|
Post by mimi on Jul 16, 2007 16:58:19 GMT 3
(( Olen ihan tavallinen aloittelija, ja toivon muita peliin! Saa olla ihan millainen kirjoittelija tahansa. )) Nikki kuuli sateen äänen voimistuvan. Ulkona satoi nyt kaatamalla ja ukkonenkin puuttui peliin. Pitkästyttävää. Miksi aina joka kesä hänen kodissaan piti sataa niin paljon vettä, niin paljon enemmän kuin missään muualla paikkakunnalla ikinä? Ja vieläpä tämä ukkonen? Hänen teki mielensä mennä pihalle ja huutaa taivaalle typeryyksiä sekä kirota. Juuri kun hän oli pääsemässä vauhtiin uudessa kirjassaan, piti alkaa ukkostaa! Hänen oli pakko sammuttaa kone, ettei sille kävisi mitään, puhumattakaan niistä kaikista tiedostoista, tarinan aluista ja enää vähän hiottavista tarinoista, jotka hän oli vaivalla kirjoittanut. Nikki sulki kaikki avoimet ohjelmat, sammutti tietokoneen ja veti lopuksi johdot seinästä irti samalla jupisten ja kiroten. Nikki ajatteli, että ehkäpä hän voisi hiukan vähentää voimasanojen käyttöään, joka oli kasvanut vuoden mittaa. Ennen hän ei melkein koskaan kiroillut. Nikkin ajatukset suorastaan pysähtyivät seinään hänen katsoessaan ikkunasta ulos kaatosateeseen. Hänen naapurinsa oli lähdössä matkalle kaatosateessa. Kuka kumma nyt tällaisessa säässä voisi minnekään lähteä? Nikki ajatteli. Katsottuaan tarkemmin, hän näki pitkän naisen kantavan matkalaukkuja ja muita kasseja sisälle taloon. Mitään muuta Nikki ei erottanut sateen vieläkin yltyessä. Vasta nyt Nikki tajusi, että tuo nainen ei ollutkaan hänen nelikymppinen naapurinsa Hayley, vaan aivan joku muu. Tulokas? Kenties. Nikki harjasi hiuksensa pikaisesti, otti sateenvarjon mukaansa ja lähti naapuriin tarjoamaan apua ja vaihtamaan pari sanaa, tekemään tuttavuutta tämän kiinnostavan henkilön kanssa.
|
|
|
Post by zazu on Jan 3, 2008 11:09:19 GMT 3
(( Tulinpa nyt mukaan. Olen aika aloitelija myös))
Nainen astui läpi märkänä valtavaan omakotitaloon ja silmäili oudosti naapuri taloa. Nanja oli tullut hoitamaan kahdeksi kuukaudeksi talonväen kasveja, kun he viettivät häälomaa Englannissa. "Törkeää, minut laitettiin asialle, Nanja kirosi."
Nanjalla ei ollut omaa perhettä lainkaan, sen takia hän oli hieman outo ja erakoitunut. Naisella oli kirkkaan siniset silmät, jotka joidenkin mielestä muistuttivat paholaisen silmiä, mutta semmoisesta jutuista Nanja ei välittänyt vähääkään.
Ovelta kuului kolkutus ja ovikellokin saattoi soida, mutta Nanja ei avannut ovea. Kotiväellä olisi avaimet ja vieraita Nanja ei halunnut.
|
|
|
Post by rodja on Jan 11, 2008 19:47:28 GMT 3
Rodja käveli hilpeänä talon pihaan, hänellä olisi pari asiaa hoidettavana liikekumppaninsa kanssa. Pihalla oli nainen kantamassa tavaroita sisälle taloon. Rodja jäi tuijottamaan naisen työntekoa mielenkiinnolla, viitsimättä keskeyttää operaatiota. Sen sijaan hän kaivoi puoliksi poltetun jointtinsa taskusta sen kummempaa ajattelematta sen sisältöä. Pian hän poltteli sateenvarjonsa alla, tunnelma lähti rankkaan nousuun ja hän oli koko ajan positiivisemmalla tuulella. Rodja päätti aiheuttaa pientä pahennusta heti, joten hän käveli aivan naisen kulkureitin viereen tuijotttamaan raatajaa äärimmäisen keskittyneesti.
