|
Post by lonelywolf on Dec 31, 2007 13:52:09 GMT 3
Ziró ei tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä, kun Deina äkillisesti heittäytyikin miehen kaulaan kiinni. Aivan liian kauan oli hän elänyt elämäänsä yksin, aivan liian kauan oli hän ollut yksin maailmassa, kaikki tuo mitä ihmisyyttä oli hänessä jäljellä oli haalistunut jo miltein pois, mutta tuona hetkenä tulivat ne takaisin kulovalkean tavoin kirkkaana ja polttavana. ”Deina...” hän sai sanottua, mutta pala kurkussa esti häntä sanomasta lisää, vaan hän viimein rentoutui, ja kietoi omat kätensä neidon ympärille, nostaen hänet kevyesti syliinsä, ja kietoi halaukseen.
”Deina..” Ziró viimein kuiskasi hiljaa toisen korvaan. ”Minun kanssani ei ole turvallista elää, sillä tuon vain kuolemaa missä sitten ikinä kuljenkin. Siitä syystä olen elämäni elänyt yksin, ja matkannut aina maailman ääriin, sillä yksinäni muut ovat turvassa kuolemalta ja surulta, mitä minä tuon aina mukanani.” hän jatkoi hiljaa, pitäen toista edelleen hellästi sylissään.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Dec 31, 2007 14:09:06 GMT 3
Naisesta maagin syli tuntui turvalliselta,tuntui kuin olisi saapunut kotiin.”Minun kanssani ei ole turvallista elää, sillä tuon vain kuolemaa missä sitten ikinä kuljenkin. Siitä syystä olen elämäni elänyt yksin, ja matkannut aina maailman ääriin, sillä yksinäni muut ovat turvassa kuolemalta ja surulta, mitä minä tuon aina mukanani.”Zirò sanoi.Deina käänsi katseensa miehen silmiin,yhä tämän sylissä istuen.Hän hymyili hieman surumielisesti."Oi,et sinä tuo kuolemaa mukanasi.Surua kylläkin,mutta se on ymmärrettävää.Jokaisessa elävässä olennossa on valoa ja pimeyttä ja jokainen päättää itse kumman puolen valitsee."Deina sanoi lempeästi."Sinussa en näe pahuutta.Näen vain surullisen miehen,joka on kulkenut pitkän taipaleen yksin."Hän jatkoi.Deina ei tiennyt mitä olisi voinut sanoa vielä,kertoakseen toiselle,ettei tämä ollut yksin.
(Menee hempeilyksi=)
|
|
|
Post by lonelywolf on Dec 31, 2007 14:22:43 GMT 3
((Totta tuo *naur* liian paljon hempeilyä )) Ziró ravisti hieman päätään, ja hymyili neidolle takaisin. ”Jos tietäisit kuka olen, et sanoisi noin, sillä minun elämäni olisi pitänyt päättyä tuona päivänä jo muutama aika sitten, mutta syystä tai toisesta jäin henkiin, ja siitä syystä minua metsästetään kuin karjaa.” hän sanoi hiljaa, katsoen toista syvälle silmiin. ”Vuoret tasaantuivat, sekä meret kuivuivat. Vuoret syntyivät uudelleen merien pohjaan, sekä meret tulvivat vanhojen vuorien paikalla.” hän jatkoi mystisesti. ”Me maagit aiheutimme maailman murtumisen Legendojen Aikakaudella, ja tapoimme toisemme hulluuden partaalla, mihin magia meidät johti. Vain harvat meistä elävät tänä päivänä, sillä meidän aikamme on mennyt jo, ja aika jolloin elimme, on pelkkä tarina nykypäivänä.” Ziró lausahti omituinen kiilto silmissään. Mies olisi halunnut pitää kauemmin Deinaa sylissä, mutta jokin painoi hänen rintaansa, ja oli hänen noustava ylös, ja käveli ikkunan luokse jättäen neidon taaksensa istumaan. ”Olen yksi Legendojen Aikakauden maageista, jotka aiheuttivat maailman murtumisen, ja myös yksi joka selvityi hulluudesta, jonka magia aiheutti. Minun ei pitäisi elää tänä aikana, vaan olla sidottu ajan tuolla puolen.” Ziró lausui mystisesti, kääntyin katsomaan toista jäänsinisillä silmillään.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Dec 31, 2007 14:38:49 GMT 3
(hempeily on joskus kivaakin,heh)
Deina kuunteli toista,mutta ei paljoakaan tajunnut tämän sanoista.Häntä hieman ihmetytti tuo outo välke maagin silmissä.
