|
Post by Yomire on May 15, 2007 15:25:48 GMT 3
al'Meara, Nyraeve Sunrise~
Kevät oli muuttumassa kesäksi ja maantien varrella olevat kukat olivat jo melkein täydessä loistossaan. Puut vihannoivat innokkaina ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Oikein ihanne ilma, ainakin tämän tien kulkijan mielestä. Kulkija oli nuori metsähaltiatar nimeltään al'Meara, Nyraeve Sunrise. Kaikkien mielestä haltiattaren nimi oli kylläkin liian pitkä ja hankala lausuttavaksi, joten haltiatar salli myös nimestään väännöksen Meara. Hän oli parantaja. Parantaja parhaasta luokasta. Tietenkään Meara ei kehuskellut taidoillaan ja käytti niitä vain tarvittaessa. Tälläinen kaidan tien kulkija hän oli, auttoi aina apua tarvitsevia.
Meara pysähtyi kävellessään ja katsahti kohti vihannoivia puita. Metsähaltiana hän piti kovin paljon, jopa enemmänkin, luonnosta ja rauhallisuudesta. Meara oli menossa metsään. Mutta ensin pitäis kulkea tämä tie loppuun. Mutta eihän tätä tietä ollut kuin vain muutama kilometri, ei siis matka eikä mikään. Tie päättyi metsänreunaan. Mearan kotimetsän reunaan. Mutta nyt ei ollut vielä aika ajatella mitä sitten tapahtuisi kun hän pääsisi perille. Nyt piti vain keskittyä tähän hetkeen.
Muutama lintunen lauloi siellä täällä. Haltiattaren kasvoille oli kohonnut hymy. Onnellinen ja rauhoittava hymy. Yksi lintunen, luultavasti Mearan kotimetsästä, lennähti Mearan olkapäälle. "Hei, pikkuinen" Meara sanoi soinnukkaalla äänellään ja tarjosi sormeaan linnulle, joka pian lehahti haltiattaren sormen päälle. Meara silitti lintua muutaman kerran ja sitten lintu lehahti takaisin muiden luo leikkimään.
Haltiatar nosti katseensa ja lähti kävelemään uudestaan, kohti metsää.
((Kutsupeli, Shiroi ja Sêy. Juoskaas tänne ^^))
|
|
Coby
Member
can they forgive me ?
Posts: 57
|
Post by Coby on May 15, 2007 15:46:39 GMT 3
Thirteen, Shêya.
Eksynyt katse vaelsi läpi metsää. Minne pitäisi mennä? Sêy tosiaankin oli eksyksissä, enemmän kuin eksyksissä. Se ei tiennyt kuka oli, ei tiennyt mistä tuli tai saatikka sitten sitä missä nyt oli. Koko tämä ulkopuolinen maailma oli niin outo ja vaikea ymmärtää. Valkeat silmät yrittivät etsiä ympäristöstä jotain tuttua, mutta sitä kun ei vain tuntunut löytyvän, ei mitään. Kaikki oli täysin vierasta, Sêy ei edes tiennyt miksi niitä pitäisi kutsua, ei se koskaan ollut oppinut täydellisesti puhumaan ja monet sanat puuttuivat yhä tuo pienestä mielestä.
Neitosen yli lensi parivaljakko pikkulintuja, jotka laskeutuivat vähän matkan päässä olevalle tielle. Sêy seurasi niitä ja kumartui katsomaan niitä lähemmin. Pikkuiset linnut katselivat hämmentyneinä nuorta klooniamme, joka yritti kovasti hakea sanaa jolla kutsua noita kauniita laulavia olentoja, joilla oli tuollaiset jutut joilla pystyi lentämään.. Mikäs niidenkin nimi nyt mahtoi olla? Turhautunut ynähdys pääsi Sêyn suusta tuon yrittäessä kuumeisesti miettiä sanoja, joilla kutsua ympäristöään ja siellä olevia asioita. Miksi muistaminen oli näin vaikeaa?
