Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Jan 28, 2007 23:17:11 GMT 3
Meteliä. Istuallaan, aamun viileydessä sammunut käärö yhä sormiensa välissä horrostanut havahtui kovaääniseen puheeseen. Hätkähdys saattoi jäädä huomaamatta tai tulla noteeratuksi, mutta mustatukkainen antoi silmiensä painua takaisin kiinni ja rentoutui. Unen keveä horros oli jäänyt lyhyeksi, antaen paljon hyviä syitä nokosille myöhemmin tilaisuuksien tullessa. Päiväsaikaan oli kaikesta huolimatta parempi nukkua, vaikka sitten seisaaltaan.
Noussut aurinko kuivatteli nurmia ja puiden oksia aamuyön kosteudesta, saaden maailman lyhyeksi aikaa hehkumaan kauniina, joskin vielä vähän vilpoisena. Nuotion tuhkissa kyti yhä, lämmin sydän hehkui harmaan tuhkan alla ja partainen eränkävijä nuokkui melkein tulisijaa reunustavia kiviä vasten. Nukkuminen, enää siinä vaiheessa kun tultiin katsomaan aivan lähietäisyydeltä, ei ollut enää kyseessä. Meni sekuntti, ehkä sellaisen puolikas päättää, avatako silmänsä vai antaa tytön pysyä oletuksessa, että hän oli vielä unessa. Jouhinen pää nousi ja silmät avautuivat, katsoen aivan viereen marssinutta rauhallisesti. Pelottava, minäkö? Toinen paksuista kulmista nousi hieman, kysyen tuota ja kysymys otti paikkansa auringon ja sään ruskettamien kasvojen ohuilta juovilta ja ilmeestä. Jos katse palaisi itseensä, nukkuneelta vaikuttanut oli nyt täysin hereillä ja katsoi juurikaan asentoaan vaihtamatta kovaa mekkalaa pitänyttä naisihmistä, kulmat kohollaan ja odottavasti.
|
|
|
Post by Millie on Jan 29, 2007 20:47:43 GMT 3
”Kovakouraisesti? Sinä vain olet liian kevyt, pieni tappelijatyttö.” Glory hymähti. Hänestä tuntui hermostuttavalta kirkkaassa päivänvalossa, mutta samalla myös, kuin iloiselta lapselta. Hän halusi lentää, kikattaa ja käyttäytyä täysin vastoin pirujen yleistä käytöstä. Jotenkin auringolla vain oli liian piristävä vaikutus tyttöön ja valitettavasti myös hänen kieleensä. Se oli tavallista sukkelampi heittämään takaisin toisen tytön kommentit ja tavallista äänekkäämpi. Katsoessaan vuorostaan metsäläistä, Glory keikautti päänsä toiselle sivulle, vaaleiden hiusten seuratessa mukana ja kumartui hieman lähemmäs metsäläistä. ”Hyypiöhän itse sanoi, ettei saa arvostella ulkonäköön, vaan sieluun katsomalla. Minusta tuntuu, että tuon metsäläisen sielu on täynnä ongelmia, kuten useimmilla miehillä.” Glory naurahti pienesti. Miehen avatessa silmänsä, tyttö lennähti nopeasti miehen taakse ja tarttui tämän sotkuisista hiuksista pienesti tukistaen. ”Sinä olet pelottava herra ’nukun pitkään, jotta kuulisin mitä tytöt puhuvat minusta’. Häpeäisit. Ja sinulle, kuka tuntematon palkkamurhaaja, mikä lie oletkaan, vaikka siivistäni vetoa, että herätyskellollasi on tänä aamuna sinulle enemmän sanottavaa, kuin ainoallakaan niistä hänen pirisevistään sukulaisistaan.” Tämän jälkeen Glory antoi periksi ja alkoi nauramaan heleästi. Nähtävästi hyvät yöunet vaikuttivat, jopa pirujen hyväntuulisuuteen.
