Post by vehka on Oct 31, 2007 9:36:54 GMT 3
[Elieli, kuka vain haluaisi kokeilla nykyaikapeliä maaseudulla on tervetullut mukaan, yksi tai kaksikin pelaajaa toki. Päätin pitkästä aikaa pelata ihan nuorella tytöllä, joten alku saattaa kangerrella.]
Maria veti vielä kerran kamman pitkien, tummanruskeiden hiustensa läpi ja tarkasteli itseään peilistä. Hän tiesi kyllä, että harvat enää nykyään välittivät latotanssien tunnelmasta, mutta itse tyttö tiesi olevansa välillä turhankin vanhanaikainen ja nämä olivat niitä harvoja tilaisuuksia, joissa hän sai toteuttaa mielitekojaan.
Ylleen Maria oli pukenut ilmavan, vaalean puuvillapuvun, melko koruttoman sellaisen. Miehustaan oli kirjailtu ruiskukkia ja vyötäröä kiersi vaaleasta nahasta muokattu vyö. Hiukset Maria oli päättänyt pitää auki - yleensä hän palmikoi ne, mutta tällä kertaa suortuvat tuntuivat karkailevan ja pyrkivän sotkuun, joten yrittäminen ei maksanut vaivaa.
"Joko mennään?" isoveljen äänessä oli aavistus ärtyneisyyttä. Sebastian oli joutunut lykkäämään omiin juhliinsa lähtemistä Marian viemisen vuoksi, ja kärsivällisyys ei ollut hänen vahvimpia puoliaan.
"Mennään mennään", Maria vastasi huvittuneesti. Hän sieppasi naulakosta pitkän ruskean takin ja kietoi sen ympärilleen. Oltiin jo elokuussa ja loppuillasta saattaisi olla hyvinkin kylmä.
Sebastian avasi Marialle oven selkeästi liioitellen - hänellä oli tapana kiusoitella siskoaan tämän mieltymyksestä vanhoillisiin käytöstapoihin - ja istahti kuljettajan paikalle. Hetkeä myöhemmin punainen Ford rullasikin pois pihasta.
[Seuraavalla kierroksella sitten enemmän itse tanssipaikasta. Olisi mukavaa saada seuraa.]
Maria veti vielä kerran kamman pitkien, tummanruskeiden hiustensa läpi ja tarkasteli itseään peilistä. Hän tiesi kyllä, että harvat enää nykyään välittivät latotanssien tunnelmasta, mutta itse tyttö tiesi olevansa välillä turhankin vanhanaikainen ja nämä olivat niitä harvoja tilaisuuksia, joissa hän sai toteuttaa mielitekojaan.
Ylleen Maria oli pukenut ilmavan, vaalean puuvillapuvun, melko koruttoman sellaisen. Miehustaan oli kirjailtu ruiskukkia ja vyötäröä kiersi vaaleasta nahasta muokattu vyö. Hiukset Maria oli päättänyt pitää auki - yleensä hän palmikoi ne, mutta tällä kertaa suortuvat tuntuivat karkailevan ja pyrkivän sotkuun, joten yrittäminen ei maksanut vaivaa.
"Joko mennään?" isoveljen äänessä oli aavistus ärtyneisyyttä. Sebastian oli joutunut lykkäämään omiin juhliinsa lähtemistä Marian viemisen vuoksi, ja kärsivällisyys ei ollut hänen vahvimpia puoliaan.
"Mennään mennään", Maria vastasi huvittuneesti. Hän sieppasi naulakosta pitkän ruskean takin ja kietoi sen ympärilleen. Oltiin jo elokuussa ja loppuillasta saattaisi olla hyvinkin kylmä.
Sebastian avasi Marialle oven selkeästi liioitellen - hänellä oli tapana kiusoitella siskoaan tämän mieltymyksestä vanhoillisiin käytöstapoihin - ja istahti kuljettajan paikalle. Hetkeä myöhemmin punainen Ford rullasikin pois pihasta.
[Seuraavalla kierroksella sitten enemmän itse tanssipaikasta. Olisi mukavaa saada seuraa.]