|
Post by submarine on Feb 1, 2008 21:46:41 GMT 3
((Ziegiä odotellen.))
Jälkeenpäin ajatellen ei ollut oikeastaan mitenkään yllättävää, että tiellä kulkenut, vaunujaan vahtinut joukko oli murskattu ilman suurtakaan vastarintaa. Paikka oli ollut otollinen väijytykselle, tie oli kiertänyt sopivasta mutkasta, eikä eteen tai sivulle ollut mahdollista nähdä kunnolla sen myötäillessä kukkulaa. Se oli ollut hyvä paikka ampua, monta miestä oli kaatunut hyvin nopeasti. Ja loput olivat saaneet kimppuunsa monta raakaa, tappamaan valmistautunutta rialia. Se oli ollut yllätyshyökkäys, josta oli nopeasti tullut teurastus. Ei ollut kulunut montaakaan hetkeä, kun valmistautumattoman joukon nitistäneet rotat jo viilsivät viimeisiä kurkkuja auki ja kiskoivat viimeisiä miekkoja suolien joukosta esiin. Yllätetty kymmenen joukko valmistautunutta kahdenkymmenen rotan joukkoa vastaan, se oli ollut ohi jo ennen alkamistaankaan.
Suurin osa rialeista ei oikeastaan edes tiennyt, miksi tämäkin oli pitänyt tehdä. Niin oli käskenyt päällikkö, ja päällikkö hoiti asioita. Rotat vain tekivät, mitä käskettiin. Se oli mukavan mutkatonta. Jostakin syystä lasti piti vain ottaa ja kuljettaa muualle. Se oli kai arvokas. Rotat saisivat tästä rahaa, ruokaa ja tietenkin omaa, henkilökohtaista sotasaalistaan. Viimeiset kuolevien älähdykset kaikuivat ilmassa.
|
|
|
Post by Ziegrand on Feb 2, 2008 5:11:29 GMT 3
Viimeisten selviytyjien ollen erillään toisistaan aseet koholla vetäen kiivaasti henkeä katsoen ympärilleen , noiden vihreiden silmien kohdaten nuo mustahkon harmaat silmät tuota punertavaan ruskeaa turkkia kohden punaturkki Riali(punarotta.) lyhyen läntä toisen korvalehden ollen vinksallaan ja siitä uupuen jopa palanen sen nenän kärjenkin murtuneen ainakin kerran sen hengitysen ollen kimeää ja aivan kuin se olisi ollu innostunut, sen pitäen kapeissa sormissaan kahta terävää esinettä toisen ollen tikari joka oli sille liian iso kuin miekka ja toisen ollen hieman taittunut leipäveitsen oloinen teurastajan terä.
miehen katsoen Rialia ja kuullen napsahduksen sivustaan tuon kääntyen samalla innostuneen hengityksen täyttäen tuon korvat ja katseen kääntyen kuinka tuo pienehkö riali(se oli muita pienemmän oloinen) jonka hännästä puuttui jonkinmoinen pala(ehkä noin 3,5-4,5cm)
miehen huudahtaen ja huitaisten miekallaan samalla kompastuen kiveen takanaan tuon kaatuen selälleen pienen rialin hypäten tuon rintalastalle miekka oli kuitenkin osunut jo siihen, sen silmäkulmassa oli vertavuotava haava, mutta eise välittänyt nyt, sen piti satuttaa niitä. Satuttaa isompi pelastaja oli käskenyt satuttaa. joten Greti satutti, ja Greti satutti hyvin.
