cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 1, 2006 19:03:55 GMT 3
Lohduton sade piiskasi maata hautausmaata, tehden tunnelmasta todella synkän. Vain yksinäinen lyhyt ja tanakka hahmo oli kunnioittamassa kauan sitten kuolleita, seisten hartiat lysyssä valtavan kiven edessä.
Kiveen oli kaiverettu useita nimiä, ja jokaisen perään oli kirjoitettu myöskin kuoleman syy, ja useimmat olivat ilmeisesti kuolleet taistelussa. Yksinäinen viitalla itseään sateelta suojaava hahmo katseli nimiä hieman kyynelehtien.
Hän kävi nimiä läpi mutisten omiaan surullisesti, miettien elämän epäoikeudenmukaisuutta. Sade valui lohduttomasti tanakan hahmon oranssiin partaan, joka oli jo muutenkin likainen hahmon niistettyä siihen useamman kerran.
"Miksi juuri minun oli meistä kaikista jäätävä henkiin? Miksi te muut kuolitte? Kuka teidät tappoi? Ja miksi tappajanne eivät tappaneet minua?" väsynyt ja karhea ääni sanoi, paljastaen puhujan kääpiöksi, vaikka koko ja jättimäinen kirves jo olivat vihjanneet jotain siihen suuntaan.
"Mutta minä lupaan löytää tappajanne. Vaikka minun olisi pyydettävä apua niiltä niin löydän sen kirotun paskiaisen!" kääpiö sanoi sylkäisten halveksuvasti puhuessaan tuntemattomista 'niistä'.
Vanha kääpiö mietti miksi juuri hän oli aina se jonka oli jäätävä elämään muiden kuollessa? Miksi juuri hänen täytyy jatkaa suurta kostoretkeään kaikkea vastaan, kun hän on jo nähnyt maailman kauheuksia enemmän kuin tarpeeksi?
((Jos joku tähän peliin osallistuu, niin varoitan tämän hahmoni olevan kaikkein äkkipikaisin hahmoni, ja myöskin vanhin. Ainoa hahmo entisistä linna-hahmoista jota nyt kehtaan käyttää... Kuva tulee kunhan saan tehtyä valmiin kuvan.))
|
|
|
Post by spyrre on Feb 3, 2006 17:08:29 GMT 3
((Sekaannunpa sitten asioihin kissa-ihmiselläni, jota vielä ei hahmolistassa taida olla...))
*Ankarasta sateesta huolimatta sureva kääpiö ei ollut yksin, vaikka näin olisi voinut olettaa. Kuka hullu nyt kaatosateessa hyppisi keskellä pimeää hautuumaata? Mutta siellä, hautakivien takana, tuuhean vaahteran varjossa, seisoskeli viittaan kääriytynyt siro olento. Hupun alta kiiluvat metsänvihreät silmät tarkastelivat kääpiötä uteliain katsein, mutta olento pysyi silti paikallaan, mitään sanomatta. Tiedä häntä yrittikö se vakoilla vai eikö se vain halunnut tunkeilla... siellä se kuitenkin pysyi, hiljaa, paikallaan. Tarkoilla korvillaan se oli onnistunut kuulemaan joitakin sanoja sateen läpi, ja tapa, jolla mies seisoi tuijottamassa kiveä, joka ilmeisesti merkitsi jonkinlaista joukkohautaa... ei tarvinnut olla einstein osatakseen laskea yhteen yksi ynnä yksi. Kääpiö suri kuolleita kumppaneitaan, hautoen ilmeisesti kostoa moisen ilkeyden aiheuttajalle.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 3, 2006 20:25:16 GMT 3
(( Täsä kuva. En osaa piirtää sadetta. *sniff* Ei kunnon synkkää ruoho väriä *'nother Sniff* Pitäis ostaa, mutta ku ne maksaa *yet 'nother Sniff*)) "Hmm?" kääpiö havahtui ynähtäen. Hän tunsi jonkun tarkkailevan häntä, asia joka sai hänet sekä uteliaaksi, että hermostuneeksi. Hitaasti kääpiö kääntyi paikallaan, katsoen hieman joka suuntaan, mutta rankkasade esti häntä näkemästä oikeastaan yhtään mitään. Vain harmaita kivipaaseja siellä täällä, tai muita muistomerkkejä kuolleille. "Perhana!" punapartainen kääpiö ähkäisi nähdessään salaman iskevän lähelle. Hän ei