|
|
|
Post by zazu on Jan 12, 2008 15:10:22 GMT 3
Nanja istahti kauniille vaalean ruskealle vuodesohvalle, jossa oli kaksi vaaleaa tyynyä täydentämässä rauhallisesti sisustettua olohuonetta. Nanja rupesi purkamaan märkää laukkujaan lipastoon joka oli hänen nyt nämä kaksi kuukautta. Purettuaan laukkunsa Nanja olltti kiikarinsa käteen ja suuntasi niillä naapuritalon ikkunoihin. Yhdessä ikkunassa oli vaaleanpunaiset verhot. Nanja vihasi vaaleanpunaista väriä. Ja siihen kullä löytyi syynsäkkin. "Ei tappeluita, ei veren jälkiä, ei kamalan näköista isäukkoa. Hyvä" Nanja otti kiikarinsa pois ja pisti ne ylimmpään lipaston laatikoon. Sen jälkeen hän meni jääkaapille, joka oli täytetty, juuri häntä varten. Nanja otti palan kurkkua ja söi sen tyytyväisen näköisenä. Nanjan istuuduttua keittiön tuolilla, hän näki penen varjon liikkeen, uunin ja apupöydän välissä. Nanja hyppäsi pystyyn ja katsoi rakoon. Ei mitään, ehkä hän oli vain kuvutellut.
|
|
|
Post by rodja on Jan 12, 2008 15:41:44 GMT 3
Rodja huomasi pettymyksekseen naisen lopettaneen raatamisensa. "Noh, helvettiäkö tässä" hän ajatteli ja päätti mennä sisälle taloon. Ovea oli koputtelemassa toinenkin henkilö, joten Rodja päätti pilvipäissään tarjoutua avuliaaksi, ihan vain mielenkiinnosta. "Hmn, kenen asuntoon yrität?" hän kysyi ja laittoi päälle omasta mielestään vallan hurmaavan hymyn tumpaten samalla jointtinsa kukkaruukkuun.
|
|
|
Post by zazu on Jan 12, 2008 15:55:04 GMT 3
(( Kumpaa sukupuolta Rodja edustaa?))
Nanja kuuli, kun oveen koputettiin jälleen. Nanja unohti pienen varjon ja lähti hiipimään ikkunaa kohti, nähdäkseen kuka oveen koputti. Nanja katsoi ikkunasta ja huokaisi. Kaksi ihmistä oli oven takana. Mitä he oikeen halusivat? Nanja päätti rohkaista itsensä ja käveli ovelle. Nanja raotti ovea hieman ja tiuskaisi ärtyneesti. "Mitä helvettiä! Kotiväki ei ole kotona, sillä he ovat lomalla ja antakaa minun olla rauhassa!"
|
|
|
Post by rodja on Jan 12, 2008 16:02:16 GMT 3
((Rodja on mies, kuten hahmokuvauksessa lukee. Sinunkin kannattaisi tehdä hahmostasi samanlainen, niin helpottuu pelaaminen ) Rodja alkoi keskustella tuttavalliseen sävyyn. "Noh, noh. Minä tässä ain satuin miettimään, että miksi tämä minulle tuntematon henkilö koputtelee oveen keskellä päivää. Te näytitte olevan sisällä, niin tarkoitus ei kait ollut paha" Rodja tunki näppärästi jalkansa oven väliin ja pyrki saamaan sen pysymään auki "Minua suuresti kiinnostaa tilanne, jossa kaikin tavoin normaali ihminen kieltäytyy avaamaan oven kun siihen koputetaan, olemmeko jotenkin ylisosiaalisia?"
|
|
|
Post by zazu on Jan 12, 2008 16:34:04 GMT 3
((Juuh, tein mä sinne pienen esittelyn Nanjasta.))
Nanja katsoi miestä suu ammollaa, eikä saanut sanaakaan suustaan. Mitä ihmettä mies oikein aikoi? Vihdoin Nanja sai äänen kurkustaan ja änkytti. "A-anteeksi vain, mutta minä olen vain hoitamassa talonväen kasveja kahden kuukauden ajan, minun ei tarvitse availla ovea kenellekkään, jo- jos en halua" Nanjan kädet tärisivät naisen jatkaessaan sopertamista silmät kiiluen. "En toki halua olla epäkohtelias, mutta voisitko ottaa jalka-ka-si pois oven välistä? Minulla on töitä."
|
|
|
Post by rodja on Jan 12, 2008 16:40:11 GMT 3
"Anteeksi, mutta tämä jalan laittaminen oven väliin on pelkkä varatoimenpide, en halua, että ovia läimitään kiinni edessä. En suoraan sanoen pidä siitä" Rodja ajatteli olla kohteliaalla päällä ja tarjosi rahaa taskustaan "saat nämä ruplat... hmm... vai käytättekö puntia? Noh on minulla niitäkin... Mutta saat noin tuhat ruplaa, dollaria tai vaikka puntaa, jos pääsen sisään. Varoitan, olen vetänyt pään täyteen, joten hyvä tuuli ei kestä loputtomiin" Rodja yritti keksiä jotain molempia kiinnostavaa puheenaihetta puhuessaan.
