|
Post by spyrre on Feb 10, 2006 17:18:26 GMT 3
*Myös Cat näytti hyvin pitkälle viisveisaavan seuransa rodun. Hän oli asettautunut mukavasti takan loimuun, vilkaisten aina välillä huolissaan polttopuiden hupenemista.*
"Aaah. Niin." *Kissaihminen raaputti turkin peittämää poskeaan teräväksi viilatulla kynnellään.* "Jotain sen suuntaista epäilinkin kun näin sinut patsastelemassa sateessa." *Todettiin kevyesti, vaikkakin pienen myötätuntoisen olankohautuksen keralla. Hän hymähti, irrotti sitten asevyönsä lanteiltaan ja alkoi tarkastella vyöllä riippuvan sapeliparin kuntoa. Yksi kerrallaan terät vedettiin huotrasta ja kuivattiin jotenkuten vieläkin varsin kosteahkon viitan liepeeseen.*
"Kostoretkellä?" *Tuo lausui sitten uuden kysymyksen, hetken hiljaisuuden jälkeen, silmäillen arvioivasti kiiltävän aseensa terää tulen loimussa.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 10, 2006 17:43:28 GMT 3
((Olen näköjään unohtanut mainita hahmoni olevan yksisilmäinen, ja käyttää silmälappua... Great.))
"Kyllä, tällä hetkellä", punapartainen kääpiö sanoi, ja hiukan kiinnostuneen oloisena seurasi toisen touhuja. Vaikka hän pitikin eniten kirveistä, niin aina silloin tällöin hän kiinnostui hieman muistakin aseista, mikäli ne olivat taidokkaasti tehtyjä, tai lumottuja. Ainakaan päällepäin sapelit eivät kovin lumotuilta vaikuttaneet.
Kääpiö karisti hieman tuhkaa piipustaan, ja katseli hetken tulen loimua. Selvästikin hän muisteli kuolleita ystäviään, mitä vihjasi myös ainoassa silmässä näkyvä tuska, vaikka se oli nopeasti poissa.
"Entä itse, missä tarkoituksessa olet täällä, Cat?" Revige kysyi hieman väsyneellä äänellä josta kuului suru toiselta, samalla kun katseli ikkunasta. Oliko tuolla vilahtanut joku? hän ajatteli.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 10, 2006 22:49:02 GMT 3
((Eeh. No, ei mikään vitaali unohdus, onneksi. ^^; ))
*Eivät kissan omistamat sapelit lumottuja olleet, vaikka selvästikin hyvää tekoa olivatkin. Kahvat olivat koristeelliset, ja kaareva terä erinomaisesti painotettu. Pieniä tummentumia huolimatta ne näyttivät olevan vielä hyvässä kunnossakin, mitä nyt kuitenkin selvästi käytössä hiukan naarmuuntuneet.*
"Hmm." *Nainen hymähti työntäessään sapelit takaisin huotriinsa jotka asetettiin nätisti vierekkäin kuivuvan viitan viereen, kuitenkin käden ulottuville.* "Kai sitä voisi tavallaan sanoa, että liikematkalla. Niin kuin suurimman osan ajasta. Ei siis TÄÄLLÄ-" *hän heilautti kättään sisällyttäen eleeseen mökinröttelön ja sen ulkopuolella levittäytyvän hautuumaan* "- vaan ennemminkin tuossa pienen matkan päässä olevassa kylässä." *Kissan kasvoilla käväisi epäilyttävän viattoman oloinen nopea hymy, vaikka sen olemus pysytteli kuitenkin suurimmassaosin vakavana.
Kääpiön katsahtaessa ikkunaan vihreät silmät seurasivat hänen katsettaan, olennon sitten katsahtaessa miestä kysyvästi. Ilmeisesti hän ainakaan ei ollut saanut silmiinsä mitään epäilyttävää.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 11, 2006 20:06:23 GMT 3
((Muutaman postin päästä saattaapi tulla jotain kuvaa aiheeseen liittyen.))
Kääpiö nyökkäsi toisen jutuille, vaikka hieman miettikin minkälaisia ihmeen liiketoimia kellään olisi tuolla pikku kylässä...
Salaman taas välähtäessä, vanha ja epäluuloinen kääpiö tarrasi kiinni aseeseensa. Tällä kertaa hän oli varma että joku oli kävellyt ulkona. Joku joko hullu tai omituinen. Tai sitten vaarallinen. Todennäköisesti jälkimmäisin vaihtoehto.