halunnut kuolla satunnaiseen salamaan, ja sitäpaitsi, se estäisi häntä toteuttamasta kostoaan ystäviensä surmaajalle/surmaajille. Mutta mihin hän voisi juosta suojaan tuota vihamielistä ukkosta? Ei ainakaan tuon puun luokse, sehän olisi itsemurha, hän ajatteli, ja huomasi hahmon seisovan siellä. Kääpiön silmät pullistuivat. Eikö tuo tajunnut ettei myrskyn aikana kannata seistä ison puun suojassa! Vaikka myrsky olikin oikeastaan vasta alkanut ukkostusvaiheen kunnolla... "Hei! Sinä siellä! Älä nyt kaikkien jumalten nimeen jää seisoskelemaan puun alle!" kääpiö huusi täyttä kurkkua hahmolle, ja lähti juoksemaan hahmoa kohti käsiään laajasti heilutellen, toivoen että toinen kuulisi, tai käsittäisi poistua puun alta johonkin terveellisempään suojaan, ennen kuin salama iskisi sinnekin. Pelottavan lähelle yksi salama iskikin.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 3, 2006 22:41:05 GMT 3
((Puuväreillä on hankala saada vahvoja värejä... Kannattaa kokeilla tusseja siihen lisäksi, jos sellaista väritystä kaipaa. *nyökyttelee muka-viisaan näköisenä* Ohhoo, ja tuo hahmoni on näköjään juuri sopivasti ilmestynyt hahmolistalle, joten kuvaus (ja kuva) löytyykin sitten sieltä, jos kiinnostaa käydä katsomassa. ^__^))
*Puun alla sadetta paossa piileskelevä viittahemmo huomasi kääpiön muuttuvan levottomaksi ja alkavan vilkuilla ympärilleen. Kas vain, oliko hän tullut huomatuksi? Olento katsahti uteliaasti taivaalle huomatessaan sateen yltyneen hiljakseen jopa ukkosmyrskyn suuntaan tuntematta oloaan kuitenkaan kovin huolestuneeksi, mutta kohotti sitten kulmakarvojaan kääpiön äkkiä kääntyessä, ja lähtiessä sitten äkkiä juoksemaan huutaen ja huitoen kohden. Err? Mitä tuo nyt oli olevinaan? Hahmo suoristautui, mutta ukkonen ja sade hukuttivat alleen suurimman osan kääpiön sanoista. Hän ei ollut varma, oliko mies vihamielinen ja lateli uhkauksia hänen suuntaansa vai pelkäsikö tuo ukkosta vain aivan pirusti. Ei se siis minnekään siirtynyt, mitä nyt vilkaisi nopeasti syyttävän katseen hiukan lähempänä leimahtavan salaman suuntaan, kuin koko sade olisi tuon mokoman syytä. Kuka tiesi, ehkä se olikin. Kääpiön tullessa lähemmäksi hän sai sentään sen verran pääteltyä, ettei mokoma ilmeisesti kuitenkaan halunnut varrastaa häntä minnekään, joka tietysti oli ihan plussaa. Se huusi jotain... puun alla seisomisesta? Hahmo vilkaisi puuta takanaan, ja kohotti kulmakarvojaan. Pitäisikö hänen muka loikata edes kohtuullisesta suojastaan sateeseen? Mitä hittoa, eikö kääpiö tiennyt, kuinka epätodennäköistä olisi, että salama iskisi juuri TÄHÄN, hahmo jupisi vastahakoisesti itsekseen ja taisi ilmaista asian hiukan kovemmalla äänelläkin panikoijan suuntaan. Olihan häntä tietysti varoitettu seisoskelemasta puun alla salaman iskiessä, mutta hän inhosi sadetta yli kaiken... Ilmeisesti se ei ottanut tilannetta kovinkaan vakavissaan, tai tulkitsi, että kastuminen olisi noista kahdesta mahdollisesta pahasta se pahempi. Errh.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 4, 2006 17:26:14 GMT 3
((*leuka lattiassa* Tod. hieno kuva. Muutenkin koko galleriasi oli täynnä tod. hienoja kuvia. Ja siitä tussi-värjäyksestä, eh, minulla on tunne että olisin melko surkea siinä. Tai sitten tarvitsisin joitain kallliita tusseja. Pitää kattoa siltikin jos jostakin voisi löytää, vaikkei seutu ole niitä parhaimpia...))