Mies ei enään sätkinyt kahden terävän upoten miehen kaulaan ja kasvoihin ja rintakehään rialin kulkien tuon ympärillä pistäen sitä ja hengittäen kiivaasti nenänsä kautta, jonka jälkeen se jätti miehen siihen ja hoiperteli kivusta mutta ravisti pientä päätään ja lähti etsimään isoa pelastajaa. Jos se vaikka antaisi lisäääSatuttamista --------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Tälläinen pirteä hahmo)
|
|
|
Post by submarine on Feb 2, 2008 18:04:47 GMT 3
Shrit pohti äkillisesti eteen tullutta pulmaa hetken ja kokeili vääntään uudelleen lujempaa. Ei, se oli tosiaan kiinni. Likaisenruskean ja harmaan sekainen rotta tarkasteli aavistuksen tuskastuneena sotahakkuaan, joka oli kiilautunut raadon kaulaan. Piikki tunki oikeastaan läpi toiselta puolelta, mutta jossakin matkan varrella se oli jäänyt kiinni. Se oli jokseenkin outoa, sillä rotan tähänastisen kokemuksen mukaan niska tavallisesti katkesi siihen paikkaan. Muuta kokeiltuaan Shrit sitten asetti pitkäkyntisen jalan miehen naamalle ja alkoi pakolla kääntää. Lopulta kuului katkeavaa oksaa muistuttava rusahdus, kun niska antoi periksi. Aseen kiskominen lihasta oli sen jälkeen suhteellisen helppo tehtävä. Rotta lipaisi aseen pitkää piikkiä muutaman kerran, kun oli lopulta saanut sen irti. Veri oli vielä lämmintä. Varmistettuaan, että ase oli kunnolla kiinni selän päällä, kilven alla, rotta alkoi tarkastaa ruumista. Ensin korva talteen, se pääsisi naruun muiden jatkoksi. Muutama mielenkiintoinen esinekin miehellä näytti olevan, esimerkiksi tämän sormesta löytynyt rengas, "sormus". Se oli tiukassa, joten rial katkaisi surutta koko ulokkeen. Ympärillä tapahtui hyvin paljolti samanlaista, kun jokainen rotta koetti parhaansa mukaan - ja suurempiensa salliessa - etsiä ottamisen arvoista raadoilta. Päällikkö antaisi sen jatkua hetkisen, kuten aina. Sitten pitäisi jatkaa sitä, mitä oltiinkaan tekemässä.
Käydessään läpi ruumista Shrit huomasi jonkin matkan päässä "suojattinsa". Pieni rotta näytti taas päässeen tappamisen makuun. Suuripäinen - Shritin kallo nyt sattui olemaan jokseenkin liian suuri, ei kömpelöksi asti, mutta kuitenkin niin, että sen kyllä huomasi - rial katseli hetken tämän hortoilua ja osoitti sitten epämääräisellä, korkealla vikinällä, missä oli.
|
|
|
Post by Ziegrand on Feb 2, 2008 19:01:09 GMT 3
Toinen vinkaisi takaisin ja sen kiivaan hengitysen kuuluen pitkältä kun se juoksi melkein(tietenkin suhteellisen arvokkaasti ei vielä nöyristelyt) ison pelastajan luokse. Sen "naamasta" vuosi verta mutta tuo enemmänkin nuoli verta kun pyyhki haavaa, sen jääden hieman kauemmas tarkasteleman raatoa ja sen kiivas nenähengitys kuului ja aivan kuin sen sydän olisi ollut ylikierroksilla.
"Tuolla mielenkiintoinen, ei koskenut vielä, sinä ensin Iso tuolla tuntui olevan vaikeuksia pysyä samassa kohtaa hetkeä kauempaa se oli maltamattoman oloinen ja tärisi välillä pyyhkien sen silmäkulmaa punaisen veren takertun sen punertavaan turkkiin.
Eise paha ollut koska ei taju mennyt, hyvin pystyi tekemään vielä ison pelastajan tehtäviä.
Se puristi tiukasti kahta terävää käsisään, se harvoin päästi irti niistä ja jos päästi niin ne olivat sen kyljillä olevissa oudoissa viritelmissä.
