|
Post by Millie on Jan 16, 2007 21:20:20 GMT 3
Glory huokasi syvään nähtyään tumman miehen pelastavan tytön viimehetkellä, eikä voinut olla huokaamatta hiljaa ääneen. ”Niin helvetin romanttista ja perinteistä.” Kuitenkin ennen kuin Glory ehti astua esiin ja mennä keskustelemaan itsepäiselle tytölle ehti toinen pelastava enkeli paikalle. Kuinka monta ritaria yksi tyttö tarvitsisi?? Ainakin Glory oli pärjännyt viimeiset 62 vuotta ihan hyvin ilman apua. Useimmiten auttajista oli vain ja ainoastaan vaivaa.
Tyttö alkoi hitaasti ja mahdollisimman huomaamattomasti astella lähemmäs henkilöitä. Hän oli herättänyt jo liikaakin huomiota jahdatessaan pikkutyttöä, joka leikki loitsukääröillä. Tytön suojelusenkelillä oli varmasti järkyttävän paljon hommia. Päästessään ruuhkaisen ja sotkuisen pubin toiselle puolelle hän oli tarpeeksi lähellä, että se tietty tyttö kuulisi hänet. Tosin myös sotkuisen näköinen mies kuulisi hänen sanansa, mutta Glory ei enää jaksanut välittää. Tämä yö oli varmaan ollut tähän mennessä rasittavampi, kuin yksikään tytön kokemista, eikä aurinko ollut vielä lähelläkään nousemistaan. Kuiskaus oli nopea ja käskevä. ”Olisi fiksua lähteä täältä nopeasti ennen kuin saat lisää ongelmia niskaasi nuori neiti, tai vielä pahempaa. Saat laskun pubille aiheutuneista vahingoista kauniiseen käteesi. Nyt laahaa itsesi ja tietääkseni tuo metsästäjä, tai mikä onkin, voi raahata prinssi rohkean ulos. Viiden minuutin lentomatkan, eli noin kymmenen minuutin kävelymatkan, päässä on syrjäinen nuotiopaikka, jonka varmasti ainakin tyttö tietää. Minä en odota loputtomiin ja sinuna pitäisin kiirettä. Sen jälkeen Glory lähti nopeasti ja huomaamattomasti. Jo toisen kerran samaisena päivänä ovi aukesi ja sulkeutui ilman mitään järkevää syytä.
|
|
|
Post by nekoonlove on Jan 16, 2007 22:22:56 GMT 3
(( Täydellistä, meinasin purskahtaa nauruun Winry ei voinut tehdä muuta kuin katsoa miten mies ketterästi nosti Darkin ylös ja sanoi jotain. Huoneen ilmapiiri oli rauhoittunut ja ihmiset alkoi toipua tappelusta ja alkaa puuhailla omiaan. Serafiinan otsasta valui suuri hikipisara kun hän katsoi pubiaan. Huonekalut olivat väärinpäin ja kärpäset pitivät bileet lennelleiden ruokien päällä. Siinä hän vain katseli tuhoa eikä pystynyt liikkua. Äkkiä keho alkoi toipua järkytyksen takia johtuneesta pienestä sydäristä. Serafiina katseli miten mies nosti toisen miehen ylös ja sanoi Winrylle jotain. Serafiinalle tuli tunne sanoa jotain hyvin rumaa mutta hillitsi itsensä. Uupumuksen ja rasituksen takia hän sulkisi pubin tänään aikaisemmin kuin yleensä. Pomon jengilaiset alkoivat liueta paikalta ja ihmiset alkoivat puuhailla jotain. Jotkut tyypit valittivat kovaa meteliä ja toiset kaatunutta juomaansa. Serafiina kirosi heidät hiljaa ja alkoi siivota paikkaa. Hän ei uskaltanut mennä lähelle miestä ja Winryä koska hän pelkäsi että tyyppi sanoisi jotain liiankin viisasta. Lasin sirut tarttuivat joka koloon ja paikkaan jossa vain olisi tilaa. Serafiina ajatteli että hänen kai kannattaisi alkaa nyt siistiä paikkoja ennenkuin asiakkaat liukenisivat paikalta. Ovi oli vinksallaan ja koko etu seinä oli murskana. "mitä minä oikein teen tuon tytön kanssa?" Hän mumisi hiljaa ja hymyili. Winry