Kun mies nousi,Deina oli aavistuksen pettynyt.Hän ei tiennyt miksi.Nainen nousi ylös Ziròn kävellessä ikkunan luo.Tuo puhui outoja asioita,eikä Deina ymmärtänyt."Siinähän sinä kuitenkin seisot." Hän sanoi ja hymyili hieman."Mutta haluatko kuulla minun tarinani?Se ei ole yhtä taianomainen tai ihmeellinen,mutta sitäkin surullisempi."Deina kysyi ja kävi istumaan sohvalle.Hän teki siihen tilaa,jotta toinen voisi tulla istumaan hänen viereensä,jos haluaisi.
|
|
|
Post by lonelywolf on Dec 31, 2007 15:04:54 GMT 3
((Välillä juu ^.^ kjeheh joku olisi nähtävästi halunnut pysyä Zirón sylissä )) Ziró tiesi ettei hänen sanoillaan ollut merkitystä neidon mielessä, mutta parempi niin päin, sillä mitä vähemmän hän tiesi tai ymmärsi, sen parempi vain, sillä se voisi vielä joku päivä pelastaa hänen henkensä. ”Olen pahoillani Deina. Kuuntelen tarinasi mielelellään.” hän sanoi lempeästi, ja käveli takaisin neidon viereen, pörröttäen toisen hiuksia virnistäen typerästi. ”Joskus ajaudun omaan maailmaani, ja unohdan että elän vielä tässä maailmassa.” susimaagi jatkoi ja lisäsi vielä hiljaa: ”Missä minun ei pitäisi.”
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Dec 31, 2007 15:27:56 GMT 3
(*viheltelee*)
Deina hymyili Ziròlle,tämän pörröttäessä hänen hiuksiaan."Hyvä että nyt olet paikalla." Hän sanoi."Mutta aloitan nyt,jaksat sitten kuunnella tai et."Nainen sanoi,otti hyvän asennon ja alkoi kertoa.
"Synnyin kaukana täältä,pienessä kylässä.Perheemme oli köyhä,mutta tulimme toimeen.Isäni oli seppä ja äitini oli se joka laittoi ruokaa ja parsi vaatteet.Pikkuveljeni Erik ja minä olimme parhaita ystäviä.Pidimme yhtä ja kerroimme salaisuuksia toisillemme.." Deina piti pienen tauon palan noustua kurkkuun.Pikkuveli,oi miten hän kaipasikaan tätä.Pojan iloista naurua,hymykuoppia,merensinisiä silmiä.Nauru oli vaimennut iäksi,silmät sammuneet.Deina nielaisi ja jatkoi."Eräänä päivänä vaikeudet alkoivat.Kulkutauti saapui kylään.Joka puolella ihmiset olivat sairaina.Minulla oli parantavat kädet,mutta en saanut näyttää kykyjäni.Minut olisi voitu viedä roviolle noitana.Sydämeni vuosi verta,kun näin kaiken minulle rakkaan kuihtuvan ja katoavan.Eräänä päivänä tauti iski perheeseeni.Veli,rakas pikkuveli,sai sen ensimmäisenä.Emme tajunneet,että hänellä oli se,ennenkuin oli liian myöhäistä auttaa.Hän vain...Kuihtui pois.Sitten sairastui äiti.Hän kuoli nopeasti.Isä sai taudin äidin jälkeen,mutta hän sinnitteli pitkään,minun takiani.Hän pelkäsi.Pelkäsi tulevaisuuteni tähden.Kuolinvuoteellaan hän sanoi"Olet ollut hyvä tyttö.Minä jätän tämän maailman,mutta teen sen surullisena.Miten sinun käy,kun olen poissa?"Minä vakuuttelin että kyllä selviän.Lopulta hän kuoli,hymy huulillaan.Sinä iltana jätin taakseni kaiken tutun.En voinut jäädä sinne,sillä muistot olivat liian tuskallisia.Siitä on nyt noin kolme vuotta.Olen ollut kiertolaisena ja yöpynyt milloin missäkin,tehden parantajan töitä.Syytän itseäni vieläkin siitä,etten pystynyt auttamaan minulle kaikkein tärkeimpiä.Havaitsin vaaran liian myöhään..Minä..olen epäonnistunut"Deina päätti tarinansa.Hän ei voinut enää pidätellä itkua.Nainen itki kuin sydän olisi halkeamaisillaan.Hänen hento kehonsa vapisi nyyhkytysten tahdissa.
