vehka
Member
Hero?
Posts: 38
|
Post by vehka on Nov 2, 2007 11:09:03 GMT 3
[Angarathia odottelen]
Farrath pyyhki hikeä kasvoiltaan ja pysähtyi hetkeksi. Hänen kasvonsa olivat tomun ja lian tahrimat ja matkaviittakin parhaat päivänsä nähnyt, mutta miehen kasvoilla loistava hymy kieli silti onnellisuudesta. Pitkät, mustat hiukset olivat sekaisin ja niihin punotut linnunsulat erottuivat joukosta. Yksi niistä oli selkeästi fasaanin, toinen naakan, ja seassa havisi jokin purppuranpunainen sulka.
Mies kaivoi kartan repustaan ja kuljetti sormeaan sitä pitkin. Pian hän saapuisi kaupunkiin, jos hyvin kävisi, mutta sitä ennen odotti vielä yksi yö tien varressa. Toivoakseen mies löytäisi jostakin vanhan ladon tai jonkin maalaistalon, jossa hänet päästettäisiin sisään, mutta sitä ennen vaellettavana olisi vielä joitakin kilometrejä ennen kuin päivänvalo hiipuisi ja iltahämärä heittäisi viittansa maan ylle.
Farrath venytteli ja hyräili sitten hiljakseen jatkaessaan matkaansa. Hän tunsi olonsa paljon vapaammaksi kuin aikoihin, ja vaikka menneisyys kyllä saisi lintumaagin kiinni melko pian, vielä sillä hetkellä hän oli kepeällä mielellä. Vain matkaseura oikeastaan puuttui.
|
|
|
Post by angarath on Nov 2, 2007 16:24:37 GMT 3
Rócell oli taas lähtenyt etsimään uutta paikkaa, mihin asettua joksikin aikaa. Lähiaikoina hän oli vaihtanut asuinpaikkaansa melko tiheään, koska halusi eksyttää kaikki, jotka saattaisivat olla jäljillä. Nyt hän oli tulossa kaupungin laidalta, mutta oli vain tyytynyt katselemaan hieman kauempaa, kuinka kaikki touhusivat siellä. Suurimman osan matkasta neito oli kävellyt, sillä hänellä ei ollut enää mihinkään kiire.
Nyt Rócell saapui maantien varteen. Yleensä neito kiersi tiet ja muut yleiset paikat kaukaa, mutta nyt hän ei jaksanut välittää. Niinpä hän jatkoi matkaansa tietä pitkin. Aurinko pilkisteli pilvien takaa saaden Rócelin mustat hiukset kiiltämään sen valossa.
Jonkin matkaa kuljettuaan neito kuuli edeltäpäin hyräilyä. Rócell seisahtui siihen paikkaan. Hyräily voimistui. Joku oli tulossa Rócelia kohti, mutta missään ei näkynyt sopivaa pensasta tai puuta, jonka taakse piiloutua. Ääh. Miksi ihmeessä tässä viitassa ei ole huppua? Rócell ajatteli hätääntyneenä. Lopulta neito tyytyi vain painamaan päänsä alas ja toivomaan, ettei toinen matkalainen kiinnittäisi yksinäiseen tienvarressa kävelevään tyttöön huomiota.
|
|
vehka
Member
Hero?
