|
Post by submarine on Jun 23, 2006 18:11:18 GMT 3
Issaitical ylisti sitä, että aurinko oli pilvessä ja paksua sumua ympärillään. Niin usein se kirottu oli pyrkinyt polttamaan hänen valkeaa, suojatonta lihaansa. Mutta ei nyt, tänään se ei näyttäytynyt ja sumu leijaili kuin olisi juhlistanut sitä. Tänään rial piti huppuaan alhaalla, paperinvalkoinen pää ja verenpunaiset, paksujen lasiensa läpi tuijottavat silmät paljastettuina. Tämä tie, jota hän kärryissään matkusti, oli jossakin syrjäisemmällä seudulla, joidenkin samantekevien peltojen välissä. Yhtäkkinen ärähdys sai hänet havahtumaan mietinnöistään niin paljon, että tämä ohimennen heilautti paksua nahkaruoskaa äänen suuntaan. Pirun otus ei jaksanut pitkään keskittyä yhteen asiaan.
Oikeastaan tämä "pirun otus" oli melkoisen massiivinen rial, joka tällä hetkellä kiskoi kärryjä. Se ei ollut mikään hoikka tai älykäs, kuten suurin osa tavallisista rialeista, vaan jalostettu tappokoneeksi. Sillä ei ollut oikeastaan minkäänlaisia vaatteita, mutta tämä seikka vain korosti sen suonista, lihaksikasta ruumista. Olento oli typerämpi ja verenhimoisempi kuin hullu susi, mutta kun sille osoitti oikean suunnan, niin se kyllä teki tehtävänsä, etenkin tappoi. Itse asiassa, sitä ei tarvinnut kuin päästää irti jase yritti heti tappaa lähimmän olennon, toisin yleensä Issaitical itse oli turvassa seisoessaan sen takana. Siitä ei ollut kauaa, kun hän oli hankkinut sen. Se oli samaan aikaan, kuin hän oli hankkinut sen haluamansa luun kuolleen lohikäärmeen ruhosta. Joku muukin, nimellisesti pienikokoinen jätti, oli myös ollut kiinnostunut asiasta ja tallonut hänen edellisen henkivartijansa hengiltä, ennenkuin valkoinen rial oli saanut hätistettyä sen pois muutamalla loitsulla. Sen jälkeen, tietäen olevansa hyvin turvaton ilman minkäänlaista henkivartijaa, hän oli matkannut takaisin rialkaupunkiin ja hankkinut uuden. Tämä raivoava peto oli ollut eräänlainen tuontitavara, niinsanottu "puhtaasti kasvatettu raivoava rial". Puhtaasta kasvatuksesta hän ei tiennyt, mutta raivota se osasi. Tämän todisti jo aivan se, että se oli kuristanut peikon hengiltä ja repinyt siltä sitten pään irti, kuten myös muutamat lihan ja vaatteenriekaleet sen suupielissä niistä muutamista, jotka olivat halunneet hänet aikaisemmin tänään ryöstää. Se oli maksanut omaisuuden, mutta tulisi varmasti olemaan sen arvoinen.
Joten, nyt matkatessaan tämän eläimellisen olennon vetämissä pienissä kärryissä, hän oli matkalla erääseen paikkaan, josta saisi tarvitsemansa. Mutta, niin hyvin kuin hän näki lasiensa läpi, sumussa jonkin matkan päässä heidän edessään oli joku. No, saisipa mahdollisesti lisätodisteen tämän uuden henkivartijan osaamisesta.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jun 23, 2006 19:23:58 GMT 3
Itse asiassa sumussa hiukan edempänä tuntui kulkevan kaksi otusta. Ei juurikaan koiraa korkeampia, ehkäpä ne olivat susia. No toinen ainakin oli, toinen oli hiukan pienempi, suuri kissa eläin. Sumussa sen musta turkki kiilteli edelleen, kun höyrystynyt vesi oli karvoihin tarttunut. Kissaeläimen silmät olivat kirkkaan siniset. Susi oli lumen valkean sekä harmaan sekoitusta, sen keltaiset silmät kiiluivat tarkkaavaisina, ja sen nenä oli haistanut tulevien rialeiden lähestymisen jo kaukaa. Joku saattaisikin miettiä, miksi kaksi täysin eri eliökuntaan kuuluvaa olentoa kulkisivat yhdessä sovussa, mutta harva tiesikään kissaeläimen oikeaa hahmoa. Kaksikon eteneminen oli hidastunut huomattavasti siitä, mitä se oli aiemmin ollut, eli kevyttä juoksua.