Vasemmassa ranteessa roikkuva kahle kilahti Sêyn noustessa takaisin ylös. Arpiset kädet muistuttivat Sêytä liikaa menneisyydestä ja se kääni päänsä mit' pikimmiten takaisin taivaalle, kunhan jonnekin muualle kuin arpiin. Mearaa neitonen ei ollut vielä huomannut, ja istahtikin siksi tylsistyneenä takaisin lintujen viereen. Pää painui käsiin ja valkoiset hiukset valuivat mustapupillisten silmien päälle. Mikä tämä paikka oli?
<< Shiroi kera Sêyn saapunee kutsu kun käy ^^ >>
|
|
|
Post by Yomire on May 15, 2007 16:01:22 GMT 3
al'Meara~
Hiljaiset haltiattaren askeleet kävivät aina eteenpäin, lähemmäs kloonia jonka läsnäolosta ei vielä Mearalla ollut aavistustakaan. Katse hapuili aina tiheästi pilviä ja taas sitten yhtälailla maankamaraa, vain varmistuakseen siitä ettei metsähaltiatar astunut lintujen päälle.
Jälleen lisää sirkutusta ja lintujen laulua. Hymy ei ollut kaikonnut minnekään, vaikka Meara kuulikin tarkoilla suippokorvillaan jotain kilahtavan jotain vasten. Kuulosti aivan joltain metalliselta. Tai sitten joltain muulta kovalta samanlaiselta materiaalilta. Meara kohotti katseensa ja huomasi vähän matkan päässä istuvan kloonin. Tosin hän ei tiennyt toisen olevan klooni, vaan luuli häntä ihmiseksi. Mutta olisi olento kuka tahansa, vastaanotto Mearalta olisi aina yhtä lämmin.
"Hei", Meara sanoi tavanomaisella, soinnukkaan ystävällisen rauhallisella äänensävyllään tultuaan toisen kuuloetäisyydelle. Hän käveli vielä vähän matkaa ja sitten pysähtyi, n. 3 metrin päähän toisesta.
|
|
Coby
Member
can they forgive me ?
Posts: 57
|
Post by Coby on May 29, 2007 9:17:30 GMT 3
Thriteen
Silmät sulkeutuivat ja vielä äskeistäkin tarkemmin nuorikko yritti penkoa jostakin muistinsa kätköistä nimeä, joilla kutsua kaikkea tätä, ja varsinkin noita mukavia laulavaisia. Pitkä mietintä ei kuitenkaan tuottanut tulosta sen paremmin kuin edelliselläkään kerralla, joten Sêy päätti fiksuna nuorena nimetä ne itselleen uudestaan. Tästä lähtien ne olisivat Laulajaisia, aivan niin Laulajaisia! Sehän sopi niihin hyvin kun ne lauloivatkin noin kauniisti. Hymyillen Sêy jatkoi pienten Laulajaisten tarkkailua yrittäen painaa mieleensä aina jokaisen uuden asian jonka ne saivat päähänsä tehdä. Tämähän oli hauskaa!
Tervehdyksen kuullessaan Thriteen säikähti niin, että harvoin kenenkään näki pelästyvän niin paljoa edes jotain huomattavasti vaarallisempaa, kuten jonkunsortin murhaajaa tai jotain vastaavaa. Katse kääntyi salamana puhujan puoleen ja Sêy kompuroi taaemmas lopulta katsoen hieman hämmentyneenä toista, tuota joka vasta tuli. Hetken aikaa Sêy joutui taasen miettimään, kyllä hän toki tiesi että pitäisi tervehtiä, mutta miten..? "Päivää?" Sêy lopulta sanoi mietiskelevästi ja kohotti katseensa toisen silmiin. Vaistomaisesti toinen käsistä pyyhkäisi valkoiset hiukset pois silmien edestä.