|
|
|
Post by lonelywolf on Dec 31, 2007 15:58:08 GMT 3
((Kjeheh *naur*))
Ziró kuunteli hieman omissa maailmoissaan hetken aikaa, kunnes neidon äänessä jo kuulsi selvä suru sekä kipu. Hän tiesi hyvin mitä toinen tarkoitti, sillä hän oli itse menettänyt oman perheensä kauan sitten, toisten ihmisten murhaamana, ja hän oli paennut sinä päivänä yksin, kantaen taakkaa mukanaan siitä, että oli jättänyt muut kuolemaan oman onnensa nojaan, päättäen pelastaa oman henkensä. ”Se sattuu aina, eikä siltä löydä turvaa tai paikkaa missä saisi ilman kipua olla.” mies sanoi hiljaa, vetäen jälleen toisen lähellensä, kietoen itsensä sekä toisen magian pyörteisiin.
”Se on sekä kirous, että lahja, että voit itkeä muiden vuoksi, sekä muiden tähden älä unohda sitä nuori maagi.” Ziró jatkoi hiljaa, mutta silti kuuluvasti. ”Se on maagien peruslähde mistä he saavat voimansa, kun muut kuolevat ja sitoutuvat elämään tämän maailman rajojen ulkopuolelta, he siirtyvät myös meidän voimaksemme elämän virtaan. Sure kyllä heitä kun he ovat poissa, mutta muista että he ovat silti joka hetki sinun tukenasi mistä löydät voiman silloin kun sitä tarvitset.” susimaagi jatkoi, ja halasi tällä kertaa neitoa ensin, sulkien hänet jälleen lämpimään syleilyyn. ”Älä unohda, he ovat sinun voimasi, mistä voit sitä ammentaa pahan päivän tullessa, ja silloin olet voittamaton.” hän kuiskasi Deinan korvaan, silittäen hänen tukkaansa, vain pitäen toista sylissään, antaen toisen itkeä pahan olonsa pois.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Dec 31, 2007 16:58:00 GMT 3
Deina tunsi miten toinen piti häntä lähellään.Se tuntui lohduttavalta,ja nainen tiesi ettei ollut yksin. Hän kuunteli miehen ystävällistä äänensävyä,imi sitä sisäänsä kuin rutikuiva sieni.Deina ei ollut pitkään aikaa ollut näin lähellä ketään elollista olentoa.Nainen nautti joka sekunnista.Vähitellen nyyhkytykset alkoivat vaimenemaan ja Deina hengitti tasaisemmin.Hän kohotti katseensa ja katsoi miestä syvälle silmiin."Kiitos." Deina sanoi.Hän tunsi punan nousevan kasvoilleen.
