Saiccu
Member
Huhtikuu
Posts: 33
|
Post by Saiccu on Feb 21, 2008 0:03:11 GMT 3
Susi huomasi rottien aikeet. Perääntyivätkö ne!? Harmistunut ja pettynyt irvistys valui harmaaturkin kasvoille ja hän teki selväksi, ettei itsellään ollut aikomusta paeta yön kylmyyteen ja sateen vihmomaan, karuun vuoristoon vaille suojaa. Hän jo ehti ajatella jotain hyvää tuosta nuhjuisesta kaksikosta, mutta ilmeisesti se oli liikaa vaadittu, ainakin rotilta.
Miehen kaatuessa, Huhtikuu havahtui ja hän melkein jo purskahti nauruun. Oliko tuo mies sittenkään niin pelottava? Kompastua nyt omiin jalkoihinsa! Susi hellitti lihastensa jännitteen ja rentoutui hieman, antoi silti vaistojen ja aistien olla täydellä teholla. Tiedä, vaikka tämä olisi jokin kiero harhautus. Huhtikuu ei silti perääntynyt. Nuotio hiipui hiipumistaan ja antoi enää pientä kajoa luolan pimeyden keskelle. Harmaaturkki tuhahti ja katsoi rottiin, pitäen samalla silmällä tuota olentoa, joka korisi jotain omituista kieltään maanrajasta. Tahtoiko tuo mies jotain? Ruokaa? Susi ei ainakaan itse haluaisi päätyä tuon kummajaisen välipalaksi.
|
|
|
Post by submarine on Feb 21, 2008 0:37:36 GMT 3
Mies ähisi hetken, mutta näytti sitten tajuavan, että apua ei ollut tulossa. Tämä vaikeni ja lähti vaivalloisesti nousemaan ylös, paksu, pitkä parta ja tukka heilahdellen. Nyt tämä tuntui vähemmän vaaralliselta ja ennemänkin avuttomalta, hämmentyneeltä. Rottia se ei kuitenkaan liikauttanut suuntaan tai toiseen, vaan nämä seisoivat yhä aseet tanassa kauempana. Kumpaakaan ei olisi kiinnostanut, vaikka tulija olisikin ollut pikkulapsi, se saattoi yhtä kaikki olla myös vaara.
Mies suorastaan hoiperteli luolan suulle, tukien itseään seiniin ja lattiaan mennessään. Vaatteita tällä ei tosiaan ollut, eikä tämän panssari peittänyt, keskivartalon. Olikin siis varmasti hyvä, että paikalla ei ollut ketään, jola olisi voinut näkyä häpeillä. Mies kompuroi ulos sateeseen, luolan suulle, ja alkoi kahmia maahan jo lammikoiksi asti kertynyttä vettä suuhunsa ahnaasti. Tämä kahmi ja kahmi pitkä hetken, mutta ei silti näyttänyt mitenkään kyltyvän. Tämä oli selvästi janoinen, mutta se ei tuntunut loppuvan millään. Yhtäkkiä, kuin turhautuneena, mies viskasi päänsä taakse ja karjui. Tällä kertaa ääni oli ihmismäisempi, mutta silti jotenkin kammottava. Ja nyt se kesti pitempään. Tämä huusi, kuin olisi ollut raivoissaan jostakin, maaten mahallaan märässä maassa sateen pieksäessä.
|
|
Saiccu
Member
Huhtikuu
Posts: 33
|
Post by Saiccu on Feb 25, 2008 20:06:42 GMT 3
Susi oli enemmän kuin ymmällään. Hän ei ollut aivan perillä tapahtuneesta. Tai mikä tuota miestä riivasi. Riivasi. Mies saattoi olla jonkun hengen riivaama! Huhtikuulla kirkastui hetkeksi, mutta sitten hän mietti taas syitä, pitikö tuota edes auttaa, kun meinasi käydä jo kimppuunkin. Susi teki tietä, kun mies hoippui ulos.