Yhtäkkiä Sêy tajusi harmikseen, että Laulajaiset hänen viereltään olivat kadonneet. Surkeana neiti ulahti hiljaa ja katseli taivaalla lentävien Laulajaisten perään, jotka katosivat kohti taivaanrantaa. "Sinä karkotit Laulajaiset" Sêy totesi sitten tuimasti toiselle ja käänsi myrtyneen katseensa takaisin Mearan puoleen.
|
|
|
Post by Yomire on May 29, 2007 12:55:16 GMT 3
Meara~
Herranjestas, ei haltiatar aikonut toista tuollatavoin säikäyttää. Toinen taisi olla ajatuksissaan. Meara kuulosteli hetken hiljaisuutta, kunnes sitten kuuli toisen vastaavan. Hymy kiipesi jälleen huulenkulmaan siitä leviten iloiseksi hymyksi. "Olen al'Meara, Nyraeve Sunrise. Saat tottakai kutsua myös Mearaksi", haltiatar esittäytyi hymyssä suin. Sitten hän päätti vielä kysyä uuden kysymyksen, hetken hiljaisuuden jälkeen: "Ja keneksihän sinua saa kutsua?" Esittelyt olivat vaihdettu, ainakin Mearan osalta.
"Laulajaiset?" Meara kysyi hiukan hämmästyeenä katsahtaen taivaalle. "Tarkoitatko lintuja?" hän kysyi varmistaakseen asian. Mitään muuta 'Laulajaisia' tuskin tuolla olikaan. Sillä pilvet ja puiden latvat tienvarsilla tuskin lauloivat. Niin, ja ei aurinkokaan.
Haltiatar istahti maahan samaan kohtaan missä oli seisonutkin. Sen verran hän tosin siirtyi, että meni tienpentareelle väistääkseen mahdolliset ohikulkijat tiellä. Nyt täällä tosin oli melkoisen hiljaista, mutta oli aina hyvä pitää varansa. Ja ennenkaikkea osata pitää varansa.
((Laulajaiset, ihana nimitys!<3 :']))
|
|
Coby
Member
can they forgive me ?
Posts: 57
|
Post by Coby on May 31, 2007 17:16:59 GMT 3
Thirteen
Pää kallistui aavistuksen verran, vaikka ilme olikin edelleen varsin nyrpeä. Toinen puhui ja Sêy kuunteli, niinhän se meni. Ainahan Sêy kuunteli, milloin ei olisi? Välillä se oli joutunut pakostakin kuuntelemaan, mutta lopulta se oli oppinut nauttimaan kuuntelemisesta. Siinä nimittäin oppi sivussa paljon uusia sanoja. "Thirteen" Sêy sutjautti, kunnes tajusi erehdyksensä. "Eikuneikuneikun..!", tuo panikoi, "Shêya, Sêy" Tuo yritti korjata virheitään ja huitoi käsillään kamalaa tahtia. Nyrpeys oli kadonnut j tilalla oli pikemminkin pienenmoinen paniikki, kun vahingossa oikea nimi oli sutjahtanut puheen lomassa. Mutta ehkäpä toinen unohtaisi sen..toivottavasti.
Pää kallistui vielä lisää. Linnut? Oliko Sêy joskus kuullut sen sanan? Mearalle nainen pudisteli päätään ja katsoi toisen silmiin. "Laulajainen, ei lintu" Sêy selitti ja osoitti lähipuuhun istahtanutta satakieltä, joka viihdytti kaksikkoa kauniilla laulullaan. Pää kääntyi linnun puoleen ja pitkän aikaa Sêy katsoi vain sitä. Sitten pää kääntyi takaisin kohti Mearaa. "Satakieli?" Lintulajit olivat yksi niistä asioista joita Sêy todellakin osasi, ja sitä monet olivat jo kerenneet kummastella - sillä muutenhan tuo ei todellakaan muistanut paljoakaan sanoja. Silti nyt valkoiset silmät mustine pupilleineen tuijottivat Mearaa kysyvästi. Eikös se ollutkin satakieli?