Kääpiö kiroili hieman itsekseen toisen välinpitämättömyydelle salamoista. Ajatteliko tämä olevansa jotenkin suojassa niiltä puun alla? Helkkarin tomppeli, vanha kääpiö ajatteli äreästi juuri kun salama iski.
"Helvetti!" kääpiö karjaisi salaman iskiessä käytännössä viereen, lennättäen kiven ja maan palasia kääpiön päälle, ja saaden tämän lennähtämään maahan suojaan. Vanhasta kääpiöstä alkoi tuntua että ukkonen ei ollut täysin luonnollinen, asia joka tosin saattoi olla vain hänen vainoharhaisuutensa kuvittelua.
Mutta toisaalta, hän ei ollut elänyt vanhaksi olemalla luottavainen, eikä tuo henkilö puun alla eläisi tätä päivää vanhemmaksi jos tämä ei lähtisi pian pois tuon puun alta seisomasta kuin mikäkin maalitaulu.
"Helvetti, mene pois sen kirotun puun alta!" lyhyt ja ärtyinen kääpiö karjaisi vain pienen matkan päässä seisovalle hänelle tuntemattomalle henkilölle, toivoen että tämä alkaisi ottaa vinkistä vaarin. Pää puuta, ja kuulo huono, mutisi äreä kääpiö itsekseen noustessaan ylös puistellen vaatteitaan moskasta. "Salamat iskevät herkästi puihin! Helvetin tolvana!" kääpiö ärjäisi uudelleen noustuaan pystyyn, ja varmuuden vuoksi siltä varalta ettei toinen ollut kuullut, osoitti puuta, ja sen jälkeen taivasta, toivoen lopultakin toisen ymmärtävän.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 5, 2006 13:28:29 GMT 3
((Kiitoskiitos. ^_^ Minäkin kyllä käytän ihan halpis-tusseja piirtäessäni, että ei niiden välttämättä tarvitse mitään sadan euron kapineita olla... Kun on sellaisia "sivellinteräisiä" isompien alueiden tekemiseen ja niitä ihan teräviä yksityiskohtiin, niin siihen voi sitten ihan nätisti tunkea puukyniäkin mukaan..))
*Ainakin puun alla seisoja piti kääpiötä täysin vainoharhaisena.... siihen hetkeen asti, kunnes vasama otti ja iski maahan aivan kääpiön lähelle, jättäen ikävän "sähkönhajun" ilmaan. Nainen älähti yllättyneenä, katsahti taivaalle, ja loikkasi sitten itsekseen (vaikka äänenvoimakkuus olikin melkoinen) kiroten puun alta ilkeään, kylmään sateeseen.
Viittahiippari oli jo sateessa itseään kastelemassa kun kääpiö huusi saman varoituksen uudestaan. Hän vilkaisi ympärilleen, mutta koska oli kuullut että salamat eivät iske toista kertaa samaan paikkaan, asteli kiiruusti maassa möykkäävän miehen luokse ja pysähtyi parin metrin päähän.* "Se oli vielä äsken kilometrien päässä!" *Naisen ääni puolustautui hupun alta, kiiluvien vihreiden silmien siristyessä aavistuksen närkästyneinä.* "Kuka pahus olisi uskonut että myrsky liikkuisi näin nopeasti?!" *Hän tuhahti, nykäisi kiroten huppuaan suojaamaan kasvojaan sateelta, ja silmäsi sitten kääpiötä.* "....yhtenä kappaleena vielä?" *kysyttiin, naisen tosin saadessa nähdä hiukan vaivaa pitääkseen äänensä vakavana tilanteesta huolimatta. Ainakin tuon ilmalento oli ollut komeata katsottavaa... ehkä kääpiö sattuisi jopa tietämään jonkun suojapaikan näillämain? Lähimpään kyläänhän olisi vielä melkolailla matkaa, eihän hänkään olisi muuten puun alla seisoskelemalla aikaansa hukannut.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 5, 2006 17:27:22 GMT 3
Kääpiö nyökkäsi toisen tiedusteluun kunnostaan, ja hieman irvisteli katsellessaan taivaalle. Myrsky oli yhtä luonnollinen kuin joku typerien ihmisten mielipuolinen teknologian saavutus, vaikka tällä kertaa siitä ei voinut olla kyse...