Huhtikuu katsoi rottiin. Siinä ne olivat samoilla sijoillaan samassa asemassa kuin äskenkin. Hän näki rotista myös selkeästi niiden välinpitämättömyyden. Tosin, he olivatkin rottia. Harmaaturkki irvisti itsekseen, miettien mihin tämä päätyisi ja mitä miehelle tekisi. Siinä samassa hän hätkähti miehen huutoon. Miten siitä tuollainen ääni voikaan tulla?! Susi jäi tuijottamaan miestä, joka huusi sateessa. Sekin vielä, eihän tällä ollut vaatteitakaan ja vilustuttaisi vielä itsensä. Ihmiset kun vilustuvat helposti. Huhtikuu pudisti päätään ja istahti hetkeksi seuraamaan, mitä mies tekisi seuraavaksi. Lähtisikö se vai tulisiko se takaisin?
|
|
|
Post by submarine on Feb 25, 2008 20:32:19 GMT 3
Tuskastuneena mies kauhoi yhä vain vettä kitaansa, valittaen aina välistä turhautuneena. Kukapa oikein tiesi, mikä tätä vaivasi, mutta pahalta se joka tapauksessa näytti. Juominen näytti hermostuttavan miestä yhä vain lisää; tämä karjui, pui nyrkkiä, pyöri raivoissaan maassa ja osoitti kaikin tavoin, miten tulistunut oli. Ja yhä vain tämä yritti tuskaisesti ryystää vettä, hyläten lopulta kauhomisen ja juoden sitä suoraan suullaan, kuin eläin. Siitä ei ollut apua, jos mies valitti janoaan, ei se antanut myöten millään keinoin.
Äkkiä raivostunut mies ponkaisi uudelleen jaloilleen miekka käteen siepattuna ja käännähti ympäri. Tämä huusi taas tulisesti, tällä kertaa paljon voimallisemmin ja ryntäsi taas kohti miekka kourassa. Alastoman miehen suusta purkautui taas samaa tuntematonta kieltä. Tällä kertaa tosin näytti siltä, ettei tämä kaatuisi kesken kaiken. Mielipuolisesti soturi juoksi sutta kohti himmeä terä ilmaa halkoen. Ja rotat kipittivät melkoista vauhtia poispäin tästä.
|
|
Saiccu
Member
Huhtikuu
Posts: 33
|
Post by Saiccu on Feb 25, 2008 21:17:14 GMT 3
Susi tuijotti silmät puoliummessa miehen touhuja lammikon ääressä. Kauhea jano sillä tuntui olevan, harmaaturkki tuumaili itsekseen ja jatkoi miettimistä miehen suhteen. Koska näennäisesti mies ei ymmärtänyt hänen selkeää yleiskieltä (ja rotista kun ei ollut tietoa, eivät olleet puhuneet sanaakaan), ei susi oikein tullut mihinkään päätökseen, miten saisi kontaktin mieheen.
Huhtikuu hätkähti miehen huutoon ja miekan helauttamiseen. Ja taas se ryntäsi kohti! Susi ehti vain nousta pystyyn, kun tämä huomasi rottien viipottavan karkuun. Mikä näitä tyyppejä vaivasi? Mies kuitenkin lähestyi uhkaavan vahvana kohti Huhtikuuta. Huhtikuu loikahti viimeisiä karahkoiden pintaa nuolevan nuotion taakse ja yritti koota jonkinlaista hyökkäys- tai puollustusliikettä.
|
|
|
Post by submarine on Feb 25, 2008 21:37:19 GMT 3
Mies ei juuri näyttänyt ajattelevan hyökätessään sutta päin, eikä tällä oikeastaan mitään syytä siihen ollutkaan. Eihän tämä tiennyt, että susi oli mitenkään erityinen, eikä oikeastaan mitään muutakaan koko tilanteesta. Luolassa vain oli yhtäkkiä jotakin rottia ja susi, eikä kumpainenkaan ollut turhan mukava tuttavuus. Rohkeutta soturilta kyllä löytyi, jos ei mitään muuta. Tämä kaarsi nuotion sivuitse juuri edes hidastamatta ja iski hukkaa kohti miekalla, karjuen hurjasti.
|
|
Saiccu
Member
Huhtikuu
Posts: 33
|
Post by Saiccu on Feb 25, 2008 21:56:42 GMT 3
Harmaaturkin piti nyt keskittyä, sillä mies oli huikean nopea. Miekka iskeytyi kohti Huhtikuuta, mutta susi tempaisi tassullaan kuumia tuhkanjäännöksiä kohti miestä ja väisti miekan iskua sivulle, miekan viuhahtaessa aivan liki kylkeä. Koko väistöpuolustus vei kuitenkin tasapainon ja susi kierähti selän kautta takaisin jaloille, muutaman metrin päähän miehestä ja hyökkäsi saman tein kohti miekkamiestä hampaat tanassa. Susi yritti saada hampaansa kiinni alastomaan ja suojattomaan kohtaan, mutta oli hieman epävarma kohdasta ja että onnistuisiko hyökkäys.