Tanyan silmät olivat kiinnittyneet kauas edellä kulkeviin kärryihin, hänen niskakarvansa olivat nousseet pystyyn, ja hän saattoi miltein aistia vaaraa edessä päin. Hän oli miettinyt josko heidän pitäisi siirtyä metsän laitaan piiloon puskien alle, vai pitäisikö hänen muuttaa muotonsa normaaliksi takaisin? Siinä oli kysymystä, mutta siltikin häntä pelotti suden lähettämä ajatus veren tuoksusta, joka kantautui sumunkin läpi edestä päin. Molemmat olivat varovaisia lähestyessään noita rattaita, ja he olivat todellakin valmiita molemmat tekemään 90 asteen kulman ja hyppäämään metsän suojuksiin, jos tilanne muuttuisi yhtään vaarallisemmaksi, kuin mistä he selviäisivät.
|
|
|
Post by submarine on Jun 23, 2006 19:46:34 GMT 3
Issaitical antoi ruoskan laulaa kun typerä otus lähti yhtäkkiä karjuen kiihdyttämään vauhtiaan. Hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan, kuinka paljon kärryn pyörät kestäisivät, eikä kokeileminen ollut etusijalla hänen tekemistä vaativissa asioissa. Tosin, ruoskittuaan hetken otusta takaraivoon rial tajusi, että se korkeintaan saisi sen juoksemaan nopeammin. Sensijaan hän tarttui nyt kettingistä, joka kulki sen kaulasta hänen kätensä ulottuvilla, ja veti täysin voimin. Niin uskomattomalta kuin se tuntuikin, rial hidasti ja lähestulkoon pysähtyi. Mutta oli kuitenkin varmaa, että se jatkuisi vain niin kauan, kuin hän veti ketjusta.
Tämä otus oli aivan valmis tappamaan mitä tahansa, jonka vain mitenkään näki tai vainusi. Tietenkin siitä oli hyötyä, mutta Issaitical teki huomion pitää otus erittäin lyhyessä ketjussa missään sivistyneemmällä alueella ja hankkia kunnon teräksinen kaksihaara, jolla saada siihen edes hiukan kuria. Ja tähän ruoskaan kunnon rautalevyt, nyt noin lisäksi.
Hän ei ollut vielä aivan varma, mitä edessä oli, mutta oli aivan valmis päästämään pedon aisoista, jos tarve olisi. Ohimennen hän antoi melkeinpä huvin vuoksi ruoskan laulaa suhteellisen tehottomasti sen selkää vasten.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jun 23, 2006 19:55:21 GMT 3
Tanyan tarkat silmät alkoivat hiljakseen hahmottaa kunnolla kärryjenmuotoa, ja niiden kuljettajaa ja 'juhtaa'. Hiljaisella katseen vaihdolla pantteri ja susi pysähtyivät parin metrin päähän kärryistä ja sen pelottavasta etukeulasta, niin ettei tuolla olisi mahdollisuuksia päästä heihin käsiksi tarpeeksi nopeasti. Tanya siirsi katseensa kookkaasta tappokoneesta sen omistavaan albinoon. Susi tarkkaili suu irvistyksessä edelleen tuota pelottavaa hajua tuottavaa rialia. Tanya tunsi kuinka sen karvat pörhistyivät, ja kynnet alkoivat työntyä esiin tassuista. Hän saattoi myöskin haistaa pelkoa, joka sai hänet värähtämään. Ehkä jos he vain kiertäisivät nämä kärryt hiukan kauempaa. Tai sitten kärryt saisivat kiertää heidät hiukan kauempaa, tosin tämä olisi mitä epätödennäköistä.