|
|
|
Post by submarine on Feb 2, 2008 19:53:42 GMT 3
Shrit tarkasti miehen vaatteita, eikä suoranaisesti osoittanut huomaavansa pienemmän rotan läsnäoloa. Rial ei ollut koskaan nähnyt vaatteita mitenkään erityisen tärkeinä, ei ainakaan itselleen. Ihmisillä ei kuitenkaan ollut turkkia, ja niinpä ne sitten suojasivat itseään kankaalla. Rotta ei kuitenkaan voinut olla miettimättä, mikseivät nämä sitten edes hankkineet kunnollisia. Hänellä itsellään ei ollut mitään suoranaisesti vaatteita vastaavaa päällään, mutta monta voitonmerkeiksi kerättyä asiaa kylläkin. Eniten vaivannäköä kokenut kappale oli kaiketi tämän päässä keikkuva kypärä, jota oli selvästikin vasaroitu hetki jos toinenkin oikeaan muotoon. Nyt se pysyi paikoillaan suunnilleen tukevasti. Vasta, kun oli tarkistanut ruumiin, jolta löytyi tavallisten tavaroiden lisäksi veitsi ja muutama vääntynyt kolikko, keskittyi Shrit toiseen rottaan. Se ei oikeastaan millään tavalla ollut miellyttävä tapaus, vaan jokseenkin... rikkinäinen. Rial epäili, että se oli saanut päähänsä pari iskua liikaa. Mutta oli siitä kuitenkin hyötyä, ainakin jonkin verran - kuten hänestäkin sille. "Tarkistaa se nyt. Tuo kaikki tänne. Saa jotakin", Shrit vastasi. Sitten hän syventyi tutkimaan omaa tappoaan jälleen. Sillä ei ollut enää mitään mielenkiintoista, mitä hän ei olisi jo löytänyt - mutta maukasta kylläkin. Ensinnäkin silmät.
|
|
|
Post by Ziegrand on Feb 2, 2008 20:45:52 GMT 3
Rotta vinkaisi ja suorastaan pinkaisi takaisin mistä oli tullutkin ja pian se repi ihmisen nyytejä auki purren metallsia kolikoita ja pistäen sitä terävällä kaulaan vielä kerran kihisten ja korahdellen kuin nauraen, sen raahaten pian kaksi nyyttiä missi ihmiset yleensä pitivät rahojaan ja muita arvoesineitään nakaten ne Shrit:in eten pinkaisten takaisin repien kaulakorua miehen kaulasta vinkuen vihaisesti ja sen nenähengitys oli kiivasta.
Se ei luovuttanut pian se tulikin jälleen kaulakorun kanssa joki aivan veressä ja ihmisen miekan kanssa jota se kantoi kainalossaan pitäen tiukasti kiinni omista terävistään.
|
|
|
Post by submarine on Feb 2, 2008 21:23:57 GMT 3
Pienikokoisen rialin mennessä moni rotta teki sille selväksi niin äänellä, kuin asennoillaankin, että siitä ei suuremmin pidetty. Tämä rotta oli joukon uusin ja lisäksi vielä pienin, joten sen olisi kuulunut auttamatta olla kaikkein alimmainen. Mutta niin ei ollutkaan, ja se tuotti vaikeuksia monelle. Vaistot sanoivat, että sitä pitäisi nälviä ja alistaa, aivan kuten aina muillekin, mutta samalla järki kielsi. Shrit ei ollut mikään aivan mitätön rotta kahdenkymmenen joukossa, sen alla oli monta. Mutta siitäkin huolimatta, ei tällainen järjestely yksinkertaisesti miellyttänyt.
Äkkiä rotat unohtivat kuitenkin kaiken turhanaikaisen toisilleen vinkumisen, sillä kiistatta niistä kaikista merkittävin oli tulossa paikalle. Ihmiset olisivat voineet nimittää moista päälliköksi tai johtajaksi, tai ainakin joksikin sen suuntaiseksi. Ja siltä tämä rotta näyttikin. Se oli huomattavan suuri, niin massaltaan kuin pituudeltaankin. Rial oli toki yhä solakka, kuin rotta, mutta tässä tapauksessa se rotta oli myös vahva. Tällä rialilla oli myös huomattavan hienolaatuisia aseita ja paljon enemmän kaikkea mielenkiintoista yllään. Sillä oli päällään rengaspaita, selässään suuri, käyrä ja väkäinen miekka ja jossakin niskan ja päänsä päällä jonkin valtavan olennon kallo, ikään kuin kypäränä. Ja lisäksi se tietenkin haisi jokaisen rotan nenään päälliköltä. Suuri johtajarotta asteli ruumiiden joukossa samalla, kun sitä väisteltiin kaikin tavoin - paitsi kun joku pysähtyi osoittamaan alaisuuttaan pikaisella raaputuksella. Tällä rialilla oli selvästikin nirsompi maku omien hilujensa suhteen, sillä se ei ollut ottanut vielä mitään, vaikka kaikki olikin sille luvallista. Ja sitten se huomasi kaulakorun, jota pieni rotta kiikutti, ja ilmoitti hyvin selvästi haluavansa heti nähdä sen tarkemmin.