"Tämä kirottu myrsky ei ole luonnollista alkuperää, olen valmis lyömään siitä vetoa vaikka pirtutynnyrin!" punapartainen kääpiö jupisi katsellessaan taivaalle, jonne hän vähän heristi nyrkkiäkin. Tärkeintä olisi nytten painua helvettiin taivasalta, hän ajatteli. Liian pitkä istuskelu paikallaan päätyisi kärähtäneeseen kääpiön lihaan, hän ajatteli kun salama iski räjäyttäen aiemmin toisen sateen suojana olleen puun liekkimereksi.
Mitä tämä jääräpäinen veteraani olisikaan nyt maksanut kunnon suojasta myrskyltä, mutta mistä, hän mietti kunnes muisti vähänaikaa sitten näkemänsä haudankaivajan mökin. Siellä ainakin voisi viettää jonkin verran aikaa suojassa, tai ainakin kohtuullisessa suojassa, jos siellä ei ollut minkään näköistä kellaria.
"Haudankaivajan mökki!" kääpiö sanoi toiselle, ja vasta nyt ihmetteli hetken toisen silmiä, kunnes vain kohautti olkiaan. Kyllä hän oli nähnyt oudompiakin asioita, ja nyt ei ollut oikea aika ihmetellä toisen silmiä, hän ajatteli lähtiessään juoksemaan myrskyä suojaan kohti pientä haudankaivajan mökkiä. Tämä tuskin pahastuisi vaikka joku tulisikin pitämään suojaa sateelta ja ukkoselta sinne.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 5, 2006 17:54:05 GMT 3
"Äh, on niitä pahempiakin myrskyjä nähty." *Viittaan pukeutunut nainen kohautti olkapäitään kääpiön kommentille, juuri ennen kuin kuuli taivaita ja maita järisyttävän (tai siltä se ainakin sillä hetkellä tuntui) jyrähdyksen takaansa, jota seurasi räsähdys. Äskeinen tuuhea puu rätisi nyt elävänä soihtuna keskellä sadetta. Viittahiippari hätkähti kovaa ääntä ja räpytteli silmiään roihuavan puun valossa.* "...errh. Ei vain juuri nyt tule mieleen milloin..." *se lisäsi sitten kuin puolustellen. Yskähdys hupun alta. Ja sitten kääpiö painuikin jo pois päin ilmeisesti bonganneena jonkinasteisen sateen suojan tällä kirjaimellisesti varsin "kuolleella" seudulla. Nainen kietoi viittansa tiukemmin ympärilleen ja seurasi sitten pikaisesti ukkosta manaavan kääpiön perässä, halukkaana myöskin pääsemään pois tästä pahuksen sateesta... ja muualle ikävien salamoiden tieltä myöskin, tietenkin...*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 5, 2006 20:52:27 GMT 3
Kääpiö katsoi taakseen varmistaakseen että toinen pysyi kannoilla, vaikka pienintäkään taaksejäämisen vaaraa ei toisella oikeastaan olisi, vaikka vanha tappelupukari olikin voimakas, niin mikään erityisen nopea hän ei ollut. Oikeastaan, aika kaukana nopeasta, voisi jopa sanoa hitaaksi.
Kääpiön keskittyessä täysin juoksemaan kohti haudankaivajan mökkiä (joka itse asiassa siinsi suhteellisen selvästi hautausmaan rajalla), hän ei huomannut outoa hahmoa jonkin verran kauempana kuin haudankaivajan mökki. "Vauhtia!" kääpiö karjaisi toiselle jälleen yhden salaman räiskähtäessä, tällä kertaa tosin vaarattomasti ilmaan, ja kaukana kummastakaan myrskyn pakolaiselta. Ehkäpä tästäkin voisi selvitä hengissä, vanha ja äreä kääpiö tuumi ollessaan enään vain ehkäpä parinkymmenen metrin päässä mökistä.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 5, 2006 21:46:21 GMT 3
*Nainen seurasi varsin ketterästi saappaat märässä maassa litisten edellä juoksevan kääpiön perässä, pysyen helposti itseään huomattavasti vantteramman olennon vauhdissa. Olisi tuo varmaan voinut ohittaakin toisen jos olisi halunnut, mutta pysytteli kuitenkin taaemmalla koska kääpiö selvästi tunsi maaston häntä paremmin.
