut ne tänne, Ruoska tekisi siitä ikkunaverhot.
|
|
|
Post by Ziegrand on Oct 29, 2007 23:09:44 GMT 3
Granak onnistui väistämään vasaman täpärästi, sen raapaisten kuitenkin pahasti hänen hartiaansa hänen irvistäen ja hän jatkoi juoksua kovemmin, veren jättäen jälkensä lumeen, hänen kuitenkin kadoten metsään, koska hänellä oli nopeus etunaan, Nyt hän oli todellakin pulassa, ja hänen piti keksiä jotain ja nopeasti, hänen aivonsa kävivät ylikierroksilla.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 29, 2007 23:15:27 GMT 3
Ampuja kirosi ja nousi kumarasta, seuraten toveriaan. Tämä puolestaan seurasi verivanaa lumessa, ja Granak saattaisi kuulla sen puuskutuksen. Ehkei se ollut ihan niin nopea kuin Granak, mutta se oli kestävä ja ennen kaikkea, sillä ei ollut vammoja. Varsijousta pitelebä örkki lähestyi myös, mutta isossa aseessa oli paljon kantamista ja se eteni hiukan hitaammin. Metsästä alkoi kuulua muutakin möykkää; metsään aiemmin juosseet kolme soturia lähestyivät Granakia edestä päin, suunnitaen äänien perusteella.
Ruoska pinkoi niin että sen henkitorvea poltti. Mutta vaikka se kuinka juoksi, Drulag oli nopeampi. Örkkivanhus saattoi käydä jo elonsa ehtoota, mutta se ei päästäisi pakoon mitään rakkareita jotka ahdistelivat sen tytärtä pimeässä.
|
|
|
Post by Ziegrand on Oct 29, 2007 23:18:22 GMT 3
Granak irvisti kivusta ja hän vaihtoi suuntaa sivulle vetäen sapelinsa esiin yhdellä kädellä ja sen kirkasmetalli raapi tupen pintaan äänen kaikuen metsässä pienen hetken, ja sitten Granak otti otteen puun oksasta ja kampesi itsensä puuhun ja sieltä hän hyppäsi viereiseen puuhun veren kadoten maasta, mutta Granaka oli nyt myös ongelmissa jos hän näkyisi, hän piiloutui raskaaseen havu oksistoon.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 29, 2007 23:25:11 GMT 3
Granakin hämäys onnistui. Ensin ohitse juoksi ampuja tovereineen, sitten kolme muuta örkkiä ja lopulta jopa Ruoska. Mutta juuri kun tilanne näytti lupaavalta, pimeyden keskeltä kaikui nariseva, matala ääni: "Minä tiedän, että sinä olet siellä jossakin... tule esiin paskamaha, että saan tehdä suolistasi makkarankuoria ja jänteistäsi linkoja..."
Drulag seisoi ihan lähellä Granakin piilopaikkaa, ja kuola valui pitkin sen suuria, keltaisia torahampaita. Mustat silmät tarkkailivat ympäristöä, eivätkä ainakaan ihan vielä olleet huomanneet Granakia. Hitaasti örkki oli kuitenkin tulossa oikeaan suuntaan. Se piti kädessään raskasta kaksiteräistä kirvestä, jonka heiluttaminen vaatisi sen kummatkin kädet. Hengitys huurusi ja pakkaslumi natisi. "Tseh tseh tseh, pikku karkulainen..."
|
|
|
Post by Ziegrand on Oct 29, 2007 23:27:18 GMT 3
Granak kirosi ja huokaisi pienesti, hän ei olisi halunnut tehdä tätä vanhalle örkille, Hän potkaisi kuusta ja raskaslumi mätäs tipahti Drulagin niskaan koko puualueen tiputtaen lumensa, Granakin hypäten alas irvistäen kivusta ja lähtien juoksemaan karkuun jälleen. Hän ei halunnut taistella, eikä todellakaan paljastua.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 29, 2007 23:33:49 GMT 3
"Mitä...?!" örkki katsoi ylös kuullessaan putoavan lumen vapauttamien oksien risahdukset, vain saadakseen niskaansa kasan lunta. Örkki sai hypähdettyä vaistomaisesti sen verran syrjään, ettei hautautunut kinoksien alle kokonaan. Se huitaisi lumet kasvoiltaan ja sen ohimosuonet tykyttivät sen syöksyessä Granakin perään: "SINÄ! PYSÄHDY!" örkki karjui ja sen hengitys lähestyi lähestymistään. Pian Granak olisi sen valtavan kirveen iskuetäisyydellä, ja se tietäisi menolippua tuonelaan.