|
|
|
Post by Ziegrand on Feb 2, 2008 23:54:32 GMT 3
Pieni rotta pysähtyi ja vinkaisi kuuluvasti, se osoitti että huomasi että se huomattiin ja nyt se mietti miten sen pitäisi reagoida kun se huomattin, se oli iso, ja haisi pahasti pomolta, mutta kun se ei ollut hänen pomo se ei ollut iso pelastaja, vaan järkyttävä alistaja, kielen lipaisten verta jälleen. Sitten kyyristyi osoittaen olevansa pienempi kuin isompi, tullen matalan terävät pois päin suunnattuna isosta alistajasta.
Se pysähtyi odottaen mitä se halusi,....ihan kunnolla isopelastaja oli kieltänyt tekemästä mitään. Iso pelastaja oli usein oikeassa, sen nenähengitys vinkui kimeänä ja paikallaan oleminen oli inhottavaa.
Siis oikeasti kamalaa.
|
|
|
Post by submarine on Feb 3, 2008 0:45:18 GMT 3
Shrit jäi katselemaan jokseenkin varauksella, mitä tapahtuisi. Tai tarkemmin sanoen rotta killitteli, sillä tälle - kuten kaikille muillekin - päivä oli ikävän kirkas. Oman käsityksensä mukaan rial oli myös aivan rotupohjaisesti huononäköisempi, kuin ihminen. Eipä sillä tosin ollut suuremmin väliä enää ainakaan sille, jonka silmämunan hän poksautti hampassaan. Se tuntui jotenkin tyydyttävältä. Mutta tosiaan, varauksella Shrit tilannetta tarkkaili. Pieni rotta ei ollut millään tavalla tavallinen tapaus, eikä sillä nyt ollut varaa siihen. Jos se ärhentelisi, se kuolisi. Olikin jokseenkin onni, että se tajusi sentään pysyä aloillaan.
Suurenpuoleinen rial näytti selvästikin kummastuvan siitä, että sitä ei toteltu. Tarkalleen ottaen pieni rotta osoitti alistuvansa, muttei kuitenkaan tehnyt mitään erikoista totellakseenkaan. Rial haisteli hetken rinnallaan kovin pieneltä näyttävää rottaa, nuuhki ilmaa ja koetti ottaa selvää tästä ilmestyksestä, jota ei oikeastaan ollut edes kasvokkain nähnyt vielä. Se oli melko tärkeä hetki, sillä tarpeen vaatiessa päällikkö voisi suruitta todeta tapauksen huonoksi laumalle ja survaista miekalla suoliin. Hetken aikaa rotan kuono vain värisi, ja sitten se osoitti taas kaulakorua. "Anna."
|
|
|
Post by Ziegrand on Feb 3, 2008 1:20:29 GMT 3
Gnet katsoi kaulakorua ja suurta alistaja, nyt se tajusi mitä se halusi. Se vinkaisi ja ojensi kaulakorua hitaasti ja varoen, se ei halunnut näyttää uhkaavalta.(Se oli hankalaa kun sen silmätkin oli niin lähellä että voisi antaa terävää) mutta Isopelastaja oli käskenyt olla kunnolla.
kimeä nenähengitys kiihtyi ja rotta vaihtoi jalkaa välillä, se niin vihasi olla paikoillaan kuin maa olisi polttanut sen alla.