|
|
|
Post by nekoonlove on Jan 29, 2007 20:59:10 GMT 3
Tytön olisi tehnyt niin mieli vetää Glorya mukkelis makkelis naamaan mutta hän kuitenkin hillitsi itse itsensä ja hymyili tälle hirveän virnuilevan tekohymyn ja sanoi:"Kiva kun olette kaikki hereillä ja Glory sinä se osaat olla niin 'energinen'. Winry katsahti metsäläistä ja Glorya joka nauraa hohotti tämän takana. Pikku pirusta oli tullut jotenkin liian ystävällinen ja tämä se sitten kummastutti Winryä. Tyttöä alkoi epäilyttää että oliko tämä Glory vai joku paholainen joka oli muuntautunut tytöksi ja esitti nyt liian persoonallisesti tätä. Winry oli tottunut muodonmuuttajiin ja miten heidän kanssa tuli mennä mutta hän ei ollut varma että oliko tämä Glory oikea vain feikki. Ei auttanut kuin ottaa siitä selvää vähän rankemmalla tavalla. Winry nappasi nopeasti miekkansa ja hyppäsi kaaressa Glorya kohti. Tytön koko vartalo meni sentilleen Shinin pään yli kun tämä otti Gloryn lanteilta kiinni ja he kompuroivat maahan . Kaksi pientä kuperkeikkaa ja Winry istui tytön päällä pidellen miekkaansa tämän kaulalla ja kysyi: Tämä metsä on täynnä kaiken maailman muodonmuuttajia ja hirviöitä mistä tiedän että sinä olet oikea Glory. Winryn miekka jo melkein viilsi tytön kaulaa ja Winryn ruumis painui koko ajan lähemmäs maata estäen tyttöä pakenemasta.
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Jan 30, 2007 0:51:15 GMT 3
[Btw, koettakaa välttää (ellette ole keskenänne jo sopineet) tuollaisia tempauksia, jotka koskettavat kirjaimellisesti toisia hahmoja. Hahmo voi tönäistä toista kyynärpäällä kylkeen ilman sen kummempaa häsellystä, mutta jos olet viemässä sitä nurin ja miekkaa kaulalle, on parempi jättää sen onnistuminen tai epäonnistuminen avoimeksi. Toinen päättää, kajotaanko hänen hahmoonsa vai ei. Myöhemmin, kun systeemi selkenee, voi sitten tehdä selkeämpiä kosketuksia toisten hahmoihin vapaammin. Tässä vaiheessa, ei enää tollaisia, hm?]
|
|
|
Post by nekoonlove on Jan 30, 2007 17:46:47 GMT 3
sopii ;D (Kröhöm ja sori )
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Feb 1, 2007 15:19:45 GMT 3
”Empä se minä ollut, joka on ongelmia aiheuttanut.” Kulkija vastasi, irvistäen nykäisylle hiuskuontalossaan. Irvistys, jonka Glory sai oli ollut enemmän eläimellinen ärtymyksen ilmaisu kuin todella vihainen. Pirteä neito ei ollut, huolimatta epäluotettavasta suvustaan, värittänyt olemustaan pahalla tahdolla. Itseään ravistellen ja raajojaan venytellen mies nousi pystyyn, kuin keräten kehonsa rennosta kippurasta, missä oli levännyt niukaksi jääneen ajan. Niskoista kuului naksahduksia ja helpon oloisesti niveliään liikutteleva herätteli kehonsa ja pörrötti kiskottuja hiuksiaan, ennen kuin suostui vastaamaan. ”Huomenta.” Tervehdys oli osoitettu suoraan puun oksilla nukkuneelle, lyhyen katseen kera. ”Toivoin, vastoin järkeäni näköjään, että olisin vielä voinut nukkua hetken.” Puhuessaan metsäläinen kiersi kituvaksi hiillokseksi hiipuneen nuotion toiselle puolen ja kumartui nukkuvan miehen puoleen.
Taustalta kuului suhahdus, aivan kumartuneen miehen yltä ja rytinää. Tästä huolimatta, tappelunnujakka sai vain pikaisen silmäyksen ja metsästäjä otti hansikkaan pois kädestään ja koetti nukkuvan poskia kämmenselällään, sitten taputti niitä keveästi. ”Heräähän sankaripoika.” Pitkät jalat taitettiin keveästi alle ja kalliolle istahtanut jatkoi varovaista herättelyä, seuraten kahden neidon mittelyä olkansa yli hyvin samalla tapaa kuin edellisenä yönä. Puuttumatta tahi puhumatta mitään. Loppujen lopuksi, vain piru oli kertonut nimensä ja oli nyt suorastaan ylitsevuotavan iloinen. Sellainen oli hitusen huolestuttavaa, mutta enemmän huolestuttavaa oli hiljalleen heräävän nuorukaisen tila. Kivisellä pohjalla nukkuminen, yön koleus ja mikä ikinä pojan olikaan maahan tuuperruttanut, eivät luvanneet kovin hyviä unia.