|
|
|
Post by submarine on Jun 23, 2006 20:17:02 GMT 3
Saadessaan pieniin, älyä paljastamattomiin silmiinsä jonkin oikean kohteen, rial päästi vieläkin suuremman karjaisun ja yritti pakolla päästä niihin kiinni. Muitta mutkitta Issaitical repäisi täysin voimin ketjusta toisella kädellä ja alkoi jakaa ruoskalla iskuja sen takaraivoon niin paljon, kuin vain pystyi. Tällainen menettely sai kuin saikin sen pysähtymään, vaikka vain vaivoin; tappokone repi jaloillaan tunnustettavan syviä uria kiviseen ja kovaksi tallottuun maahan. Rial suuntasi paksujen lasiensa takaisen katseen kahteen eläimeen.
Hänellä ei ollut yhtään epäilyksiä, etteikö otus olisi repinyt molempia kappaleiksi vajaassa hetkessä, mutta pidätteli tätä. Nämä eläimet eivät käyttäytyneet kuin tavalliset, eivät pyrkineet pakoon. Lisäksi, se olikin ollut suurin syy, vähintään toinen niistä oli maaginen. Hän oli velho, ja tunnisti erittäin helposti magian eri olennoista. Joko muodonmuutosloitsu, maaginen eläin tai jotakin vastaavaa. Mutta, koska ne eivät olleet paenneet mihinkään, oli turvallista olettaa niiden olevan ilmeisen älyllisiä. "Suoraan asiaan: oikea muotosi tai päästän tämän irti", hän totesi lyhyesti ja heristi ketjua. Niin paljon, kuin vainoharhainen rial oli oppinut, koskaan ei tullut antaa kenenkään olla muun kuin itse tekemänsä muodonmuutoksen tai vastaavan alla. Kyseessä saattoi aivan hyvin olla vaikkapa joku, joka halusi tappaa hänet. Ja sitäpaitsi, näin saisi helposti selville, mikä se oikeasti oli.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jun 23, 2006 20:32:32 GMT 3
Musta pantteri oli istahtanut takamuksilleen ja vain rauhallisesti katseli ärjyvää rialia. Susi murisi valmiudessa hyppäämään kiinni sen kurkkuun, jotta Tanya pääsisi pakoon. Tanya ei vieläkään oikein ymmärtänyt miten oli saanut tuon suden suojelun osakseen. Kissan rauhalliset siniset silmät kääntyivät nyt sutta kohti ja hän viesitti sille, että ehkä kannattaisi vain ottaa rauhallisesti. Pian hänen katseensa kuitenkin kääntyi takaisin albinoon, ja jos kissaeläimet osaisivat hymyillä, tuo olisi hymyillyt nyt pienesti. Ilmeisesti rial oli jonkin sortin maagi, tai jotain muuta vastaavaa.
Tanya nousi nelin jaloin seisomaan, ja hetkeksi sumu tuntui kiertyvän tiiviimmin hänen ympärilleen, turkin alkaessa muuttua ihoksi ja kankaaksi. Raajojen venyessä ja muuttuessa, niiden oikeisiin muotoihin. Kasvojen muotoutuessa uudelleen, ja niska karvojen alkaessa kasvaa oikeisiin mittasuhteisiinsa hiuksiksi. Sumun hälvetessä tuossa seisoi nuori metsähaltia nainen. Ihonsa hänellä oli ruskettunut, silmät edelleen kirkkaan siniset. Selkään laskeutuivat hiukan lainehtivat paksut pronssin ruskeat hiukset. Hänellä oli metsään hyvin sulautuva metsän vihreä jakku ja maanruskeat polviin asti ylettyvät istuvat housut, joiden päättyessä alkoi heti nahkaiset polviin asti ylettyvät nyöritettävät saappaat.