"Taidamme olla pulassa", kääpiö totesi lyhyesti, huomatessaan ettei hänen näkemänsä hahmo ollut enään yksin. Ja mitä hän näki pimeän läpi, hän epäili etteivät muut ilmestyneet hahmot olleet ihmisiä. "Kuinka nopea olet juoksemaan?" kääpiö kysyi, kun useampi salama iski yhtäaikaa, suurin osa vieläpä mökin viereen.
Kääpiö nopeasti sammutti piippunsa, ja tunki sen taskuunsa, pahaenteisen virneen levitessä tämän kasvoille. Hän ei aikonut kuolla ennen kuin olisi saanut kostonsa, ja ei sen takia aikonut jäädä taistelemaan tuhoontuomittua taistelua. Mutta ehkäpä joku tuntemattomista hahmoista olisi tarpeeksi typerä yrittääkseen pysäyttää hänet. Ja sitä paitsi, hän ei halunnut viattoman kuolemaa omalletunnolleen.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 11, 2006 20:56:42 GMT 3
((Odotamme mielenkiinnolla. ^_^))
*Kissa ei osoittanut kovinkaan suurta halukkuutta selvitellä "asioitaan" kylässä tai muuallakaan sen tarkemmin, vaan kuittasi asian vain sillä omituisella viattomalla puolivirneellä sekä olkapäiden kohautuksella, kumartuen sitten kohentamaan liekkejä takassa jostakin lattialta löytämällään tikun pätkällä.
Salaman välähdys sai hänetkin kääntämään katseensa uudemman kerran ikkunaan kääpiön esimerkkiä noudattaen, ja tällä kertaa jopa hänkin onnistui havaitsemaan hahmot ulkona. Silmänräpäyksessä hän oli jaloillaan, kiskomassa viittaa niskaansa ja aseitaan esille.*
"Nopeammin kuin sinä." *Se vastasi itsevarmasti toisen kysymykseen, vilkaisten uudemman kerran ulos.* "Joitain tuttujasi?"
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 12, 2006 17:01:43 GMT 3
"Kusipäitä jotka pitäisi paistaa nuotiolla", kääpiö vastasi toisen kysymykseen ja potkaisi mökin oven auki, ja ryntäsi ulos. Vanha soturi alkoi juosta niin lujaa kuin kintuistaan pääsi, kiroillen lähes joka sekuntti.
"Vauhtia!" kääpiö karjaisi, katsottuaan taakseen, ja huomattuaan että sekalainen lauma ei ollut jäänyt paikoilleen, vaan olivat lähteneet liikkeelle. Kääpiö arveli että olisi mahdollista että hän joutuisi vielä taistelemaan näitä pirulaisia vastaan, jos ei kerkeäisi jonnekkin suojaisampaan paikkaan.
"Metsä! Meidän täytyy yrittää päästä sinne! Eräät... tuttavat oleskelevat siellä!" kääpiö huusi toiselle hieman epäröiden tuttavat-sanan kohdalla, salamoiden iskiessä sinne tänne, räjäytellen hautakiviä ja puita liekehtiviksi tulipalloiksi, lennättäen tulikuumia kivenpalasia ja palavia puunpaloja sinne tänne.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 12, 2006 17:29:03 GMT 3
*Cat oli jo kiskonut viitan niskaansa ja hupun syvälle päähänsä ja oli valmiina kääpiön iskiessä oven avoimeksi. Ulkona satoi vieläkin ikävästi, mutta tällä kertaa nainen ei valittanut, vaan loikkasi sulavasti märälle pihamaalle heti uksen auetessa, ja siitä nopealla sivuttaisloikalle sivuun perässä rymistelevän, raskasrakenteisemman kääpiön tieltä. Sapelit riippuivat vielä huotrissaan vyöllä, mutta toinen turkin peittämistä käsistä lepäsi luottavaisesti toisen kahvalla, ja jos tarve tulisi, ei varmasti menisi kauaakaan että toinenkin terä kiskaistaisiin esille leikkelemään mahdollistä päälle hyökkääjää.