Posts: 38
|
Post by vehka on Nov 13, 2007 12:12:18 GMT 3
"Kas, päivää, arvon neiti", Farrath totesi. Ainakin hän arveli kulkijan olevan naispuolinen - tämä kun kulki melko kevein askelin eikä miesten tavoin lompsien. Lintumaagin keikarimaisempi puoli olisi halunnut tehdä pienen hovikumarruksen, mutta loppujen lopuksi Farrath päätteli, että toinen vain hämääntyisi moisesta, ja tyytyi seisomaan paikoillaan avoin hymy huulillaan. [Lyhyehkö, koska en halunnut autohitata hahmoasi tervehtimään. ]
|
|
|
Post by angarath on Nov 13, 2007 14:48:05 GMT 3
((Ei minullakaan mikään hirmu pitkä ole, mutta tuli sentään jotakin ^^))
Voi ei!, oli Rócelin ensimmäinen ajatus miehen puhutellessa häntä. Aluksi neito ajatteli juosta karkuun, mutta se saattaisi kiinnittää miehen huomion liiaksi. Mutta mitä haittaa siitä on, jos tervehdin ventovierasta miestä? En vain kerro hänelle aivan kaikkea itsestäni, niin ei ole mitään hätää, neito päätti ja nosti katseensa miehen silmiin. ”Päivää”, Rócell sanoi ensin hieman epävarmasti, mutta jatkoi sitten rohkeammin, ”Oletko matkalla kaupunkiin? Tulen kaupungilta päin, mutta en ehtinyt viime reissullani käydä aivan siellä asti. Jos olet vailla matkakumppania, niin voin kyllä lähteä mukaasi, jos sopii”, neito kuuli itsensä sanovan. Rócell ähkäisi, mutta toivoi, että toinen ei kuullut sitä. On välillä niin vaikea hallita kieltään. Mutta ehkä minulle tekisikin hyvää jutella välillä jonkun kanssa. Rócell mietiskeli itsekseen hieman ärtyneenä omaa tyhmyyttään, mutta samalla jännittäen, mitä mies vastaisi.
|
|
vehka
Member
Hero?
Posts: 38
|
Post by vehka on Nov 14, 2007 16:38:19 GMT 3
"Kaupunkiinpa hyvinkin. Mukavaa, että joku tuntee reitin, minulla on tapana eksyä", Farrath totesi naurahtaen. Hän sovitti askeleensa neidon askelten rytmiin ja kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen kohteliaasti: "Mikähän mahtaa olla viehättävän seuralaiseni nimi?"
Jokin naisessa hämäsi Farrathia. Tämä vaikutti kyllä ystävälliseltä, mutta siitä huolimatta sanojen takaa kuulsi kummallinen huolestuneisuus. Eihän se toisaalta minun asiani ole, mutta sopii toivoa etteivät he ole ryhtyneet vielä värväämään naisiakin.
Vaikka toisaalta, hän tuli todennäköisesti vastaani sattumalta. Ja jos ei... no, sen saan tietää kun tarkastan enteet seuraavan kerran.
|
|
|
Post by angarath on Nov 15, 2007 15:31:01 GMT 3
”Olen Rócell”, neito esittäytyi lyhyesti ja punastui hieman. ”Ennen kuin pääsemme pitemmälle esittelyissämme, niin haluaisin sanoa, että olen rodultani puoliksi lohikäärme. Ymmärrän, jos se häiritsee sinua, sillä kovin moni ei viihdy lohikäärmeiden seurassa”, neito jatkoi nopeasti ja punastui entistä syvemmin. Mikä minut saa punastelemaan näin? Rócell ihmetteli itsekseen. Johtunee siitä, että en ole aikoihin puhunut kenenkään kanssa, neito jatkoi mietiskelyään.
Jotta hän ei näyttäisi niin poissa olevalta päätyi Rócell tarkastelemaan miestä. Yleensä neito tutki kaikki vastaantulijat tarkkaan. Joskus siitä huomauteltiin hänelle kovallakin äänellä. Tapa ei kuitenkaan pysynyt poissa, vaikka Rócell kuinka yritti. Lopulta hän huomasi, mitä oli taas tekemässä ja nosti nopeasti katseensa miehen silmiin. ”Nyt on sitten sinun vuorosi kertoa jotain itsestäsi”, neito hymyili ujosti ja alkoi pyöritellä mustaa hiussuortuvaa sormensa ympärille.
|
|
vehka
Member
Hero?
Posts: 38
|
Post by vehka on Nov 16, 2007 12:27:05 GMT 3
"Puoliksi lohikäärme? Kas, teikäläisiä en ole ennen tavannutkaan", Farrath totesi kiinnostuneena. Hän hymähti mielessään tytön punastumiselle - sulat hiuksissa ja rähjäinen olemus keräsivät usein katseita, ja hyväntahtoinen tarkastelu ei ollut siihen verrattuna mikään syy hävetä.
