shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jun 25, 2006 14:04:13 GMT 3
(Hyvä.. ^^)
Tanya tarrautui henkensä hädässä oksistoon, kun tunsi rialpedon alkavan takoa runkoa. "Kuules nyt hullu petosi kanssa! Minä en ole kiinnostunut kohtaamaan sinua tai edes kuolemaa tällä hetkellä. Ja en todellakaan ole tulossa alas niin kauaa kuin tuo sinun raivoava otuksesi on tuossa alapuolella kita avoinna!" Haltia huusi puusta vihaisesti. Hullu rotta! Miksei tuo vain voinut uskoa hyvällä että hän ei ollut mitenkään kytköksissä tuon asioiden kanssa. Eihän Tanya oikeastaan ollut edes päättänyt minne menisi. Hän oli vaeltaja, miten asian voisi edes selittää tuolle rialille?
Nopein liikkein haltia lähti siirtymään lähemmäs runkoa, ja sitten ylöspäin oksien avulla. Olisihan siitäkin hyötynsä. Hän pääsisi hyppäämäään kauemmas kun puu alkaisi kaatua, siis jos hän vain ehtisi huipulle asti. Muuten hän jäisi mitä luultavimmin oksien vangiksi ja kuolisi siihen että jäisi puristukseen puun alle. Sekään ei ollut kovin toivottavaa, joten nainen päätti siirtyä puun sille puolelle joka jäisi päälle päin kun tuo mokoma menisi kaatumaan.
|
|
|
Post by submarine on Jun 25, 2006 15:08:59 GMT 3
Issaitical jäi hetkeksi tarkkailemaan, kuinka haltia kiipi korkeammalle pakoon. Hiukan kuin olisi hiirtä tökkinyt tikulla, vaikka sillä oli vastassaan varma kuolema, ei se kuitenkaan jäänyt paikalleen. Itse asiassa haltia heilui vieläkin puussa aivan samasta syystä, kuin että hiiri ei tullut heti täysin seivästetyksi: häntä ei vain huvittanut vielä. Joku olisi voinut pitää rialia sadistisena, eikä tämä sitä olisi kiistänyt, hän lopettaisi tämän kun olisi saanut tarpeeksi huvia asiasta. "Ehkäpä et vain tiedä, että haluat? Mitä väliä sillä oikeastaan olisi, jos et edes huomaisi asiaa ennenkuin se olisi jo ohi?" tämä maanitteli, kuin olisi yrittänyt suostutella todella heittäytymään maahan ja kuolemaan.
No, eipä sillä väliä, hän voisi kiusata muodonmuuttajaa aivan tarpeeksi muutenkin. Kohautettuaan pilkallisesti olkiaan rotta veti uudelleen loitsukirjansa esiin ja pienen selailun jälkeen löysi oikean sivun. Seurasi loitsintaa. Kyseinen taika ei myöskään vienyt valtavan kauaa. Loitsinnan loputtua Issaitical työnsi kirjan takaisin, ilmeisen tyytyväisenä. Sitten, ilman mitään varoitusta, tämä alkoi kohota ylöspäin, paljon nopeammin kuin haltia kiipesi. Alapuolella peto jatkoi rungon takomista. Päästyään haltian korkeudelle rial ei alkanut potkia tätä tai muutenkaan häiritä, risti vain kätensä pilkallisesti selän taakse. "Eikö tuo ole hiukan turhaa?"
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jun 25, 2006 23:58:28 GMT 3
Tanya ei kuunnellut rialin maanitteluja, vaan jatkoi jääräpäisesti matkaansa. Enää ei olisi pitkän matkaa kunnes hän olisi päässyt huipulle. Sitten puu saisi hänen puolestaan kaatua mihin suuntaan lystäsi.