katsoi Serafiinaa ja oli pahoillaan hänen pubinsa puolesta. Tumma mies oli selvästi alan ammattilaisia sillä useimmat olisivat vain pysytelleet poissa tieltä. Silmissä alkoi hämärtää ja tunto aisti alkoi heiketä mutta Winry ei siitä välittänyt. Tämä johtui siitä kun hän ei ollut mikään loitsu expertti joten loitsuilla oli sivuvaikutuksia. Winry ei aikonut itkeä eikä valittaa mutta hän olisi halunnut vain huutaa keuhkonsa tyhjiksi ja toipua nopeasti. Matkan jatkaminen ei kuulostanut hullummalta kuin yleesä. Winry toivoikin että hän saisi piakkoin lähteä ja mennä makaamaan ja nukkua koko päivän. Sounga oli hiljaa eikä se enään tärissyt, nyt hän toivoi että olisi käyttänyt sitä jo alussa ettei tätä olisi tapahtunut. Sounga vain halusi päästä jaloittelemaan ja leikata jonkun verta ja lihaa. "aika ällöä jos oikein ajattelee" Winry sanoi hiljaa ja katsoi ympärilleen. Pubi oli suoraansanoen tuhoutunut ja Serafiinan ilme oli rahan arvoinen. Ilkeydestään Winry olisi voinut alkaa myös nauraa räkättää mutta ei halunnut nolata itseään sen miehen edessä. Hänestä vain lähti sellainen outo voima joka olisi hiljentänyt sinutkin. Sitten Winry kuuli sen tytön äänen. Se oli hiljainen ja ivallisen paha mutta silti siinä oli järkeä. Winry nousi hitaasti ylös ja meinasi ottaa tukea miehestä mutta ajatteli sen olevan tarpeetonta. "autatko minua kantamaan hänet yhdelle nuotiopaikalle jonka tunnen?" Winry kysyi huokaisten ja koitti hymyillä vaikka hymy näyttikin tekaistulta sillä hän ei olisi oikein välittänyt hymyillä mutta jos tyyppi auttaisi häntä niin kyllä hän hymyn antaisi. Tavarat rapisivat ohuiden kenkien alla ja lasi tuntui ikävältä. Winryn ripset alkoivat painaa tosi paljon ja hän olisi vain halunnut nukahtaa seisaltaan. Mies näytti komealta näin ylhäältä katsottuna ja Winry antoi vielä toisen hymyn hänelle ja tämä ei ollutkaan tekaistu vaan aito.
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Jan 17, 2007 1:02:21 GMT 3
Hymynkare suupielessään naisten sananvaihtoa seurannut metsänmies toki auttoi tuupertunutta sankaria, vetäen tuon velton käsivarren niskansa yli saadakseen nuorukaisen pystympään asentoon ja vilkaisi kasvojensa vierellä rentona heilahtelevaa päätä. Poika tuskin tulisi tietämään mitään tästä maailmasta hetkeen. "Olen jo nostanut hänet jaloilleen, joten voin yhtä hyvin viedä hänet täältä poiskin." Sanat, kuten tummina pisteinä läpi tunkeutuva katsekin osoitettiin suoraan tytölle, joka oli ehtinyt vaihtamaan katseita paikan omistajan kanssa. He voisivat puhua välinsä jossain muualla kuin vihamielisessä ympäristössä, kaatuneiden tuoppien ja syrjäsilmin heitettyjen mulkaisujen keskellä.
Koruttomasti, tajutonta nuorukaista ilman suuria ponnisteluja kantava muukalainen oli toimiin ryhtyessään sitä lajia, joka ei jäänyt mietiskelemään, pitäisikö vai eikö pitäisi tehdä asioita. Demonitytön tarjoama paikka, jossa ryhmä voisi selvittää erimielisyytensä kelpaisi siinä missä seuraavan talon takapihakin. Mustat kengät tömähtelivät vaimeasti kivetykseen, juuri sen verran vaimeasti, ettei niistä aivan riittänyt kaikua. Epäselvä haamuääni lähti kyllä tuupertuneen pojan kengänkärjistä, jotka osuivat toisinaan maahan tai katukivetyksen kohoumaan.