|
|
|
Post by Ziegrand on Oct 29, 2007 23:41:42 GMT 3
Granak huokaisi ja päätti pysähtyä ja samalla nostaen sapelinsa puolustus asentoon, hän piti sitä kuin mustavuoren örkit, Yhdellä kädellä ja valmiina halkaisemaan, Hänen katseensa oli jotenkin tuttu mutta samalla niin erillainen.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 29, 2007 23:49:29 GMT 3
Kääntyessään kohtaamaan Drulagin Granak saisi saman tien kohottaa sapelinsa torjumaan, sillä kirves oli vain muutaman vaaksan päässä puoliörkin päästä. Torjumista paremmin tehoaisi kuitenkin väistäminen, sillä torjuttuna tälli saattaisi venähdyttää Granakin käden. Varsinkin, kun tuo ei ollut täysissä voimissaa. Drulagin silmät olivat kuin vesikauhuisella pedolla, ja teräs, jolla se oli kehonsa verhoillut, hohkasi kylmää. Kuola oli jäätynyt sen hampaisiin ja kuura peittänyt paksut harmaat kulmakarvat: "Suu auki, isi antaa vähän häppää!" örkki karjaisi ja hymyili voitonriemuisesti.
|
|
|
Post by Ziegrand on Oct 29, 2007 23:51:57 GMT 3
Granak väisti ja teki jonkinlaisen piruetin hieman kauemmas. "Ei kiitos Isukki masu on täynnä.." Granak virnisti pienesti, hänen ääenensä oli peloton ja rauhallinen vaikka Granakin sydänhakkasi itsesuojeluvaiston pelosta. Hän nosti sapelinsa hyökkäysasentoon. Nyt oli hänen hetkensä näemmä.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 29, 2007 23:55:21 GMT 3
Dtulagin kirves iski viereisen puun kivikovasta kaarnasta hirvittävän siivun pois. Örkki nuolaisi taas huuliaan ja kiskaisi aseensa irti, kääntäen sen uuteen iskuun. Granak sai todeta, etteivät puheet vanhan örkin taituruudesta todella olleet tuulesta temmattuja. Se oli paljon nopeampi kuin miltä päällepäin vaikutti, ja sen aseenkäsittelyä oli suorastaan ilo katsella. Raskas kirves heilui sen vahvojen käsivarsien keinutuksella kuin puusta rakennettu pikku miekka. Jokainen liike oli tarkkaan harkittu, vaikka niitä tuntui satelevan sellaisella nopeudella ettei moiseen ajatusnopeuteen kukaan olisi kyennyt.
Kenties vuosikymmenten taisteleminen oli tehnyt taistelemisesta ja kirveenkäyttelystä jo spontaania.
|
|
|
Post by Ziegrand on Oct 30, 2007 0:00:54 GMT 3
Granak tiesi häviävänsä reilun kamppailun joten hän päätti turvautua siihen mitä hän osasi, oveluuteen, ja nyt hänen mielensä punoi jo juonta jolla hän saisi vanhan örkin satimeen, sitä kutsuttiin jääksi ja metallihaarniskaksi ja liukkaiksi kiviksi. Granak pakitti örkistä koko ajan uhkaavan oloisena ja iski kipeän kätensä puuta vasten lumen tippuen jälleen. "Tule sitten Drulag!" Granak karjaisi ja hän pakitti nopeammin askelin.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 30, 2007 0:04:48 GMT 3
Drulag hymyili ja pysyi paikallaan: "Luuletko sinä minua idiootiksi? Ja mistä sinä tiedät nimeni, paskiainen?" örkki potkaisi maasta varmaan sylillisen lunta Granakin silmiä kohden. Samaan aikaan se kierähti eteenpäin, vain sen verran lähelle, että sen kirves viistäisi auki Granakin vatsan. Lumen alla oli kuitenkin ikävä juurakko, ja Drulag kolautti polvensa siihen. Se horjahti hivenen ja isku jäi sen verran lyhyeksi, että osuessaan vetäisi vatsaan melkoisen haavan, muttei valuttaisi alas suolia poikineen.
|
|