Tanya pyyhkäisi nopeasti toisessa korvassaan roikkuvaa hopearengasta, pikemminkin tottumuksesta ja naurahti sitten pienesti. "Mahdan paljon välittää susi ystävästäni, kun luovun mielusiasta hahmostani, vain jotta sinä näkisit minut kunnolla." Tuo sanoi pehmeällä sointuvalla äänellä.
|
|
|
Post by submarine on Jun 23, 2006 21:04:42 GMT 3
"Minua ei kiinnosta minkään vertaa sinun susiystäväsi, eikä se miten paljon siitä välität. Miksi hitossa täällä keskellä ei mitään on muodomuuttaja?" Issaitical totesi hyvin suoraan. Häntä ei todella kiinnostanut mikään susi, vaan tämä haltia. Se oli muodonmuuttaja, eikä aivan voimaton sellainen, hän taas oli velho. Helppo yhtälö, velhot halusivat tavallisesti valtaa, tämä haltia oli maaginen. Joten hän keksisi jonkin tavan hyödyntää sitä, jos ei muuten niin mahdollisesti paloittelisi ja keksisi paloille jotakin käyttöä. Mutta ei vielä, ei ainakaan kuulematta sen vastausta ensin.
Sen jälkeen sitten, jos se ei antaisi mitään mielenkiintoisia vastauksia tai vastaavaa... No, moraalit eivät koskaan olleet olleet hänen ongelmansa. Jos jokin hyödytti häntä enemmän kuolleena kuin elävänä, se oli paras pistää hengiltä heti. Mutta tietenkin voisi ensin pyrkiä oppimaan mahdollisimman paljon asiasta, muodonmuuttajat eivät kuitenkaan olleet kovin tavallisia. Jospa sitä vaikka kyselisi ensin hiukan.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jun 23, 2006 21:18:40 GMT 3
Hieman pehemä naurahdus karkasi naisen huulilta. "Mitä minun asiani sinulle kuuluvat. Ne kun eivät sinuun liity mitenkään velho." Tuo sanoi sitten ilmeisen kylmästi, ja katse muuttui lämpimästä teräväksi. Hän oli jostain syystä arvannut toisen aatokset. Tanyan tunteiden muutos sai sudenkin murisemaan jälleen hänen vierellään. Se luimisti varoittavasti korviaan ja painui hiukan kuin valmiina ponnistamaan kumman tahansa rialin kurkkuun.
Tanya laittoi kevyesti kätensä suden päälaelle ja silitti sitä korvan takaa rauhoittaen ystäväänsä. Hän pystyi tarpeen vaatiessa muuttumaan hyvinkin nopeasti, ja hän oli hyvinkin varma siitä että jos rial jotain tahtoi niin se oli hänet. Tanya tosin ei ollut kovinkaan hyvissä väleissä kuoleman kanssa, eikä häntä huvittanut joutua moisen kanssa kasvotusten ihan vielä.
|
|
|
Post by submarine on Jun 23, 2006 23:33:59 GMT 3
"Ne liittyvät minuun niinkin paljon, että minua lähestyi juuri muodonmuuttaja kätkien todellisen muotonsa. Sehän voisi vaikka tarkoittaa, että kyseessä on joku, joka hautoo pääni menoa. Ei olisi ensimmäine ja, uskoa minua, ei viimeinen kerta. Ja jos en vieläpä saa minkäänlaista vastausta, niin sellainenhan suorastaan tukee luulojani. Siinä tilanteessahan minun olisi suorastaan pakollista puolustautua, aivan ennalta ehkäistäksen uhka", Issaitical totesi äänessään selvä uhkaus. Ohimennen hän surmeili erittäin näkyväsi aisoja, jotka pitivät rialin kiinni kärryissä.
Hän ei todella ollut koskaan välittänyt etiikasta, moraalista tai omasta tunnosta ja teki aivan niinkuin näki parhaaksi. Ja juuri tällä hetkellä hän oli päättänyt, että kaikkein paras vaihtoehto olisi ollut joko keskustella olennon kanssa häntä kiinnostaviasta asioista, tai paloitella se ja tutkia osia. Tosin toisten hiillostaminen oli yksinkertaisen mielenkiintoista, koskaan ei tiennyt miten joku reagoisi. "Joten, aivan viattomasti tässä, minun täytyy varmaan puolustaa itseäni jos totean sinun olevan todellinen uhka."