|
|
|
Post by lonelywolf on Dec 31, 2007 17:52:50 GMT 3
"Elä turhaan kiittele minua, olisit tehnyt samoin jos minulla olisi ollut aivan sama ongelma." Ziró sanoi hymyillen, joka pien nousi virnistykseksi, kun hän näki neidon puanstuvan. "Eläkä suotta punastele, minä en ole sitä ansainnut." susimaagi jatkoi hieman naurahtaen, ja pyyhki kämmenselällään naisen kyyneleet pois hänen silmiensä alta. "Kasvosi ovat liian kauniit, jotta sitä kannattaisi tuhria kyynelillä." hän sanoi hiljaa, ja otti muutaman kupin läheltä olevalta tarjottimella, ja ojensi Deinalle. "Juo tämä, niin olosi paranee hieman ainakin, se on Tomin tekemää yrttiteetä, joka auttaa siihen jos mustuus häiritsee mieltä." Ziró lausahti, ja rutisti vielä kerran Deinaa kunnolla virnistäen ja nousi ylös venyttelemään hieman itseään, vetäen syvään henkeä.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Dec 31, 2007 18:13:08 GMT 3
Deina nyökkäsi.Aivan,kyllä hän olisi itsekin tehnyt saman jos Zirò olisi ollut surullinen.Maagin naurahdus ettei hän ollut punastumisen arvoinen,sai Deinan punastumaan kahta kovemmin.Nainen tunsi Ziròn pyyhkivän hänen kyyneleensä poskilta."Kasvosi ovat liian kauniit, jotta sitä kannattaisi tuhria kyynelillä."Mies sanoi ja Deina hymyili.Nainen otti kiitollisena teen vastaan ja alkoi juomaan sitä.Mikä häntä nyt vaivasi?Miksi hän punasteli tänään näin paljon?Deina mietti.Hän oli elänyt lähes koko nuoruutensa erossa pojista ja miehistä,niinpä tämä tunne oli jotain ihan uutta ja outoa.Ihanaa mutta samalla pelottavaa.Deina hörppi teetä ja sen juotuaan hän laski kupin pienelle pöydälle.Nainen loi katseensa maahan,hän ei voinut katsoa Ziròa.Mies ei ihmisten mittapuulla ehkä ollut maailman komein,mutta maagin villi katse oli lumonnut naisen.Siinä oli jotain eläimellistä,sekoitettuna lempeyteen ja surumielisyytenkin.Deina tuijotteli lattialankkuja mukamas kiinnostuneena..
|
|
|
Post by lonelywolf on Dec 31, 2007 18:47:02 GMT 3
((Eläimellistä.. *naur*))
Ziró ei voinut muuta kuin virnistää neidon reaktiolle teen juomisen ajan, ja viimeistään siinä kun Deina siirsi katseensa lattialankkuihin, mies purskahti nauruun, ja pyyhki kyyneliä silmistään jälkeenpäin hymysuin. ”Tuollaista ei olekkaan tapahtunut sitten minun elinaikanani Deina hyvä, minä kiitän ja kumarran siitä että toit ilon jälleen elämääni.” mies sanoi, ja kirjaimellisesti kumarsi neidolle. ”Nähtävästi olet ehtinyt jo kesyttämään meidän villin yksinäisen suden.” Tomin ääni kajahti ovensuusta, ja kun Ziró käänsi katseensa sinne, huomasi hän majatalon pitäjän ison virnistyksen kera seisovan oven vieressä. ”Pidä suusi Tom.” susimaagi murahti, ja tällä kertaa itse meni punaiseksi, ja virnisti tyhmänä sekä punaisena Deinalle.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Dec 31, 2007 19:00:11 GMT 3
(on on...heh..)
Deina hätkähti kun Zirò alkoi nauramaan.Mitä,oliko hän noin huvittava?Hän kohotti katseensa.”Tuollaista ei olekkaan tapahtunut sitten minun elinaikanani.Deina hyvä, minä kiitän ja kumarran siitä että toit ilon jälleen elämääni.” Sanoi Zirò ja kumarsi Deinalle.Deina hymyili suu korvissa.”Nähtävästi olet ehtinyt jo kesyttämään meidän villin yksinäisen suden.” Kuului ovensuusta.Tomihan se siellä virnisteli.maagi ärähti jotain,jonka oli kai tarkoitus kuulostaa vihaiselta.Sitten tämä katsoi Deinaa punaisena ja virnistäen.Nyt oli naisen vuoro nauraa vedet silmissä.Deinan kaunis,helisevä nauru kaikui huonessa."Älä suotta punastele,minä en ole sitä ansainnut."Deina hekotteli,toistaen Ziròn aikaisemman lauseen."Kukas se nyt punastelee?"Hän naureskeli ja pyyhki silmistään kyyneliä hihaansa.
