|
Post by aquinna on Mar 5, 2006 18:00:32 GMT 3
Kirkkaat ja kovat kattovalat valaisivat huoneen täysin Mistään ei löytynyt pienintäkään varjoa. Kaikki oli järjestetty huolella, kukaan ei pääsisi huoneeseen ilman että tyttönen huomaisi sitä, ellei tämä nukahtaisi.
Nukkumista yritettiin estää kaikin keinoin. Aina kun oltiin saamassa unenpäästä kiinni pienikin rasahdus herätti ja sai tytön valppaaksi. Tytöstä oli tullut hieman vainoharhainen. Hän pelkäsi niin sanottuja satuolentoja: vampyyreita, ihmissusia, haltioita ja niitä kaikkai muitakin mitä vain maailman mahtui, olentoja joiden olemassa oloon harvat uskoivat.
Ei tyttönenkään tiennyt, oliko noita olentoja enää olemassa. Mutta jokin pinttynyt usko niin olemassa oloon, piti pelon vireillä. Vaikka ei tämä uskonut että ne pahaa hänelle tekisikkään, silti hän pelkäsi.
Voimakas tunne että jokin ns. satuolento tulisi ja veisi hänet, eli hänen mielessään ja vahvistui kokoajan.
|
|
|
Post by aquinna on Mar 5, 2006 21:21:29 GMT 3
Jatkuvat vilkuilut ikkunan suuntaa olivat yleisiä. Tänä yönä tyttö kuitenkin istui sänkynsä laidalla peitto ympärilleen kiedottuna ja katsoi ulos. Hän oli aivan varma että olisi nähnyt siellä jotain. Kerrostalon katolla juosseen hahmon, kenties. Tai metsikössä hiippailevan pienen olennon. Jotain hän oli nähnyt, mutta ei ollut enää varma siitäkään, koska ajatukset pyörivät liian nopeasti, ja mielikuvitus tuotti kokoajan lisää nähtävää.
|
|
|
Post by aquinna on Mar 7, 2006 23:18:43 GMT 3
Ikkunaan heijastunut peilikuva, kertoi että tytöllä oli punaiset kiharaiset hiukset, sekä pisamia. Nätistä kukallisesta yömekosta näkyi vain hieman yläosaa peiton joukosta. Tyttönen sulki silmänsä hetkeksi ja avasi ne sitten nopeasti, huomattuaan silmien kiinnimenon. Tällä kertaa vastaan tuijottivat toiset kasvot. Hiljainen kiljahdus, tyttö perääntyi poispäin ikkunasta. Ulkona oleva kallisteli päätään ja katseli uteliaana. Se heilutti kättään tytölle, ikään kuin varmistaakseen näkikö tämä yhä olennon.
Pikkuhiljaa tyttö keräsi rohkeutensa takaisin ja tuli lähemmäs ikkunaa. Hän kohotti hieman kättään ja heilutti olennolle. Pää hieman kallellaan tyttö pisti nenänsä kiinni ikkunanlasiin. Olento hymyili. Sillä oli suuret siniset silmät, kapea suu ja vihertävän oloiset hiukset, jotka olivat jonkinlaisilla rastoilla. Se tuli lähemmäs ja pisti nenänsä myös vasten ikkunaa, samalle kohdalle missä tytön nenä oli.
|
|