|
|
|
Post by submarine on Feb 25, 2008 22:36:19 GMT 3
Mies karjui tuskasta, kun suden hampaan iskivät jalkaan. Miehen oma, harmahtava nahka ei juuri suojannut moiselta, vaan valkoiset, terävät torat työntyivät ilman vastustusta läpi ja lihaan asti. Mutta siinä lihassa ei ollut eloa eikä lämpöä, vaan se oli kylmää ja kovaa, elotonta. Vertakaan ei valunut, vaikka haava olisi varmasti ollut riittävä siihen. Kivusta valittava mies ähkäisi ja huitaisi miekalla piinaajaansa kohti, kaiketi toivoen saavansa osuttua tähän näin läheltä.
|
|
Saiccu
Member
Huhtikuu
Posts: 33
|
Post by Saiccu on Feb 25, 2008 22:48:58 GMT 3
Huhtikuu virnisti onnistuessaan upottamaan hampaansa miehen sääreen. Hän virnisti puriessaan niin lujaa, kuin leukaperistä vain lähti. Verenmakua Huhtikuu ei saanut kielelleen, sillä sitä ei tullut. Maku oli muutenkin kaikkea muuta kuin tuoreen lihan, irstasta, lievähkön homeista ja tuhkaista. Tätä makua ja verettömyyttä hämmästellen, miekka heilahti uhkaavasti miehen kivunhuutojen keskellä. Huhtikuu ehti irroittamaan otteensa, mutta liian myöhään huomasi, mitä oli tapahtumassa, ja sai ruosteisesta miekasta lonkkaan. Susi ulvahti kivusta, mutta onnekseen tuo vanhuuttaan kärsinyt miekka ei saanut suurtakaan haavaa aikaan. Mutta silti, vanha ruosteinen miekka voisi saada jälkeen päin aikaan kivuliaasti märkivän arven. Tätä harmaaturkki ei kerennyt ajattelemaan vaan perääntyi hieman, ottaakseen etäisyyttää mieheen.
Ei verta. Oudonmakuinen liha. Se ei ollut ihmisen, vaikka saattoi näyttää. Mutta ei verta? Mikä tämä mies oli?
|
|
|
Post by submarine on Feb 26, 2008 0:00:53 GMT 3
Mies ei jäänyt valittamaan haavaansa, ei edes painanut kättä sen päälle, vaan hyökkäsi uudelleen sutta kohti miekka pahaenteisesti heilahdellen. Tämän liikkeet olivat kankeita, mutta niissä oli silti kokemuksen tuomaa varmuutta. Tämä eteni, kuin olisi juuri herännyt huonossa asennossa nukuttuaan, jäykkänä ja kivuliaana. Miekka sivalsi kuitenkin nopeasti hukkaa kohti, ensin oikealta ja sitten vasemmalta, mies selvästi aavisti jo sen olevan vaarallisempi ja älykkäämpi, kuin mitä tavallinen eläin olisi ollut. Tämä hyökkäsi yhä villisti, mutta nyt kuitenkin harkitummin, varovaisemmin. Rotat vain seurasivat tapahtumia sivusta, osoittamatta minkäänlaista halua tai tarvetta auttaa. Korkeintaan sitten, jos oma henki olisi vaarassa, jotain tapahtuisi.
|
|
Saiccu
Member
Huhtikuu
Posts: 33
|
Post by Saiccu on Feb 27, 2008 16:00:18 GMT 3
Miehen miekka sivalteli ilmaa ja susi yritti parhaansa mukaan väistellä näitä sivalluksia samalla perääntyen hitaasti kohti rottia. Onneksi miehen liikkeet olivat kankeita, mutta silti yllättävän voimakkaita. Huhtikuu perääntyi irvistäen pienestä kivusta, haavasta, jonka oli saanut lonkkaansa miekasta. Se kihelmöi ja kirveli.
Harmaaturkki oli perääntynyt jo rottien lähelle. "Tehkää tekin nyt jotain muuta, kuin karkuun juokseminen!" Huhtikuu äyskäisi rotille. Heti sen jälkeen, hukka kyyristyi ja ampaisi kohti miestä hampaat tanassa jälleen. Huhtikuu juoksi kohti miestä aikomuksenaan loikata miehen päälle, tempaisten tämän maahan, laskeutua miehen taakse ja iskeä hampaansa tämän niskaan.