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jun 24, 2006 0:39:42 GMT 3
Nyt Tanyalta pääsi hiukan pilkallinen nauru. #minä viihdyn paremmin neli jalkaisena kuin kaksijalkaisena. Niin on vain helpompi liikkua. Minun asiani eivät todellakaan liity mitenkään sinuun, usko pois." Tanya kääntyi hiukan kylki toista kohti. Hän valmistautui muuttumaan ja pakenemaan ystävänsä kanssa metsän siimekseen. Se ei ollut kovinkaan kaukana tästä, muutama loikka vain.
"Ja jos joku tässä uhka on niin se olet sinä ja sinun... mikä tuo nyt sitten onkaan.." Tanya sanoi ja nyökkäsi kohti kettingin päässä olevaa rialia. Hän ei pitänyt tilanteen mausta. Tuo rial oli vaarallinen lemmikkinsa kerä tai ilman. Mutta totuus oli ettei tuo saisi hänestä mitään irti vaikka leikkelisikin hänet paloiksi. Tanyan voimat olivat kytköksissä tuon henkeen. Ei kuolevaan ruumiiseen.
|
|
|
Post by submarine on Jun 24, 2006 22:25:12 GMT 3
"Ja kuinkakohan moni tappaja on sanonut, että sattui vain huvin vuoksi hiiviskelemään ympäriinsä... Melko moni, jos ollenkaan olet kiinnostunut asiasta", Issaitical totesi. Oikeastaan se oli tottakin, mutta yleensä kyseessä oli toinen rial ja tilanne, jossa hän sattui olemaan niiden joukossa. Se ei kuitenkaan tehnyt hänestä hiukkaakaan vähemmän vainoharhaista, mikä tahansa kohti hiipivä oli mahdollinen uhka. Eikä hän ollut elänyt näinkään kauaa sietämällä mahdollisia uhkia.
"Tämä? Kuinka sattuikaan, että otit sen puheeksi. Minä kutsun sitä, tällä hetkellä, Tappokoneeksi. Ehkäpä joskus ristin sen uudelleen Teurastajaksi, mutta nyt Tappokone sopii aivan hyvin. Hyvin sopiva otus, pystyy rynnistämään hevosen kiinni ja repimään sen kirjaimellisesti kappaleiksi. Oikein sopiva, moneen tarkoitukseen. Katso vaikka!" rial hihkaisi ja irroitti petoa pitelevät aisat. Valtavan karjaisun saattelemana se ampaisi kohti ensimmäistä näkemäänsä kohdetta, haltiaa.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jun 24, 2006 22:57:40 GMT 3
Tanya naurahti ilkkuen. "Minä en hiipinyt.. Kuljin aivan keskellä tietä, jos et sattunut huomaamaan. Syytä vielä sumustakin!" Haltia ehti pistää väliin ennen kuin rial jatkoi puhettaan lemmikistään. Hän alkoi olla jo hiukan vainoharhainen tämän rialin suhteen. Hän ei ollut tehnyt mitään väärin. Hänellä ei edes ollut aseita.
Rial saattoi nähdä hetken aikaa kauhistuneen ilmeen Tanyan kasvoilla, kun tuo tajusi kuinka raivoava tappokone päästettiin vapaaksi. Tanya hätyytti sutensa metsän siimekseen turvaan ja juuri ennen kuin tappokone ehtisi hänen kohdalleen haltia ponnisti ja loikkasi korkealle ilmaan. Sumu tiivistyi jälleen ja pian vaunuissa oleva rial saattoi nähdä kuinka yksinäinen sulka tipahti tuon syliin. Ehkäpä toinen jopa vaistosi muodonmuuttajan liitelevän ympyrää heidän yläpuolellaankin.