Kun tirkisti sadepisaraoiden ohitse eteenpäin, nainen alkoi hahmottaa kauempana siintävän mökin tumman hahmon, tuo rypisti hiukan kulma-karvojaan vilkaisten taas ikävän lähelle iskevän salaman suuntaan säpsähtäen hiukan sen aikaansaamaa räsähtävää ääntä. Hitto, kohta hänkin melkein alkaisi uskoa, että nämä salamat jahtasivat kääpiötä aivan tahallaan, mitä mieltä tuo itse tuntui olevan.* "Oletko varma että tuolla hökkelissä on yhtään sen turvallisempaa?" *Hän kysyi epäilevästi asumuksen lähestyessä.. mitä tapahtuisi, jos salama päättäisi iskeä mökkiinkin?
Jokin kauempana mökin takana kuitenkin kiinnitti äkkiä hänen huomionsa ja kiiluvat vihreät silmät siristyivät hahmon hupun alla, tuon hiljentäessä hiukan vauhtiaan. Maastosta erottui jotain, mikä ei aivan tuntunut kuuluvan sinne... mikä se sitten oli, siitä nainen ei saanut selvää.* "Tuolla on jotain." *Hän huomautti korottaen hiukan ääntään sateen ropinan ylitse, pieni varautunut häive äänessään. Voisi tietenkin olla että se olisi vain joku kääpiön tuttu taikka haudankaivaja itse joka mökissä asusteli, mutta hän tosin ei ymmärtänyt mitä mokoma olisi tehnyt ulkona tällaisella ilmalla. Varsin omituista... Aivan vain varmuuden vuoksi hän liikautti kätensä tuulessa lepattavan viittansa alla toisen vyöllä riippuvan kiiltävän sapelin kahvalle, toisella kädellään edelleen viittaa kiinni suojanaan pidellen.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 7, 2006 17:10:15 GMT 3
((En eilen päässyt koneelle.))
"Riippuu. Jos salama iskee sinne, niin sitten melko varmasti joku idiootti velho näpelöi luonnonvoimia ja yrittää tappaa minut", kääpiö vastasi toisen kysymykseen mökin turvallisuudesta.
Kääpiö katsoi suuntaan jossa hahmo oli ollut, mutta mitään ei näkynyt. Hän kohautti olkiaan (aikamoinen saavutus kun juokset samalla), vaikka hän päätti olla varuillaan. Jos siellä joku oli, se ei olisi hyvillä asioilla, kääpiö päätteli varmana, ja hieman kaiken varalta varmisti ettei hänen kirveensä ollut liian tiukasti kiinni.
Päästessään loputtomalta tuntuneen ajan päästä mökin ovelle, kääpiö ei kummemmin välittänyt muodollisuuksista, vaan riuhtaisi oven nopeasti auki, ja painui mökkiin, joka oli tyhjä. Kääpiö jätti oven auki jotta toinen voisi tulla sisälle kaikesta tuosta sateesta ja salamoinnista.
Haudankaivajaa ei näkynyt missään kalmanhajuisen mökin nurkassa, kuten oli jo sanottu, ja oli varmaan kaupungilla asioilla, tai sitten kyseinen herra oli etsinyt itselleen paremman suojan kuin hutera mökki. Kääpiö ei silti täysin luottanut mökin suojaan, kyllähän se suojaisi yhdeltä tai kahdelta salaman iskulta, mutta entäs sitten?
Kääpiö etsiskeli lattiasta mahdollista luukkua kellariin, mutta ei löytänyt sitä kaiken turhan töryn takia, eikä ollut varma oliko sitä edes. "Nyt vain toivomme parasta," kääpiö totesi hieman kolhosti ja istahti pienelle tuolille, asia joka käsitti varmaan suurimman osan köyhän haudankaivajan omaisuudesta.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 7, 2006 22:35:35 GMT 3
((Ei voi mitään... Minä vain vastaan yleensä nopeasti, kun olen tottunut pelaamaan mesessä tai chatissa, mikä ei ole aivan näin.... verkkaista touhua. =P ))
*Nainen hymähti kääpiön sanoille vilkaisten lähestyvän mökinrähjän suuntaan etäisyyttä mittaillen, ja siirtäessään katseensa äsken havaitsemansa hahmon suuntaan hänkin oli kadottanut mokoman näkyvistään sateeseen ja muuhun myräkkään. Kirottu sade... pimeässä hän olisi nähnyt melkeinpä ongelmitta, mutta kylmille, raskaille sadepisaroille ei hänenkään tarkka näkönsä oikein voinut mitään.