|
|
|
Post by submarine on Feb 27, 2008 17:56:24 GMT 3
Mies jähmettyi silmät apposellaan tuijottamaan, kun susi yhtäkkiä puhuikin. Jotakin tämä varmasti oli aavistellut, muttei selvästikään mitään tällaista. Tämä näytti siltä, ettei olisi tiennyt, mitä tehdä. Tämä ei aikonut enää hyökätä, se oli helppo nähdä. Oli melkein, kuin soturi olisi käynyt jotakin vaativaa mietettä läpi päässään. Yhtäkkiä äsken näkynyt epäilys kuitenkin katosi täysin. Miehen kasvoille piirtyi synkkä päättäväisyys, ja yhtäkkiä tämä kävi uudelleen hyökkäykseen. Mutta nyt mies huusi jotakin aivan muuta, kuin aikaisemmin. Se kuulosti melkeinpä fanaattiselta, siinä oli enemmän tarkoitusta. Ja niin oli tämän miekaniskuissakin.
Rotilla oli kova kiire juosta pois suden luota.
|
|
Saiccu
Member
Huhtikuu
Posts: 33
|
Post by Saiccu on Mar 10, 2008 18:00:21 GMT 3
Susi tyrmistyi, kun huomasi rottien pinkovan pakoon, minkä jaloistaan pääsivät. Jälleen kerran harmaaturkki myös mietti, että mikä tämä mies oikeastaan oli, ihan kuin joku ohjailisi sitä. Vilaukselta Huhtikuu kerkesi näkemään, miten miehen silmissä vilahti jotain inhimillisempää. Mutta sen kauempaa susi ei ehtinyt jäädä pohdiskelemaan, sillä miehen miekka leikkeli ilmaa taas.
Huhtikuu yritti parhaansa mukaan perääntyä ja väistellä iskuja. Miekan iskut kävivät välillä turhankin liian lähellä suden nahkaa ja muutaman viillon hän saikin tästä ruosteensyömästä, mutta silti ilmeisen taistelukuntoisesta miekasta. Harmaaturkin päässä ehti pyörähdellä pieniä pakoajatuksia, mutta mistä sitä tiesi, vaikka tämä olento seuraisikin häntä maailmantappiin, jos kerran jaksoi miekkansa kanssa noin tiuhaan huitoa.
|
|
|
Post by submarine on Mar 10, 2008 18:43:21 GMT 3
Mies alkoi käydä suorastaan tuskaiseksi, ärisi ties mitä ja huitoi miekallaan edestakaisin, sivallellen sekä pelkkää ilmaa, että sutta kohti. Tämä liikkui ja elehti sekaisesti, kuin ei olisi enää tiennyt mistään mitään. Tämän äänessä oli pelonsekaista vihaa ja tämä horjahteli sinne tänne, kaatuillen luolan seiniäkin päin. Yhtäkkiä mies jotenkin vain lopetti. Tämä vain lakkasi huitomasta, laahusti sammuvan tulen luokse, ja istui alas, kuin ei olisi enää nähnyt mitään muuta. Jotenkin kaikki oli mennyt tälle äkkiä yhdentekeväksi. Mies mutisi lannistuneena jotakin itsekseen ja istui vain tuleen tuijottaen.
|
|
Saiccu
Member
Huhtikuu
Posts: 33
|
Post by Saiccu on Mar 16, 2008 17:02:20 GMT 3
Susi huohotti ja väisteli miekan sivalluksia. Hän selvästi alkoi väsymään ja hidastumaan. Haavat kirvelsivät ja lihaksia särki. Sitten se tapahtui taas, suoraan suden silmien edessä. Mies muuttui taas täysin, kuin taikaiskusta, se rauhoittui. Huhtikuu seisahti paikoilleen ja seurasi miehen yhtäkkistä rauhoittumistaan. Rotista ei näkynyt jälkeäkään, he olivat varmasti juosseet syvemmälle luolaan.
Sade vihmoi vieläkin. Yö oli syvimmillään. Suden hetki. Huhtikuu nosti päänsä ylös, irvisti haavojen ja naarmujen aiheuttamasta kivusta ja kääntyi luolan suulle. Satoi ja oli kylmä. Mutta hän kestäisi sen. Oli pakko päästä pois luolasta, tuon hullun olennon läheltä. Parannella haavat ja kerätä voimia.
Susi asteli ulos luolasta. Hän vilkaisi taakseen ja näki miehen istuvan surkastuneen nuotion äärellä, jossa enää vain pieni liekki tanssi viimeistä tanssiaan. Huhtikuu murahti ja käänsi katseensa ylemmäs rinteeseen. Hän lähti kävelemään rinnettä ylös, vuoriston yli, toiselle puolelle.
|
|