Post by morris on Apr 11, 2007 0:52:27 GMT 3
(Jos haluja on, niin aina voi liittyä mukaan.)
"Hänen nimensä on Willow. Hän syntyi kiireimpään sadonkorjuun aikaan auringon kierrettyä lähelle syksyä. Maanviljelijäperheen tytär syntyi ohrapellolla kaukana peltokaistaleiden tuolla puolen. Pajupuun pehmeät lehdet puhdistivat syntyneen ihon ja pajuista lapsi sai nimensäkin; Willow. Lapsi, tytär, kasvatettiin kuten kuka tahansakin lapsi. Isä etsi tyttärelleen aviomiestä, jotta lapsi saataisiin huollettavaksi muualle. Sulhanen löytyi, jolloin jäi enää odotus ikävuosista. Lapsi kasvoi kuin kuka tahansa lapsi, jonka köyhäperhe käytti pienetkin murenat mitä ruoasta jäi. Pitkä, hento, laiha ja kalpea lapsi täysin kalvakkoine kasvoineen. Kitunut, mutta hengissä. Viljelijän tytär kasvoi pitkäksi, eli murrosikänsä ikävin näpyin, joista jäikin muistot vaaleisin olkapäihin ja solisluiden päälle. Tytön tummuus, musta hiusmeri ja lähes yhtä tummat silmät saivat ajoittain aikaan niin häijyjä katseita, että tuleva sulhanen olisi saanut pelätä silmänsä päästään ajautuessaan tytön kanssa riitoihin. Viimeisinä vuosinaan, ennen 17 vuoden ikää tyttö kuitenkin katosi metsään. Eikä sen koommin nähty, ennen kuin seitsemän uutta vuotta kului. Lasta etsittiin tietenkin, muttei niin kaukaa että havaintoja olisi saatu. Jäljittäjään ei ollut vanhemmilla varaa, eikä suinkaan sulhanen halunut huoleksiin näppyistä villikköä. Voimme siis vain miettiä tehtiinkö viisas ratkaisu tuolloin jättää etsiminen muutamaan päivään. Willow nimittäin tuli takaisin. Jumala hänen kirottua sieluaan armahtakoon, sillä aina kuutamo herättää tytön toisen puolen; Willocin."
Sulkakynä laskeutui mustepullon viereen kun viheriät silmät vielä tarkastelivat koukeroisia kirjaimia. Varovasti mustetta puhaltavat huulet sulkeutuivat käsien pyyhkäistessä väsymystä silmistä. Tummat varjot rasittivat sisar Agnethan silmiä. Aika oli jo ylittänyt puolenyön, mutta sisar valvoi vielä koruttomassa huoneessaan, missä oli juuri puhtaat oljet vuodevaatteen alla. Yksi tuoli, yksi pöytä. Pieni kapea ikkuna, jonka ikkunalaudalla puinen muki, jossa yöksi sulkeutuneita kedon kukkia.Seinällä oli risti ja muutama naula naulakoksi tarkoitettu. Sänkynsä päädyssä lepäsi musta kaapu valkoisine kauluksineen ja mustine päähineineen. Pieni komero oli avoinna. Kultainen sormus nimettömässään kimmelsi ontosti kun viimein, muteen kuivuttua kirjansa sisar sulki. Sisar Agnetha nousi valkoisessa yöpaidassaan, laittoi kirjansa komeron ylähyllylle. Hiljaisuudessaan naisen mieli taivalsi mietteissään. Vasta, kun yökkönen tupsahti vasten ikkunansa lasia ajatuksensa katkesivat. Pöytälaatikosta etsitty pehmeä harja kulki vaaleiden pitkien hiusten lomassa. Sisar ei ollut aikoihin tuntenut itsessään tuollaista kivikovana painavaa huolta, ja ihmetystä samanaikaisesti. Hän oli huolissaa, siinä missä myöskin peloissaan. Lapsi ei ollut enää lapsi, viaton ja pahasta mitään tietämätön. Lapsi oli peto.
Yön kylmyydessä hiljaisuuden jo levittyä, rikkoi kaiken hukan ulvonta joka sai naisen herpaannuttamaan otteensa harjasta. Yön eläimet olivat heränneet jälleen tuona kuutamoisena yönä.
