Post by shard on Mar 18, 2006 22:59:07 GMT 3
(tästä luultavasti pitäisi kehkeytyä yksinpeliä.. jos niikseen jaksan.. ja tuota en lupaa mitään siitä että tämä olisi mitenkään hyvä laatuista tekstiä.. )
Ilta. Yksi niistä hyvin pitkistä, jolloin toivoi voivansa kuolemaan pois. Tuuli viileästi. Autoja vilisi sillalla. niistä lähti huriseva ääni, välillä joku kuului kaahaavankin.
Nuoren naisenalun kyynerpäät nojautuivat kaidetta vasten. Hän tunsi tuulen liikuttavan hiuksiaan. Se tuntui myös viileänä kasvoilla. Sininen kyyneltynyt katse katseli kuinka joki virtasi sillan ali. Kauempana näkyi kaupungin valot. Loistavaa kaupunki elämää, jota hän ei tulisi kokemaan.
Jokin tuntui jälleen takertuvan kurkkuun, kuristavan sitä. Kyynel vierähti poskelle. Hän ei suostunut edelleenkään uskomaan tosiasiaa. Miten joku voi olla niin tyhmä?! Miten joku voi... Suu vääristyi irveeseen, samalla kun nyyhkäykset vavisuttivat tytön vartaloa. Tuo tuskin oli täyttänyt edes 18 vuotta. Mitä syytä tuolla siis oli itkeä? sitä saattoi joku ohikulkija miettiä ja kohauttaa vain olkiaan jatkaessaan matkaa.
Trishan äiti oli ollut nyt sairaalassa jo muutaman päivän, eikä tyttö ollut suostunut menemään sairaalan ovista sisään. Jokin vain esti häntä. Ehkä tieto siitä missä kunnossa äiti olisi, tai jos Trisha sekoaisi nähtyään äitinsä? Kuka idiootti edes kävelee keskellä pimeää tietä? no, humalainen narkomaani, joka ei tajua mistään mitään, eikä kummemmin välitä elämästäkään. Hiljainen huokaus. Hän oli laiminlyönyt ystäviäänkin jo muutaman päivän. Ehkä sekin oli pelkoa siitä että hän murtuisi heidän edessään? Eihän Trishan voisi koskaan murtua toisten edessä. Hänen oli oltava vahva, ihan niin kuin muidenkin. Vai mitä? Jostain syystä hän oli alkanut epäillä tuota kysymystä. Oliko hän menossa sekaisin? Ehkä hän oli. Mitä se edes muuttaisi? Ei mitään. hänhän oli jo oikeastaan sekaisin.
Ilta. Yksi niistä hyvin pitkistä, jolloin toivoi voivansa kuolemaan pois. Tuuli viileästi. Autoja vilisi sillalla. niistä lähti huriseva ääni, välillä joku kuului kaahaavankin.
Nuoren naisenalun kyynerpäät nojautuivat kaidetta vasten. Hän tunsi tuulen liikuttavan hiuksiaan. Se tuntui myös viileänä kasvoilla. Sininen kyyneltynyt katse katseli kuinka joki virtasi sillan ali. Kauempana näkyi kaupungin valot. Loistavaa kaupunki elämää, jota hän ei tulisi kokemaan.
Jokin tuntui jälleen takertuvan kurkkuun, kuristavan sitä. Kyynel vierähti poskelle. Hän ei suostunut edelleenkään uskomaan tosiasiaa. Miten joku voi olla niin tyhmä?! Miten joku voi... Suu vääristyi irveeseen, samalla kun nyyhkäykset vavisuttivat tytön vartaloa. Tuo tuskin oli täyttänyt edes 18 vuotta. Mitä syytä tuolla siis oli itkeä? sitä saattoi joku ohikulkija miettiä ja kohauttaa vain olkiaan jatkaessaan matkaa.
Trishan äiti oli ollut nyt sairaalassa jo muutaman päivän, eikä tyttö ollut suostunut menemään sairaalan ovista sisään. Jokin vain esti häntä. Ehkä tieto siitä missä kunnossa äiti olisi, tai jos Trisha sekoaisi nähtyään äitinsä? Kuka idiootti edes kävelee keskellä pimeää tietä? no, humalainen narkomaani, joka ei tajua mistään mitään, eikä kummemmin välitä elämästäkään. Hiljainen huokaus. Hän oli laiminlyönyt ystäviäänkin jo muutaman päivän. Ehkä sekin oli pelkoa siitä että hän murtuisi heidän edessään? Eihän Trishan voisi koskaan murtua toisten edessä. Hänen oli oltava vahva, ihan niin kuin muidenkin. Vai mitä? Jostain syystä hän oli alkanut epäillä tuota kysymystä. Oliko hän menossa sekaisin? Ehkä hän oli. Mitä se edes muuttaisi? Ei mitään. hänhän oli jo oikeastaan sekaisin.