Sanojensa mukaisesti kissaihminen todennäköisesti oli melkoisesti lyhytjalkaista kääpiötä nopeampi juoksija. Mutta koska tuo ilmeisesti tunsi maaston sekä määränpään, nainen päätti pysytellä melkoisen lähellä hiukan tuon takana tai sivulla, vaikka vilkaisikin hiukan huolissaan olkapäänsä ylitse perään remuavan vihollislauman suuntaan. Mitä ne pirulaiset olivat, siitä Cat ei tosin ollut varma, mutta aikomuksissaan oliot eivät jättäneet paljoakaan arvailun varaan.
Salamoiden alkaessa taas iskeä asioita palasiksi aivan kaksikon lähellä kissa sihahti ilmoille kirouksen väistäessään täpärästi erään ohi kiitävän hautakiven kappaleen.* "Hitto! Alan kohta uskoa, että joku tosiaan YRITTÄÄ osua sinuun salamalla!" *Hän huudahti sateen ja salamoidenräsähdysten ylitse, virnistäen asiaankuulumattomasti huppunsa alta.* "Kavereidesi on sitten parempi olla valmiina siellä metsässä, nuo tyypit ovat ihan tosissaan..."
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 12, 2006 18:07:42 GMT 3
"En sanoisi ystäviä, mutta he vihaavat noita paskiaisia perässämme, joten..." kääpiö vastasi toiselle ja oli lähellä kärähtää salamaan joka iski jälleen vain muutaman metrin päähän.
"Helvetti! Tätä menoa emme kerkeä pois täältä kirotulta hautausmaalta!" Revige kiroili vihaisena väistäessään tulikuumia mutapaakkuja jotka salama oli lennättänyt ilmaan. Vanha kääpiö oli nyt varma siitä että salamat olivat kohdistettu häneen, tai ainakin häntä peloteltiin niillä. Ja tämähän ei tosiaankaan käynyt hänelle!
Kääpiö näki metsän rajan, ehkäpä muutaman sadan metrin päässä, ja takaa-ajajat samaten. Suurin osa hahmoista vaikutti ihmismäisiltä, mutta yksikään ei täysin ihmismäiseltä. Revige hieman jupisi jotain kääpiökielellä, ehkäpä kiroten takaa-ajajiaan. Yksi sana ei tosin vaikuttanut kääpiökieleltä, Infernus, pikemminkin joltain kaupungin tai valtion nimeltä. Tai kääpiöversio sanasta Helvetti.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 12, 2006 18:23:04 GMT 3
"Vihollisesi vihollinen on ystäväsi, eikö?" *Nainen siteerasi jotakin sananpartta virnistäen uudestaan, ja teki pitkän loikan sivuun varjoihin kivenlohkareen pudotessa jysähtäen paikkaan, jossa hän hetki sitten oli ollut. Hetken kuluttua kissa ilmestyi jälleen näkyviin, vilkuillen tutkivasti olkapäänsä ylitse takaa-ajajiin. Ilmeisesti hänkin oli päätynyt päätelmään, että nuo salamat (varsinkin keskellä vesisadetta) olivat varsin ikävä haitta heidän kannaltaan.*
"Jos vain tietäisimme kuka noita kirottuja salamoita nakkelee......" *hän mutisi, etsiskellen ilmeisesti katseellaan jonkinasteista taistelumaagikkoa taikka muuta magiankäyttäjää, joka olisi koko pahuksen valo-shown takana... Mutta tosin, jos tyyppi olisi fiksu, hän ei varmaankaan juoksentelisi ympäriinsä rivimiesten seassa. Hmm. Tai no, eihän sitä koskaan tiennyt.
Mutta onneksi metsän raja lähestyi hitaasti, mutta ainakin toistaiseksi vielä varmasti. Nainen silmäsi kääpiötä tuon jupistessa jotakin, mutta ei saanut kunnolla selvää sanoista, taikka sitten ei ymmärtänyt kieltä, jota tuo puhui. Se yksi painokkaasti lausuttu sana sentään tarttui korvaan, kuulostaen varsin paha-enteiseltä.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 12, 2006 18:37:27 GMT 3
"Se kusipää joka kutsuu salamoita on joku noista kirotuista..." kääpiö jupisi, saapuessaan ainoalle esteelle kaksikon ja metsän välillä, hautausmaan aita. Korkea rauta-aita oli rakennettu todennäköisesti koristukseksi, mutta juuri nyt se oli tiellä. Ja pahasti, Revige ajatteli katsoessaan taakseen, ja nähdessään takaa-ajajien kohottavan vauhtiaan.