Nainen tuhahti pilkallisesti leijuvalle rialille ja mulkaisi tuota pikaisesti olkansa ylitse. "No voit itse tulla koittamaan kuinka hypätä pois kaatuvasta puusta.." Nainen tiuskaisi. "Sitä paitsi mistä lähtien tiellä kävely on ollut salamurhajuoni?" Nainen tiuskaisi entistä ärsyyntyneenä. Seuraavalla kerralla kun hän menisi kaupunkiin hän ostaisi amuletin joka estäisi kaikenlaisen magian käytön käyttäjäänsä. Maksoi mitä maksoi. Enää muutama oksa ja hän istuskeli puun latvassa, valmiina hyppäämään kun hetki olisi oikea.
|
|
|
Post by submarine on Jun 26, 2006 15:24:23 GMT 3
Issaitical hymyili, eikä tosiaankaan mukavasti. Tässä hän leijui ja ilkkui haltiaa, joka pyrki turhaan pakoon varmalta kuolemaltaan. Tunne oli niin loistava, hän olisi voinut tuhota tämän hetkessä, räjäyttää kappaleiksi. Hänellä oli täysi valta, kaikki valta. "Aivan siitä lähtien, kun minä niin päätin. Ja se on aivan sopiva syy sellaiselle, joka hädin tuskin roikkuu puussa pystymättä tekemään mitään. Ja ethän sinä pysty!" rial hihkaisi riemukkaasti. Tämä oli selvästi tällä hetkellä melkoisen ylimielinen.
"Tai oikeastaan ei mitään, kaatuu!" Issaitical totesi tappokoneensa rysäyttäessä viimeisen kerran päin runkoa. Rasittunut puu räsähti ja antoi lopulta periksi, kaataen koko komeuden.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jun 26, 2006 23:09:39 GMT 3
Tanya harkitsi hetken aikaa vain hyppäävänsä tuon ylimielisen rialin kimppuun oli tuo velho tai ei, samapa se olisi. Hetken aikaa haltia vain katseli tuota otusta, kunnes tuo mainitsi sanan kaatuu, ja puu lähti kaatumaan. Onnekseen Tanya oli ehtinyt puun latvaan.
Puun ollessa jo aika paljon lähempänä maata haltia loikkasi latvan oksilta ja muuttui ilmalentonsa aikana nopeaksi nelijalkaiseksi. Onneksi kissat olivat hyviä laskeutujia. Tanya laskeutui pehmeästi ja sulavasti jaloilleen ja lähti juoksemaan, tai laukkaamaan, niin nopeasti kuin jaloiltaan kykeni. Jonkin aikaa juostuaan, ilmaantui susi hänen vierelleen laukkaamaan. Mokomakin rial. Hän vielä keksisi jonkun tavan näpäyttää tuota nokalle..
|
|
|
Post by submarine on Jun 27, 2006 12:47:40 GMT 3
"Et sinä pelkällä nopeudella pääse!" Issaitical huusi hiukan huvittuneena. Rial oli kääntynyt seuraamaan, kuinka hänen petonsa jo rynni ensimmäisen näkemänsä liikkuvan asian perään. Hetken pohdinnan jälkeen sen löytymisestä rotta rauhoittui, sillä se jätti niin paljon tuhoa peräänsä, että sokeakin olisi pystynyt seuraamaan. Edes se, että tappokoneella roikkui monta metriä kettinkiä kaulasta, ei paljoa huolettanut - mihin ikinä se sotkeutuikaan, yksinkertaisesti hajosi.
Ohimennen rial vilkaisi kärryjään, mutta antoi asian olla: kaikki minkään arvoinen oli hänellä jo mukana. Rauhallisesti hän laskeutui takaisin maahan ja lähti kulkemaan pitkin melko selväksi osoittautunutta polkua. Ohimennen tuli hiukan pohdittua, miten tässä kävisi. Nyt kissaksi muuttuneella haltialla oli hiukan etumatkaa ja se pääsi lujaa, mutta peto pääsi reilusti lujempaa, eikä sen tarvinnut väistää kuin puita...
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jun 27, 2006 22:24:07 GMT 3
Tanya kuuli kuinka peto lähestyi huimaa vauhtia, vilkaisipa muutaman kerran suttakin, joka laukkasi suu vaahdoten hänen vierellään. Hän ei ollut kovinkaan varma kestäisikö hänen ystävänsä kuinka pitkään tällaista juoksemista.