|
|
|
Post by Millie on Feb 1, 2007 22:04:55 GMT 3
Glory hengähti pienesti iskeytyessään kipeästi maahan, siiven taittuessa epämiellyttävään asentoon allaan. Tyttö ei välittänyt paljonkaan kurkullaan olevasta miekasta, vaikka tiesikin sen voivan riistää hänen henkensä hetkenä minä hyvänsä. ”Kaunis kiitos siitä, että joku yrittää piristää tunnelmaa, kylmän yön jälkeen. Ihmiset ovat aina niin kohteliaita.” Glory puuskahti hieman ärsyyntyneenä ja väänsi kätensä lähemmäs liekkejä. Muutama hetken ja parin kituliaan sihahduksen jälkeen Glory onnistui tavoitteessaan. Pieni raukkamainen nuotion jäännös kasvoi metrien korkeudelle. Toisin kuin edelliset liekit, tämä oli kirkkaampaa, tappavampaa ja ennen kaikkea äänekkäämpää. Nämä liekit eivät olleet tästä maailmasta, vaan tytön kotoa. Glory oli kuullut Shinin eilen yönä juttelevan liekeille. Tämä oli kuulostanut naurettavalta, sillä Glory oli tottunut helvetin lieskojen murteeseen, joiden puhe oli kiihkeämpää, uhkaavampaa, nopeampaa ja ennen kaikkea kirosanoja täynnä olevaa. Glory ohjasi liekkejä lähemmäs, varoen samalla Shiniä ja prinssi rohkeaa. Ajatus miehen lempinimestä sai tytön sen verran huvittuneeksi, ettei käskenyt liekkejä suin päin tappamaan päällänsä makaavaa tyttöä. ”En pysty todistamaan, että se olen minä, mutta sinuna luottaisin. Monetkaan pirut eivät liiku tällä seudulla ja jos et luota niin voin helposti usuttaa nuo liekit tappamaan sinut ja sulattamaan miekkasi. Päätös on sinun pieni tappelija tyttö.” Glory sanoi huvittuneena pieni pirullinen katse silmissään, tuntiessaan terävän metallin kurkullaan. Hän sulki hitaasti silmänsä täydellisen onnellisena. Vaikka hän kuolisi nyt, hän kuolisi kuin kotonaan. Kylmä metalli kurkulla ei ollut outo tunne ja liekkien suloiset uhkaukset, siitä mitä nämä voisivat tehdä helvetin viholliselle, tuntuivat vain ja ainoastaan tutuilta.
|
|
|
Post by nekoonlove on Feb 2, 2007 0:03:34 GMT 3
Winry pamautti kätensä maahan aivan Gloryn kaulan viereen. "Kuka luulet olevasi?! Et edes näytä pelottavalta! Hän huusi ja laittoi miekkansa takaisin tuppeen. Liekkien katsominenkin aiheutti kuumuutta ja kipua joka puolella vartaloa. Glory näytti hyvin hennolta verrattuna Winryyn joka yritti koko painollaan pitää tyttöä maassa. Winry nosti päätänsä ja katsoi taivaalle. "Hyvä on, luovutan. hän sanoi sihahtaen ja hyppäsi oksalle. Metsäläinen ei edes katsonut tyttöje kissatappelua vaan puuhaili omiaan. Puusta katsottuna kaikki näyttivät hyvin pieniltä ja taivas niin suurelta. "Jos tulet tielleni..." Hän sanoi mutta lopetti lauseen kesken ja ponnahti metsäläisen taakse. Winry kumartui nojautuen Shinin selkään samalla laittaen päänsä tämän olkapään yli. "Onko hän vieläkään liikkunut?" Winry kysyi Shiniltä ja katsoi maassa makaavaa nuorukaista.
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Feb 2, 2007 0:39:09 GMT 3
[Haluat kääntää vähän? Ok, kuulostaa itseasiassa aivan toimivalta, varsinkin ottaen huomioon tämän reporangan sankaripoikamme.]