"Hävisi... ehkä se ei ollutkaan mitään." Hän mutisi ilmoille kirouksen katsahtaen epäilevänä ympärilleen. Hän ei tuntenut oloaan vieläkään kovinkaan luottavaiseksi hökkelin ja sateessa vilahtelevien kummien hahmojen suhteen, mutta eipä hänellä tainnut olla paljoakaan valinnanvaraa, ellei halunnut taivaltaa tuntitolkulla lähimpään kylään kaatosateen ja ukkosmyrskyn riepoteltavana. Niinpä hän tyytyikin vain huokaisemaan alistuneesti ja astumaan mitään kutsuja odottelematta kääpiön perässä sisälle mökkiin.
Nainen silmäsi ympärilleen likaisessa asumuksessa ja irvisti tyytymättömästi huppunsa alla. Haudankaivaja ei näyttänyt olevan kotosalla... ties oliko ollut pitkään aikaan, aivan vain siivosta päätellen.* "Oleko varma, että täällä asuu jotakin joka on elossa?" *Hän kysäisi närkästyneeseen sävyyn, potkaisi lattiaa saaden mukavan pölypilven pöllähtämään ilmaan, mutta kääntyi sitten jupisten sulkemaan oven perässään.*
"No, enpä olisi varma onko täällä paljoakaan turvallisempaa kuin taivasalla, mutta onpahan kuivempaa. En usko että tämä hökkeli kestää salamoita senkään vertaa kuin se puuparka, joten ei auta kuin toivoa, ettet ole ärsyttänyt ketään rasittavaa maagikkoa." *Hän totesi riisuen märän viittansa hupun päästään ja ravistaen märkiä pitkiä hiuksiaan, jotka kehystivät varsin erikoisia kasvonpiirteitä, joita toinen tosin ei välttämättä nyt voinut nähdä. Vaikka kopperoon taisi tulla melkeinpä käytännössä pimeää oven sulkeuduttua, ainakin nainen näytti näkevän vaikeuksitta kiiluvilla, vihreillä silmillään.*
"Onko täällä edes minkäänlaista tulisijaa?" *Tuo jupisi saapastellessaan yllättävän kevein askelin peremmälle, vain paria lahompaa lattialautaa hiukan mennessään narauttaen.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 9, 2006 18:20:06 GMT 3
((Ei pitäisi ostaa liian hyviä pelejä jotka vievät ison osan ajasta jona ei ole koulussa...))
Kääpiö hieman virnisti toisen päivitellessä että asuuko talossa eläviä. Hän oli tottunut huomattavasti huonompiinkiin oloihin, ja pimeämpiin. Niinpä hän näkikin jonkin verran pimeässä, ja huomasi jotain omituista toisen kasvonpiirteissä, mutta ei antanut tämän haitata häntä. Jonkun tuomitseminen rodun perusteella on harvinaisen typerää kyseisen vanhan kääpiön mielestä.
"Meitä ei ole vielä esitelty. Minä olen Revige," kääpiö sanoi toiselle, samalla kun veti taskustaan esiin pienen piipun joka oli koristeltu erilaisilla kaiverruksilla. Vanha soturi teki piipun sytytyksen ja täytön rutiininomaisessa järjestyksessä, selvästi tottunut tekemään sen usein. Pian pienessä pimeässä mökissä oli hieman valoa, valoa jonka valossa kääpiö huomasi pienen ja yksinkertaisen takan.