"Minun nimeni on Farrath. Olen lintumaagi", mies vatsasi. Sitten hän oivalsi, ettei näillä tienoin ehkä tunnettu lintumaageja, mutta kenties Rócell oli kuullut jotain taruja heikäläisistä. Ja loppujen lopuksi, eihän Farrathkaan tiennyt mitään lohikäärmeistä, saati sitten puolilohikäärmeistä.
"Millaisia lohikäärmeet ovat? En ole koskaan nähnyt sellaista, mutta kuvissa osa on siivettömiä, osa siivellisiä. Osa siroja ja pieniä, osa valtavia. Olisi mielenkiintoista tietää enemmän sukulaisistasi, pelkäänpä että minun tietoni rajoittuvat vain hajanaisiin myytteihin ja legendoihin joita kansani bardit laulavat nuotion loimussa", Farrath sanoi.
|
|
|
Post by angarath on Nov 16, 2007 19:47:15 GMT 3
Rócell hämmästyi, mutta oli samalla iloinen, koska mies ei vaikuttanut kavahtavan inhosta kuullessaan neidon rodusta. ”Lintumaagi”, Rócell puhui itsekseen. En ole ennen kuullut, mutta ei ainakaan näytä mitenkään uhkaavalta tai vaaralliselta, neito mietiskeli kiinnittäen huomionsa tällä kertaa Farrathin sulkiin.
”Kyllä, lohikäärmeitä on usean kokoisia ja muotoisia, mutta itse olen sellainen ison puoleinen. Samalla minulla on myös isot siivet, jotta jaksan kannatella itseäni”, Rócell alkoi luennoimaan ja veti samalla siipensä esiin viittansa alta. ”Vielä näitäkin isommat”, neito sanoi virnistäen. Siivet olivat isot, verrattuna hänen ruumiiseensa, mutta ne olivat yllättävän kevyet. ”En viitsi alkaa muuttaa muotoani nyt, koska se ei ole kovin mukavaa katseltavaa ja tässä saattaa kulkea joku ohi. Mutta saatat ehkä joskus nähdäkin minut lohikäärme muodossani, jos kestät minua vielä jonkin aikaa”, Rócell sanoi.
Neito alkoi jo vähitellen tottua miehen läsnäoloon ja se tuntui rauhoittavalta. ”Haluaisitko kertoa minulle hieman lintumaageista? En ole koskaan kuullut sellaisista. Saattaa johtua osittain siitäkin, että olen elänyt noin viisi vuotta eristyksissä muista ihmisistä.” Se oli puoliksi kysymys ja puoliksi pyyntö. Rócell oli huomaamattaan alkanut paljastaa itsestään enemmän, kuin oli aluksi aikonutkaan. Neito oli päättänyt, että ei punastelisi enää, mutta ei voinut estää hentoa punaa jälleen leviämästä kasvoilleen.
|
|
vehka
Member
Hero?
Posts: 38
|
Post by vehka on Nov 19, 2007 14:44:23 GMT 3
"Osaat siis lentää", Farrath hymyili hetken hajamielisesti. Hänen ajatuksensa eksyivät piiskaavaan tuuleen ja sen villiin hyminään, pisaroiden tanssiin siipisulkia vasten ja kuun himmeään loisteeseen. Hyvin harva olento kykeni ymmärtämään, miten ihmeellistä lentäminen oli, mutta kenties Rócell olisi sellainen.
"Enköhän kestä teitä arvon hyvin, nuori neiti. Minulla ei ole tapana olla nuuka seurani suhteen, vaikka toki on olemassa sellaisiakin otuksia, joita en mielelläni kohtaisi uudestaan silmästä silmään", mies jatkoi hieman synkentyen, "mutta en usko teidän kuuluvan heidän joukkoonsa."