Kääpiö kiroili kuuluvasti, mutta hänen onnekseen jälleen uusi salama iski lupaavaan paikkaan. Se räjäytti aitaan aukon, joka sai takaa-ajajat pysähtymään hetkeksi. He ilmeisesti päättivät että salamoiden heittäjä oli möhlännyt viimeisen kerran, kivunkiljaisuista päätellen. Kuten myös siitä että salamointi muuttui luonnolliseksi, ja satunnaiseksi.
Kääpiö virnisti hieman, ja käytti aukkoa aidassa hyväkseen, toivoen ehtivänsä metsään ennen kuin takaa-ajajat onnistuisivat lopettamaan joukkonsa häpeäpilkun möhläilyn.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 12, 2006 18:59:34 GMT 3
"Jos tietäisin mikä niistä, voisin yrittää hankkiutua siitä eroon." *Cat jupisi kiroten itsekseen, mutta löi sitten yllättyneesti älähtäen jarrut pohjaan korkean aidan ilmestyessä näkyviin pimeydestä.* "Hitto! Olin jo unohtanut tuon." *Hän kirosi vilkaisten huolestuneena taakseen ja sitten aitaa tuon korkeutta arvioiden, kunnes yksi salama iski suoraan aitaan pirstoen siihen mukavan aukon. Nainen hypähti yllättyneenä kauemmas, räpäytti silmiään muutamaan kertaan mutta virnisti sitten takaansa kuuluville selkäsaunan äänille ja luikahti aidan läpi kehotuksia odottelematta.*
"Toisaalta... Idiootti vihollisten joukossa saattaa joskus osoittautua hyödyllisemmäksi elävänä" *hän naurahti ohimennen, jatkaen sitten juoksua kohden metsää jäämättä odottamaan takaa-ajajiaan.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 13, 2006 18:18:25 GMT 3
"Tästä ei pitäisi olla pitkä matka", kääpiö totesi lähinnä itselleen saavuttuaan lopulta metsän rajalle. Takaa-ajajatkin olivat näköjään selvitelleet erimielisyytensä, ja kun nämä taas jatkoivat matkaa, yksinäinen hitaasti kasvavassa verilammikossa makaava olento jäi jälkeen.
Takaa-ajajien kiristäessä tahtia, Revigekin kiristi tahtia. Tietäen että pelastus olisi lähellä, kääpiö ei ottanut turhia huolia väsymisestä kesken takaa-ajon. Sille olisi aikaa myöhemminkin.
"Jos näet muutaman tympääntyneen näköisen miehen/naisen, niin ilmoita! Silloin meidän pitäisi alkaa olla perillä!" kääpiö sanoi toiselle etsien katseellaan näkyisikö ketään lähiseudulla.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 14, 2006 22:15:32 GMT 3
*Cat oli jo saavuttanut ensimmäiset metsänreunan puut hiukan ennen kääpiötä kiitos vikkelien jalkojensa, mutta kuullessaan Revigen mainitsevan "auttajien" olevan mahdollisesti pian lähellä, hän hidasti vauhtiaan sen verran että kääpiö pääsi juoksemaan edeltä. Hän ei halunnut ottaa minkäänlaista riskiä mahdollisten vääriskäsitysten varalta, vaan varmisti mieluummin kääpiön lähellä pysymällä, että metsässä piileskelijät eivät erehtyisi pitämään häntä vain satunnaisena tunkeilijana tai pahimmassa tapauksessa jopa vihollisporukan jäsenenä.