Pian Tanya kuitenkin havaitsi että metsä alkoi harventua hiljalleen, ja että edessä oli rotko, joka oli leveydeltään ehkä hiukan turhankin leveä hypättäväksi. Hetken äänettömän kommunikoinnin jälkeen huimassa vauhdissa kiitävät nelijalkaiset hidastivat hiukan ja lähtivät hyppelehtimään alas rosoista rinnettä. Hyvällä lykyllä rial ei ehtisi tajuta tätä tapausta, ja koittaisi päästä rotkon ylitse.
|
|
|
Post by submarine on Jun 28, 2006 11:43:25 GMT 3
Rottahirviö rynni alkukantaisesti karjuen ja täyttä vauhtia saalistaan kohti, antamatta minkään hidastaa kulkuaan - nuoret puutkin lakosivat sen massaa vastaan. Nähdessään rotkon se vain kiihdytti vauhtiaan ilman minkäänlaista mietintää. Ilmeisesti niin kauan, kuin kohde ei näyttänyt muuttavan suuntaa, se rynni suoraan eteenpäin. Näinollen sen oletettavin menettely olisi loikata rotkon yli, jos nyt pystyi siihen. Ei tiedä, olisiko se pystynyt, mutta yritys oli kova, se oli jo ponnistamassa kun huomasi liikettä. Seuraavaksi otuksen aivot alkoivat toteuttaan sille vaativaa pohdintaa: sen oli tarkoitus hypätä, mutta tapettava ei kuitenkaan ollut siellä. Tosin aikaa ei ollut niin paljon, että se olisi ehtinyt todella alkua pitemmälle; puoliksi pysähtyen, puoliksi hypäten se lensi jonkin matkaa rotkolta a tipahti sitten lyhyeksi jääneestä loikastaan. Melkoinen kolahdus myös kertoi, että se oli osunut pohjalle.
Issaitical saapui paikalle hiukan myöhemmin, eikä tämän tarvinnut kuin vilkaista todetakseen tilanteen: pyrkivät vieläkin pakoon, ja hänen petonsa oli ainakin juuri nyt toimintakyvytön. Mutta kohde oli avoimella, eikä päässyt kovinkaan lujaa pakoon. "Juuri niin, juuri niin, juoskaa, koettakaa vain pakoon", rial käkätti kohottaessaan toisen kätensä. Hetken kynsien välillä kipinoi, sitten koko kämmen syttyi salamoihin. Nyt katsottaisiin, miten mokoma pakeni avoimella tappavia salamoita!
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jun 28, 2006 12:09:34 GMT 3
Tanya ja susi katsoivat edelleen juostessaan rinnettä alas, kuinka tuo peto tipahti oikein mukavan matkan alaspäin rotkon pohjalle, ja jäi sinne lojumaan toimintakyvyttömänä. Nyt oli ainakin yksi uhka poissa pelistä, mutta jostain syystä haltia arvasi että se pahempi oli vielä jäljellä. Joku kerta hän menisi ja opettelisi kyvyn, jolla pystyisi kätkemään olemuksensa.
Hetkeksi kissaeläin pysähtyi katsomaan ylöspäin rotkon reunalle, vain huomatakseen rialin käsissä salamointia. Nielaus. Nyt tarvitsisi löytää jokin kieleke tai vastaava. Ja tuo lähti jälleen kiitämään rinnettä alas.
|
|
|
Post by submarine on Jun 28, 2006 14:04:43 GMT 3
Issaiticalin nauru kohosi käsittämättömän korkeaksi tämän heilauttaessa ensimmäisen kerran säkenoivää kättään, tietäen kuitenkin että moista voimaa ei voisi kauaa pitää yllä. Salamat kiisivät kuin ruoskansiimat kohti pakoon juoksevia. Tuhoavan mahdin osuessa kiviin ne halkesivat ja tummuivat, lensivät sinne tänne ja murenivat - mutta liian lyhyellä matkalla!
Rial vetäisi kätensä takaisin valmiusasentoon, vetäen toista samalla ärsyyntyneesti viiksiensä läpi. Osuma oli mennyt päin helvettiä, mutta nyt hänellä sentään oli jonkinlainen kuva tähtäyksestä. Tällä kertaa hän tähtäsi tarkemmin ja otti huomioon myöskin liikkumisen. Pirullisen rätinän saattelemana salamat heilautettiin uudelleen matkaan.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jun 29, 2006 23:13:49 GMT 3
Kissa vilkaisi taakseen kivien räsähdellessä takana. Tanya hoputti ystäväänsä juoksemaan nopeammin. Pian olisi uusi vaara tulossa kohti, varsinkin kun tuo ensimmäinen vaikutti lähinnä kokeilulta kuin varsinaiselta tähtäykseltä. Ei kai nyt rial ihan vakavissaan noin huonosti tähtäisi?