Hiljaisuudessa vietetty kymmenen minuuttia antoi aikaa katsoa, kenen kanssa oikein oli liikenteessä ja tulla tietty myös itse tarkkailluksi. Kadut muuttuivat ensin kapeimmiksi ja sitten hiljalleen merkkejä asutuksen vähenemisestä antaen loppuivat kokonaan. Varjoisen metsän värit, tuhkanharmaasta syvään vihreään ja vieläkin tummemmaksi siinä missä väljänä riippuva paita oli upotettu värisammioon. Jokainen liikahdus tuntui helähtävän tai rapisevan pienistä koruista, joita metsästäjä oli sitonut jouhimaisiin hiuksiinsa tai riviksi mustien saappaidensa sivuihin. Pimeämmässä yössä melkein värittömäksi muuttuva kulkija erottui parhaiten kasvoistaan ja silmien sekä hampaiden välähdyksistä.
Rauhallinen avustaja katsoi ja kuunteli yötä valppaasti, laskien tajuttoman nuotiopaikan äärelle tähystäen yhä jonnekin kauas missä ei näkynyt mitään. Kolme paksua tukkia oli nostettu kivin ja koverretuin puunpaloin irti maasta ja aseteltu penkeiksi, kiertämään irtokivistä rakennetun tulisijan ympärille. Se oli luultavasti alunperin ollut sopivan tasainen, paljas kohta peruskalliossa istua alas ja sytyttää nuotio. Seuraava ohikulkija oli luultavasti ajatellut samoin ja asettanut pari kiveä tulensa ympärille, aloittaen näin pysyvämmän taukopaikan rakentamisen. Shin suoritti pikaisen päidenlaskun ja kyykistyi tasapainoilemaan päkiöidensä varaan yhden puupenkin päälle. Liasta mustakyntinen kämmen otti hieman tukea saappaiden varasta ja eränkävijä nyökkäsi epämääräiselle seurueelle. ”Olen Shin. Ja mitä te tuolla tappelulla oikein kuvittelitte saavanne aikaan?” Kirjaimet sihahtelivat yllättävän miellyttävinä rohtuneilta huulilta, muotoutuivat melkein moittiviksi sanoiksi, jotka kehoittivat selittämään tapahtunutta.
[Sitten pahoittelen tätä öistä pitkää vuoroani. Koetan pysyä vähän lyhyemmissä tästä eteenpäin.]
|
|
|
Post by Millie on Jan 17, 2007 19:49:43 GMT 3
Glory katsoi vihoissaan nuotiopaikkaa, jossa kuului palaa lämmin ja valaiseva tuli. Hänellä oli ikävä lieskoja, jotka kohosivat ylitse kaiken omassa maailmassaan. Täällä kaikki oli liian pientä ja yksinkertaista. Ainoat asiat, jotka ihmiset tekivät suureleisesti, helvetin piruihin verrattuna olivat ryyppääminen ja tappeleminen. Tällainen maailma, jonka säännöt tuntuivat rajoittuvan sananlaskuun tapa tai tule tapetuksi, tuntui useimmiten hyvin yksinäiseltä ja kylmältä. Kuitenkaan sitä ei Glory saisi näyttää kenellekään mistään hinnasta. Yksinäisyys tai pelko ei kuulunut hyvän pirun paheisiin. Hyvillä piruilla ei ollut tunteita. Odotelleessaan muita tyttö jäi katsomaan ympäristöään. Metsän reunassa olevia nuotiopaikkoja ei ollut paljon ja niille eksyttiin hyvin harvoin. Näytti siltä kuin olisi kahden erilaisen maailman laidalla. Takana pimeä ja synkkä metsä, joka kutsui seikkailunhaluisia nuoria miehiä ja naisia taistoihin ja myös useimmiten surmansuuhun ja edessä pieni kylä täynnä tuttua ja turvallista elämää. Juoruja ja rutiineja, jotka kuuluivat normaaliin ja rauhaisaan elämään.