Tuo oli ollut Tanyan mielestä liiankin lähellä. Ehkä jos hän johdattaisi nuo kaksi kauemmas ystävästään, ja koittaisi puhua tuolle hullulle, ja hullun järjettömälle ystävälle. Mielessään hän puuskahti. Hyvä päivä oli mennyt täysin pieleen nyt, eikä hän halunnut päätyä kenenkään vartaaseen, tai tutkimus kappaleeksi.
|
|
|
Post by submarine on Jun 25, 2006 0:09:11 GMT 3
Issaitical vilkaisi sulkaa kerran, viskasi sen pois ja tuhahti. Olipa ovelaa, jopa niin ovelaa että koko suunnitelma luotti pelkästään siihen, että hän ei yltäisi lintuun. Ja siihen se kariutuisikin, velhot eivät olleet velhoja vain tittelin vuoksi. Varmistettuaan, että ketju oli vielä hänen kynsissään ja että peto reagoi siihen, rial veti paksun kirjan esiin. Hän tiesi muodonmuuttajan olevan lähellä, eikä tarvinnut selvää maalia. Saisipa nähdä, kuinka kauan pysyi ilmassa kun siivet iskivät aivan liian hitaasti...
"Senssemele, sei ilusne. Kauit noi keles!" Issaitical manasi hyvin nopeasti kirjan avatuilta sivuila heikompien loitsujen joukosta. Heikko loitsu oli siksi, että sen kesto ei ollut kuin muutamia minuutin luokkaa. Vastaukseksi manaukseen hohtavanpunainen vasama irtosi ojennetusta kädestä ja kiisi suoraan ylöspäin, jossa se räjähti sumun sekaan. Minkäänlaista ruumiillista vahinkoa loitsu ei aiheuttanut, mutta alueen sisällä oleva saisi huomata vauhtinsa puolittuneen. Eikä sellainen vauhti tietenkään ollut tarpeeksi siiville, joiden piti lentää...
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jun 25, 2006 0:51:21 GMT 3
(tässä on sitten pieni väli huomautus: minen halua että siun rial tappaa miun hahmon.. ^^)
Tanya ei todellakaan ollut kaukana. Hän kuuli hiljaisina loitsusanat ja alkoi kirota heti mielessään ja liitää kohti metsän reunaa. Yhtäkkiä liike muuttui kovin hitaaksi kun hän räpsäytti siipiään. Tämäkö oli se taika? No eipä hätää, hän pääsisi turvaan ainakin jonkun puun lehvästöön asti.
Läheltä tien reunaa kuului kahahdus ja oksien katkeamista, kun suuri lintu räsähti lehvien suojiin. Tanya muutti muotonsa takaisin normaaliksi itsekseen jotta saisi paremmin otettua oksista kiinni, eikä loukkaisi niin pahasti itseään. Sumun suojissa olevasta oksistosta kuului hiljaista kiroilua. Ei tällainen ollut reilua. Hän ei ollut tehnyt mitään pahaa, eikä edes varastanut ruokaa kenenkään nenän alta. Miksi tuo taulapää ei suostunut ymmärtämään ettei hänellä ollut aikomustakaan olla mikään uhka?!?
|
|
|
Post by submarine on Jun 25, 2006 13:43:00 GMT 3
((Tähän asti kenenkään hahmoa ei ole teilattu ilman lupaa, älä huoli.))
Issaitical huokaisi hiukan muodonmuuttajan pyrkiessä vielä pakoon. Ohimennen hän korjasi lasejaan ja laskeutui rattailta. Sitkeästi se yrittii pakoon, kylläkin täysin turhaan. "Tule alas sovinnolla, niin se on nopeaa. Minä räjäytän sinut ajasta ikuisuuteen yhdessä hetkessä", rial lupasi astellessaan puuta kohti, johtaen samalla tappokonettaan ketjussa. Hänen askelensa olivat erittäin rauhalliset. Hänellä oli kaikki aika, jonka vain tarvitsi, haltia nökötti puussa ja odotti.
"Tulehan nyt vain alas. Se on oikeasti niin nopeaa ettet edes tunne mitään", tämä lupasi pysähdyttyään puun juurelle. "Minä en haluaisi lähteä hakemaan sinua. Sellainen olisi aivan turhaa ja aikaa vievää", lisättiin vielä rialin vetäessä ketjusta. Siitä johtuen peto alkoi takoa runkoa melkoisella voimalla. Ei varmaankaan kestäisi uskomattoman kauaa, että se antaisi periksi. Issaiticalin verenpunaiset silmät nauliutuivat lehvästöön.
|
|