"Lintumaagit... Hmm, tätä on vaikea selittää. Minun kansani uskoo, että jokaisella ihmisellä on henkilintu, ja jotkut osaavat vapauttaa omansa. Minä onnistun siinä. Lisäksi minun taitoihini kuuluu lintujen kutsuminen, ja joidenkin ihmisten henkilintujen aistiminen. Toki toisten henkilintujen löytäminen on vaikeaa, ja tunnen vain harvan ihmisen niin hyvin että kykenen heidän lintujaan kutsumaan, mutta silloin tällöin näen erityisen selvästi. Sinusta en ole varma, olet puoliksi lohikäärme, joten kenties sinulla ei ole henkilintua. En voi tietää."
Ja sitten minulla on vielä se eräs taito, mutta jos paljastan sen nyt, hän hämmentyy. Toisaalta...
"Niin, minäkin olen muodonmuuttaja. Kykenen ottamaan henkilintuni hahmon, ja joskus myös lainaamaan jonkun toisen linnun ruumista, mutta silloin minun on toki kysyttävä linnulta lupa", Farrath jatkoi hieman epäröiden.
|
|
|
Post by angarath on Nov 19, 2007 16:35:28 GMT 3
((Yksinkeratisesti sanottuna lyhyt ^^))
Rócell katsoi miestä hämmästyneenä. Pilailiko tämä? Ei. Rócell saattoi kuulla miehen äänestä, että tämä puhui totta. Neidon kasvoille kohosi hymy. Vihdoinkin joku, joka on erilainen, kuin kaikki muut, hän ajatteli. ”Pitäisikö etsiä joku paikka, missä yöpyä?” Rócell kysyi katsellen taivaalle noussutta kuuta. ”En ole erityinen pimeän ystävä”, neito sanoi virnistäen Farrathille.
Rócell oli iloinen saadessaan seuraa. Ja ensiksi en edes meinannut hyväksyä sitä, hän ajatteli kaksikon kulkiessa maantiellä. Vihdoin neito alkoi saada takaisin luottamuksensa muita ihmisiä kohtaan. Ja kaikki kunnia kuului hänen vieressään kävelevälle miehelle. Rócell katseli kuuta miettien, mitä hän olisikaan menettänyt, jos olisi vain pysytellyt metsien varjoissa koko loppu ikänsä.
|
|
vehka
Member
Hero?
Posts: 38
|
Post by vehka on Nov 19, 2007 20:11:16 GMT 3
"Minä taas olen", Farrath hymähti ajatellessaan omaa linturuumistaan, tuhkanharmaata pöllöä. Ei silti, jos Rócell halusi nukkumaan, ei hänelläkään ollut mitään sitä vastaan. Olisi vain löydettävä paikka, josta ne eivät osaisi häntä etsiä.
"Kuulehan, tunnetko näitä seutuja? Minä ajattelin taivaltaa tänä iltana kaupunkiin asti, mutta jos matka on pitkä ja sen varrella on jokin turvallinen paikka, voimme toki pysähtyä lepäämään jo aiemmin", mies jatkoi hieman vältellen. Parempi ettei hän tiedä vainoajistani. Sellaiset tuppaavat säikyttämään tyttöjä, Farrath hymähti mielessään.
|
|
|
Post by angarath on Nov 19, 2007 20:44:21 GMT 3
”En tunne kovin hyvin yleisiä paikkoja, mutta tässä lähellä on aivan metsänlaidassa vanha lato. Siellä olen yöpynyt jo kerran aikaisemmin. Se kestää myös hyvin vettä, eikä sortumisvaaraa ole”, Rócell luetteli huomaamatta miehen hieman outoa käytöstä. Neito piilotti kätensä viitan alle, sillä hänelle alkoi tulla kylmä. Viitta ei kuitenkaan peittänyt koko käsiä.En viitsi sytyttää tulta vielä , Rócell ajatteli. Jos joku sattuu tulemaan vastaan, ei ole hyvä näyttää epäilyttävältä, neito jatkoi miettimistään tutkien samalla, miten saisi viittansa peittämään koko kädet.
Rócelin silmät eksyivät jälleen vieressään kävelevään mieheen. Miehen kasvoilla oli jotenkin outo ilme, mutta neito ei osannut sanoa, miten. Rócell ei jäänyt miettimään asiaa sen enempää, vaan jäi odottamaan vastausta.
|
|