Kuullessaan askeleet, Glory ei voinut olla piristymättä hieman. Olivat ihmiset miten outoja olentoja tahansa varmasti he osaisivat sytyttää tulen. Näin pieni ajatus sai tytön koti-ikävän hieman hellittämään ja asettamaan asenteensa normaalin Glorymaiseksi. Edelleen näkymättömänä tyttö nousi taas siivilleen ja lensi kahta henkilöä vastaan, joista yksi näytti raahaavan mukanaan painavaa mieshahmoa. Näköjään hänen sanansa olivat menneet perille. Hetken aikaa seurattuaan kahta tietämätöntä henkilöä hän kuuli pojan sanat ja ei voinut olla huvittumatta. Rauhaa rakastava mies pirun, pakkamurhaajan ja pelastavan enkelin, josta Glory ei tiennyt sen enempää, joukossa. Mies raukka tulisi varmasti hulluksi tässä seurassa ennemmin tai myöhemmin. Kuitenkin tyttö laskeutui maahan ja sanoi leikillisellä ja mairealla äänellä samalla hiljalleen muuttuen näkyväksi. ”En tiedä onko hauska tutustua Shin. Valitettavasti en ollut mukana tappelussa, joten epäilen, ettet käyttänyt sinä sanaa kuin kohteliaisuudesta, mikä on naurettavaa tässä seurassa. Olen muuten Glory.”
((Mukavaa, että pystytte kirjoittamaan pitkiäkin viestejä. Saadaan enemmän sisältöä tähän. Minun taas pitää olla pahoillani hieman haikeasta vuorosta, mutta kun sille tuulelle tulee, niin ei voi mitään.))
|
|
|
Post by nekoonlove on Jan 17, 2007 22:01:12 GMT 3
Winry käveli hiljaa ja puhumatta Shinin vierellä kun he alkoivat lähestyä nuotiopaikkaa. Hänestä ei ollut tuntunut ikinä niin rauhalliselta ja hiljaiselta kuin nyt. Siitä oli ollut pitkä aika kun hän oli hymyillyt joten hän nautti tästä tunteesta täysin siemauksin. En saa näyttää muille että olen iloinen sillä minulla ei ole aikaa iloisuuteen, Winry ajatteli samalla kävellen ehkä vähän nopeampaa. Vanha Winry alkoi vähitellen palata ja hän halusi mitä pikemmin räjähtää jonkun naamaan. Winry alkoi kävellä pystypäissä samalla miettien että milloin se piru tyttö tulisi heidän eteensä. Gloryn hahmo alkoi ilmestyä kuin tyhjästä puhumaan miehelle. Winry olisi niin mieluusti huutanut hänelle että miksi ihmeessä hänkin joutuisi kärsimään heidän seurastaan vaikka oikeasti Winry oli ihan tyytyväinen kumppaneihinsa. On hänellä otsaa ilmoittaa nimensä sen viime kohtauksen jälkeen vaikka ei Winryä oikein kiinnostanutkaan tapella. Silmät alkoivat siristellä kuutamossa ja taivas oli tähtiä täynnä. Tästä tulee rauhallinen yö, Winry ajatteli ja katsoi rauhallisesti sitä vielä kun se kesti.