"Hänen nimensä on Willow. Hän syntyi kiireimpään sadonkorjuun aikaan auringon kierrettyä lähelle syksyä. Maanviljelijäperheen tytär syntyi ohrapellolla kaukana peltokaistaleiden tuolla puolen. Pajupuun pehmeät lehdet puhdistivat syntyneen ihon ja pajuista lapsi sai nimensäkin; Willow. Lapsi, tytär, kasvatettiin kuten kuka tahansakin lapsi. Isä etsi tyttärelleen aviomiestä, jotta lapsi saataisiin huollettavaksi muualle. Sulhanen löytyi, jolloin jäi enää odotus ikävuosista. Lapsi kasvoi kuin kuka tahansa lapsi, jonka köyhäperhe käytti pienetkin murenat mitä ruoasta jäi. Pitkä, hento, laiha ja kalpea lapsi täysin kalvakkoine kasvoineen. Kitunut, mutta hengissä. Viljelijän tytär kasvoi pitkäksi, eli murrosikänsä ikävin näpyin, joista jäikin muistot vaaleisin olkapäihin ja solisluiden päälle. Tytön tummuus, musta hiusmeri ja lähes yhtä tummat silmät saivat ajoittain aikaan niin häijyjä katseita, että tuleva sulhanen olisi saanut pelätä silmänsä päästään ajautuessaan tytön kanssa riitoihin. Viimeisinä vuosinaan, ennen 17 vuoden ikää tyttö kuitenkin katosi metsään. Eikä sen koommin nähty, ennen kuin seitsemän uutta vuotta kului. Lasta etsittiin tietenkin, muttei niin kaukaa että havaintoja olisi saatu. Jäljittäjään ei ollut vanhemmilla varaa, eikä suinkaan sulhanen halunut huoleksiin näppyistä villikköä. Voimme siis vain miettiä tehtiinkö viisas ratkaisu tuolloin jättää etsiminen muutamaan päivään. Willow nimittäin tuli takaisin. Jumala hänen kirottua sieluaan armahtakoon, sillä aina kuutamo herättää tytön toisen puolen; Willocin."
Sulkakynä laskeutui mustepullon viereen kun viheriät silmät vielä tarkastelivat koukeroisia kirjaimia. Varovasti mustetta puhaltavat huulet sulkeutuivat käsien pyyhkäistessä väsymystä silmistä. Tummat varjot rasittivat sisar Agnethan silmiä. Aika oli jo ylittänyt puolenyön, mutta sisar valvoi vielä koruttomassa huoneessaan, missä oli juuri puhtaat oljet vuodevaatteen alla. Yksi tuoli, yksi pöytä. Pieni kapea ikkuna, jonka ikkunalaudalla puinen muki, jossa yöksi sulkeutuneita kedon kukkia.Seinällä oli risti ja muutama naula naulakoksi tarkoitettu. Sänkynsä päädyssä lepäsi musta kaapu valkoisine kauluksineen ja mustine päähineineen. Pieni komero oli avoinna. Kultainen sormus nimettömässään kimmelsi ontosti kun viimein, muteen kuivuttua kirjansa sisar sulki. Sisar Agnetha nousi valkoisessa yöpaidassaan, laittoi kirjansa komeron ylähyllylle. Hiljaisuudessaan naisen mieli taivalsi mietteissään. Vasta, kun yökkönen tupsahti vasten ikkunansa lasia ajatuksensa katkesivat. Pöytälaatikosta etsitty pehmeä harja kulki vaaleiden pitkien hiusten lomassa. Sisar ei ollut aikoihin tuntenut itsessään tuollaista kivikovana painavaa huolta, ja ihmetystä samanaikaisesti. Hän oli huolissaa, siinä missä myöskin peloissaan. Lapsi ei ollut enää lapsi, viaton ja pahasta mitään tietämätön. Lapsi oli peto.
Yön kylmyydessä hiljaisuuden jo levittyä, rikkoi kaiken hukan ulvonta joka sai naisen herpaannuttamaan otteensa harjasta. Yön eläimet olivat heränneet jälleen tuona kuutamoisena yönä.