|
|
|
Post by submarine on Feb 3, 2008 1:57:40 GMT 3
Nyt, kun oltiin päästy yhteisymmärrykseen siitä, kuka käski ja kuka teki, valtava rotta näytti olevan paljon helpommalla maaperällä. Tämä nyhti helyn toisen kädestä ja jäi tutkailemaan sitä. Ilmeisesti se miellytti jostakin syystä, sille rial käänsi sen kätensä ympärille pariin kertaan ja jätti siihen. Sitten se ärähti, noin nyt muodon vuoksi, merkiksi poistua pikapikaa jonnekin muualle. Shrit sai todeta, että rotassa oli ainakin hieman järkeä.
|
|
|
Post by Ziegrand on Feb 3, 2008 22:26:32 GMT 3
Gnet pakitti pois hieman epäröiden, sitten se suhahti kohti Shrit:iä jääden pienen välimatkan päähän hengityksen vinkuen nakaten ihmisen miekan nyt Shrit:in eteen ja muut romppeet mitä se oli saanut irti, korvaakin se piti erään pussinpäällä.
Toisen hengittäen nenänsä kautta kimeästi ja vaihtaen jalkaa vähän väliä.
|
|
|
Post by submarine on Feb 4, 2008 13:45:27 GMT 3
Shrit tarkasti kaiken, mitä pienempi rotta toi. Suurin osa näytti melko tavanomaiselta tavaralta, eikä se kiinnostanut kovinkaan paljoa. Miekkaakaan hän ei tarvinnut, hänellä oli parempi ase jo itsellään. Kolikot otettiin puolihuolimattomasti talteen, hän itse ei pitänyt niitä kovinkaan mielenkiintoisina, koska yhdessäkään ei ollut edes reikiä tai mitään sen tapaista, mutta ihmiset antoivat niistä kuitenkin kaikenlaista. Hölmöä mutta totta. Kun ei parempaakaan keksinyt, nakkasi rial toiselle ihmiseltä löytyneen miekan. Tehköön sillä mitä lystäsi. Hetkistä myöhemmin päällikkö alkoi vikistä komentoja joukolle. Lasti oli saatava jonnekinpäin, ja se tiesi kantamista, muuli kun oli saanut nuolesta päähänsä. Rialit eivät suuremmin pitäneet kantamisesta.
|
|
|
Post by Ziegrand on Feb 4, 2008 21:21:05 GMT 3
Pienempi pakitti miekkaa ja hetken päästä se olikin sen kimpussa kiertäen sitä ja vinkuen ja kokeillen sen terää imien sormeen josta tuli verta ja vikisten nenähengityksen kuuluen, ja pysyen selvästi toisen rotan lähettyvillä, kiintyneen oloisena muita Rialeja Gnet karttoi hieman ja sen paikoilla pysyminen oli hankala asia, siis hankala tavaroiden kantaminen tulisi olemaan sille tuskaa, kaksi terävää pitäisi laittaa pois käsistä ja kantaa jotain mitä sitä ei kiinnostanut.
Ja paino vaihtui jalalta toiselle ympyrän alkaen jälleen.
|
|
|
Post by submarine on Feb 4, 2008 21:52:54 GMT 3
Tuli taas tilanne, jossa Shrit saattoi osoittaa toiselle rotalle, että oli hyödyksi. "Ei kanna, pysyy sivussa", rial vikisi toiselle, viittoen tätä vain pysymään poissa tieltä. Kitukasvuinen otus tuskin olisi onnistunut muutenkaan, kuin rikkomaan itsensä. Eikä asiasta taaskaan pidetty, mutta pakon edessä siedettiin. Oikeastaan kantaminen ei ollut aivan sitä, mitä olisi ensiksi voinut olettaa. Sen sijaan, että kärryistä olisi purettu lasti, muuli raahattiin sivuun - ja sivumennen sanoen pilkottiin melko tehokkaasti. Sen jälkeen vahvimmat rotat laitettiin kaikki kiskomaan vaunuja eteenpäin. Ne kiljuivat metallisesti, kun pyörät pyörivät hiljalleen. Ja taakse jäikin sitten melkoinen teurastus: revittyjä, raadeltuja ja pureskeltuja ruumiita, muulinruho ja äärimmäisen paljon verta. Ja rotanjälkiä, niitä oli myös paljon. Valtavia rotanjälkiä.
|
|