Post by Taitana on Nov 30, 2006 13:34:41 GMT 3
(Tämä on tosielämän tapahtuma, joten otin tämän nyt aika vakavasti, sillä pelaan itselläni. Uhkarohkeaa, mutta olisin halunnut muuttaa nämä tapahtumat, etten nyt joutuisi kirjoittamaan. Tapahtui jotain, ja tavallaan etsin tällä vaihtoehdon.
Mielikuvitus, sen ihana voima
MUKAAN VAIN)
Tyttö herää aamu viideltä sunnuntai aamuna hiestä märkänä, huomaten että on itkenyt taas unessaan. Hän ei saa enää unta. Vielä eilen hän oli lähettänyt rakkaalleen nimipäivä onnittelut, ja odottanut vastausta koko päivän, kurkkinut aina vähän väliä kännykälle; jos hän olisi sittenkin vastannut. Vastausta ei tullut.
Nyt tyttö makasi hiestä märkänä vuoteessaan, joka oli hänen rakkaansa entinen. Ei kestänyt edes minuuttia, ja taas tyttö alkoi itkeä. Joka paikkaan sattui.
Unessa hän oli istunut isänsä kanssa olohuoneessa ja katsellut telkkaria.
"Onko mitään ideaa miksi Katja ei vastaa siihen viestiin?", tyttö kysyy hieman apeana.
"No kato ku siellä on se Toni.. Katja on niin kiinni siinä ettei se mitään sellasta ehdi tekemään, tuskin edes huomaa.." Enempää hän ei unesta muista, koska oli alkanut itkeä.
Illalla, kun isä on tullut jo kotiin ja tyttö istuu rauhallisesti television äärellä tuijottaen mietteliäänä eteensä, hän kysyy isältään hiljaa:" Tiedätkö.. miksi katja ei vastannut viestiin..?"
Ja vastaus sattui, niin paljon että kohta tyttö juoksi itkien ulos pimeään metsään, meni katsomaan oliko Tonin ikkunassa valot, ja juoksi sitten taas itkien laiturille. Tyttö sirotteli väsyneitä kyyneliään laiturille ja katseli kyynelten seasta ihanan heikkoa jäätä, kylmää vettä, ajatellen kylmää kuolemaa. Itku vain jatkui, ja tytöstä tuntui ettei se koskaan lakkaisi, kun joka paikkaan sattui. Millään ei ollut enää väliä, oliko mikään totta tai mitään... Ei ollut enää mitään muuta kuin rakkautta ja lasinsirpaleita.
"No kato kun se Toni on siellä. Niillä on siellä kaikkia suunnitelmia ja Katjahan on tietenkin ihan liimautuneena siihen, ei se ehdi..."
Mielikuvitus, sen ihana voima
MUKAAN VAIN)
Tyttö herää aamu viideltä sunnuntai aamuna hiestä märkänä, huomaten että on itkenyt taas unessaan. Hän ei saa enää unta. Vielä eilen hän oli lähettänyt rakkaalleen nimipäivä onnittelut, ja odottanut vastausta koko päivän, kurkkinut aina vähän väliä kännykälle; jos hän olisi sittenkin vastannut. Vastausta ei tullut.
Nyt tyttö makasi hiestä märkänä vuoteessaan, joka oli hänen rakkaansa entinen. Ei kestänyt edes minuuttia, ja taas tyttö alkoi itkeä. Joka paikkaan sattui.
Unessa hän oli istunut isänsä kanssa olohuoneessa ja katsellut telkkaria.
"Onko mitään ideaa miksi Katja ei vastaa siihen viestiin?", tyttö kysyy hieman apeana.
"No kato ku siellä on se Toni.. Katja on niin kiinni siinä ettei se mitään sellasta ehdi tekemään, tuskin edes huomaa.." Enempää hän ei unesta muista, koska oli alkanut itkeä.
Illalla, kun isä on tullut jo kotiin ja tyttö istuu rauhallisesti television äärellä tuijottaen mietteliäänä eteensä, hän kysyy isältään hiljaa:" Tiedätkö.. miksi katja ei vastannut viestiin..?"
Ja vastaus sattui, niin paljon että kohta tyttö juoksi itkien ulos pimeään metsään, meni katsomaan oliko Tonin ikkunassa valot, ja juoksi sitten taas itkien laiturille. Tyttö sirotteli väsyneitä kyyneliään laiturille ja katseli kyynelten seasta ihanan heikkoa jäätä, kylmää vettä, ajatellen kylmää kuolemaa. Itku vain jatkui, ja tytöstä tuntui ettei se koskaan lakkaisi, kun joka paikkaan sattui. Millään ei ollut enää väliä, oliko mikään totta tai mitään... Ei ollut enää mitään muuta kuin rakkautta ja lasinsirpaleita.
"No kato kun se Toni on siellä. Niillä on siellä kaikkia suunnitelmia ja Katjahan on tietenkin ihan liimautuneena siihen, ei se ehdi..."