Kääpiö hieman nyökkäsi tulisijan suuntaan, kun kerta toinen oli kysellyt siitä. Vaikkei kääpiö tuntenut oloaan kovin turvattomaksi, tai kylmäksi, niin toinen saattaisi saada jonkinlaista rauhoitusta tulen lämmöstä, ja valostakin ehkäpä.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 10, 2006 15:57:50 GMT 3
((Sellainen on tietysti aina vaarana, samoin leffojen ostelu. ^^; ))
"Sano vain Cat." *Nainen ilmoitti ykskantaan saapastellessaan kiroillen märkiä hiuksiaan haroen tulisijan suuntaan ja kumartuessaan tutkiskelemaan kapineen kuntoa. Hänen tuurillaan savupiippu todennäköisesti olisi ääriään myöten täynnä kuolleita lintuja tai jotakin muuta roinaa, joka ohjaisi savun sisälle hökkeliin ja tukehduttaisi heidät molemmat jos tulen sytyttäisi, mutta hän tosiaan halusi kuivatella itseään lämpimässä sateessa rämpimisen jälkeen.
Mutta kaipa takka taisi ainakin noin sisältä käsin näyttää olevan käyttökelpoinen. Polttopuuta ei tainnut olla nimeksikään, mutta jotenkin hän onnistui keräämän jonkin verran palavaa ainesta mökkerön nurkista saadakseen ainakin pienen valkean aikaiseksi. Vyöpussista löytyivät tulukset, ja piankos kipinä lennähti ilmaan ja roihahti iloisesti rätiseväksi liekiksi sytykkeisiin osuessaan.*
"No niin. Paljon parempi." *Itsensä "Catiksi" esitellyt nainen huokasi, ja istui tyytyväisesti venytellen takan ääreen availlen märän viittansa solkea aikeinaan ilmeisesti asetella litimärkä vaate kuivumaan pienen tulen äärelle. Nyt tuossa takasta leviävässä lepattavassa valossa tuon erikoiset kasvonpiirteetkin erottuivat varmasti varsin hyvin. Märät, punertavat hiukset kehystivät mustan, sileän turkin peittämiä kissapedon kasvoja, ja näytti hiuskiehkuroiden seasta pilkistävän pari kasvonpiirteisiin sopivia korviakin. Viitan alta paljastuva siro ruumis puolestaan näytti muodoltaan varsin inhimilliseltä, ellei ottanut huomioon käsiä sekä käsivarsiakin (ja ilmeisesti koko muutakin kroppaa) peittävää mustaa turkkia sekä pitkää kissamaista häntää, joka heilahteli hiljakseen naisen takana kuin omaa elämäänsä eläen. Kummallinen eliö. Tuo itse tosin ei näyttänyt tippaakaan piittaavan mitä jollakulla sattuisi olemaan sanottavana hänen ulkonäöstään, vaan keskittyi selvittelemään pitkiä hiuksiaan.
Jonkin ajan kuluttua hän saikin hiuksensa siedettävään kuntoon ja viittansa levitettyä lattialle tulen eteen. Cat vilkaisi ulos, hymähti, ja käänsi sitten katseensa pitkästyneen oloisena piippuaan polttelevan kääpiön suuntaan.*
"No. Käytkös täällä useinkin?" *Hän kysyi hiukan pirulevaan äänensävyyn, nojaten leukansa käsiinsä silmiään räpytellen. Eikö se nyt parempaa keskustelun avausta tosiaan keksinyt?*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 10, 2006 17:00:41 GMT 3
Revige ei paljoa välittänyt toisen omituisuudesta, vain hieman ehkäpä nyökkäsi, kuin todetakseen että oli jo jotenkin tiennyt mikä toinen oli olemukseltaan. Kääpiö vain rauhassa poltteli piippuaaan kunnes toinen yritti jotenkuten aukaista keskustelua.
"En. Tulin tänne muutama kuukausi sitten ystävieni kanssa, ja varmaankin arvaat keiden haudalla kävin", kääpiö sanoi synkästi lopun, ilme tuimana. Ilme kertoi kaiken tarpeellisen siitä oliko vanhan kääpiön ystävien kuolemat luonnollisia, tai rauhanomaisia. Kuten myös se että kääpiö massiivinen käsi oli puristunut nyrkkiin hänen lausuessaan haudan.
Ulkona välähti taas uusi salama, ja kääpiö hiljaisena jäi odottamaan mitä toinen sanoisi, jos nyt sanoisi yhtään mitään. Siitä olikin ollut jo lähes kuukausi kun hän oli viimeksi keskustellut minkään muun kuin jonkun kapakan omistajan tai tarjoilijan kanssa.
|
|