|
Post by Noir on Mar 16, 2006 23:34:37 GMT 3
Olento katseli vierestä vaitonaisena ja nyökkäsi sitten tyytyväisenä, kun rotta maistoi yhtä linnuista ja pakkasi sitten loput säkkiinsä. Ilmeisesti linnut kelpuutettiin vaihdossa kirjan tutkimiseen.
Toisen ojentaessa kirjan, otti hahmo sen viivyttelemättä omiin, mustien nahkahansikkaiden peittämiin kouriinsa ja tutkaili hetken kirjan kantta, joka ei kuitenkaan mitään mielenkiintoista tarjonnut. Hitaasti olento avasi teoksen ja käänsi ensimmäisen tekstiä sisältävän sivun esiin, syventyen samantien lukemaan sitä tarkkaavaisesti. Se näytti unohtavan hetkeksi kokonaan rotan seisovan aivan tuon lähellä. Sivut vaihtuivat toinen toisensa perään, välillä olento kuljetti mietteliäänä sormeaan paperin päällä, lukiessaan ilmeisesti jotakin mielenkiintoista kappaletta. Jonkin aikaa kului tuon viittaan verhoutuneen vain tutkaillessa kirjaa äänettömästi, jonka jälkeen se viimein sulki kirjan ja ojensi sen takaisin Kasstalille. "Kiitän, rottamies... Valitettavasti en löytänyt mitään etsintääni viittaavaa vaikka paljon kaikenlaista muuta... Mielenkiintoista, opus sisälsikin...", olento virkkoi tasaisella äänenpainolla. Olihan teoksen tutkiminen ollut aikamoista hakuammuntaa, mutta olio ei halunnut jättää pienintäkään mahdollista johtolankaa tarkistamatta, jos sillä vain oli tilaisuus. Se hymähti jälleen hieman katkeruutta tihkuen ja katsahti laaksoa ympäröivien vuorten suuntaan, jonne sen matka luultavasti veisi.
|
|
|
Post by submarine on Mar 16, 2006 23:47:06 GMT 3
Kasstal otti kirjan takaisin ja asetti sen tarkasti takaisin talteen, vilkaisten samalla, josko itse olisi mitään siinä huomannut. Ehkä hänellä ei vain ollut tarvittavaa silmää magialle, tai ainakaan sitä ei todellakaan oltu harjoitettu. Todettuaan myös, että ei pitänyt linnunaivoista hän viskasi eläimen murretun kallon sen melko tarkasti kaluttujen luiden viereen. Rotalla oli vahva ruoansulatus, hän olisi voinut syödä luutkin halutessaan, mutta ei nähnyt tarvetta.
"Mahtaisinko voida tiedustella nimeäsi?" Kasstal kysyi vilkaistessaan samaan suuntaan, jonne hahmokin oli katsonut. Vuorilla, eräässä sen kauimmaisista luolastoista, kohosi hänen kansansakin suuri yhteiskunta. Hänellä ei ollut polttavaa tarvetta palata sinne läheskään vielä, mutta jossakin vaiheessa pitäisi kuitenkin ilmoittaa niiden kahden kuolleen rialin kohtalo. Palkan hän voisi periä itse, mutta samaan tapaan sen voisi pyytää myös kansansa asianomaisten kautta. "Mahtaisitko tarvita matkaseuraa? Nämä eivät ole turvallisia seutuja ja minä näyttäisin olevan mahdollisesti samaan suuntaan menossa kuin sinä, tai mahdollisesti aivan toiseen."
|
|