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Feb 5, 2007 1:25:16 GMT 3
Syrjemmältä seuraillut vaeltaja nousi ylös, tähystäen miekkaansa heiluttaneen tytön ylitse pirua. ”Olet vähän liiankin iloinen, piru.” Epäilevä ääni vahvisti Winryn ajatusta, mutta turvautumatta käsiksi käymiseen. Hänen mielipiteensä tulisi selväksi ja ymmärretyksi aivan yhtä selkeästi äänenpainojen ja vakavan sävyn kautta. Siihen ei tarvittu miekkaa tai kohotettua kättä. ”Hei! Minkä nimeen pitää kirota, että te lopetatte?!” Liekkien roihahtaessa metsäläinen loikkasi kauemmaksi niistä, kämmen tömähti peruskalliota vasten ja metsänvihreä mörkö oli hitaasti ääniin heräilevän nuorukaisen toisella puolen kyyryssä. Miten se oli suorilta jaloilta siihen loikannut, jäi hieman epäselväksi, liike oli ollut jollain muotoa pyörähtävä, mutta niin nopeasti tehty ettei sitä ollut helppoa kuvailla jälkeenpäin. Päivettynyt kulkija liikkui ketterästi kuin metsäneläin, jota jossain määrin muistuttikin ja näköjään pääsi jaloilleen ja takaisin maahan yhtä helposti kun joku otti askeleen eteenpäin. Liekkien kohina peitti alleen loput, mitä Shin sanoi kämmenillään ilmaa sohaistessaan. Ne kuvastivat ärtymistä ja vihaisuutta, ojentuivat eteenpäin suojaamaan mumisevia kysymyksiä esittävää ihmistä.
Tilanteen rauhoituttua ja liekkien vajottua takaisin normaaleihin mittoihinsa tumma kulkuri oli yhä paikallaan, puoliksi kumartuneena nuorukaisen ylle. Mies oli suojelija perusluonteeltaan, sellainen joka ei välittänyt yksityiskohdista. Sellaisista kuten niskaansa loikkaaminen ja siinä roikkuminen. ”Hiljalleen. Koetahan tehdä osasi herättelystä, ehkä hän tekee sen mielummin kun kuulee tutun äänen.” Partanaamainen nyökkäsi osittain sivulleen, puoliksi tönäisten tyttöä. Ei ollut hyvä antaa toisen lojua maassa tiedottomana niin pitkään. ”Tarvitsetteko jotain? En asu kovin kaukana.” Jo tarjouksensa tehdessään metsästäjä varautui ongelmiin, esitys ei siis ollut aivan avosylin esitetty tai riemusta kiljuen vaan kohteliaisuudesta ja vastaavasti se odotti kohteliaisuutta ja hyvää käytöstä.
|
|
|
Post by Millie on Feb 7, 2007 20:19:09 GMT 3
((Olen syvästi pahoillani, että tässä kesti niin kauan, mutta koneeni on hieman kenkkuillut. Tarkemmin sanottuna se ei ole päästänyt minua tälle sivulle enkä ole siis pystynyt edes ilmoíttamaan poissaoloani. ^^')
Glory hymähti omahyväisesti tytön siirtyessä pois hänen päältään. Liekkien kutsuminen oli ollut rasittavaa, mutta silti tarpeeksi helppoa, ettei tytön tarvinnut alkaa masentuneena valittamaan vaivoistaan. Glory nousi seisomaan ja suoristi nahkaisen siipensä inhottavan nirskahduksen kera. ”Liiankin iloinen??” Glory käänsi katseensa tuleen tutkaillen sen kiehtovia värejä. ”Miksi peittää sitä mitä on? Sitä kutsutaan sieluksi ja sinunhan metsäläinen pitäisi tajuta katsoa, ei pilkata tai epäillä, sitä. Muutama pieni kiitoksen sana ja pyyntö, että liekit kuulisivat toistekin Gloryn kutsun ja hänen ainut muistonsa kodista olisi poissa. Tyttö oli nähnyt paljon useammin ihmisen elämän loppumisen, kuin liekin hiipumisen. Glory sääli enemmän liekkiä.