<< Hihii ^^ >>
|
|
|
Post by Yomire on May 31, 2007 18:01:11 GMT 3
Meara~
Toinen sanoi nimensä, mutta alkoi sitten panikoida ja korjasi sanansa. Miksiköhän? Meara ei ehtinyt kysyä, kummalla nimellä toista pitäisi siis uskoa, kunnes ymmärsi toisen sanoista ja eleistä ajateltuun kysymykseensä vastauksen. "Sêy, selvä. Ei tarvitse panikoida."
Haltiatar oli myöskin oppinut hyvin, todella hyvin, oppinut lintujen eri lajit. "Niin, satakielihän se siinä", Meara sanoi hymyillen ja haroi hiuksensa takaisin suippokorviensa taakse. "Osaat todella hyvin. Monikaan ei tuota tietäisi. Mutta tiedätkös, mikä tämä lintulaji on?" Meara kysyi kuin testaten toista ja viittasi hiukan täällä päin harvinaisempaa lintulajia nimeltään kuukkeli, joka istui satakielestä katsoen yläpuolella olevalla oksalla ja lauloi kilpaa satakielen suloäänien kanssa.
((Tönkkö rooli...))
|
|
Coby
Member
can they forgive me ?
Posts: 57
|
Post by Coby on Jun 1, 2007 8:29:55 GMT 3
>Thirteen<
Katse suuntautui lintuun, jota Meara oli osoittanut, eikä todellakaan kestänyt muutamaa sekunttia kauempaa, kun Sêyn huulilta jo lipesi vastaus tuohonkin kysymykseen. "Kuukkeli" Äänensävy oli haltioitunut, sillä tuo oli yksi niistä lintulajeista joista Sêy piti. Se vain oli jotenkin niin mukava kirkkaanoransseine pyrstöineen ja haaleamman oransseine rinnuksineen sekä ruskeanharmaa selkänsä kanssa, sitä ei sopinut unohtaa.
"Freya opetti.." Sêy lopulta kertoi ja näytti siltä kuin tuo olisi hetkeksi yppoutunut muistoihinsa, jonnekin syvälle sinne. Miettimään Freyaa ja kaikkia muita jotka olivat auttaneet Sêytä. Freya oli jopa keksinyt Sêylle tuon nimenkin ja siitä nainen oli niin kiitollinen. Ettei vain Freyan nimi unohtuisi, oli Sêy kirjoituttanut sen oikean pohkeensa sisäpuolelle, oikeastaan polttanut. Se oli tehnyt kipeää, mutta se oli pieni hinta Freyasta. Rakkaasta Freyasta.
<< Eipä ollut, tämä puolestaan todella kökköinen -.- >>
|
|
|
Post by Yomire on Jun 1, 2007 18:22:28 GMT 3
Meara~
Hymy kasvoilla vain leveni, kun haltiatar kuuli toisen täydellisen vastauksen. Kaunis lintu, toden totta. Toinen alkoi puhua jostain kumman Freyasta. Kukakohan sekin oli? Aivan outo henkilö Mearalle. Ei siis näemmä ollut metsän asukkeja. "Kuka Freya?" haltiatar ei malttanut olematta kysymättä toiselta oikeaa vastausta mieltään piinaaviin kysymyksiin. Samalla hän tarkasteli toisen ilmettä kysymyksensä johdosta. Se voisi joko muuttua tradikaalisti, tai sitten pysyä aivan tavallisena.
Haltiatar huomasi toisen mielen ailahtelevaisuuden muistoihin, kauas sinne. Hän kunnioitti toista eikä puhunut mitään enää. Hän vain odotti toisen vastausta omaan, pieneen kysymykseensä.
((Olipas, ja tämä vielä pahempi. Usko pois vain... Ja lisäksi.. todella todella hävettävän lyyhyt!!))
|
|
Coby
Member
can they forgive me ?