(( Sori jos tuli lyhyt ))
|
|
|
Post by Kalin D. on Jan 18, 2007 1:22:42 GMT 3
( Melkein jopa suosittelisin lyhyempää muotoa näin alkuun. Pysyy selkeämpänä ilman turhaa kikkailua. Yksinpeleissä on helpompi kirjoittaa pitemmästi, mutta kultaisena sääntönä pitää mahdollisimman tiiviinä pakkauksena mitä useampi pelaaja on. )
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Jan 19, 2007 12:47:34 GMT 3
Tuuli pyyhkäisi pimeän nuotiopaikan ylitse, tuoden muassaan kaksi asiaa: Ensimmäinen tarkoitti demonitytön ilmestymistä ja toinen oravamaista, vikkelää hypähdystä suoraan taaksepäin, kauemmaksi tyhjästä pudonneesta olennosta, jonka ei olisi kuulunut olla siinä. Kallio jalkojen alla rasahti pienten kivien ja hiekan paetessa leveiden kenkien alta ja metsäläinen heilautti kämmenensä napakasti eteensä, sormet harallaan joka suuntaan. ”Heeeyeey..” Yllätys ja epäluulo värittivät tummaa ääntä, silmät liikkuivat kasvoista toisiin nopeasti. Mistä se ilmestyi? Tuleeko lisää? Kulmien alla alkoi näkymään entistä enemmän varautuneisuutta ja puolustavasti kämmenensä kohottanut painui ikäänkuin hieman kyyryyn. ”Nimiä, arvon väki. Sekä vastaus kysymykseeni, tai vedän tarjoamani suojeluksen pois.” Heillä olisi tyytyväisesti loimottava tuli käsiensä alla ja jalkoja lämmittämässä, jos metsistään hiipinyt kulkija olisi saanut istua muutaman hetken pidempään paikoillaan. Valitettavasti, nyt se oli loikannut kauemmaksi ja silmäili näkemäänsä valppaasti, kuin arvioiden, pelkäämisen sijaan. ”Omituista kuulla demonin, tai vähintään sen sukuisen, puhuvan kohteliaisuudesta. Mikä on osasi? Puhu.” Ilmaa koskettavat sormenpäät nostettiin ylemmäksi ja kämmen painui lähes kiinni, hahmoittaen vanhaa symbolia, demoneilta suojaavaa merkkiä kuin varoitukseksi. Tiedän, mikä olet, ja kuinka teidänlaistenne kanssa toimitaan, viestittivät pienet merkit sellaiselle joka niitä osasi katsoa, muille ne saisivat jäädä maallisimmiksi merkeiksi varovaisuudesta. [Mielummin lyhyempiä, jotta pysyy selkeämpänä. Pelkällä kirjainten paljoudellahan ei saavuteta mitään. ]
|
|
|
Post by Millie on Jan 19, 2007 16:52:20 GMT 3
Glory käänsi päänsä ensin tytön puoleen. Tämä näytti todella väsyneeltä. Tuskinpa raukalla oli paljonkaan voimia jäljellä. Valitettavasti Glory tiesi, että tämä yö ei ollut vielä läheskään lopussa. Kuullessaan miehen sanat ja nähdessään varoittavat liikkeet, jotka saivat Gloryn kaikista säännöistä piittaamatta hieman pelokkaaksi, tyttö heitti päänsä taaksepäin ja puhkesi nauruun. Kun hänen naurunsa oli tyrehtynyt ja pelko kadonnut harmaista silmistä oli Gloryn vuoro vastata Shinin heittämään haasteeseen. ”En ole demoni hyvä mies. Miksi sinä minua kuvittelet? Sarvet ja häntä riittävät yleensä tajuamaan, että olen piru, mutta näköjään haluat leikkiä hidasjärkistä. Kohteliaisuudesta taas voin puhua siksi, että olen…” Glory piti pienen tauon. Oliko hän paljastamassa ventovieraalle miehellesi suurta häpeänsä aihetta, vain voittaakseen yhden sanasodan. Kuitenkin hetken päästä hän päätti, että oli. Shinin liikkeet hermostuttivat vielä Glorya sen verran, että olisi parasta antaa pojan uskoa hänen olevan niin vähän demonimainen kuin mahdollista. ”Piruksi langennut enkeli. Osani taas voin sanoa olevan niin tärkeä, etten kerro sitä ventovieraalle mörököllin näköiselle metsäläiselle. Milloin sinä edes olet ajanut partasi??”