Glory katsoi tummaa tajutonta miestä. ”Ehkäpä hän ei tarvitse tuttua ääntä, vaan Ruususen suudelman. Tähän mennessä prinssi rohkea on käyttäytynyt enemmän Ruususen, kuin prinssin tavoin.” Glory ei voinut olla lisäämättä. Hän käveli hitain askelin metsäläisen luo ja jäi seisomaan tämän viereen yrittäen olla häiritsemättä tuota toista tyttöä. Sen verran kohteliaisuutta jopa Gloryltä löytyi. Glory kuitenkin mutisi metsäläiselle pienet sanat, jotka sanottiin hieman nyreissään, muttei todella ärsyyntyneenä. ” Löytyisikö kotoasi jonkin sortin valjaat. Aina kun yritän alkaa puhumaan tuolle likalle, hän joko juoksee karkuun valmiina tappeluun tai yrittää tappaa minut.”
|
|
|
Post by nekoonlove on Feb 8, 2007 0:14:49 GMT 3
Winry jätti huomioimatta Gloryn sanat ja katsoi nuorukaista. Hän vain makasi siinä ja Gloryn sanojen mukaan kuin Ruusunen. Tuota komeaa naamaa olisi ihanaa muiskauttaa, hän sanoi ehkä vähän liiankin kovaa mielessään koska puna kipusi poskille kuin paloauto. Winry muisti juuri että hänellä olisi ehkä jotain mukana joka auttaisi herättämisessä. Raskaat esinet otettiin ekana pois ja sitten pienten kimppuun. Sieltä löytyi kaiken sorttisia yrttejä, kasveja, pähkinöitä, helistimiä, ynnä muuta roinaa. Lopulta Winry sai käsiinsä pienen jalokivin koristellun askin joka näytti hyvinkin maireaalta avata. "Varastin tämän pari vuotta sitten yhdeltä aatelilta." Hän hymähti ja avasi tämän pienen askin. Haju oli sangen outo koska Winryn kyynelkanavat alkoivat heti valua. Vaikka tyttö ei ikinä itkenyt niin nyt kyyneleet tulivat sangen nopeasti. Winry heilautti purkkia pari kertaa ja laittoi sen suoraan nuorukaisen nenän alle. Kuului iso pärskähdys ja maagista herätys pölyä lenteli ympäri metsää. Nuorukainen avasi silmänsä ja nousi istumaan hyvin hämillään koko tilanteesta kyynelten lisäksi. Pojan silmät olivat kuin jäätä ja hiukset ihanan tuuheat. "Missäs ihmeessä minä oikein olen?" hän kysyi ja katsoi Winryä niillä ihanilla koiranpentu silmillä. "Ööh terve" Winry sanoi pilaten ensivaikutelman ja tehden itsensä tyhmäksi. Olen aina ollut huono puhumaan kun kyse on ihmisistä hän ajatteli katsoen nuorukaista vähän lähempää.
(( Joo eli jos haluaa laittaa tarinaansa Nuorukaisenkin puheita niin saa, sillä se voisi olla ehkä vähän vaikeata tehdä sellaisia pieniä chatti hommia. Jos kirjoitatte jotain hänestä niin koittakaa mennä luonteen mukaisesti eli ei mitään liian ramseaa tai päällekäyvää näin alussa.))
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Feb 8, 2007 1:42:11 GMT 3
[Eipä olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Mutta otahan itse se päävastuu hahmosta, me voimme täydentää ja lisäillä sen tekemisiä, mutta nukkemestari tämän kaverin suhteen olet sinä.]
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Feb 9, 2007 20:16:33 GMT 3
”Aivan, hieman liian iloinen.” Vakavoitunut kulkija toisti, kuin painottaakseen sillä olevan merkitystä. Ainakin ihmisten maailmassa sellaiset asiat kuin äkilliset heilahdukset tunteissa ilman selkeitä syitä ennemmin herättivät kysymyksiä kuin tyyntä hyväksyntää. ”Glory.. Osaan kyllä katsoa, älä ole sellaisesta huolissasi. Ajattele askelta pidemmälle.” Tummaverinen vaikeni hetkeksi, miehen seuraillessa herättelyä valppaasti viereltä. Aine näytti tehoavan, vaikka saikin metsästäjän tuhahtamaan ja väistämään kirpeää löyhkää kauemmaksi. ”Varastit? Siitähän kannattaakin olla ylpeä. Kurkunleikkaajia ja roistoja, ehkäpä lähden takaisin ja saatte selvitä keskenänne.”Mulkaisu olkansa taa piruun tehtiin ilmaa kasvojen edestä selkeämmäksi huitoen. Samalla tavoin vaimeasti tarjottu vastaus oli hyvin selkeästi kyyninen, täynnä okaiden piikkejä ja takertuvien oksien haamuja. ”Voisin tarjota sinulle peilin, pirutyttö. Hänelle myös.” Murahdus oli nopea ja mies kumartui jäntevästi, omaa polveaan vasten nojautuen heräilevän puoleen.
