Post by cutter on Feb 21, 2008 19:35:43 GMT 3
Mitä helvettiä minä oikein täällä teen, Jack mietti itsekseen katsoessaan autostaan valtavaa pilvenpiirtäjää, jonka kylkeen oli painettu valtava J-yhtymän logo, suuri musta J. Rakennus näytti lievästi sanottuna uhkaavalta, jopa silloinkin jos jätti huomioimatta sen tosiasian, että pilvenpiirtäjä oli J-yhtymän New Yorkin päämaja, ja oikeastaan koko yhtiön. Jossakin tuon huipulla oli varmaankin toimisto, josta Jonathan Black, yhtiön suurin yksittäinen omistaja, perustaja, ja pääjohtaja teki päätöksiä joiden vaikutuksia pahainen yksityisetsivä ei voinut arvaillakaan. Ja täällä hän oli, valmiina murtautumaan tuohon kolossiin ja etsimään... niin, mitä? Hänet oli palkattu käymään hakemassa todisteet siitä, että eräs J. Blackin lähipiiristä oli tehnyt jotain Jackin palkkaajan isälle, ja myöskin mahdolliset todisteet siitä, että itse herra Black olisi käskenyt tehdä näin.
Huokaisten yksityisetsivä otti kameransa, pistoolinsa (kaiken varalta, tyyppi jota vastaan hänen piti etsiä todisteita ei kuulostanut mukavalta ihmiseltä), ja palkkaajan antaman avaimen. Se ilmeisesti kuului toimeksiantajan isälle, joka oli toiminut jossakin toimessa J-yhtymässä, mutta oli kadonnut pari viikkoa sitten. Vaikka Jack ei oikein pitänytkään tästä toimeksiannosta, antoi se hänelle jotain muuta ajateltavaa kuin hänen salaperäinen vainoajansa. Aina sen jälkeen, kun tuo oli saanut turpaansa naamioituneelta psykopaatilta kaapatussa lentokoneessa, oli samainen tappaja vainonnut häntä erilaisilla tavoilla. Mitä hän oli tehnyt ansaitakseen sen? No, nyt ei huolehdittaisi siitä, eihän sitä työhönkään pysty keskittymään jos koko ajan vain ajattelee jotain psykopaattia hakkaamassa sinua metallisella kävelykepillä.
Vaikka Jack varmistikin ettei nähnyt mitään vartijoita, tai turvakameroita, niin tuo ei hoksannut tarkastaa ihan täydellisesti pilvenpiirtäjän pihalla olevia ihmisiä. Joku puskassa oleva, hieman syrjemmässä oleva, tai muuten vain ei kaikkein valaistuimmassa paikassa oleva olisi voinut hyvin huomata Jackin kun tuo hiippaili pihan poikki yhdelle pilvenpiirtäjän sivuovista, ja livahti siitä sisään käytettyään avainta. Ovella ei ollut valvontakameraa, ja Jack unohti jättää sen lukitsematta.
Sivuovi aukesi harmaaseen portaikkoon - arvatenkin paloportaikko, päätellen karuudestaan -, josta olisi myös kyllä päässyt ensimmäiseen kerrokseen oven kautta - mutta Jackilla ei ollut mitään tarvetta käydä siellä. Kadonneen miehen toimisto oli kahdeksannessatoista kerroksessa, hänen epäillyn 'kadottajansa' toimisto taas oli lähes huipulla, 67. kerroksessa, ja viimeinen Jackin mahdollinen tavoite, Jonathan Blackin toimisto, oli aivan huipulla.
Hieman voihkaisten portaitten määrää, Jack alkoi edetä.
((Lähinnä alkuasetelmia, joskin tuli näköjään vähän pitkä. Eh.))
((Peliä ei olekaan. Bah.))