|
|
|
Post by nekoonlove on Jan 21, 2007 19:06:33 GMT 3
Winry katsoi kummissaan kun Glory ja Shin puhuivat tai no he haastoivat kummatkin riitaa mitä ärsyttävimmällä hetkellä. Winry pysyi pystyssä vain pienen tahdon voiman varassa ja meinasi koko ajan horjahtaa eteen päin. Gloryn huomautus Shinin parrasta hymyilytti vähän Winryä mutta ei hän jaksanut yhtyä riitaan ja toivoi että he lopettaisivat piakkoin. " hei...voisitteko vain kiltisti kätellä ja sytyttää nuotion että pääsee nukkumaan? " Winry sanoi tokkuraisena ja sulki silmänsä. Hän ei olisi ikinä pyytänyt sitä mutta nyt kun hän oli täydellisen väsynyt ja samalla mielenkiintoinen toisten menneisyydestä niin hän vain halusi siivosti istua alas ja jutella. Huomenna asiat olisivat varmaan toisin. Luultavemmin hän olisi taas oma vanha itsensä cooli ilme naamallaan ja suu viivana.
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Jan 23, 2007 21:47:10 GMT 3
"Olet nimennyt itsesi ja sukusi jo ennen noita sanoja, mutta tahdoin kuulla omasta suustasi, mikä olet ja puhutko toden." Metsäläinen nyökkäsi kohden siivekästä, tehden puolittaisen irvistyksen jossa ei ollut vihamielisyyttä tai uhkaa. Ele oli enemmän eläimen tapa ilmaista, että kynttä ja hammasta löytyi tarvittaessa. Hiipivän matalat askeleet toivat miehen takaisin penkille ja keveästi sen yli, laskeutumaan toisen polvensa varaan tulisijan äärelle.
Harkiten, yhä kuin kaksikkoa ja maassa lojuvaa arvioiden puhuva jatkoi aikomatta päästää ketään liian helpolla. Se oli kuullut herjat sotkuisesta ulkonäöstään jo monet kerrat ja varmasti rumempiakin sanoja, silti koskaan varsinaisesti näkemättä oikeutusta sellaisiin tai pitämättä asiasta. Tyhmä mies aloittaa riidan, mutta viisas osaa sen lopettaa, näin oli kuullut joskus sanottavan. Riidanhaastajaa ei ainakaan kulkijasta saisi, mutta utelias ja vaativakin se oli. "Tulta ja lämpöä, mutta kuka on pyytäjä?" Yhdestä partaisen kulkijan taskuista poimittiin tulukset kopisemaan toisiaan vasten kämmenissä. Vino hymy leikkasi suupielet irti toisistaan ja tumma kulkija heitti työvälineet Winrylle, toivoen havahduttavansa torkkujan.
Hansikoitu kämmen pyyhkäisi vielä perään leukaa, rahisutti sen vahvaa karvaa hymyn hetkeksikään vähentymättä. ”Etkö ole päässyt miehen makuun, pirutyttö, kun kavahdat pientä sänkeä? Valitan, etten ole nuori ja sileäposkinen, joudutte tyytymään näkemäänne.” Nahalla ja huovalla valmistetuilla vaatteilla jäntevyytensä verhonnut pudottautui istumaan, silti valppaana kuin korpien aateliset, suuret eläimet. ”Tulet olemaan vielä pulassa, Glory pirujen suvusta, jos arvioit ihmiset heidän vaatteidensa, etkä sielun perusteella.”