Uuden salama ryöpyn tullessa susi ja kissa hyppäsivät suojaan suuren lohkareen taakse. Tanya toivoi vain parasta, että lohkare olisi tarpeeksi suuri pitämään heidät suojassa.
|
|
|
Post by submarine on Jun 30, 2006 13:56:06 GMT 3
Issaitical hihitti hyvin vääristyneellä tavalla muodonmuuttajan päästessä suojaan kiven taakse. Niin, piiloutkaa, paetkaa, hengissä ette kuitenkaan lähde! Murhaavassa rellestyksessään rial suuntasi koko voimansa kiveä vastaan. Hetken se valitti maagisen voiman kaivautuessa läpi, ja lopulta räjähti kappaleiksi. Siihen tosin loppuivat salamatkin.
"Valmiina kuolemaan?" rotta kysyi kohonneen valtavan pölypilven takaa. Tämä kaikki oli virkistävää, nyt hän oli se joka ajoi takaa.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jun 30, 2006 14:13:16 GMT 3
Kiven kappaleet lensivät ympärillä muutamien raapiessa eläinten turkkeja. Hiljainen murina kohosi Tanyan kurkkuun ja tuo näki hetkensä tulleen, kun hiekkapöly kohosi pilvenä ilmaan sumentaen sen.
Hän kohosi seisomaan ja otti tarkan suunnan rialin äänestä. Hän ponnisti ja loikkasi. ilmalentonsa aikana hän muuntui suureksi kotkaksi joka liisi huimaa vauhtia kohti rialia. Pian tuo sukelsi esiin hiekkapölypilvestä niin matalalla että osuisi pian syöksynsä kanssa rialin kasvoihin kynsillään jos tuo ei tajuaisi väistää. Tanya ei olisi koskaan valmis kuolemaan.
|
|
|
Post by submarine on Jun 30, 2006 18:07:34 GMT 3
Issaiticalin nauruntapainen vaihtui hyvin äkillisesti appoaukisiin silmiin tämän tajutessa kohti tulevan otuksen. Melkein mikä tahansa muun rodun puhdas velho olisi auttamatta jäänyt tielle, nämä kun eivät tosiaankaan olleet hyviä taistelussa, mutta rialit olivat luonnostaan vikkeliä ja oppivat nopeasti, että hidas oli henkensä verran köyhempi päivän loppuessa. Viimeisellä hetkellä tämä veti päänsä alas ja välttyi kynsiltä.
Selvittyään alustavasti Issaitical toimi heti ja työnsi käden kaapunsa sisään. Pian tällä oli aseenaan jokin, joka muistutti epäilyttävästi pitkää, terävää luuta. Siinä ei ehkä ollut vielä edes kunnon terää, mutta kylläkin yksi voimariimu, jonka tämä oli itse asettanut siihen.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jun 30, 2006 21:20:44 GMT 3
Tanya murahti mielessään kun rotta ehti pois tieltä. Hän olisi niin mielellään antanut tuolle mukavan muiston päänahkaan. Eikä Tanyakaan mikään idiootti ollut. Ei hän ollut olettanutkaan ettei rialilla olisi mitään mukanaan, eikä hän jäänyt uusimaan hyökkäystään. Korkealta ilmasta hän saattoi havaita jo että susi jatkoi matkaansa, ja haltia lähti liitämään tuon perään laskeutuen kuitenkin sen verran matalalle että puut suojaisivat häntä ilkeältä mieleltä. Tosin hän ei ollut niinkään tyhmä että olettaisi rialin jäävän jälkeen katsomaan kuinka sen saalis liihottaisi pakoon. Ehkä Tanyan olisi pitänyt kuunnella susi-ystäväänsä joka oli ehdottanut likemmälti metsää kulkureitiksi.
|
|