Posts: 57
|
Post by Coby on Jun 7, 2007 15:51:01 GMT 3
>Thirteen<
Sêy kuuli Mearan kysymyksen ja hymyili haikeasti. "Freya Sêyn sisko on" Puhe tuntui soljuvan kuin itsekseen huulilta eikä sitä edes tarvinnut miettiä niin paljon kuin aikaisemmin oli tarvinnut. Nyt se tuli kuin itsestään, eikä edes takellellut. Kaiketi se johtui niistä vahvoista ja varmoista muistoista jotka Sêylle Freyasta olivat jääneet. Vielä joku kerta Sêy löytyäisi Freyasn, vielä joku kerta. "Tai oikeastaan Twelve, mutta Freyaksi se tykkää sanottavan" Sêy lopulta kertoi mietiskellen ja hymyili Mearalle.
"Sinulla onko perhettä?" sêyn oli pakko kysyä se. Hän halusi tietää oliko kaikilla muilla perhe, kun hän itse ei selasita täysin varsinaisesti omistanut. Mutta sitä ei kukaan saisi tietää, ei kukaan. Ei koskaan. Se pysyisi sêyn ja kahdentoista muun kloonin salaisuutena nyt ja ikuisesti. Valkoiset, mustapupilliset silmät siirtyivät hetkeksi seuraamaan edelleenkin laulavaa kuukkelia, joka vaikutti siltä että se pyrähtäisi pian pois. Sêy ei halunnut etä se lähtisi, ei vielä.
<< Ja tämä sitten..voi herranjumala >>
|
|
|
Post by Yomire on Jun 8, 2007 7:38:28 GMT 3
Meara~
Hymy oli kohonnut myös haltiattaren huulille kun hän kuuli toisen vastauksen. "On mukavaa, kun sinulla on sisko perheessäsi." Haltiatar huomasi, että noilla kahdella nimellä, Twelve ja Thirteen, oli jonkinlainen yhteys, mutta hän antoi asian kuitenkin olla.
"Perhettä?" haltiatar kysyi varmistuakseen ja hetken hiljaisuuden jälkeen tämä vastasi melko hiljaa: "Ei." Se oli lyhyt sana, mutta kuvasti Mearan menneisyyttä lähes tuhannella sanalla. Hänellä ei ollut vanhempia. Isä kuoli sodassa, äiti Mearan ollessa pieni... Haltiatar kieltäytyi jyrkästi ajattelemasta moisia asioita ja kääntyi sitten hetkellisen poissaolon jälkeen takaisin Sêyaa kohti. "Mutta minulla on kuitenkin muita tukihenkilöitä, ystäviä... ja rakastettu."
|
|
Coby
Member
can they forgive me ?
Posts: 57
|
Post by Coby on Jun 16, 2007 17:28:36 GMT 3
>Thirteen<
Sêy kuunteli hiljaa ja kurtisti kulmiaan, suukin mutristui samassa. "Sêy ymmärrä ei ...rakastettu?" Pää kallistui kummastuneena ja ilme kertoi syvästä pohdinnasta jota Sêy todellakin kävi päänsä sisällä. Oli monia sanoja joita Sêy ei yksinkertaisesti vielä tiennyt, sillä kukaan ei koskaan ollut vielä opettanut Sêytä puhumaan vaan neiti oli oppinut itsestään puhumaan matkimalla toisia ja kuuntelemalla paljon. "Tukihenkilö? Entä ystävä?" Sanoja oli monta joita nainen ei ymmärtänyt ja suomeksi sanottuna voisi sanoa ettei hän ollut äskeisestä lauseesta tajunnut pätkän vertaa.
Taas hetken miettimistauko kunnes Sêy taas onnistui avaamaan suunsa. "Ei Sêyllä perhettä, vain Freya" Nainen lopulta korjasi mietiskellen ja hetkeksi katse painui harhailemaan jonnekin pilvien suuntaan, hyvin hyvin ietiskeleväisenä. Paljon uusia sanoja ja outoja asioita Meara oli sanonut ja ne todellakin olivat varsin vaikeita Sêylle ymmärrettäviksi.
<< Där är, se tulikin jo tänään :'DD >>
|
|