|
|
|
Post by Millie on Jan 24, 2007 19:44:19 GMT 3
Gloryn pelko muuttui nopeasti pelosta raivoksi ja hämmennykseksi kuullessaan metsäläisen kommentin. Mikä hän oli Glorya tuntemaan?? Pystyikö mies lukemaan hänen ajatuksiaan vai mitä? Samassa tyttö tajusi, miten hänen itsensä tunteet kuohahtelivat ylitse äyräitten. Oliko ihmisten elämä aina tällaista? Hän oli jo valmis vastaamaan kärkkäästi Shinin varmaan vastaukseen, mutta vielä tuntemattoman tytön heikko pyyntö keskeytti ajatuksen kulun. Vaikka heidän pikkuvelhonsa halusi vain sovitella riidan ja antaa voimiensa palata olivat tämän sanat kuin voidetta Gloryn haavoihin. Glory heitti naiselle hymyn ja antoi Shinin ilkeän pienen kommentin kulkea ensimmäisen kerran koko iltana toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pian hän tuntisi tulen lämmön ja mitättömän pienen liekin, joka kaiken jälkeenkin oli liekki. Glory käveli hymyillen penkin luokse ja istui siihen katsellen tulta, jota hänellä oli ollut niin kova ikävä. Glory ei irroittanut katsettaan liekistä vaan antoi varjojen tanssia kasvoillan kuullessaan jälleen Shinin sanat. Poika ei näköjään ymmärtänyt milloin piti olla hiljaa. Niin poikahan tämä oli loppujen lopuksi vaikka sanoikin muuta. ”Oikeassapa oletkin metsäläinen. En ole miehen makuun päässyt, jollei lasketa sitä, että munasin itseni kaksikymmentä vuotta sitten kertomalla ihastukselleni tunteistani.” Glory keskeytti puheensa ja hengähti hieman ja käänsi päänsä pois liekeistä ja kääntyi tyttöön päin. ”Sielusta taas näen sen verran hyvin, että te voitte auttaa minua, kunhan ette ole kuoleman väsyneitä. Sitä paitsi te voitte aina auttaa minut pois pulasta” Glory nousi ylös, venytteli ja muuttui hitaasti näkymättömäksi. ”Me näemme varmaan aamulla. Pikkuneiti pulassa ja prinssi rohkea ovat silloin jo varmasti paremmassa kunnossa. Sinä taas Shin tiedät, että olen lähellä niin kauan kun tuo liekkikin on. Hyvää yötä.”
|
|
|
Post by nekoonlove on Jan 24, 2007 20:01:17 GMT 3
Winry katsoi kun Gloryn hahmo hämärtyi ja lopulta katosi. Hän katsahti vähän varoen Shiniä ja painoi päänsä kumaraan odottaen jo aamua. Jos hän menisi makuulle maahan niin voimat palaisivat nopeammin mutta hän ei pystynyt edes liikuttamaan silmäänsä. Puut huojuivat hiljaisessa tuulessa ja kahden miehen varjot heijastuivat niihin, toinen maassa ja toinen katsoen tulta. Shinin naama näytti taistelussa tai patikoinissa kuluneelta mutta hänen silmänsä hehkuivat nuorina ja kauniina. Ilta tummeni ja liekit lepattivat hiljaa rätisten vähän väliä. " Minä taidan mennä nukkumaan. Sinunkin kannattaisi mennä on jo myöhä." Hän sanoi nousten ylös etsien sopivan pitkän ja paksun puun ja hyppäsi sen paksuimmalle oksalle nukkumaan. Tytön jalat roikkuivat oksan molemmin puolin ja pää nojasi rennosti tukevaan kaarnaan. Hänen naamansa alkoi muuttua veltommaksi ja vartalo luisui pari senttiä kyyrympään asentoon ja sitten hän nukahti.
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Jan 26, 2007 13:28:47 GMT 3
Maahan tulen äärelle jäänyt puisti päätään, odotettuaan siivekkään katoamisen jälkeen vielä hyvän tovin, ennen kuin puhui. Rauhassa ottaen, se oli saanut tietää kenen kanssa oli tekemisissä ja selvittäisi sen myös väsyneen kaksikon osalta, päivän valjettua. "Ehkäpä.." Yksin istumaan jäänyt vastasi tytölle, miettivään sävyyn. Unta se ei kaivannut, ei vastuulleen mahdollisuutta että tajuton ryöstettäisiin tai että jokin röyhkeä petoeläin hiipisi metsästä rohkeutensa suojanaan ja purisi ketään.
Luota vain metsäläiseen, ehkä se maksaa itsensä takaisin tavalla tai toisella. Tulta ylläpitämään jäänyt keräsi lähimaastosta nipun tukevampia oksia ja asetteli maahan hylätyn mukavampaan paikkaan. Samanlaisella huolella, millä tummaverinen oli punonut koristeita vaatteeseen, se tutki oliko liikkumaton nuori mies kunnossa ja taitteli ylimääräisen liivin sen pään alle. Raskaan kämmenen painallus silmien ja otsan päällä, toisen niskalla, ei ollut suurta magiaa, eikä edes mitään syvällistä muinaisten tietoutta. Kosketus saisi veren kiertämään hieman paremmin, auttaisi heräämään hieman vähemmän kankeana ja kipeänä. Temppu itsessään oli vain tarpeeksi lähellä luontoa elävien yksinkertainen tapa helpottaa päänsärkyjä.