|
|
|
Post by zazu on Jan 12, 2008 21:10:14 GMT 3
Nanja pyöritteli silmiään. Tuo mies oli jotenkin outo, tarjosi rahaa tuosta noin vain. Nanja raapi hieman päätään ja mietti. Hmmm... Milloinkohan olen viimeksi puhunut miehen kanssa. Siitä oli ainakin kolmekymmentä vuotta. Miehellä oli kiva hymy, mutta silti hänessä oli jotain arveluttavaa. Miksi hän halusi päästä sisälle? Entä jos hän varastaisi talonväen tavaroita? Ei ei, oli liian vaarallista päästää tuntematonta miestä sisälle. Mutta hän näytti jotenkin säälittävältä, yksin hirveässä sateessa. Sitten Nanja päätti kysyä hieman hämillään. "Anteeksi vain, mutta miksi sinä minua rahalla yrität lahjoa? Ja mistä olet kotoisin?"
|
|
|
Post by rodja on Jan 12, 2008 21:21:44 GMT 3
"Anteeksi vain, mutta miksi sinä minua rahalla yrität lahjoa? Ja mistä olet kotoisin?" nainen kysyi. Rodja vastasi välittömästi "Johtuen varakkuudestani minulla on oikeuksia tälläisiin pikkuomituisuuksiin, joten varsinaista syytä tarjoamalleni rahalle ei ole. Ja olen kotoisin Venäjän Moskovasta" Rodjan hilpeä asenne säilyi edelleen, huolimatta keskustelukumppanin pienestä negatiivisuudesta.
|
|
|
Post by zazu on Jan 12, 2008 21:39:07 GMT 3
((Muuten mimi ei ole käynyt täällä pitkään aikaan, mitäs jos mimi ei vastaa ollenkaan? Tehääks me sitten uusi?))
Nanja antoi miehelle pienen aran hymyn. Nainen katsoi jalkoihinsa ja suoristi ne, hänellä oli kylmä, eikä hän enää jaksanut väitellä miehen kanssa. Nanja vetäisi pois vaalean hius kiehkuran silmän edestä ja sanoi miehelle. "Olkoon menneeksi tule sisälle, to-toivon todella, että vion luottaa sinuun." Nanja avasi ovea.
|
|
|
Post by rodja on Jan 12, 2008 21:53:12 GMT 3
((Noh, mä olen saanut sen käsityksen, että sillä ovea koputtaneella hahmolla tarkoitetaan juuri Mimiä. Ehkä pieni autohittaus ei tässä tilanteessa haittaa, mutta ei sitä uutta aihetta tarvitse välttämättä tehdä))
Rodja asteli sisään, heitti sekalaisen kasan eri maiden valuuttoja pöydälle ja istuutui tuolille sen viereen. "Noh, koska olen kirjailija... Ah, hetkinen! Enhän ole kertonut vielä nimeäni, Rodja Vladimir Jeltsin, saane esittäytyä. Nimi tuskin sanoo teille mitään, en ole kovin tunnettu kirjailija länsimaissa. Hmn, hmn... Mihin jäinkään? Aivan! Koska olen kirjailija, minua luonnollisesti kiinnostaa eri ihmisten elämäntarinat, voitte kertoa omanne, jos haluatte. Tai minä voin kertoa omani, aivan kuten haluatte."
|
|
|
Post by zazu on Jan 12, 2008 22:17:46 GMT 3
Nanja katseli kolikoita pitkään ja Sieppaisi jokaisen pieneen punaiseen samettiseen pussiinsa. "Minä ole Nanja Wimb. Minähän en elämäntarinaani kerro, en edes halua muistella niitä aikoja, joten voit hyvin kertoa oman kertomuksesi." Nainen silmäili miestä ja tunsi kun pieni puna nousi poskiinsa. Nanja laittoi kädet poskiensa eteen ja nojasi nolosti kyynärpäillään valkoiseen tahrattomaan pöytään.
|
|
|
Post by rodja on Jan 12, 2008 22:29:04 GMT 3
"Minä ole Nanja Wimb. Minähän en elämäntarinaani kerro, en edes halua muistella niitä aikoja, joten voit hyvin kertoa oman kertomuksesi." nainen sanoi ja punastui. Rodja ei asiasta paljoa välittänyt, vaan alkoi kertoa "kuten jo mainitsin, olen Rodja V. Jeltsin. Synnyin 1986 britannian alueella, vanhempani olivat jostain syystä, en tiedä miksi, joutuneet pakenemaan. Noh, tietenkin KGB löysi koko porukan, minä olin sylilapsi ja jäin kiinni. Sen jälkeen oli erilaisissa laitoksissa, lastenkoti ja hullujenhuone olivat melko mielenkiintoisia asuinsijoja. 15 vuotiaana kirjoitin ensimmäisen kirjani, se myi hyvin, siitä lähtien olen ollut kirjailija. Tällä hetkellä suoritan erilaisia liiketoimia, mutta varakkuudestani huolimatta viihdyn erinomaisesti Moskovan alamaailmassa."
//Tai kai tästä voidaan sittenkin tehdä ihan uusi aihe, kun ei autohittaus ole missään tapauksessa mukamas sallittua...//
|
|