Puiden seassa juokseminen hidasti hiukan vauhtia, mutta ainakin oksisto suojasi jonkin verran sateelta. Nainen vilkaisi hiukan huolissaan ylös kohden taivasta ja sitten taakseen miettien, mitä mahtaisi tapahtua jos salama iskisi tiheän metsikön puihin, mutta sai onnekseen huomata etteivät salamat enää osoittaneet kiinnostusta heidän kärventämiseensä yhden epäonnekkaan jäädessä maahan makaamaan loppujen takaa-ajajien rynnistäessä eteenpäin. Se siitä salamoiden nakkelijasta sitten?*
"Selvä" *hän vastasi kääpiön kehotukseen ja käänsi huomionsa ympäristöön yrittäen etsiä haettuja henkilöitä metsän kasvillisuuden seasta piilottelemasta, laskien kätensä varmuuden vuoksi vyöllään riippuvan aseen kahvalle.* "Heidän on parempi olla lähellä, nuo mokomat juoksevat yllättävän kovaa." *Hän totesi naurahtaen kuitenkin kummallisesti huolestuttavalle havainnolleen.* "Voin todennäköisesti pudottaa muutaman heistä ennen kuin ne pääsevät lähelle, olettaen jos veitseni purevat heistä niin kuin pitäisi, mutta niitä jäisi silti jäljelle pienen ylivoiman verran.." *Kissa pohdiskeli ääneen, ilmeisesti laskeskellen mielessään heidän mahdollisuuksiaan pärjätä, jos edessä olisi taistelu.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 15, 2006 15:50:33 GMT 3
Kääpiö hymähti vain epäuskoisesti toisen sanoessa voivansa pudottaa muutaman heistä. Toinen ei aavistanutkaan mitä kauheuksia heillä oli perässään, ja ehkäpä parempi niin. Nyt ei ollut aika jähmettyä pelosta, tai mistään muustakaan oikeastaan, kääpiö ajatteli kun joku yhtäkkiä heitti tikarin jostain puiden kätköistä.
"Vir companeer! Infernus localus!" kääpiö huusi näkymättömälle heittelijälle oudolla kielellä hieman kangerrellen. Ilmeisestikään kääpiö ei osannut kyseistä kieltä kunnolla, mutta eipä se tainnut asiaa paljoa vaikeuttaa. Hetken ajan oli hiljaista, mutta pian jonkinlaiseen univormuun pukeutunut ihminen hyppäsi puusta, ja puhalsi pieneen ja koristeltuun merkinanto torveen. Tämän jälkeen kyseinen vain ilmeisesti jäi odottamaan hänen kutsumiaan henkilöitä, ja vain nyökkäsi merkiksi että kaksikko voisi mennä. Koko asiassa kesti vain pari minuuttia, mutta kääpiö huokaisi helpotuksesta. Ehkäpä nyt voisi mennä sinne kylään oluelle...
"Cat, meidän kannattaisi varmaan siirtyä nopeasti muualle, kuten vaikka sinne kylään?" kääpiö sanoi ja katsoi toista kysyvästi, ja lähti jo kävelemään poispäin univormuun sonnustautuneesta miehestä.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 15, 2006 18:12:16 GMT 3
*Se oli kyllä totta ettei Cat tosiaan tiennyt keitä pahuksia nuo takaa-ajajat mahtoivat olla... mutta eipä hän oikeastaan siitä välittänytkään. Hänen silmäänsä vihulaiset eivät olleet näyttäneet mitenkään kovin erikoisilta, mitä nyt ne todennäköisesti tuntuivat osaavan asiansa (ohikulkijoiden paloittelun, ilmeisesti) ja raahasivat (menneessä aikamuodossa) mukanaan jotakin rasittavaa, aloittelevaa maagikonrääpälettä. Noh, toisaalta, asia ei ollut onneksi enää hänen huolensa.
Pensaikosta lennähtänyt tikari sai kissaihmisen loikkaamaan melkeinpä refleksinomaisesti taaemmas, vaikka terää ei välttämättä oltu häneen suunnattukaan, ja painui matalaksi toisen polvensa varaan kädet kuin itsestään sapeleiden kädensijoille siirtyneinä. Melkein heti hän kuitenkin tajusi että kyseessä olivat ilmeisesti ne kääpiön mainitsemat "apujoukot" eikä vetänyt aseitaan esiin, vaikka pitikin kätensä edelleen paikoillaan suoristautuessaan. Hän ei ymmärtänyt kääpiön puhumaa kieltä, mutta ilmeisesti huuto teki tehtävänsä, eivätkä pöpeliköstä ilmaantuneet hiipparit näyttäneet uhkaavan heitä.
Cat silmäili univormumiestä varsin uteliaana, mutta nyökkäsi kääpiön puhuessa ja askelsi rennosti tuon perään. Kyllä nuo väijyjät varmasti pärjäisivät sen pahuksen roskajoukon kanssa, ja hän selvisi tilanteesta likaamatta turhaan käsiään. Mikäs sen parempi.* "Mikäettei" *hän totesi naurahtaen huppunsa alta.* "Alan hiljakseen saada tarpeekseni tästä kirotusta sateesta...."
|
|