|
|
|
Post by lonelywolf on Dec 31, 2007 20:50:56 GMT 3
"Hiljaa siinä!" Ziró murahti leikkisästi ja lehahti entistä enemmän punaisemmaksi, saatuaan kuulla oman lauseensa takaisin Deinan suusta käsin. "Ja Tom, sinulta en halua kuulla mitään!" hn murahti taaksensa juuri kun majatalon pitäjä oli avaamassa suutansa, ja naurahti kun sen sulki uudelleen, katsellen virnistellen kaksikkoa huoneessa. Viimein susimaagi alkoi itse nauramaan omalle lauseelleen, ja kohta sai jo pyyhkiä jälleen omia kyyneleitään silmistä uudelleen. "Polte teidät kaikki periköön." Ziró sihahti hiljaa nauraen, ja yritti saada naurukohtauksiltaan henkeä välissä, mikä tuntui tuottavan hieman vaikeuksia.
Toistamiseen kun Ziró kääntyi ovelle päin, oli Tom jo poissa, mutta hän oli kyllä jättänyt uuden hopeisen tarjottimen oven viereen pöydälle täynnä hunaja leipää, sekä uuden täyden kannun vahvaa yrttiteetä. Susimaagi huokaisi hiljaa, ja jäi katselemaan tyhjää ovea pieni hymy kasvoillaan. Mitä tekisinkään ilman sinua Tom, kerran pelastit elämäni, enkä ole vieläkään saanut kiittää sinua siitä. hän ajatteli, ja jäi vain seisomaan hiljaa katsoen ovelle päin omissa ajatuksissaan.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Dec 31, 2007 21:08:51 GMT 3
(Tästähän tulee komedia:)
Deina nauroi tikahtuakseen.Hän ei muistanutkaan,milloin oli nauranut näin paljon.Heh,toinen näytti ihan tomaatilta,yhtä punaiselta ainakin.Maagin lause "polte teidät kaikki periköön"Sai naisen taipumaan kaksinkerroin naurusta.
Lopulta,saatuaan kikatuksensa kuriin,Deina katsoi Ziròa.Tämä vaikutti olevan omissa ajatuksissaan.Nainen steppasi jalalta toiselle,hieman vaivaantuneena.Kun toinen ei tuohon reagoinut,Deina käveli miehen taakse ja tökkäsi tätä sormellaan."Maa kutsuu,nukutko seisaaltasi?"Deina sanoi ja oli vähällä purskahtaa uudestaan nauruun.
|
|
|
Post by lonelywolf on Jan 1, 2008 4:20:24 GMT 3
((Kjehe, tehdäänkö seuraavaksi kenties tästä hieman draamaa ja lisää hempeilyä. *naur*)) Ziró ei tuntunut huomaavan muun maailman menoa ollenkaan, keskittyessään tuijottamaan visusti tyhjää ovensuuta, missä vain hetki sitten Tom oli seisonut ja nauranut heidän kanssaan. Viimein kun Deina tökkäisi miestä selkään havahtui hän jostain kumman unitilastaan, ja kääntyi hitaasti katsomaan neitoa pieni hymy kasvoillansa. "En tiedä miksi teen sen joka kerta, tähän mennessä olen päässyt yksinäni lähtemään aina täältä, mutta jostain syystä minusta tuntuu että tällä kertaa en täältä lähde yksin pois, vaikka niin haluaisin." susimaagi sanoi hiljaa, katsoen syvälle toisen silmiin, räpäyttämättä ollenkaan omiaan. Kaikki hänen tänne tuomansa ihmiset, oli hän helpolla pystynyt jättämää Tomin huostaansa, mutta jostain syystä ei hän voinut sitä tällä kertaa tehdä, sillä hän tiesi että tulisi katumaan sitä päätöstä myöhemmin. "Älä päästä häntä käsistäsi." hän kuuli Tomin sanat päässänsä, ja vain katsoi toista, kun ei olisi koskaan toista ihmistä tavannutkaan.
|
|