Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Dec 28, 2007 19:33:29 GMT 3
Ei, ei suinkaan pitäisi iskeä, ihan vielä ainakaan, ensin voisi kysellä vähän?
Hitaasti, kaapu kahisten tuo hahmo siirtyy hiukkasen lähemmäs tuota haavoittunutta otusta joka lavan alla kyyhöttää. "Tiedätkö mistä on kyse, otus?" Miehen ääni humisee hiljaa sitten tuolle otukselle, olikohan se enää edes tajuissaan? Toivottavasti oli, oliko haava edes kyllin syvä aiheuttamaan verenvuodon joka veisi tajun? Oli miten oli, mies kysyi, ei hän tarkkaillut toisen tilaa. Pian mies, miekkamiesten johtaja ilmeisesti, aloittaa valittamisensa. Kaipa otus tosiaan oli tärkeä, saatava hengiltä. Niin, se tosiaankin olisi ollut tyhmää hirttää peto, ties mitä kyläläisille olisi tapahtunutkaan jos tuo miekkamiesjoukkio ei olisi ollut paikalla, saati sitten mies hopeisen aseen kera.
Heti kun kaapu oli kysynyt otukselta kysymyksensä, oli katse kääntynyt kinastelevaan joukkioon. Lisää noita sotureita? Pah, kyläläisten tila alkaa olemaan hiljalleen säälittävä. "Tappaisivat nyt vain nopeasti tai lähtisivät.." Kaapu mumisee hiljaa käden puristaessa pitkän tikarin kahvaa. Puolustus on laskettu nyt toistaiseksi, jos tuo otus iskisi pian niskaan? Ei kaapu sitä nyt ajattele, on jotain 'tärkeämpääkin'.
|
|
|
Post by submarine on Dec 28, 2007 20:18:11 GMT 3
"Pysyhän erossa", Kneri muotoili ajatuksensa sanoiksi. Keihäs oli tehnyt ikävän haavan, mutta ei siitä suoranaista vaaraa ollut, se vain kivisti kättä. Mutta miehestä hän ei pitänyt. Tämä näytti velholta, olipa sitten sellainen tai ei. Ja se oli jo aivan tarpeeksi suuri syy pitää tämä loitolla. Vaikka oikeastaan rotalla olikin tällä hetkellä suurempikin miettimisen aihe: mitä tarkalleen ottaen tapahtuisi seuraavaksi? Hän itse olisi ollut hyvin, hyvin tyytyväinen, jos joukko olisi vain lähtenyt, mutta se ei näyttänyt kovinkaan todennäköiseltä...
"Oltaisiin me poltettu raato sitten, kun aikansa olisi roikkunut!" muutama protestoi joukon johtajan syytöksille. "Teitä typeryksiä! Ette te olisi edes saaneet sitä hengiltä! Mutta turha tästä on jatkaa, pois tieltä tai kuolette siihen paikkaan!" mies vastasi, aikomatta selvästikään neuvotella, kun kerran oli jo kaikin puolin voitolla. Eikä kyläläisillä juuri mahdollisuuksia ollutkaan, olihan vastassa nyt vähintäänkin yhtä suuri joukko, joka koostui kokeneista miekanheiluttajista. Ei ollut suuremmin syitä epäillä, että soturit eivät toteuttaisi uhkausta. Hyvin hitaasti ja vastahakoisesti kyläläisten joukko alkoi hajaantua ja antaa tietä. Katseet kertoivat, että nämä olisivat halunneet nähdä jokaisen miehistä kuolleena, mutta katseiksi se vain jäikin. "Mennään, meillä on kiire", joukon johtaja totesi, lähtien muitta mutkitta astelemaan laivaa kohti. Suorasukainen mies, se oli selvää.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Jan 1, 2008 16:18:43 GMT 3
Tuo haavoittunut jokin oli nyt puhunut, kaapu ei ollut välittänyt asiasta. Toistaiseksi tuosta kahakasta kiinnostuneena, jos sitä enää kahakaksi voisi sanoa, mies pysyy. Väki siis alkoi poistumaan, noh, kaipa verta on tarpeeksi vuodatettu. Niin tosiaan, maa on verinen, tai, muta on verinen, se melkein lainehtii verestä. Se oli iljettävän näköistä, tuskin sikakaan moisessa rypisi? Oli miten oli, olo täällä lavan alla alkoi olla tympeää, turvallisen siaan, vaikka varmasti se turvallista olisikin. Turvallisempaa kuin sieltä poistuminen. Hitaasti kaapu kääntää katseensa tuohon haavoittuneeseen, mumisee jotain kirouksia ja konttaa sitten lavan reunamille. Reunamilta kaapu pälyilee hetken kunnes nousee kyykkyasentoon, pälyilee hetken, vilkaisee haavoittunutta ja pinkaisee pois lavan alta. Mies oli noussut lavan alta juuri toiselta puolelta kuin tuo kahakka oli sattunut. Olisihan se ollut melko harmi jos olisikin noussut esiin lavan alta että muut varmasti näkisivät? Tiedä miksi sitä luultaisiin, kaapu ja kaikkea.
|
|
|
Post by submarine on Jan 1, 2008 17:17:33 GMT 3
Kneri totesi, ettei haava ollut loppujen lopuksi kovinkaan vakava, ei tarvinnut sitoa. Puhdistaa sen kyllä voisi jossakin vaiheessa, koska tulehdukset saattoivat käydä ikäviksi, mutta ei siitä suoranaista hengenvaaraa ollut. Sitten olisikin ollut toisin, jos keihän olisi osunut hieman enemmän vasemmalle. Siitä päätellen, millaisella voimalla se oli iskeytynyt hirttolavaan, hän olisi saanut alkaa etsiskelemään itselleen jotakin käsipuolelle sopivaa tekemistä. Mutta kaikeksi onneksi sellaista ei tarvittu, rotta pohdiskeli suunnatessaan joukon johtajan luokse. Hän alkoi oikeastaan olla hyvin väsynyt tämän perässä juoksenteluun...
"Jokainen, joka pystyy kävelemään, ottakoon täyden varustuksen! Ne, jotka eivät pysty, jäävät laivaan!" mies huusi astellessaan ympäri ja jakaessaan komentoja. "Lähdemme heti, emme päästä petoa pakoon enää!" Olisi ollut suoraa valehtelua sanoa, että soturijoukko näytti millään tavalla urhealta tai valmiilta ajojahtiin. Suurin osa oli saanut haavan jos toisenkin ja jokainen oli juuri nähnyt, kuinka vanhat tuttavat olivat saaneet heinähangosta mahaansa ja kuolleet täysin turhassa kahakassa. Mutta silti nämä alkoivat valmistautua, vaikkeivät mitenkään nurisematta.
|
|