Yön syventyessä kohden aamua, nuotio paloi yhä ja sen naksahtelevaa ja sihisevää puhetta kuuntelemassa oli vieläkin uneton mies. Yön viileys ja tulen lämmittävä laulu pitivät kulkijan mieltä kirkkaana. Piru, tulen ja helvetin sukuinen, näin Shi tiesi nyt. Nuori vielä, ainakin niiden omalla mittapuulla osaisi eränkävijä kertoa kysyjälle. Puuhun turvapaikkansa yötä vasten tehnyt jäi yhä tuntemattomaksi, mutta sellainen ei haitannut. Näkemäänsä ja kuulemaansa pitkään haudutellut hymyili itsekseen leppoisasti, etsien yhdestä vyönsä kotelomaisista pusseista valmiiksi käärityn ja kuivatetun tupakanlehden poltettavakseen. Aamukasteen noustessa maasta ja kivistä, pystyi vartijakin sulkemaan silmänsä muutamaksi toviksi, kuunnellen heräävää metsää taustalla.
|
|
|
Post by Millie on Jan 27, 2007 20:37:57 GMT 3
Glory huokaisi helpottuneena tajutessaan Shinin viimein nukahtaneen. Tyttö tiesi ettei pirujen pitäisi nukkua saatikaan tuntea väsymystä. Kuitenkin Gloryn silmät itsepäisesti painuivat kiinni useasti yön aikana saamatta selvää, mitä metsäläinen tai muut kaksi tekivät. Hän tiesi myös, että tarvitsisi noiden kolmen luottamuksen täysin ja siksi hänen pitäisi kertoa mahdollisimman tarkasti ja nopeasti miksi härnäsi noita ihmisparkoja. Se tarkoittaisi sitä, että hänen pitäisi olla täysin salailematta ja avautua toisille. Se vain oli aina ollut tytölle vaikeaa.
Aamun sarastaessa kauniina ja rauhallisena Glory alkoi hitaasti ja venytellen nousta ylös penkiltä nuotion vierestä. Tästä hän ei ollut lähtenyt koko yönä. Tyttö käytti rauhaisat viisi minuuttia suoristellen ties miten vääntyneitä siipiään, kunnes päätti, että nyt oli aika vihdoin ja viimein puhua kunnolla. Nousten rauhallisesti siivilleen ja etsien katseellaan tyttöä, jonka löysikin pian puun oksalta, muuttui taas kerran Glory normaaliksi. Hetken päästä oli tyttö kevyesti lennähtänyt tämän luokse ja alkoi ravistella tätä kärkkäästi, kuten oli viime yönäkin tehnyt. ”Okei likka. Olet jo yöunesi saanut. Aika nousta ylös!! Glory sihahti äänekkäästi. Tuntui, että hän herätteli ihan liian usein tätä samaista unikekoa.
|
|
|
Post by nekoonlove on Jan 27, 2007 23:48:50 GMT 3
" Arg! " Winry kiljahti ja samalla putosi säikähtyneenä puusta. " Taas sinä, miksi aina herätät minut noin kovakouraisesti !?" Hän sanoi Glorylle ja hieroi päähänsä ilmestynyttä kuhmua. Metsä näytti aurinkoiselta ja aamu raikkaalta. Hän oli nukkunut hyvin hirveästä aamuherätyksestä huolimatta. Täysin energisenä ja heränneenä Winry käveli metsäläisen luo ja tunki naamansa aivan Shinin silmien korkeudelle. "Hmmm ei hän näytä niin pelottavalta kun hän nukkuu." Winry sanoi ja katsoi Glorya. "No mitä asiaa senkin herätyskello? Hän sanoi ja osoitti syyttävästi Glorya.
|
|