Post by Hyena on Mar 17, 2007 14:49:12 GMT 3
Sangue,
Musta traakki leijaili auringon laskun värjäämällä taivaalla, kunnes laskosti siipensä ja lähti syöksyyn kohti maata. Viime hetkillä ennen törmäystä tuo levitti siipensä kuin laskuvarjon ja laskeutui näin pehmeästi hautausmaan kostealle maalle. Sumeat, elämänsä eläneet silmät liikkuivat hiljaa ja niiden hieman erottuva pupilli kulki silmän läpi puolelta toiselle. Maisema oli ankea, mutta osa elämää..
Hautakivissä luki kaikenlaisia nimiä ja vuosilukuja, joita tämä traakki nyt tutki. Tuon katse pysähtyi hautaan jonka muistokivi oli kallellaan ja kukat haudalla olivat ränsistyneet, ja kuolleet jo aikoja sitten. Siivellään tämä pyyhkäisi muistokiveä ja tökkäisi sen päällään pystyyn, lukien nyt kivestä: " Tesla. " Nimi pysäytti kaiken muun traakin tyhjähkön pään sisällä. Se mietti nimeä joka kuullosti niin tutulta - sehän oli traakin äidin nimi!
Sangue nielaisi ja nuuhki hautaa - minkäänlaista märäntynyttä hajua siitä ei lähtenyt. Siispä tuo päätteli sen oleva tuoret ja alkoi kiivaasti repimään multaa haudasta, ja se saavutti nopeasti kynsillään arkun pinnan. Yksi isku ja arkun kansi halkesi ja traakki pystyi siirtämään kappaleet syrjään ruumiin edestä. Arkussa lepäsi kaunis, upeisiin vaatteisiin puettu nuoren näköinen nekomimi. Tuon naisen pitkä ripsiset silmät olivat kiinni, mutta kirsikan väriset huulet olivat hieman raollaan ja pähkinän väriset hiukset laineilivat olkapäillä. Nekomimillä oli hiustensa värinen pitkähäntä, jota traakki varovasti kuonollaan kosketti. Kyynel kirposi olennon silmäkulmasta ja tipahti ruumiin rinnalle, syövyttäen kankaaseen reiän.
Hautasmaalle juuri saapunut naisen omainen, hänen miehensä ja tässä tapauksessa lumotun Sanguen isä, huudahti. " Painu helvettiin traakki, katoa vaimoni haudalta! " Mies raivosi ja latasi yllättäen jousensa. Sangue ei hievahtanutkaan, joten mies ampui sitä kohti nuolen - joka upposi ilkeän äänen saattelemana olennon kaulaan. Traakki kiljahti ja tummaa verta valui sen kaulaa alas, mutta samalla se yritti selittää isälleen: " Minä tässä.. Sangue! Etkö muista minua? " Mies ei kuullut, mutta ampui kyllä nuoliaan kohti traakkia - johon ne osuivatkin. Lopulta Sangue levitti siipensä ja lehahti kyynelsilmin ilmaan, kiljahtaen hyvästiksi.
Traakki lensi kauas, suoraan suuren hautausmaan toiseen päähän - josta tuo ei enää nähnyt miestä taikka äitinsä hautaa. Tuo pahaksi kuvattu olento itki katkerana omaa kohtaloaan..
Musta traakki leijaili auringon laskun värjäämällä taivaalla, kunnes laskosti siipensä ja lähti syöksyyn kohti maata. Viime hetkillä ennen törmäystä tuo levitti siipensä kuin laskuvarjon ja laskeutui näin pehmeästi hautausmaan kostealle maalle. Sumeat, elämänsä eläneet silmät liikkuivat hiljaa ja niiden hieman erottuva pupilli kulki silmän läpi puolelta toiselle. Maisema oli ankea, mutta osa elämää..
Hautakivissä luki kaikenlaisia nimiä ja vuosilukuja, joita tämä traakki nyt tutki. Tuon katse pysähtyi hautaan jonka muistokivi oli kallellaan ja kukat haudalla olivat ränsistyneet, ja kuolleet jo aikoja sitten. Siivellään tämä pyyhkäisi muistokiveä ja tökkäisi sen päällään pystyyn, lukien nyt kivestä: " Tesla. " Nimi pysäytti kaiken muun traakin tyhjähkön pään sisällä. Se mietti nimeä joka kuullosti niin tutulta - sehän oli traakin äidin nimi!
Sangue nielaisi ja nuuhki hautaa - minkäänlaista märäntynyttä hajua siitä ei lähtenyt. Siispä tuo päätteli sen oleva tuoret ja alkoi kiivaasti repimään multaa haudasta, ja se saavutti nopeasti kynsillään arkun pinnan. Yksi isku ja arkun kansi halkesi ja traakki pystyi siirtämään kappaleet syrjään ruumiin edestä. Arkussa lepäsi kaunis, upeisiin vaatteisiin puettu nuoren näköinen nekomimi. Tuon naisen pitkä ripsiset silmät olivat kiinni, mutta kirsikan väriset huulet olivat hieman raollaan ja pähkinän väriset hiukset laineilivat olkapäillä. Nekomimillä oli hiustensa värinen pitkähäntä, jota traakki varovasti kuonollaan kosketti. Kyynel kirposi olennon silmäkulmasta ja tipahti ruumiin rinnalle, syövyttäen kankaaseen reiän.
Hautasmaalle juuri saapunut naisen omainen, hänen miehensä ja tässä tapauksessa lumotun Sanguen isä, huudahti. " Painu helvettiin traakki, katoa vaimoni haudalta! " Mies raivosi ja latasi yllättäen jousensa. Sangue ei hievahtanutkaan, joten mies ampui sitä kohti nuolen - joka upposi ilkeän äänen saattelemana olennon kaulaan. Traakki kiljahti ja tummaa verta valui sen kaulaa alas, mutta samalla se yritti selittää isälleen: " Minä tässä.. Sangue! Etkö muista minua? " Mies ei kuullut, mutta ampui kyllä nuoliaan kohti traakkia - johon ne osuivatkin. Lopulta Sangue levitti siipensä ja lehahti kyynelsilmin ilmaan, kiljahtaen hyvästiksi.
Traakki lensi kauas, suoraan suuren hautausmaan toiseen päähän - josta tuo ei enää nähnyt miestä taikka äitinsä hautaa. Tuo pahaksi kuvattu olento itki katkerana omaa kohtaloaan..