Karhea, pihkan ja savun tuoksuinen muukalainen katseli herännyttä arvioiden, sysäten isolla kämmenellään tuon leukaa ylemmäksi. Kädet itsessään olivat hieman suuret, samalla tapaa miten kulkijan hartiat olivat leveät muutoin laihanjäntevässä kehossa. Mittasuhteet olivat samalla tapaa persoonallisesti vääristyneet, kuten toisilla aikuisilla saattoi olla erityiset pienet jalat ja kädet. Jos kyse tällaisessa tapauksessa olisi naisesta, se olisi kaunista, joten päinvastoin ajateltuna Shin ei ollut mitenkään omituisen näköinen. Ei ainakaan niin pahasti että se olisi pistänyt silmään. Työntekijän olemus ja parantajan leveät kämmenet. ”Tervetuloa takaisin, poika.” Ystävällinen, rauhalliseksi vaikka sitten väkisin väännetty ääni tervehti ja metsäläinen nojautui taaksepäin istuessaan maahan. ”Älä kiirehdi ylös. Tuuperruit maahan tappelun jälkeen ja toin sinut tänne... Ystäviesi kanssa.” Tai mitä olivatkaan, Shin ei todellakaan tiennyt sen tarkemmin.
|
|
|
Post by Millie on Feb 16, 2007 17:16:26 GMT 3
Glory hymähti nähdessään metsäläisen ärtyneisyyden. Tyttö ei voinut kuvitellakaan, että tämän pinna olisi mennyt niin helposti. Jokainen heistä oli mitä oli. Voisiko palkkamurhaajalta ja pirulta odottaa muka hyvää käytöstä?? Pelkkä ajatus sai Gloryn virnuilemaan. Tosin hänen hymynsä hyytyi muistaessaan, että hänenhän ei pitänyt olla niin iloinen. Jopa pirun elämä on joskus vaikeaa. Tyttö kääntyi myös katsomaan hetkeksi miehen herättelyä ja vastasi samalla metsäläisen vastaukseen. ”Jos olisin huolissani aina kun joku ajattelee väärin, olisin varmaan jo hermoraunio. Sitä paitsi mihin sinä muka voisit lähteä. Me tytöthän tappaisimme toisemme alta aikayksikön.” Nähdessään miehen pistävän katseen päätti tyttö jättää vastustelun sikseen, vaikka herättely ja prinssi rohkea häntä kiinnostivatkin. ”Sehän mukava kuulla. Siitä onkin aikaa kun olen saanut laittaa hiukseni oikein peilin edessä ja varmasti seuralaisemmekin haluaa olla oikea tyttö ja laittaa itseään koreaksi.”
Glory sävähti hieman tajutessaan miehen heräilevän. Kuolemaan niin syvästi tottunut tyttö miltein toivoi, että tuo mies ei avaisi enää silmiään, vaikka se olisi kaikkea todennäköisyyttä vastaan. Tämä joutuisi varmasti kärsimään enemmän hereillä ollessaan kuin nukkuvana ja nimettömänä prinssi rohkeana. Kuitenkin kun poika oli mennyt tekemään virheen ja avaamaan silmänsä, olisi Gloryn toivotettava tämä ’tervetulleeksi’ takaisin. Hän astui muutaman askeleen miestä lähemmäs, jotta hänen äänensä kuuluisikin vielä unentokkuran lävitse. ”Olikin jo aika herätä unikeko. Tiedätkös pikkumies, supersankarin rooli on aika raskas ja olisi paljon helpompaa antaa toisten hoitaa omat asiansa. Valitettavasti sinä taidat olla jo laittanut lusikkasi tähän soppaan, joten tervetuloa ongelmalliseen porukkaamme.”
|
|